Voi että on vaikeaa tämä deittailu ja treffailu :( Kun ei oikein tiedä kuinka aktiivinen itse uskaltaa olla ja kuinka usein miestä lähestyä. Mies viestii päivittäin muutamaan kertaan ja aina hänelle vastaan. Pari kertaa olen oma-aloitteisesti hänelle viestinyt ja hän on minulle vastannut ennemmin tai myöhemmin. Eli kaikki näyttäisi olevan näin reilun viikon deittailun jälkeen kunnossa. Ja molemmat laittaa viesteihin kivoja hellittelynimiä ja hali/suukko-toivotuksia.
Itselläni on vain paha tapa (ehkä tyypillinen naiselle) innostua liikaa jos saa vastakaikua. Ajatuksissani alan tietenkin miettimään ja suunnittelemaan kaikenlaisia asioita, esim. yhteisiä tekemisiä. En kuitenkaan haluaisi vaikuttaa liian innokkaalta ja pilata juttua ennenkuin se on kunnolla edes alkanut. Toisaalta on hyvin vaikea tietää missä rajoissa liikutaan, sillä en myöskään haluaisi vaikuttaa välinpitämättömältä tai siltä, etten ole kiinnostunut hänestä.
Miten siis löytää kultainen keskitie ja säilyttää yhteydenpito järkevällä/rauhallisella tasolla? Kuinka paljon miehet haluavat pitää ohjia käsissään ja olla aina yhteydenottajia? Ja miten samalla kuitenkin säilyttää mielikuva, että on toisesta kiinnostunut? Ja mikä tärkeintä, kuinka paljon miehelle uskaltaa puhua tulevaisuudesta ja yhteisestä ajanvietosta?
Pitkän suhteen jälkeen deittailun maailma on melko uusi, enkä haluaisi tehdä samoja virheitä, joihin liialla innokkuudellani olen joskus sortunut.
Kuinkahan aktiivinen uskaltaa olla?
35
11286
Vastaukset
- fewge
No älä sitten vaikuta liian innokkaalta perhana! Niin helppoa se on!
- Miljaa
Tuon viestin kirjoittajan on pakko olla mies :)
- tbr
Miljaa kirjoitti:
Tuon viestin kirjoittajan on pakko olla mies :)
vain tarkkailet.. mietit kahesti ennen kuin soitat tai lähetät viestin. ja niihin voi liittää jotain asiaa..kysymyksiä, jolloin vietit on perusteltuja.
kyllä aina pitää olla vastakaikua.. on hyvä lähettää ainavälillä vietiä tai soittaa.. vain ilmoittaakseen oman mielenkiinnon, mutta itse olen antanut miesten ylläpitää melkein koko yhteydenpiton. varsinkin ekoilla viikoilla.
sitten myöhemmin siitä tulee tasa-arvoisempi.
hyvä juttu on se, että miehen pitää nähdä enemmän vaivaa..tuskailla tykkääkö vai ei.. se ylläpitää mielenkiintoa.
riippuu tietenkin ihmisistä, mutta itselläni on hyvin toiminut :) - Feminiininen mies
tbr kirjoitti:
vain tarkkailet.. mietit kahesti ennen kuin soitat tai lähetät viestin. ja niihin voi liittää jotain asiaa..kysymyksiä, jolloin vietit on perusteltuja.
kyllä aina pitää olla vastakaikua.. on hyvä lähettää ainavälillä vietiä tai soittaa.. vain ilmoittaakseen oman mielenkiinnon, mutta itse olen antanut miesten ylläpitää melkein koko yhteydenpiton. varsinkin ekoilla viikoilla.
sitten myöhemmin siitä tulee tasa-arvoisempi.
hyvä juttu on se, että miehen pitää nähdä enemmän vaivaa..tuskailla tykkääkö vai ei.. se ylläpitää mielenkiintoa.
riippuu tietenkin ihmisistä, mutta itselläni on hyvin toiminut :)"on hyvä lähettää ainavälillä vietiä tai soittaa.. vain ilmoittaakseen oman mielenkiinnon, mutta itse olen antanut miesten ylläpitää melkein koko yhteydenpiton. varsinkin ekoilla viikoilla."
Just tollanen passiivisuus naisella saa mun mielenkiinnon sammumaan. Jos nainen on kiinnostunut ja arvostaa miestä, se ottaa yhteyttä yhtä paljon. - samaa
Feminiininen mies kirjoitti:
"on hyvä lähettää ainavälillä vietiä tai soittaa.. vain ilmoittaakseen oman mielenkiinnon, mutta itse olen antanut miesten ylläpitää melkein koko yhteydenpiton. varsinkin ekoilla viikoilla."
Just tollanen passiivisuus naisella saa mun mielenkiinnon sammumaan. Jos nainen on kiinnostunut ja arvostaa miestä, se ottaa yhteyttä yhtä paljon.mieltä olen. Kyllä naisen kannattaa olla yhtä aktiivinen, ei ainakaan minua haittaa yhtään, jopa suotavaa. Itse tuppaan laittamana liikaa viestejä kun olen kiinnostunut. Ei ole vittumaisempaa, kuin laitella yksipuolisesti viestiä ja sitten saa ihmetellä, että mikä mättää kun ei vastakaikua tule.
Mitä sitä säästelemään jos on kiinnostunut. Tuollaset säästöjutut / karkuun juoksemiset on 15 vuotiaiden hommia. - tbr
samaa kirjoitti:
mieltä olen. Kyllä naisen kannattaa olla yhtä aktiivinen, ei ainakaan minua haittaa yhtään, jopa suotavaa. Itse tuppaan laittamana liikaa viestejä kun olen kiinnostunut. Ei ole vittumaisempaa, kuin laitella yksipuolisesti viestiä ja sitten saa ihmetellä, että mikä mättää kun ei vastakaikua tule.
Mitä sitä säästelemään jos on kiinnostunut. Tuollaset säästöjutut / karkuun juoksemiset on 15 vuotiaiden hommia.sori...tietenkin vastaan aina jos tulee viesti..mutta tarkoitan omatoimista lähettämistä ja soittamsita :) ei tässä kukaan mitään säästele!
- Feminiininen mies
tbr kirjoitti:
sori...tietenkin vastaan aina jos tulee viesti..mutta tarkoitan omatoimista lähettämistä ja soittamsita :) ei tässä kukaan mitään säästele!
"tietenkin vastaan aina jos tulee viesti..mutta tarkoitan omatoimista lähettämistä ja soittamsita :)"
Niin niin, eli olet passiivinen. Jäikö vielä jotain epäselvää? - moneks on
Feminiininen mies kirjoitti:
"on hyvä lähettää ainavälillä vietiä tai soittaa.. vain ilmoittaakseen oman mielenkiinnon, mutta itse olen antanut miesten ylläpitää melkein koko yhteydenpiton. varsinkin ekoilla viikoilla."
Just tollanen passiivisuus naisella saa mun mielenkiinnon sammumaan. Jos nainen on kiinnostunut ja arvostaa miestä, se ottaa yhteyttä yhtä paljon.ja mun kaveri opasti mua nimenomaan et ei pitäis olla niin aktiivinen...mä en edes ajatellu seurustelumielessä, vaan ihan muuten vaan tutustuakseni. Kai sillä sitten on ollu semmonenkin hetkellisessä harkinnassa, kun viitsi kerran opastaa? -Musta olis niin helppoo jos vois vaan kysyy et hei mennänks jonnekin/sinne ja sinne. Vaan silloin se häipyy vähäks aikaa. Tai pitkäks. Ja kun en ole huomaavinani, en ota yhteyttä ja jossain törmätään niin kas kun olen taas kiinnostava. Musta tuollanen edestakas pomppinen on väsyttävää, kun en oikeastaan tiedä mitä se musta haluaa. Ystäviä varmaan, mut millaisia? Ja naiset tulkitsee tuon käytöksen niin että se olis kiinnostunu enemmästäkin, mutta jokin vetää paon/pelot päälle. Mistä tietää, mahdollista. Mua vaan kyllästyttää pitemmän päälle semmonen epämääräisyys ja junnaaminen. Jos ei muka seurustella niin sittenhän juuri sen käytös on epäloogista. Ihan kuin se haluais olla rakastumatta/seurustelematta vaikka sinne päin vetää. Tai sitten se oikeasti haluaa olla kuin seurusteltais mut juuri ja juuri ei. Leikkiä? Kypsymättömyyttä? Ei tiedä mitä haluaa? ainakin hyvä tapa tappaa naisen kiinnostus lopullisesti on tuollainen junnaaminen. Sanois ny mihin pyrkii.
