Olemme seurustelleet 1v 3kk. Avomieheni on työnsä (rekkakuski) takia aika paljon pois kotoa ja se rasittaa minua toden teolla.
Onhan minullakin työ, omaa tekemistä vapaa-ajalla, ystäviä jne. mutta silti. Mielestäni, jos seurustellaan, niin sitten olisi kiva viettää yhteistä aikaakin. Enkä tarkoita, että pitäisi olla kuin siamilaiset kaksoset, mutta pelkät yhteiset viikonloput eivät minulle pitemmän päälle riitä. Joskus avomies saattaa päästä yöksi kotiin, mutta eipä toisesta ole nukkuessa paljon hyötyä.
Meillä ei ole tämän reilun vuoden aikana ollut paljonkaan ns. yhteistä arkea. Ensimmäisen puolen vuoden avomies oli armeijassa ja loput siitä ollut eri työnantajilla ajamassa.
Rakastamme toisiamme todella paljon ja meillä menee muuten hyvin. Tietysti, kun suhdetta joutuu välillä hoitamaan puhelimessa, niin eihän siitä hyvää seuraa. Tuntuu vain niin pahalta, kun ei voi käydä yhdessä kaupassa tai elokuvissa tai tehdä mitä tahansa yhdessä näin arkisin. Olenkin suutuksissani sanonut avomiehelleni, että pitäisikö hankkia arkipäiviksi joku toinen mies, kun näemme pääasiassa vain viikonloppuisin.
Avomieheni on luvannut, että viimeistään sitten, kun meille tulee lapsia, niin hän lupaa hankkia sellaisen työn missä on säännölliset työajat. Olemme kuitenkin suht nuoria (20 ja 21) vielä, että ihan vielä meillä ei ole lapsia suunnitelmissa. Välillä vain tuntuu, että pitäisikö jättää pillerit pois, että ukko alkaisi olemaan enemmän kotona... Mutta emmehän me ehdi seksiäkään harrastamaan kuin viikonloppuisin, että ei onnistuisi sekään.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen.. Miten te muut kestätte sen, että kumppani on paljon pois kotoa? Vai kestättekö?
Onhan minullakin työ, omaa tekemistä vapaa-ajalla, ystäviä jne. mutta silti. Mielestäni, jos seurustellaan, niin sitten olisi kiva viettää yhteistä aikaakin. Enkä tarkoita, että pitäisi olla kuin siamilaiset kaksoset, mutta pelkät yhteiset viikonloput eivät minulle pitemmän päälle riitä. Joskus avomies saattaa päästä yöksi kotiin, mutta eipä toisesta ole nukkuessa paljon hyötyä.
Meillä ei ole tämän reilun vuoden aikana ollut paljonkaan ns. yhteistä arkea. Ensimmäisen puolen vuoden avomies oli armeijassa ja loput siitä ollut eri työnantajilla ajamassa.
Rakastamme toisiamme todella paljon ja meillä menee muuten hyvin. Tietysti, kun suhdetta joutuu välillä hoitamaan puhelimessa, niin eihän siitä hyvää seuraa. Tuntuu vain niin pahalta, kun ei voi käydä yhdessä kaupassa tai elokuvissa tai tehdä mitä tahansa yhdessä näin arkisin. Olenkin suutuksissani sanonut avomiehelleni, että pitäisikö hankkia arkipäiviksi joku toinen mies, kun näemme pääasiassa vain viikonloppuisin.
Avomieheni on luvannut, että viimeistään sitten, kun meille tulee lapsia, niin hän lupaa hankkia sellaisen työn missä on säännölliset työajat. Olemme kuitenkin suht nuoria (20 ja 21) vielä, että ihan vielä meillä ei ole lapsia suunnitelmissa. Välillä vain tuntuu, että pitäisikö jättää pillerit pois, että ukko alkaisi olemaan enemmän kotona... Mutta emmehän me ehdi seksiäkään harrastamaan kuin viikonloppuisin, että ei onnistuisi sekään.
Mutta alkuperäiseen kysymykseen.. Miten te muut kestätte sen, että kumppani on paljon pois kotoa? Vai kestättekö?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ex-avokki on rekkakuski, päivä+yötyö, joka venyi ja venyi ja vapaalla sitten alko käyttää viinaa. Lupasi aina, että hakee päivävuoroon ja lopettaa överit, mutta... olikin sitten vielä enemmän ja pitempiä aikoja pois ja syykin löyty. Pettäminen. Heitin pihalle ja ongelmat katos saman tien. Varoitan vaan tulevan varalle. Tunnen noita rekkakuskeja, rahtareita ja muita aika paljon ex-avokin kautta ja ne on n. 90% alkoholisteja joista vielä suurin osa juoksee vieraissa ilman kumia.
Mun mies tekee säännöllisesti yötyötä.Lähtee siinä yhden maissa yöllä.Ei käytä alkoholia ollenkaa ja hoitaa paljon lapsia(3).Mitä pettämisiin tulee niin se kyllä onnistuu oli se ammatti mikä tahansa.
Kyllä siihen tottuu.Itselläni on vuorotyö niin sitä ehtii nähdä viikollakin.Asenne ratkaisee.
Tiedän, ettei avomieheni petä, näkisin sen kyllä heti jos niin tekisi. Ja alkoholia ei juo ollenkaan, että se ei ole ongelma. Mutta juuri tuota pelkään, että lupaa vaihtaa ihmismäisempään työhön mutta ei sitä kuitenkaan ikinä tee...
