Olen rakastunut toiseen ja hän minuun...
Jotain aivan upeaa, mikä ei kyllä ollut alunperin tarkoitus.
Kuitenkaan kumpikaan meistä ei halua hylätä entistä elämäänsä.
Puolisoni, perheeni ovat minulle tärkeitä.
Huonoa omaatuntoa poden vain ollessani puolisoni kanssa ja hänen ilmaistessaan rakkauttaan minuun.
Toisaalta haluan olla itsekäs ja nauttia, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan / jaksamme...
rakkaus on niin kaikkinielevä juttu.
Mikä ensin tuntui yksinkertaiselta ja helpolta, ei sitä sitten kuitenkaan olekaan.
Onko jollakulla samanlaista kokemusta?
Miten tästä selviää, kuinka tätä jaksaa?
Kun kyse ei ole vain seksistä... toista on ikävä kaiken aikaa ja haluaisi jakaa kaiken, arjenkin ja kuitenkin... arki on perheeni luona.
??????
Jotain aivan upeaa, mikä ei kyllä ollut alunperin tarkoitus.
Kuitenkaan kumpikaan meistä ei halua hylätä entistä elämäänsä.
Puolisoni, perheeni ovat minulle tärkeitä.
Huonoa omaatuntoa poden vain ollessani puolisoni kanssa ja hänen ilmaistessaan rakkauttaan minuun.
Toisaalta haluan olla itsekäs ja nauttia, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan / jaksamme...
rakkaus on niin kaikkinielevä juttu.
Mikä ensin tuntui yksinkertaiselta ja helpolta, ei sitä sitten kuitenkaan olekaan.
Onko jollakulla samanlaista kokemusta?
Miten tästä selviää, kuinka tätä jaksaa?
Kun kyse ei ole vain seksistä... toista on ikävä kaiken aikaa ja haluaisi jakaa kaiken, arjenkin ja kuitenkin... arki on perheeni luona.
??????
Vastaukset 12
Vanhimmat
anna aikasi olla ja odota nauttikaa elämästä pitäkää suhde salassa ja jos se kestää useamman vuoden tehkää asialle jotain vasta sitten!
turhaa on riippua suhteessa jos on toinen joka saa kylmätväret selkäpiihin jo pelkästään sillä että näet hänet..usein sekoitetaan rakkaus ja seksi keskenään pahasti ja tehdään tyhmiä päätöksiä joita saa katua..
ota päivä kerrallaan ja sopikaa vaikka että näette kerran viikossa ja kokeile loitontaa suhdetta jos ei onnistu..anna palaa!
Joopa joo.
Tämä teksti on todella tuttua, eli aivan samassa tilanteessa ollaan, osittain. Sanoisinko pää on jota kuinkin kovin sekaisin kaikesta näyttelemisestä ja salailusta. Ikävä toisen luo olis kova, ja haaveena jakaa kaikki arki ja ja.. niin, no ainahan sitä voi haaveilla.
Voi kun tietäis sanoa sinulle vastauksen miten tätä jaksaa..en osaa vastata ja rankkaa on, todella rankaa. Ei auta kuin elää päivä kerrallaan ja katsoa mihin suhde menee, näin itse ainakin meinaan tehdä.
Tsemppiä vaan kovasti..sitä tarvit.
...nykyisesi kanssa ennenkuin alat pelehtimään muiden kanssa, tuollainen ei ole reilua puolisoasi tai perhettäsi kohtaan. Mietipä asioita omalle kohdallesi eli jos puolisosi rakastaisi jotakuta toista.