- kerkko
tbr kirjoitti:
vain tarkkailet.. mietit kahesti ennen kuin soitat tai lähetät viestin. ja niihin voi liittää jotain asiaa..kysymyksiä, jolloin vietit on perusteltuja.
kyllä aina pitää olla vastakaikua.. on hyvä lähettää ainavälillä vietiä tai soittaa.. vain ilmoittaakseen oman mielenkiinnon, mutta itse olen antanut miesten ylläpitää melkein koko yhteydenpiton. varsinkin ekoilla viikoilla.
sitten myöhemmin siitä tulee tasa-arvoisempi.
hyvä juttu on se, että miehen pitää nähdä enemmän vaivaa..tuskailla tykkääkö vai ei.. se ylläpitää mielenkiintoa.
riippuu tietenkin ihmisistä, mutta itselläni on hyvin toiminut :)Minä en ainakaan jaksaisi kauaa kenenkään ympärillä pyöriä, jos ei ala tuntumaan siltä että on kiinnostusta, kuka sitä nyt edes paria viikkoa jaksaa piiritellä, tossa itelle ainakin tulis mieleen ettei kiinnosta. Minulla ainakin melko varmasti kävisi niin että jos ei muutaman yhteydenoton jälkeen ala tulla vastakaikua niin unohtaisin todennäköisesti. Myöskin kääntöpuoli on, huomiota on kiva saada, mutta jos koko päivä menee vastailemiseen niin se alkaa jo pikkasen tympimään, tulee sellainen velvollisuuden tunne vastata. Naisetkin saa tehdä toisinsanoen aloitteita.
- Mies 23
tbr kirjoitti:
vain tarkkailet.. mietit kahesti ennen kuin soitat tai lähetät viestin. ja niihin voi liittää jotain asiaa..kysymyksiä, jolloin vietit on perusteltuja.
kyllä aina pitää olla vastakaikua.. on hyvä lähettää ainavälillä vietiä tai soittaa.. vain ilmoittaakseen oman mielenkiinnon, mutta itse olen antanut miesten ylläpitää melkein koko yhteydenpiton. varsinkin ekoilla viikoilla.
sitten myöhemmin siitä tulee tasa-arvoisempi.
hyvä juttu on se, että miehen pitää nähdä enemmän vaivaa..tuskailla tykkääkö vai ei.. se ylläpitää mielenkiintoa.
riippuu tietenkin ihmisistä, mutta itselläni on hyvin toiminut :)Minusta olisi hyvä suhteen alussa pitää tasapuolisesti yhteyttä kummankin osapuolen toimesta. Jos vain toinen osapuoli ottaa yhteyttä suhteen alussa, suhde ei välttämättä tule pitkällä aikavälillä toimimaan kunnolla. Lisäksi toinen osapuoli saa helposti kuvan siitä ettei toinen ole oikeasti kiinnostunut ja monesti homma katuukin juuri tähän. Lisäksi liian vaikeaa "esittäminen" saattaa toimia naisten kohdalla alussa mutta pitemmän päälle mies saa liian itsekeskeisen kuvan naisesta joka näin tekee. Korostan siis parishteessa jo alusta alkaen tasapuolisuutta.
- Miljaa
Mies 23 kirjoitti:
Minusta olisi hyvä suhteen alussa pitää tasapuolisesti yhteyttä kummankin osapuolen toimesta. Jos vain toinen osapuoli ottaa yhteyttä suhteen alussa, suhde ei välttämättä tule pitkällä aikavälillä toimimaan kunnolla. Lisäksi toinen osapuoli saa helposti kuvan siitä ettei toinen ole oikeasti kiinnostunut ja monesti homma katuukin juuri tähän. Lisäksi liian vaikeaa "esittäminen" saattaa toimia naisten kohdalla alussa mutta pitemmän päälle mies saa liian itsekeskeisen kuvan naisesta joka näin tekee. Korostan siis parishteessa jo alusta alkaen tasapuolisuutta.
Itsekeskeistä tosiaankin on se, että vaikka suhde kehittyy, nainen silti pitää etäisyyttä ja välimatkaa. Mutta kyllä näin naisen näkökulmasta ajatellen minun pitää olla todella varma siitä, että suhde kehittyy ja ajattelemme asioista samalla tavalla ennenkuin uskallan antaa itseni täysin vietäväksi. Mikä minun tapauksessani tarkoittaa sitä, että lopetan vaikean esittämisen ja antaudun täysillä. Ehkä huonojen kokemusten ja muutaman pettymysten siivittämänä ajattelumaailmani on nykyään tämä.
- Miljaa
Kiitos viesteistä! Näin minäkin olen asian järkeillyt, kannattaa siis jossain määrin miehen "johtaa" yhteydenpitoa. En missään nimessä halua vaikuttaa liian tyrkyltä, vaikka tosi kiinnostunut olenkin.
Erittäin hyvä neuvo tuo tbr:n kannattaa miettiä kahdesti. Joskus on vain niin innostunut, että kunhan puhelimen saa käteensä, tekee mieli näpytellä saman tien. Ehkä kuitenkin kannattaa miettiä ennen, mitä sillä saavuttaa. Miehen mielenkiinnon vaiko kenties päinvastaisen reaktion "roikkuvasta" naisesta...
Hyvä oli myöskin tuo pointti tasa-arvoisesta yhteydenpidosta ajan myötä. Tottakai tilanne muuttuu ajan myötä, jos yhdessä olo vakiintuu. Tuntuu vain, että näin aikaisessa vaiheessa kannattaa miettiä jokaista askelta etukäteen. Eikä varmaan kannata joka viestiin kirjailla tekstejä "Ikävöitkö minua?". Se jos mikä karkottaa miehen.
Vaikkakin elämme tasa-arvoisessa kulttuurissa, jotenkin vain tuntuu että näissä deittiasioissa mies kuitenkin haluaa olla se, joka piirittää ja lopulta valloittaa naisen. Onko kyseessä sitten joku "eläimellinen vietti" vai mikä...
Jospa sitä tällä kertaa olisi viisaampi ja antaisi todellakin tuon miehen tehdä tuon viettelypuolen. Tosiasiahan on kuitenkin, että ketään ei voi pakottaa tykkäämään. - Limbotus
Naisena ajattelen asiasta nain:
Jos olen jostakusta kiinnostunut, voin sen osoittaa sanoilla ja teoilla. En jaksa pelata peleja ja laskea yhteydenottoja ja niiden tiheytta. Jos on asiaa, otan yhteytta. Jos ei ole, olen hiljaa. Reilu ja suora peli on paras keino loytaa itselleen sopiva ihminen.- vain pellet pelleilee!
just noin,reilua ja suoraa peliä se pitää olla!eikä olla AINA passiivinen sellainen nainen,ja odotat miehen soittija ja viestejä! toimi itse niin kuin sinulta tuntuu!
jos miehelle ei kelpaa sun OMA TYYLI ja sitä mitä olet, niin se mies ei ole tarkoitettu sulle!
jos mies ja nainen tykkää toisistaan AIDOSTI siis lue: AIDOSTI! ovat ihastuneita tai rakastuneita niin sitten ei kyllä pelleillä ja leikitä jotakin vaikeaa saallista!
Vain sellaiset ellet pelleilee toistensa kanssa PAREMMAN PUUTTEESSA! sanon minä!
- Miljaa
Aika kivaa keskustelua on syntynyt ja erilaisia näkemyksiä asiasta on mukava lueskella.
Minusta täällä kyllä vähän sekoitetaan kaksi asiaa: passiivisuus yhteydenottojen suhteen ja se, että antaa miehen ylläpitää yhteydenpitotahtia. Minun mielestäni passiivisuus on sitä, ettei KOSKAAN itse viestittele tai ehdota tapaamista. Jos itse noin toimin, en ole kiinnostunut miehestä. Niin yksinkertaista se mielestäni on. Samoin voisin ajatella myös miehen toimivan: jos hän ei ikinä itse ota yhteyttä minuunpäin, ei hän ole kiinnostunut tutustumaan minuun tai viettämään aikaa kanssani.
Jos taas antaa miehen johtaa yhteydenpitoa, tarkoittaa se mielestäni sitä, että vastaan aktiivisesti miehen viesteihin ja tapaamispyyntöihin. Voin toisinaan myös itse laittaa miehelle viestin, esim. kivan päivän tai hyvän yön toivotukset. Minusta näillä kahdella käyttäytymistavalla on suuri ero.
Mutta ongelmani on kuitenkin se, että jos mies osoittaa kiinnostusta minua kohtaan, innostun helposti liikaa. Se tarkoittaa sitä, että tykkään viestitellä miehelle useamman kerran päivässä ilman mitään varsinaista asiaa. Tai sitten ehdottelen tapaamisia usein ja haluan tietää tavatessa milloin näemme seuraavan kerran. Tiedän, että monet miehet säikähtävät tällaista toimintaa ja kokevat joutuvansa liian kiinteään suhteeseen. En kuitenkaan tarkoita vangita miestä tai muuta, minusta on vain ihanaa viettää aikaa ihmisen kanssa, josta pidän ja joka saa oloni tuntumaan hyvältä. En siis jotenkin osaa antaa tilaa miehen tunteiden kehittymiselle, minkä useammat ihmiset kuitenkin vaativat. Hullaannun vain itse niin täydellisesti, että on vaikea välillä hillitä itseään.