Mies on merillä. Enimmäkseen. Minulla on paljon ystäviä, töitä ja harrastuksia. Kun hän on kotona, satsataan yhdessäoloon, sitä tosin ei voi juuri sanoa 'arjeksi'.
Mieheni oli kolme vuotta rekkakuski, ja sen ajan minä olin kuin yksinhuoltaja lasteni kanssa. Todella stressaavaa. Pitkät työpäivät. Ja sitten kun tuli kotiin, oli väsynyt. Verenpaine nousi, sehän tuntuu olevan oikein ammattitauti tuolla alalla. Meidän vastasyntynyt lapsi vierasti isäänsä, kun näki niin harvoin!
Vaihtoi takaisin entiseen ammattiin, niin helpotti. Kyllä pitäisi saada parannuksia aikaan kuljetusalalle!
Rakkauteen kuuluu myös pitkämielisyys ja kärsivällisyys.
Itse saman kokeneena voin sanoa, että kaikkeen voi tottua ja kaikesta voi oppia jopa nauttimaan kun vaihtaa asennetta.
Itse vaadin aikanani mahdottomia puolisoltani ja olimme melkein eron partaalla. Sitten funtsin, että meitä yhdistää kyllä niin moni asia ja rakkaus on aitoa molemmin puolin, että eipäs hötkyilläkään.
Muutin asenteeni ja ryhdyin tukemaan alati maailmalla matkaavaa miestäni. Puhelinelämää eläessämme pyrin jättämään hänelle aina sen tunteen, että kyllä minä pärjään, joten tapaamisemme olivat mahtavaa aikaa, täysin ilman syyllisyyttä tai ahdistusta kummankaan puolelta. Niistä hetkistä sai taas voimaa jatkaa yksin tahoillaan ja parisuhde vahvistui kun kumpikin tsemppasi eikä riutunut tyytymättömyydessä. Yhdessä oltiin vaikkakin usein kaukana toisistamme.
Hetken sitä vaan kestää, sillä elämä muuttuu koko ajan. Nykyään minunkin mies on taas töissä kotimaassa ja meillä on kaksi ihanaa lasta, eli elämä on asettunut turvallisille raiteileen.
Miten sinä haluat valita, se on sinun päätettävä, mutta ole ainakin sen verran reilu ettet yllätä miestäsi ikävästi päätöksilläsi. Hän on sun paras kaverisikin, joten kunnioita häntä. Hänhän hankkii vain elantoa, mutta aina se ei onnistu niin kuin olisi parisuhteelle ihanteellista ja te olette vasta yhteiselämänne alussa.
kai olet ollut tietoinen jo seurustelun alkuaikoina, mitä tuleman pitää?? ei kannata ottaa paljon poissa olevaa miestä, jos ei sitä sitten kestä! ja todella typerää sanoa miehelle, että pitäiskö ottaa joku toinen mies arki-iltoja piristämään.. voihan miehelläsikin olla jotain vosuja pitkin ja poikin kyliä!! ja olet kamala juonijalutka, jos jätät pillerit pois ja erittäin epäkypsä äidiksi, jos haluat lapsen vain pitämään miehen kotona!! kasva aikuiseksi!
En ollut seurustelun alussa tietoinen tuosta työstä. Avomieheni siitä kyllä puhui, että haluaa tehdä sitä työtä, mutta mistäs minä tiesin, että se on tuollaista, että ollaan alvariinsa pois kotoa. Eikä se kaikilla rekkakuskeilla edes ole sellaista, että ollaan joka yö pois kotoa, että riippuu hiukan missä firmassa on töissä.
Enkä ole mitenkään tosissani sanonut, että ottaisin jonkun "arkimiehen" tai jättäisin pillerit pois avomieheltä salaa. Suutuksissaan sitä vain tulee joskus ajateltua kaikenlaista, sairastakin. En todellakaan ala leikkimään mitään yh-äitiä...
Ja avomiehelläni ei ole vosuja pitkin kylää, kyllä saisin sen tietää jos olisi.
Nyt sina tiedat etta poika haluaa tehda juuri tuollaista kiertavaa tyota. Siina ei ole mitaan pahaa. On taysin vaarin sinulta vaatia etta han lopettaa tuon tyon. Siina ei ole mitaan laitonta, vaarallista (eika lihottavaa :) )
Han on selvastikin yrittava ihminen, tekee tyonsa kunnolla, saattaa olla etta han toimii rekkakuskina lopun ikansa. Kokemusta lisaa saaneena ehka pystyy saamaan ulkomaan keikkoja jolloin matkat pitenevat.
Se on taydellisen OK.
Sina et voi vaatia etta han sinun takiasi lopettaa taman homman josta han niin pitaa.
Vaihtoehtoja on 2:
1) hanki itsellesi tekemista ja arvosta niita hetkia jolloin voit viettaa ystavsi kanssa. Alaka KOSKAAN edes leikkimielella ajattele hankkivasi lasta ellei toinen osapuoli ole 100% varmasti samaa mielta ja sormukset srmessa. (Lasta kun ei voi lahettaa takaisin, olet sidottu haneen seuraavaksi 20 vuodeksi)
2) Erotkaa taysin ystavallisissa merkeissa, eihan kumpikaan ole tehnyt mitan vaaraa, eika pahaa. On taydellisen hyvaksyttavaa etta sina haluat ystavan jonka kanssa vietta enemman aika yhdessa. Sekin kun on aivan OK.