Olen vaimo ja äiti.Ymmärrätkö sitä tuskaa minkä tempuillasi aiheutat? Luuletko ettei vaimo tiedä?Olet todella typerä ja sairas ihminen.Tässä vähän esimerkkiä siitä tuskasta...Kuvittele itsesi tähän tilanteeseen.Sydän jyskyttää tuhatta ja sataa tuntuu että se tulee rinnan läpi...ja mikä sen aiheuttaa? Pelko nukahtaa,pelko lähteä töihin,pelko siitä että mies karkaa salaa toisen luokse.Lapset kysyvät onnellisina tulevaisuudesta!Mitä vastaat;"Ensi kesänä lähdetään pitkälle lomareissulle ja pidetään hauskaa koko perhe" vaikka todellisuudessa vastaus kuuluu "katsotaan kuinka kauan isä jaksaa meidän kanssa olla isä kun ei rakasta eikä välitä enään vaan etsii koko ajan toista äitiä teille".Tai kun lapset odottavat isää kotiin siihen tiettyyn kellon aikaan eikä isä tulekkaan.Vaimo on hoitanut kodin kuntoon ja laittanut parasta päällensä tarjoillakseen miehelleen parhaan reseptinsä mukaan valmistaman hekkuaterian ja mies ei tule.Vaimo itkee ja haluaa tappaa itsensä kun on antanut kaikkensa suhteen eteen ja toinen vain viipyy reissullaan toisen luona toisen sylissä naimassa...Ja sepä siinä on juuri pahinta kun sen tietää että toinen on uskoton,mutta itse ei halua tuhota lapsien rakentamaa pilvilinnaa josta he haaveilevat toiveikas ilme silmissään. Mies sanoo "tänään meni vähän pidempään töissä kun oli niin paljon kaikkea", mutta vaimo tietää että se aika on kulunut tämän naikkosen sylissä.Rupea hyvä ihminen ajattelemaan aivoillasi ja unohda tämä toinen!Se tuska ja kipu on sanoin kuvaamaton jonka toisen uskottomuus saa aikaan!Kokemuksesta puhun!Kaiken lisäksi odotan miehelleni taas lasta ja se tekee tuskastani miljoona kertaa vahvemman ja syvemmän!
Ymmärsitkö, mitä se edellinen kirjoittaja yritti sanoa. Viesti oli, että tässä tapauksessa miehesi pitäisi lähteä, ei pettää. Kerro kumpi olisi vähemmän huono vaihtoehto?
Itse olen tilanteessa, jossa avioliiton jatkaminen on minulle mahdottomuus. Jokainen päivä vaimoni kanssa on minulle samaa tuskaa, jota kuvastat kirjoituksessasi. Töistä tullessani saatan seistä katselemassa kotitaloamme tunnin, en pysty menemään sisälle, kun on niin vaikeaa. Iltaisin lasken tunteja, minuutteja, että kello tulee tarpeeksi, että voi mennä nukkumaan. Perjantaina hirvittää, kun edessä on viikonloppu, kaksi kokonaista päivää, miten sen kestää?
Seksiä ei suhteessamme ole, ei ole ollut pitkään aikaan. Se kalvaa. Se pistää miettimään pettämistä. Siksi kysymys: kumpi vähemmän huono petetyn mielestä? Jättäminen vai pettäminen? Itse olen pettämistä vastaan.
Vaimoani ei kiinnosta tehdä avioliittomme eteen mitään. Jos tekisi, ei tilanne olisi tämä, jos toimisi, kuten sinä, ryntäisin kotiin riemumielin...
Voimia sinulle jaksaa...
tajuatko sinä mitä touhuat, noilla marttyyrin teollasi sinä vaan lisäät miehesi uhmaa käydä vieraissa. Ota nyt hyvä ihminen järki käteen ja ajattele vähän.
Jos kerta tiedät että näin on sanot sille äijälle että nyt on kaksi vaihtoehtoa valitse jompikumpi.
Ja kerro myös lapsille totuus jos ne ovat siinä iässä että ymmärtävät asian, loppujenlopuksi he saatavat syyttää sinua valehtelusta jos asiat eivät mene niinkuin heille lupaat, mitäpä sitä salaileen jos ei ukkosikaan salaa.
Äläkä turhaan itkeske tuollaisen perään vaikka kuinka rakastaisit, vai voiko tollaista rakastaakaan enään.
Lopeta itsesäälissä kierreskely ja ota järki käteen, itkut eivät auta yhtään, ei muutakuin suunta muuaalle jos touhu ei ala paranemaan, kerrot sen suoraan sille otukselle joka pitää sinua talutusnuorassa.
Sinä kyllä pärjäät ilman tuota äijääkin, suomessa on niin hyvä sosiaalihuolto että kyllä se sinut ja lapsesi elättää ja kuuluuhan elatus tuolle äijällekin.
Ja äläkä missään nimessä hyysää ja passa tuollaista retaletta.
Jos olisi noin yksinkertaista, en kaiketi tänne edes kirjoittaisi.
Jos lähtisin perheeni luota, mitä kaikkea tuskaa se tuottaisikaan myös muille, syyttömille osapuolille.
Itsekäs pointti on myös se, että siinä tapauksessa suhteeni tähän rakastettuuni tuskin jatkuisi, se on realiteettia tällä hetkellä.