Tiedän, että vaikka mies olisi itse kuinka kiinnostunut tahansa, liiallinen itsensä tyrkyttäminen tappaa kiinnostuksen tunteen. Olen itsekin joskus kokenut liiallisen kiinnostuksen miehen puolelta ja se on tehnyt oloni ainoastaan vaivaantuneeksi ja ahdistuneeksi, eikä suinkaan herättänyt halua tavata ihmistä uudelleen.
Taidan tässä samalla itse vastata esittämiini kysymyksiin. Ehkäpä täytyy vaan oppia itsehillintää ja miettiä omien tekojensa seurauksia. Ja ennenkaikkea sitä, mitä toiminnallaan saavuttaa. Tuntuu vain, että tällä kertaa EN halua pilata tätä juttua! :)- ei enää
jos hän ei ikinä itse ota yhteyttä minuunpäin, ei hän ole kiinnostunut minuun tai viettämään aikaa kanssani"" ( Mun tilanne on viiminen aika tuollainen.Alussa oltiin niin ihastuneita toisiimme,mutta todennäköisesti mies ei enää :(
Mun tunteet alkaa mennnä kaivoon tästä yksipuollisesta hommasta,tulee turhautunut olo kun viiminen aika saan aina olla SE joka ensin ottaa yhteyttä
( viestit ja soitot) muuten miehestä ei kuulu oikeastaan enää yhtään mitään.Mies ei vastaa textareihinkaan enää ikinä,soitot vähenee,mutta jos se soittaa ( kun ensin olen ottanut yhteyttä) on aina kohtelias ja iloinen mutta, mulle alkaa tulla jo sellainen olo että tyrkytän kuitenkin itseäni sille kun mies ei enää ota oma aloitteesti yhteyttä minuun päin.
En lähetä tekstiviestejä joka päivä tai soita sille edes joka päivä,ehkä pari kolme kertaa viikossa vain.Suhteen alussa tuo homma oli molemminpuollista ihanaa trafiikkia mutta, nyt ei enää,mies alkaa ottaa etäisyyttä..
( jos on kiinostunut ja ihastunut eihän mies noin toimi..joo, ei niin..)
Siis en itse kyllä ota enää yhteyttä..olen pistänyt ihan tarpeeksi energiaa mieheen,( ehkä liikaa) antanut tietää toiselle ihan tarpeeksi jo että olen ihanstunut ja hulluna häneen! Mutta,minulta sen ei tarvitse enää odottaa mitään viestejä tai soittoja,olen kyllästynyt tähän yksipuoliseen hommaan! saan koko aika juosta sen perässä! Nyt toi on kyllä loppu, en enää toimi noin!
menkööt sitten miten menkööt koko homma!
Tyhjää saa ilmaiseksikin! adios! - tytti
ei enää kirjoitti:
jos hän ei ikinä itse ota yhteyttä minuunpäin, ei hän ole kiinnostunut minuun tai viettämään aikaa kanssani"" ( Mun tilanne on viiminen aika tuollainen.Alussa oltiin niin ihastuneita toisiimme,mutta todennäköisesti mies ei enää :(
Mun tunteet alkaa mennnä kaivoon tästä yksipuollisesta hommasta,tulee turhautunut olo kun viiminen aika saan aina olla SE joka ensin ottaa yhteyttä
( viestit ja soitot) muuten miehestä ei kuulu oikeastaan enää yhtään mitään.Mies ei vastaa textareihinkaan enää ikinä,soitot vähenee,mutta jos se soittaa ( kun ensin olen ottanut yhteyttä) on aina kohtelias ja iloinen mutta, mulle alkaa tulla jo sellainen olo että tyrkytän kuitenkin itseäni sille kun mies ei enää ota oma aloitteesti yhteyttä minuun päin.
En lähetä tekstiviestejä joka päivä tai soita sille edes joka päivä,ehkä pari kolme kertaa viikossa vain.Suhteen alussa tuo homma oli molemminpuollista ihanaa trafiikkia mutta, nyt ei enää,mies alkaa ottaa etäisyyttä..
( jos on kiinostunut ja ihastunut eihän mies noin toimi..joo, ei niin..)
Siis en itse kyllä ota enää yhteyttä..olen pistänyt ihan tarpeeksi energiaa mieheen,( ehkä liikaa) antanut tietää toiselle ihan tarpeeksi jo että olen ihanstunut ja hulluna häneen! Mutta,minulta sen ei tarvitse enää odottaa mitään viestejä tai soittoja,olen kyllästynyt tähän yksipuoliseen hommaan! saan koko aika juosta sen perässä! Nyt toi on kyllä loppu, en enää toimi noin!
menkööt sitten miten menkööt koko homma!
Tyhjää saa ilmaiseksikin! adios!Kiva kuulla että muillakin on samoja kokemuksia...
En ymmärrä miten ihmiset yleensä menee kimppaan kun kaikki on niin saakelin vaikeata. Itsekin olen kokenut ettei saisi näyttää tunteitaan mutta eihän sellaisesta tule mitään että pitäisi koko ajan pelata jotain ihme peliä.
Tytti - Miljaa
tytti kirjoitti:
Kiva kuulla että muillakin on samoja kokemuksia...
En ymmärrä miten ihmiset yleensä menee kimppaan kun kaikki on niin saakelin vaikeata. Itsekin olen kokenut ettei saisi näyttää tunteitaan mutta eihän sellaisesta tule mitään että pitäisi koko ajan pelata jotain ihme peliä.
TyttiOmalla kokemuksellani voin tytöt todeta, että kyllä sen itse syvällä sisimmässään tuntee, että onko toinen kiinnostunut vai ei. Itse ainakin olen aina kiinnostumattomuuden havainnut pienistä eleistä, tekosista ja tekemättä jättämisistä. Jos mies ei esim. vastaa viestiin järkevän ajan kuluessa, ei hän ole halukas yhteydenpitoon. Nyt tietenkin monet miehet sanovat, että voi olla oikeasti esteitä, minkä vuoksi jää vastaamatta. Tottakai voi, mutta kyllä jokaisella pieni hetki jossain välissä on aikaa vastata lyhyestikin, jos toisesta ihmisestä välittää. Silloin ei sydän anna toisen ihmisen odottaa. Tämä on minun mielipiteeni.
Valitettavasti vain silloin kun tulee toisen puolelta torjutuksi, mieli alkaa kehittämään omituisia asioita. Siis alkaa puolustelemaan tilannetta omassa päässään. Juuri sillä esim. että toisella on niin kiire/paljon töitä/illanviettoa ystävien kanssa tai muuta vastaavaa ja vastaaminen on mahdotonta. Lisäksi alkaa itsekin uskoa toisen selityksiin siitä miksi on ollut niin hiljaista. Koska sitä HALUAA uskoa. Toinen ei ehkä kehtaa tai uskalla sanoa, ettei ota yhteyttä sen takia ettei ole kiinnostunut.
Nämä ovat pattitilanteita ja niistä pääsee vain ja ainoastaan itse luovuttamalla. Toista vaan ei voi pakottaa tykkäämään tai rakastamaan. Se tunne joko on siellä tai ei ole. Jos jatkaa yksipuolista yhteydenpitoa, vain satuttaa itseään. Sillä mikä kamalampaa, kuin odottaa minuutista, tunnista tai päivästä toiseen yhteydenottoa jota ei ikinä tule. Pakko vaan päästää irti, kohdistaa ajatukset muihin asioihin ja lopettaa itsensä kiusaaminen. Oman kokemukseni mukaan siihen menee noin kolmisen kuukautta, ettei toista ajattele jatkuvasti. Sen jälkeen alkaa helpottamaan, uskokaa pois! - joo puhut asiaa!
Miljaa kirjoitti:
Omalla kokemuksellani voin tytöt todeta, että kyllä sen itse syvällä sisimmässään tuntee, että onko toinen kiinnostunut vai ei. Itse ainakin olen aina kiinnostumattomuuden havainnut pienistä eleistä, tekosista ja tekemättä jättämisistä. Jos mies ei esim. vastaa viestiin järkevän ajan kuluessa, ei hän ole halukas yhteydenpitoon. Nyt tietenkin monet miehet sanovat, että voi olla oikeasti esteitä, minkä vuoksi jää vastaamatta. Tottakai voi, mutta kyllä jokaisella pieni hetki jossain välissä on aikaa vastata lyhyestikin, jos toisesta ihmisestä välittää. Silloin ei sydän anna toisen ihmisen odottaa. Tämä on minun mielipiteeni.
Valitettavasti vain silloin kun tulee toisen puolelta torjutuksi, mieli alkaa kehittämään omituisia asioita. Siis alkaa puolustelemaan tilannetta omassa päässään. Juuri sillä esim. että toisella on niin kiire/paljon töitä/illanviettoa ystävien kanssa tai muuta vastaavaa ja vastaaminen on mahdotonta. Lisäksi alkaa itsekin uskoa toisen selityksiin siitä miksi on ollut niin hiljaista. Koska sitä HALUAA uskoa. Toinen ei ehkä kehtaa tai uskalla sanoa, ettei ota yhteyttä sen takia ettei ole kiinnostunut.
Nämä ovat pattitilanteita ja niistä pääsee vain ja ainoastaan itse luovuttamalla. Toista vaan ei voi pakottaa tykkäämään tai rakastamaan. Se tunne joko on siellä tai ei ole. Jos jatkaa yksipuolista yhteydenpitoa, vain satuttaa itseään. Sillä mikä kamalampaa, kuin odottaa minuutista, tunnista tai päivästä toiseen yhteydenottoa jota ei ikinä tule. Pakko vaan päästää irti, kohdistaa ajatukset muihin asioihin ja lopettaa itsensä kiusaaminen. Oman kokemukseni mukaan siihen menee noin kolmisen kuukautta, ettei toista ajattele jatkuvasti. Sen jälkeen alkaa helpottamaan, uskokaa pois!Samaa mieltä kanssasi Miljaa!!
Kyllä se vaan näin on että : mutta kyllä jokaisella pieni hetki jossain välissä on aikaa vastata lyhyestikin, jos toisesta ihmisestä välittää!! Silloin ei sydän anna toisen ihmisen odottaa. Tämä on minun mielipiteeni.
on minunkin!
on minullakin kiire! mutta AINA löytty pieni hetki vastata tai VIESTITTää edes LYHYESTI! jottei sun kulta (????) tarvitse odottaa!
rakkaudessa ei anneta toisen odottaa!
ne jotka antaa toisen odottaa ne eivät ole sinusta AIDOSTI kiinostuneita! so simpel!
Ja ne jotka väittää toisten puhuu paskaa tämän asia suhteen ja eivät välitä toisesta aidosti,sanon minä!
se on niin paskan puhetta esim ' en kerinnyt vastata PARI PäIVää kun mulla oli kiire!
no vittu olisit sitten viestitellyt ennen kuin menit nukkumaan tai kun kävit vessassa paskalla kun siihenkin löytyy aikaa!
Aidosti ihastunut/rakastunut KIIREINEN mies nainen toimii kyllä noin, jos ei muuten voi tai kerkii viestittää tai soitella omalle kullalle!
ja paskat sanon minä! noin se vaan on eikä muuta! - Miljaa
joo puhut asiaa! kirjoitti:
Samaa mieltä kanssasi Miljaa!!
Kyllä se vaan näin on että : mutta kyllä jokaisella pieni hetki jossain välissä on aikaa vastata lyhyestikin, jos toisesta ihmisestä välittää!! Silloin ei sydän anna toisen ihmisen odottaa. Tämä on minun mielipiteeni.
on minunkin!
on minullakin kiire! mutta AINA löytty pieni hetki vastata tai VIESTITTää edes LYHYESTI! jottei sun kulta (????) tarvitse odottaa!
rakkaudessa ei anneta toisen odottaa!
ne jotka antaa toisen odottaa ne eivät ole sinusta AIDOSTI kiinostuneita! so simpel!
Ja ne jotka väittää toisten puhuu paskaa tämän asia suhteen ja eivät välitä toisesta aidosti,sanon minä!
se on niin paskan puhetta esim ' en kerinnyt vastata PARI PäIVää kun mulla oli kiire!
no vittu olisit sitten viestitellyt ennen kuin menit nukkumaan tai kun kävit vessassa paskalla kun siihenkin löytyy aikaa!
Aidosti ihastunut/rakastunut KIIREINEN mies nainen toimii kyllä noin, jos ei muuten voi tai kerkii viestittää tai soitella omalle kullalle!
ja paskat sanon minä! noin se vaan on eikä muuta!Kirjoitit ehkä suoremmin sanakäänteinen ja esimerkein saman asian mitä itse mietiskelin tuossa omassa tekstissäni. Kiitos siitä, olipa kiva lukea että joku on todennut saman asian. Valitettavasti tämä käy yleensä vain opin ja erehdyksen kautta. Kun pari kertaa on tuollaisen asian läpikäynyt, alkaa itse asioita ymmärtämään. Ja mikä tärkeintä, viisastumaan! Itse en enää alistu sellaiseen kohtaloon, että odotan puhelimen piippausta kuin kuuta nousevaa. Olen arvokkaampi ja minusta on muuhunkin. Nauttimaan elämästä ja uskomaan, että kohtaan vielä joskus ihmisen joka minua osaa arvostaa ja jonka sydän ei anna odottaa.
- just just
Miljaa kirjoitti:
Kirjoitit ehkä suoremmin sanakäänteinen ja esimerkein saman asian mitä itse mietiskelin tuossa omassa tekstissäni. Kiitos siitä, olipa kiva lukea että joku on todennut saman asian. Valitettavasti tämä käy yleensä vain opin ja erehdyksen kautta. Kun pari kertaa on tuollaisen asian läpikäynyt, alkaa itse asioita ymmärtämään. Ja mikä tärkeintä, viisastumaan! Itse en enää alistu sellaiseen kohtaloon, että odotan puhelimen piippausta kuin kuuta nousevaa. Olen arvokkaampi ja minusta on muuhunkin. Nauttimaan elämästä ja uskomaan, että kohtaan vielä joskus ihmisen joka minua osaa arvostaa ja jonka sydän ei anna odottaa.
just niin Miljaa!
ja ne jotka antaa 'odottaa' esim pari päivää vaikka lupaavat ottaa yhteyttä niin totuus on vaan niin että on parasta itse sitten olla lähettämästä mitään viestiä enää tai soittaa sen miehen perään! laittakaa miehet odottamaan teitä perkule! en juokse enää kenenkään miehen perässä jos alussa alkaa jo toteaa ettei yhteydenpidot ole molemminpuollista,olen kyllä sortunut tommoseen hommaan,mutta nyt päätin että olen rakkauden arvoinen ja jos mies ei arvosta minua niin saa kiipee puuhun ja pysyä siellä mun puolesta,saa pelleillä toisten kanssa mutta ei enää mun kaa!
ps: jo Miljaa, olen kyllä viisastunut!!!! ;))
Kaikkea hyvää sulle toivon,ja että saat pian kohtaa sen miehen joka KYLLA arvostaa sinua!
onnea vaan! - Miljaa
just just kirjoitti:
just niin Miljaa!
ja ne jotka antaa 'odottaa' esim pari päivää vaikka lupaavat ottaa yhteyttä niin totuus on vaan niin että on parasta itse sitten olla lähettämästä mitään viestiä enää tai soittaa sen miehen perään! laittakaa miehet odottamaan teitä perkule! en juokse enää kenenkään miehen perässä jos alussa alkaa jo toteaa ettei yhteydenpidot ole molemminpuollista,olen kyllä sortunut tommoseen hommaan,mutta nyt päätin että olen rakkauden arvoinen ja jos mies ei arvosta minua niin saa kiipee puuhun ja pysyä siellä mun puolesta,saa pelleillä toisten kanssa mutta ei enää mun kaa!
ps: jo Miljaa, olen kyllä viisastunut!!!! ;))
Kaikkea hyvää sulle toivon,ja että saat pian kohtaa sen miehen joka KYLLA arvostaa sinua!
onnea vaan!Kiitos hyvän jatkon toivotuksista! Kuten ensimmäisessä viestissä kerroinkin, olen nyt deittailuasteella erään miekkosen kanssa, joka vaikuttaa ainakin tähän mennessä hyvältä. Hän on enemmän kyllä piirittänyt minua kuin minä häntä, mikä tuntuu tosi kivalta. En kuitenkaan voi sanoa itseäni passiiviseksi, vaikka siitäkin on täällä keskustelua ollut. Eilenkin olin viihteellä kavereiden kanssa ja mies pyysi minua laittamaan viestin kun olen turvallisesti päässyt yöllä kotiin. Ja se jos mikä oli mielestäni kaunis ja huomaavainen pyyntö!
Tässäkin voi olla kyseessä miehen ja naisen välinen peruseroavaisuus: me naiset kun menemme mielestäni enemmän tunteella mukaan asioihin. Viikon jälkeen saattaa olla huomattavasti enemmän tunteet pelissä, kuin miehillä yleensä. Enkä tarkoita nyt mitään rakkauden tunnetta, vaan kiintymystä sekä toisen läheisyyden ja seuran kaipuuta.