En kykenisi jatkamaan suhdetta ihmisen kanssa, joka on varattu itseni ollessa vapaa...
olen rakastunut palavasti jo muutaman kerran, vaikka olenkin naimisissa.
Niistä kyllä toipuu ihan hyvin, menee jokunen kuukausi ennenkuin tuska häviää ja jokunen kuukausi kun on unohtanut jo melkein kokonaan, varsinkin silloin jos löytyy uusi kohde, edellinen unohtuu äkimpään.
Nyt päätin että ei enään suhteita vaan yhdenillan juttuja, eikä mitään puhelin numeroita, eikä treffejä, eipä ole ollut enään rakkaustuskia.
Joo tiedän miltä tuntuu Rakastua toiseen ihmiseen.
Itsellä on vieläkin vaikeaa unohtaa menneet ajat. Vaikka ei ollut mitään pari suhdetta,mutta ystävyys lujitti liikaa. Oltiin vain hyviä ystäviä kunnes Myy ei enää vastannut soitoihin.
Joskus jää koukkuun.
Tiedän tunteen. I`ve been there! Se on mieletöntä ja kaikenkattavaa, rakastaa toista ja olla naimisissa tahollaan samaan aikaa. Se on venäläistä rulettia. Järjetöntä kaksoiselämää, joka lopulta syö sinut elävältä. Tee valintasi mahdollisimman nopeasti, vaikka kuinka sattuisi. Ei ole muuta vaihtoehtoa, jatkamalla tuota satutat itsesi lisäksi ennen pitkää myös muita, täysin syyttömiä osapuolia. Molempia naisia et voi pitää! Ja jos vain mahdollista älä missään tapauksessa koskaan paljasta vaimollesi, että olet pettänyt häntä. Oman huonon omatunnon takia et saa loukata häntä kertomalla toisesta naisesta. Se on totuus, jota hänen ei tarvitse koskaan tietää.
Itse menin läpi helvetin. Vuoden kestänyt suhde toiseen mieheen vei kaikki voimani. Salailu, valehtelu eivät olleet minua varten. Elin hirveässä ristiriidassa koko ajan. Rakastin häntä mielettömästi. Rakastan ja haluan vieläkin enemmän kuin koskaan ketään muuta...hän oli paras ystäväni. Kuitenkin minä valitsin perheeni ja menetin miehen, jonka puolesta olisin kuollut. Menetin suuren rakkauteni ja parhaan ystäväni, mutta asetin perheen etusijalle. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, lasteni kärsimys olisi tehnyt minut onnettomammaksi kuin mitä tämä ratkaisu oli. Tiedän, että se olisi ennen pitkää tuhonnut myös suhteeni tähän toiseen mieheen.
Nyt menen hetki kerrallaan eteenpäin opetellen elämään ilman Häntä. Ajoittain on todella vaikeaa, mutta joka päivä helpompaa mitä eilen. Ja joka päivä tulen vakuuttuneemmaksi, että tein oikean ratkaisun. En koskaan unohda häntä ja vaalin muistoamme sydämessäni, kaunista tähdenlentoa.
Aika ei vaan ollut meille oikea.
Voimia ja jaksamista. Kuuntele sydäntäsi.
Liikuttava kirjoitus...uhrasit itsesi perheen takia. Onko niin, että rakastat molempia miehiä?
muuten en näe syytä miksi valintasi oli tämä...lapset olisivat ajan kanssa sopeutuneet.Ainakin uskon niin. Toisaalta lapsesi varmasti osaisivat (myöhemmin) arvostaa valintaasi. Tiedä häntä.
Rakastan heitä molempia, vain eri tavalla.Miestäni, koska hän antoi minulle lapseni ja koska hän kaikesta huolimatta on hyvä mies. Rakastan myös Häntä palavasti, intohimoisesti, syvästi. Mutta me emme saa toisiamme. Emme, koska minussa ei ollut naista lähtemään avioliitosta lasteni takia ja koska Hän ei sittenkään jaksanut odottaa. Mutta mikä minä olen häntä siitä moittimaan, se olisi ollut kenelle tahansa mahdoton tehtävä. Hän on luultavasti löytänyt jo uuden rakkauden ja Hän ansaitsee sen. Meidän suhteemme oli Mission Impossible!
Elämä jatkuu. Muistot jäivät. Ihanat muistot. En ole katkera mistään, enkä kadu mitään.