Mutta ei todellakaan anneta periksi, sen verran arvokkaita me olemme! Joku on taatusti meidän arvoisemme ja saa meidät tuntemaan olomme kuningattareksi. Muuten, tätä kirjaillessani puhelin piippasi. Taidanpa arvata kuka se oli ;)
Onnea myös sinulle ja tsemppiä tässä deittailun vaikeassa maailmassa! :)
- alkaa heti
se tasaarvo vertailu eli kuinka paljon toinen teki enemmän ja sai vähemmän ym ym ym :? Kyllä on aina tuntunut siltä että suhteet saavat voimansa ja elonsa enenkaikkea siit ätunteesta että on vapaa ja arvostettu vapaana eli kun kumpikin toimii niinkuin se sydän sanoo on kaikki ok. Ottipa sitten yhteyttä kumpi tahansa tai ei ja siitähän voi heti alkaa ja pitääkin puhua sen sijaan kuin alkaa miettimään ja salaamaan sekä luulemaan ja kuvittelemaan. Arkuus ja pelko on alkajaisiksi se joka vie varukselliseksi ja sitä kautta pilalle heti alkunkin.
- se pikkuveli on vain
Näin se vaan on naiset ja pitäkää tämä mielessä niin teitä ei enää huijata elikkä :
Ei niitä taida kiinnostaa kuin se pikkuveli siellä navan alla. Tai sitten tunteet on sillä kertaa muualla kuin sinussa. Ei kiva havaita, jos itsellä tunteet pelissä. Pitää vaan ajatella, ettei siitä olisi tullut mitään jos kumpikin ei ole täysillä tunteilla mukana. Sen tietää kun kohdalle osuu, molemmat yhtä aktiivisia. Jos siis mies ei soita tai tekstaa- vielä pahempaa, ei vastaa sinulle. Tee itsellesi palvelus ja yritä unohtaa koko mies, ei se sinua oikeasti ajattele kuin ehkä hätävarana. Ja kuka sellainen haluaa olla? - Miljaa
se pikkuveli on vain kirjoitti:
Näin se vaan on naiset ja pitäkää tämä mielessä niin teitä ei enää huijata elikkä :
Ei niitä taida kiinnostaa kuin se pikkuveli siellä navan alla. Tai sitten tunteet on sillä kertaa muualla kuin sinussa. Ei kiva havaita, jos itsellä tunteet pelissä. Pitää vaan ajatella, ettei siitä olisi tullut mitään jos kumpikin ei ole täysillä tunteilla mukana. Sen tietää kun kohdalle osuu, molemmat yhtä aktiivisia. Jos siis mies ei soita tai tekstaa- vielä pahempaa, ei vastaa sinulle. Tee itsellesi palvelus ja yritä unohtaa koko mies, ei se sinua oikeasti ajattele kuin ehkä hätävarana. Ja kuka sellainen haluaa olla?Niin monta hyvää pointtia on tuossa tekstissäsi, että pakko kommentoida.
"Pitää vaan ajatella, ettei siitä olisi tullut mitään jos kumpikin ei ole täysillä tunteilla mukana. Sen tietää kun kohdalle osuu, molemmat yhtä aktiivisia."
Näinhän se menee, totta joka sana. Kyllä sen vain jostain kumman syystä TIETÄÄ, onko siinä jotain vai ei. Itsensä pettämistä on uskotella muuta. Ja ei se oikeasti ole mikään onnistuneen suhteen peruspilari, jos alussa yhteydenpito tökkii. - surullinen olen kun tässä n...
Miljaa kirjoitti:
Niin monta hyvää pointtia on tuossa tekstissäsi, että pakko kommentoida.
"Pitää vaan ajatella, ettei siitä olisi tullut mitään jos kumpikin ei ole täysillä tunteilla mukana. Sen tietää kun kohdalle osuu, molemmat yhtä aktiivisia."
Näinhän se menee, totta joka sana. Kyllä sen vain jostain kumman syystä TIETÄÄ, onko siinä jotain vai ei. Itsensä pettämistä on uskotella muuta. Ja ei se oikeasti ole mikään onnistuneen suhteen peruspilari, jos alussa yhteydenpito tökkii.Kiva lukea etten ole ainoa,samaa koen nyt itsekin enkä enää tiedä mitä tehdä,jos joku jaksaisi vielä neuvoa minuakin?
Olen kyllä jo lukenut tämän viestiketjun mutta,haluaisin silti kuulla mielipiteitä tästä minun tilanteesta johon olen nyt joutunut..
Meillä on kaukosuhde,mies asuu Kuusamossa ja minä Turussa.
Tapasimme elokuussa ja meillä synkkas heti,oltiin hyvin ihastuneita toisiimme.
Mies on käynyt jo yhden kerran minun luona ja minä hänen luona,meillä oli aina hauskaa yhdessä,viihdyimme toistemme seurassa,olo oli kuin peppu ja paita!
Yhteydenpito oli molemminpuollista tuon viimisen yhdessäolon jälkeen mutta nyt..
Nyt se on mennyt ihan pieleen,tuntuu siltä että saan jahtaa miestä koko aika itse,sain koko aika soittaa sille,kysyä kuulumisia ja lähetin textareita joihin se ei enää vastaa ollenkaan,ja nyt tuntuu että miehen yhteydenpito alkaa hiipua..
Näin se alkoi pari kolme viikkoa sitten eli,mies oli luvannut jo pari kertaa soittaa mutta,ei soittanut,soitti minulle vasta kaksi päivää myöhemmin,oli ollut kiire,ja sano soitan sulle huomenna.
No mies soitti mutta, vaikutti "ei kiinostuneelta" oli ihan erillainen,sanoin vielä 'kuulostat kummalliselta,mies vähän hermostui minulle?? ( no sitten luulin että luulen vain)
Ennen tätä mies otti aina joka toinen päivä minuun yhteyttä mutta, tuon soiton jälkeen soitin taas miehelle itse kun en ollut kuullut miehestä jo viisi päivää mitään,vaikka olin lähettänyt hänelle viestejä jossa kerroin jotakin ja että ikävöin häntä,mutten saanut mitään vastakaikua takaisin.
Kysyin sitten suoraan mikset soita minulle enää?
mies sano että on ollut kiireitä ( viisi päivää kiireitä??)
No,sitten meni taas viisi päivää tämän soiton jälkeen kun ei mitään kuulu .( vaikka viestejä lähetin)
No sitten lähetin miehelle taas viestin jossa kerroin etten enää tiedä mitä ajatella kun on niin hiljaista..enkä tiedä voinko soittaa sinulle kun et itsekään enää soita mulle?laitoin suukot ja halit perään.
Sitten tuli mieheltä viesti jossa luki "soita mulle" ( illalla,kolmen tunnin päästä)
Soitin,ja keskusteltiin mutta,jokin mättäsi kun,miehen olisi pitänyt pian tulla taas luokseni mutta, sain kuulla ettei se olekaan vielä ihan varma koska se on tulossa, eikä tiedä jos pääsee ollenkaan..(kolme viikkoa sitten mies oli vielä innoissaan tavata taas ja tiesi jo täsmälleen tietyn päivämääränkin eli,koska se olisi ollut tulossa)
...oli pitkä selitys oli perässä.( minulle tuli olo 'joopa joooo..
Tämän keskustelun/soiton jälkeen mies lupasi sitten soittaa illalla ennen nukkumaan menoa ja soittikin lyhyesti mutta..
Kun tuo yhteydenpito on ollut viiminen aika niin yksipuolista hommaa niin mietin ja totesin, että kahden viikon sisällä mies on soittanut minulle vain kaksi kertaa mutta, vain koska otin "taas" ensin yhteyttä..
Jos en olisi ensin ottanut yhteyttä niin ei miehestäkään olisi sitten varmaan kuullut yhtään mitään..?
Ja nyt on taas jo kuusi päivää hiljaista..ei kuulu mitään :(
Olin aina se joka lähetti viestejä ja viiminen aika sain koko aika itse ensin ottaa yhteyttä siis päätin, että kyllä mieskin saa olla enemmän kiinostunut minusta ja en soita enää sille enkä lähetä viestejä, koska niihin mies ei vastaa enää ollenkaan,minulle tuli vain turhautunut olo.
Vaikka mua nyt satuttaa toimia noin..mun on pakko tehdä näin,eikö vain? ja kun kuusi päivää ei kuulu mitään? vaikka aina soitti joka toinen päivä..ja minä hänelle.
Mitä tehdä?? Olin, ja olen kyllä vieläkin kamalan dorkana häneen,välillä on ihan älytön ikävä..
tekee taas mieli soittaa sille tai viestittä jotakin,neuvokaa ennen kuin sorrun taas tuohon.. :'(
mutta, pitääkö minunkin alkaa vaan unohtaa? - surullinen vielä
surullinen olen kun tässä n... kirjoitti:
Kiva lukea etten ole ainoa,samaa koen nyt itsekin enkä enää tiedä mitä tehdä,jos joku jaksaisi vielä neuvoa minuakin?
Olen kyllä jo lukenut tämän viestiketjun mutta,haluaisin silti kuulla mielipiteitä tästä minun tilanteesta johon olen nyt joutunut..
Meillä on kaukosuhde,mies asuu Kuusamossa ja minä Turussa.
Tapasimme elokuussa ja meillä synkkas heti,oltiin hyvin ihastuneita toisiimme.
Mies on käynyt jo yhden kerran minun luona ja minä hänen luona,meillä oli aina hauskaa yhdessä,viihdyimme toistemme seurassa,olo oli kuin peppu ja paita!
Yhteydenpito oli molemminpuollista tuon viimisen yhdessäolon jälkeen mutta nyt..
Nyt se on mennyt ihan pieleen,tuntuu siltä että saan jahtaa miestä koko aika itse,sain koko aika soittaa sille,kysyä kuulumisia ja lähetin textareita joihin se ei enää vastaa ollenkaan,ja nyt tuntuu että miehen yhteydenpito alkaa hiipua..
Näin se alkoi pari kolme viikkoa sitten eli,mies oli luvannut jo pari kertaa soittaa mutta,ei soittanut,soitti minulle vasta kaksi päivää myöhemmin,oli ollut kiire,ja sano soitan sulle huomenna.
No mies soitti mutta, vaikutti "ei kiinostuneelta" oli ihan erillainen,sanoin vielä 'kuulostat kummalliselta,mies vähän hermostui minulle?? ( no sitten luulin että luulen vain)
Ennen tätä mies otti aina joka toinen päivä minuun yhteyttä mutta, tuon soiton jälkeen soitin taas miehelle itse kun en ollut kuullut miehestä jo viisi päivää mitään,vaikka olin lähettänyt hänelle viestejä jossa kerroin jotakin ja että ikävöin häntä,mutten saanut mitään vastakaikua takaisin.
Kysyin sitten suoraan mikset soita minulle enää?
mies sano että on ollut kiireitä ( viisi päivää kiireitä??)
No,sitten meni taas viisi päivää tämän soiton jälkeen kun ei mitään kuulu .( vaikka viestejä lähetin)
No sitten lähetin miehelle taas viestin jossa kerroin etten enää tiedä mitä ajatella kun on niin hiljaista..enkä tiedä voinko soittaa sinulle kun et itsekään enää soita mulle?laitoin suukot ja halit perään.
Sitten tuli mieheltä viesti jossa luki "soita mulle" ( illalla,kolmen tunnin päästä)
Soitin,ja keskusteltiin mutta,jokin mättäsi kun,miehen olisi pitänyt pian tulla taas luokseni mutta, sain kuulla ettei se olekaan vielä ihan varma koska se on tulossa, eikä tiedä jos pääsee ollenkaan..(kolme viikkoa sitten mies oli vielä innoissaan tavata taas ja tiesi jo täsmälleen tietyn päivämääränkin eli,koska se olisi ollut tulossa)
...oli pitkä selitys oli perässä.( minulle tuli olo 'joopa joooo..
Tämän keskustelun/soiton jälkeen mies lupasi sitten soittaa illalla ennen nukkumaan menoa ja soittikin lyhyesti mutta..
Kun tuo yhteydenpito on ollut viiminen aika niin yksipuolista hommaa niin mietin ja totesin, että kahden viikon sisällä mies on soittanut minulle vain kaksi kertaa mutta, vain koska otin "taas" ensin yhteyttä..
Jos en olisi ensin ottanut yhteyttä niin ei miehestäkään olisi sitten varmaan kuullut yhtään mitään..?
Ja nyt on taas jo kuusi päivää hiljaista..ei kuulu mitään :(
Olin aina se joka lähetti viestejä ja viiminen aika sain koko aika itse ensin ottaa yhteyttä siis päätin, että kyllä mieskin saa olla enemmän kiinostunut minusta ja en soita enää sille enkä lähetä viestejä, koska niihin mies ei vastaa enää ollenkaan,minulle tuli vain turhautunut olo.
Vaikka mua nyt satuttaa toimia noin..mun on pakko tehdä näin,eikö vain? ja kun kuusi päivää ei kuulu mitään? vaikka aina soitti joka toinen päivä..ja minä hänelle.
Mitä tehdä?? Olin, ja olen kyllä vieläkin kamalan dorkana häneen,välillä on ihan älytön ikävä..
tekee taas mieli soittaa sille tai viestittä jotakin,neuvokaa ennen kuin sorrun taas tuohon.. :'(
mutta, pitääkö minunkin alkaa vaan unohtaa?Ja mitä sitten tehdä jos se kuitenkin soitta minulle vielä noin pitkän hiljaisuuden jälkeen?? ja tyyli olisi ehkä että 'aivan kuin ei mitään olisi"
Enhän enää tiedä missä mennään/miten olla ja mitä ajatella?
Ajatelkaa jos se sanoo yhtäkkiä että onkin tulossa tänne? vaikka noin monta päivää hiljaa jo onkin?? enhän enää voi ottaa miestä tänne? kun ei anna kuulla itsestäkään mitään??
luonteeltaan mies on aika itsepäinen ..
vähän tulee tuollainen kumma oli että se silti seisoo pian mun oven edessä,niin kuin Milja kirjoitti 'sen tuntee sisimmissääm jos toinen välittää' tuollainen olo minulla on vielä syvällä sisimmissänu mutta,en ymmärrä miksi kun mies ei soita enää. tai sitten pidän itseäni ihan hulluna! :) / :( ..? - Miljaa
surullinen vielä kirjoitti:
Ja mitä sitten tehdä jos se kuitenkin soitta minulle vielä noin pitkän hiljaisuuden jälkeen?? ja tyyli olisi ehkä että 'aivan kuin ei mitään olisi"
Enhän enää tiedä missä mennään/miten olla ja mitä ajatella?
Ajatelkaa jos se sanoo yhtäkkiä että onkin tulossa tänne? vaikka noin monta päivää hiljaa jo onkin?? enhän enää voi ottaa miestä tänne? kun ei anna kuulla itsestäkään mitään??
luonteeltaan mies on aika itsepäinen ..
vähän tulee tuollainen kumma oli että se silti seisoo pian mun oven edessä,niin kuin Milja kirjoitti 'sen tuntee sisimmissääm jos toinen välittää' tuollainen olo minulla on vielä syvällä sisimmissänu mutta,en ymmärrä miksi kun mies ei soita enää. tai sitten pidän itseäni ihan hulluna! :) / :( ..?Olipa tunnetta täynnä nuo sinun kirjoituksesi! Voin vain aistia sen kuinka paha olo sinulla on. Itsekin olen läpikäynyt aivan täysin samoja asioita, kuten kirjoituksistani saattaa havaita. Tiedän kuinka tuo tunne on niin lamaannuttava, ettei mitään pysty tekemään eikä mihinkään keskittymään. Mielessä pyörii vain ajatus siitä missä mennään. Minusta epätietoisuus on kaikista pahin tunne, jopa pahempi kuin tieto siitä ettei toinen välitä. Epätietoisuudessa ei vaan VOI elää. Ja tällä hetkellä sinä elät epätietoisuudessa miehen puolelta etkä tiedä missä mennään.
Mielestäni tärkeintä olisi nyt selvittää missä todellakin menette. Sinulla voi olla aavistus siitä, että kaikki ei ole kunnossa ja kertomasi mukaan ei olekaan. Mielestäni miehen käytös ei ole normaalia suhteen ylläpitämistä. En tiedä tekeekö hän sen tahallaan vai tahattomasti, ei ehkä ymmärrä miltä sinusta hänen käytöksensä tuntuu. Toisaalta hän saattaa tuntea, ettei suhde kanssasi olekaan sitä mitä hän haluaa, mutta ei halua loukata sinua ja sanoa sitä suoraan. Ja hän varmastikin välittää sinusta sen verran, että tietää loukkaavansa sinua. Tämän vuoksi hän on vähentänyt yhteydenpitoa ja toivoo ehkä samalla mielenkiin-tosi laantuvan kun hän riittävästi sinua torjuu. Mikä kyllä ajan kuluessa todellakin tapahtuu, et vaan kykene ylläpitämään yksipuolista suhdetta. Se on fakta.
Yhteydenpidon lopettaminen vain on väärä tekniikka lopettaa suhde. Jos siltä tuntuu että suhde pitää lopettaa, ei missään nimessä ole oikein torjua toinen. Oikea tapa olisi sanoa asia ääneen ja kiertelemättä. Silloin epätietoisuudessa eläminen loppuu. Sillä usko minua, on huomattavasti helpompaa elää kun on selvät sävelet ja epätietoisuus on päättynyt. On hylätyksi tuleminen tai sen tunne sitten kuinka voimakas tahansa.
Mielestäni sinun kannattaisi nyt ottaa yhteyttä mieheen ja kysyä missä mennään. Pelkäät varmastikin kuulla ne sanat hänen suustaan, mutta muuten et pääse asiassa tai elämässäsi eteenpäin. Sano hänelle, että sinulla on voimakas tunne siitä ettei kaikki ole hyvin ja kysy häneltä, oletko oikeassa. Todennäköisesti mies vastaa sinun olevan oikeassa. Silloin voit todeta, että niin arvelitkin. Esittämällä asian näin teet sen miehelle helpommaksi, sillä silloin hänen ei tavallaan tarvitse aloittaa vaikeasta asiasta keskus-telemista. Jos tilanteessa oikeasti on jotain häikkää, mies tuskin vastaa kaiken olevan kunnossa ja sinun vain kuvittelevan. Olen itse todennut, että näin asiasta keskustelemalla voi päästä hyviinkin lopputuloksiin ja suhde voi jopa jatkua esim. ystävyyssuhteena vaikkapa hetken aikaa. Se helpottaa eroa ja sen surutyön tekemistä jota joudut itseksesi tekemään.
Tiedän todella miltä se tuntuu kuin tykkää/rakastaa niin paljon että henki salpaantuu. Eikä lausetta "olet ihana ihminen, mutta en voi koskaan rakastaa sinua" halua kuulla juuri siltä ihmiseltä, josta itse välittää niin paljon. Tuska on kova, mutta se oikeasti helpottaa. Kuten kirjoitin aiemmin, itselläni se vei kolmisen kuukautta. Kolme kuukautta hän oli ajatuksissani päivin ja öin, joka sekunti. Kolmen kuukauden jälkeen huomasin, etten ajattele häntä enää kuin joka toinen päivä, sen jälkeen kerran viikossa jne. Nyt olen siinä tilanteessa, että huomaan ajattelevani häntä ehkä kerran kuukaudessa ja sekin vain tasolla "mitähän hänelle kuuluu".
Elämä jatkuu oikeasti, se on täysin varmaa. Mutta asiat pitää saada selviksi ennen kuin pystyy sitä jat-kamaan. Eli suosittelen sinulle asian ottamista esille välittömästi, nosta siis kissa pöydälle. Mikäli hän kysyy mistä olet päätellyt että hänen mielenkiintonsa on hiipunut, kerro nuo kaikki esimerkit jotka kirjoitit. Sano, ettei ole normaalia että toinen ei ota yhteyttä kuuteen päivään mikäli välittää. Ja jos olet vielä epävarma siitä, oletko tulkinnut oikein häntä, niin mieti seuraavaa: Mikäli et oma-aloitteisesti ota yhteyttä häneen, ottaisiko hän sinuun? Jos olet rehellinen itsellesi, tiedät vastauksen.
Voimia sinulle!! - surullinen tässä taas
Miljaa kirjoitti:
Olipa tunnetta täynnä nuo sinun kirjoituksesi! Voin vain aistia sen kuinka paha olo sinulla on. Itsekin olen läpikäynyt aivan täysin samoja asioita, kuten kirjoituksistani saattaa havaita. Tiedän kuinka tuo tunne on niin lamaannuttava, ettei mitään pysty tekemään eikä mihinkään keskittymään. Mielessä pyörii vain ajatus siitä missä mennään. Minusta epätietoisuus on kaikista pahin tunne, jopa pahempi kuin tieto siitä ettei toinen välitä. Epätietoisuudessa ei vaan VOI elää. Ja tällä hetkellä sinä elät epätietoisuudessa miehen puolelta etkä tiedä missä mennään.
Mielestäni tärkeintä olisi nyt selvittää missä todellakin menette. Sinulla voi olla aavistus siitä, että kaikki ei ole kunnossa ja kertomasi mukaan ei olekaan. Mielestäni miehen käytös ei ole normaalia suhteen ylläpitämistä. En tiedä tekeekö hän sen tahallaan vai tahattomasti, ei ehkä ymmärrä miltä sinusta hänen käytöksensä tuntuu. Toisaalta hän saattaa tuntea, ettei suhde kanssasi olekaan sitä mitä hän haluaa, mutta ei halua loukata sinua ja sanoa sitä suoraan. Ja hän varmastikin välittää sinusta sen verran, että tietää loukkaavansa sinua. Tämän vuoksi hän on vähentänyt yhteydenpitoa ja toivoo ehkä samalla mielenkiin-tosi laantuvan kun hän riittävästi sinua torjuu. Mikä kyllä ajan kuluessa todellakin tapahtuu, et vaan kykene ylläpitämään yksipuolista suhdetta. Se on fakta.
Yhteydenpidon lopettaminen vain on väärä tekniikka lopettaa suhde. Jos siltä tuntuu että suhde pitää lopettaa, ei missään nimessä ole oikein torjua toinen. Oikea tapa olisi sanoa asia ääneen ja kiertelemättä. Silloin epätietoisuudessa eläminen loppuu. Sillä usko minua, on huomattavasti helpompaa elää kun on selvät sävelet ja epätietoisuus on päättynyt. On hylätyksi tuleminen tai sen tunne sitten kuinka voimakas tahansa.
Mielestäni sinun kannattaisi nyt ottaa yhteyttä mieheen ja kysyä missä mennään. Pelkäät varmastikin kuulla ne sanat hänen suustaan, mutta muuten et pääse asiassa tai elämässäsi eteenpäin. Sano hänelle, että sinulla on voimakas tunne siitä ettei kaikki ole hyvin ja kysy häneltä, oletko oikeassa. Todennäköisesti mies vastaa sinun olevan oikeassa. Silloin voit todeta, että niin arvelitkin. Esittämällä asian näin teet sen miehelle helpommaksi, sillä silloin hänen ei tavallaan tarvitse aloittaa vaikeasta asiasta keskus-telemista. Jos tilanteessa oikeasti on jotain häikkää, mies tuskin vastaa kaiken olevan kunnossa ja sinun vain kuvittelevan. Olen itse todennut, että näin asiasta keskustelemalla voi päästä hyviinkin lopputuloksiin ja suhde voi jopa jatkua esim. ystävyyssuhteena vaikkapa hetken aikaa. Se helpottaa eroa ja sen surutyön tekemistä jota joudut itseksesi tekemään.
Tiedän todella miltä se tuntuu kuin tykkää/rakastaa niin paljon että henki salpaantuu. Eikä lausetta "olet ihana ihminen, mutta en voi koskaan rakastaa sinua" halua kuulla juuri siltä ihmiseltä, josta itse välittää niin paljon. Tuska on kova, mutta se oikeasti helpottaa. Kuten kirjoitin aiemmin, itselläni se vei kolmisen kuukautta. Kolme kuukautta hän oli ajatuksissani päivin ja öin, joka sekunti. Kolmen kuukauden jälkeen huomasin, etten ajattele häntä enää kuin joka toinen päivä, sen jälkeen kerran viikossa jne. Nyt olen siinä tilanteessa, että huomaan ajattelevani häntä ehkä kerran kuukaudessa ja sekin vain tasolla "mitähän hänelle kuuluu".
Elämä jatkuu oikeasti, se on täysin varmaa. Mutta asiat pitää saada selviksi ennen kuin pystyy sitä jat-kamaan. Eli suosittelen sinulle asian ottamista esille välittömästi, nosta siis kissa pöydälle. Mikäli hän kysyy mistä olet päätellyt että hänen mielenkiintonsa on hiipunut, kerro nuo kaikki esimerkit jotka kirjoitit. Sano, ettei ole normaalia että toinen ei ota yhteyttä kuuteen päivään mikäli välittää. Ja jos olet vielä epävarma siitä, oletko tulkinnut oikein häntä, niin mieti seuraavaa: Mikäli et oma-aloitteisesti ota yhteyttä häneen, ottaisiko hän sinuun? Jos olet rehellinen itsellesi, tiedät vastauksen.
Voimia sinulle!!Kiitos Milja!
Kirjoitit ' Mikäli et oma-aloitteisesti ota yhteyttä häneen, ottaisiko hän sinuun? Jos olet rehellinen itsellesi, tiedät vastauksen.
Niin tiedän jo vastauksen,siis ei se ota yhteyttä koska 6 päivää olla hiljaa on minun mielestä liian pitkä aika jos toisesta välittää,siis en usko, että aion vielä soittaa miehelle ja kysyä missä mennään "minulle tulisi jo halpa olo,ja aivan kuin ruikutan sen perään,( niin ruikutankin mutten tietysti halua kertoa sitä sille :)
ja kun mies ei muutenkaan enää soita minulle niin tiedän vastauksen jo..ja teen johtopäätöksen itse että suhde on ohi? onhan toi selvä merkkikin jo kun mies ei ollut muutenkaan viiminen aika vastanut viesteihin enää ollenkaan,en saanut enää vastakaikua tunteisiini niissä viesteissä..eja miehen soitot jo väheni,silloin hälytyskellot jo soi mutten halunut uskoa,koska olen ihastunut ja soitin ja viestittelin silloin vieläkin sen perään.. :(
Yritän nyt vain unohtaa hänet,olen yrittänyt ja tehnyt tarpeeksi antaa toiselle tietää että hänestä välitän ja ei halua kiduttaa itseäni enään..
Ja kyllä pääsen tästä ylitse,minua vain pahoittaa ja harmittaa että näinkin voi mennä ja kun juttu loppuu kuin seinään kun meillä oli niin hauskaa yhdessä,pidin oikeasti hänestä,
no ei voi sitten mitään,pitää vaan unohtaa.
Ja olen kuitenkin kiitollinen että sain kokea/viettää ihanaa aikaa hänen kanssa.
Kiitos kannustuksesta ja hyvistä neuvoistasi! auttaa kyllä kummasti, ja tiedän etten ole näissä asioissa yksin! - Miljaa
surullinen tässä taas kirjoitti:
Kiitos Milja!
Kirjoitit ' Mikäli et oma-aloitteisesti ota yhteyttä häneen, ottaisiko hän sinuun? Jos olet rehellinen itsellesi, tiedät vastauksen.
Niin tiedän jo vastauksen,siis ei se ota yhteyttä koska 6 päivää olla hiljaa on minun mielestä liian pitkä aika jos toisesta välittää,siis en usko, että aion vielä soittaa miehelle ja kysyä missä mennään "minulle tulisi jo halpa olo,ja aivan kuin ruikutan sen perään,( niin ruikutankin mutten tietysti halua kertoa sitä sille :)
ja kun mies ei muutenkaan enää soita minulle niin tiedän vastauksen jo..ja teen johtopäätöksen itse että suhde on ohi? onhan toi selvä merkkikin jo kun mies ei ollut muutenkaan viiminen aika vastanut viesteihin enää ollenkaan,en saanut enää vastakaikua tunteisiini niissä viesteissä..eja miehen soitot jo väheni,silloin hälytyskellot jo soi mutten halunut uskoa,koska olen ihastunut ja soitin ja viestittelin silloin vieläkin sen perään.. :(
Yritän nyt vain unohtaa hänet,olen yrittänyt ja tehnyt tarpeeksi antaa toiselle tietää että hänestä välitän ja ei halua kiduttaa itseäni enään..
Ja kyllä pääsen tästä ylitse,minua vain pahoittaa ja harmittaa että näinkin voi mennä ja kun juttu loppuu kuin seinään kun meillä oli niin hauskaa yhdessä,pidin oikeasti hänestä,
no ei voi sitten mitään,pitää vaan unohtaa.
Ja olen kuitenkin kiitollinen että sain kokea/viettää ihanaa aikaa hänen kanssa.
Kiitos kannustuksesta ja hyvistä neuvoistasi! auttaa kyllä kummasti, ja tiedän etten ole näissä asioissa yksin!Ikävä tilanne sinulla kyllä on, täytyy myöntää. Mutta tiedät nyt itse miten asiat on ja yritä alkaa elää elämääsi ilman sitä ajatusta, että hän on osa elämääsi. Kun hän ei sitä oikeasti ole. Olet voimakas jos pystyt vaan etäännyttämään itsesi hänestä etkä edes vaadi häneltä selitystä asialle. Ihailen sinua jos pystyt sen tekemään. Unohtaminen on vaikeaa, mutta onnistuu kyllä ajan myötä. Se on varma!! Vanha klisee, mutta toimiva: Hän ei sinua ansaitse jos muita noin kohtelee!
- tytti
Miljaa kirjoitti:
Ikävä tilanne sinulla kyllä on, täytyy myöntää. Mutta tiedät nyt itse miten asiat on ja yritä alkaa elää elämääsi ilman sitä ajatusta, että hän on osa elämääsi. Kun hän ei sitä oikeasti ole. Olet voimakas jos pystyt vaan etäännyttämään itsesi hänestä etkä edes vaadi häneltä selitystä asialle. Ihailen sinua jos pystyt sen tekemään. Unohtaminen on vaikeaa, mutta onnistuu kyllä ajan myötä. Se on varma!! Vanha klisee, mutta toimiva: Hän ei sinua ansaitse jos muita noin kohtelee!
Kuulostaa niin minun elämältäni...uskomatonta..
Se on aina sama juttu! Ensin on niin ihanaa ja kiihkeätä ja pakko nähdä heti ja vaikka mitä..kestää muutaman viikon tai jopa kuukauden -kunnes miehen käytös muuttuu kuin seinään ja parhaassa tapauksessa häipyy eikä hänestä kuulu mitään.
mikä ihme johtaa tällaiseen käytökseen? Ja se on kuin videolta katselisi uusintana..aina sama stoori.
Voisiko joku mies valaista asiaa ja selittää? Miten niin kiihkeä tunne voi yhtäkkiä loppua ja ensin ollaan niin ihastuneita kunnes kaikki hiipuu viimeistään muutamassa kuukaudessa?
En enää edes yritä ymmärtää...tulee vai surullinen olo kun kaikki on niin mahdotonta eikä uskalla enää ryhtyä mihinkään kun tietää jo että se loppuu muutaman kuukauden päästä viimeistään...
Tytti
- Anonyymi
Ihana kestää hetken. Sitten pitäisi paljastaa itsensä, niin osa luikkii karkuun. Appseissa piisaa lisää hetkellistä ihanaa loputtomiin, mutta sitoutuminen on eri laji.
- Anonyymi
Et voi olla liian aktiivinen sellaisen ihmisen suhteen joka on kiinnostunut sinusta ja jolla on halua ja valmiuksia suhteeseen. Rajoittava tekijä olet sinä itse, sinun kannattaa luottaa funktionaalisten ihmisten kykyyn vetää rajoja jos niitä tarvitaan.
Pyri kohti omaa tavoitettasi, ainoa mitä tarvii on kuunnella toista.- Anonyymi
ja "Kuunnella toista" tarkoittaa myös sitä että vaikka itse haluat nopeasti eteenpäin ja tavoittelet sitä niin kuuntelemalla sitä toista ja hänen näkemyksiään ja faktojaan olemisestaan voit saada itsellesi rauhaa vaikka asiat eivät etene niin nopeasti kuin ehkä toivoisit ja haluaisit.
Itse olen tutustujana osittain luonteen ja osittain tilanteeni takia mahdollisesti hyvinkin verkkainen ja poissaoleva ajoittain, vaikka kiinnostukseni olisi kuinka aitoa. Tämä ei pois sulje sellaista joka innostuu hirmuisesti - ellei tuo toinen sulje itseään turhautuneena tai pettyneenä pois!
- Anonyymi
Nyt vois jo pikkuhiljaa alkaa harkitsee yhteydenottoa, eikä vaikuttais liian innokkaalta. Liian innokas ei todellakaan kannata olla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Maksetaanko Vornaselle palkkaa 2 viikon sairaslomasta
Eli torstain kännistä 2 viikon palkallinen sairasloma? Saako muut duunarit myös rännätä 2 viikkoa työnantajan laskuun?3313106- 1102298
Mitä te palstan ihanat naiset
Ajattelette hyvin viisaista miehistä, jotka ovat koko ajan jotenkin oudosti väärässä? Vaikka älykkyysosamääräsi olisi 21871685Tapaus Vornanen
Se oli torstai-ilta ja kansanedustaja Vornanen oli juhlimassa seurueensa kanssa pitkän edustusviikon jälkeen. Baarissa o1971631Nainen, kohtelin sua kuin paskaa
Ja silti odotin että annat kaiken anteeksi. Yllätyin kun niin ei käynytkään. Olethan kaikin puolin alle mun tason ja sun691417Nainen, seuraan sun uutta elämää
Hieman naurattaa tuo sun uusi rooli 🤭. Kun et sovi siihen mitenkään. Mutta pakkohan sulla jokin paikka olla missä hämme561293- 121104
Olet kaikki mitä ikinä tahdonkaan
Voi sinä ihana Jarno olet just se ihminen keneen menin täysin ihastumaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän koht211098Ilona Siekkinen
Onko Ilona Siekkinen todellinen henkilö vai tekoälyllä luotu henkilö? Koostettu monesta eri kuvasta ja liitetty yhteen m21059- 158949