Johtuuko se mistä kun vaimo (jossa aikanaan ihastuin juuri siihen kaiken negatiivisen pois pyyhkivään nauruun) on muttunut kaikkea ja kaikkia vihaavaksi ja raivoavaksi ihmiseksi.
mikään ei ole positiivista, työyhteisö v..tuttaa, naapurit v..tuttaa, sukulaiset v..tuttaa, tuttavat v..taaa ja minä, hänen miehensä .. no arvaatte kyllä että kerroin on about 100 !
Onneksi lapset eivät vielä ainakaan. Niille rakkautta vielä riittäät. Mutta vain niille.
Ei tunne menevän ohikaan, jokainen (tökerö) lähestymisyritykseni tyrmätään idoottimaisen naisista mitään tajuamattoman luuserin lähentelynä. Minun elämäntehtäväni olisi kuulema hänen iloisena pitämisensä, hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin olla raivona.
Että on voimaton, kykenemätön ja riittämätön olo.
Kuinka kauan ne vaihdevuodet kestävät ?? Ja minkä ikuisena ne yleensä alkavat ja milloin loppuvat ?
Onko niihin lääkettä, jos sujauttaisi sapuskan sekaan "ilmoisuuspillerin" ??
Kun vielä 5 - 6 vuotta jaksaisi, sitten lapsen jo sen kestäisivät, jo täysikäiset sitten ..
Näin tässä käy jos ei mikään muutu. No, minunkin pitäisi mutta kun en mielestäni edes ole hankala ihminen. En ryyppää, ei vieraita naisia tai muutakaan sikailua. Tai sekö se on juuri se ongelma, minun tulisi olla rentumpi ??
Antakaapa naiset ohjeita, ettei yksi maailman kaunein ihmissuhde jysähdä kiville !
mikään ei ole positiivista, työyhteisö v..tuttaa, naapurit v..tuttaa, sukulaiset v..tuttaa, tuttavat v..taaa ja minä, hänen miehensä .. no arvaatte kyllä että kerroin on about 100 !
Onneksi lapset eivät vielä ainakaan. Niille rakkautta vielä riittäät. Mutta vain niille.
Ei tunne menevän ohikaan, jokainen (tökerö) lähestymisyritykseni tyrmätään idoottimaisen naisista mitään tajuamattoman luuserin lähentelynä. Minun elämäntehtäväni olisi kuulema hänen iloisena pitämisensä, hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin olla raivona.
Että on voimaton, kykenemätön ja riittämätön olo.
Kuinka kauan ne vaihdevuodet kestävät ?? Ja minkä ikuisena ne yleensä alkavat ja milloin loppuvat ?
Onko niihin lääkettä, jos sujauttaisi sapuskan sekaan "ilmoisuuspillerin" ??
Kun vielä 5 - 6 vuotta jaksaisi, sitten lapsen jo sen kestäisivät, jo täysikäiset sitten ..
Näin tässä käy jos ei mikään muutu. No, minunkin pitäisi mutta kun en mielestäni edes ole hankala ihminen. En ryyppää, ei vieraita naisia tai muutakaan sikailua. Tai sekö se on juuri se ongelma, minun tulisi olla rentumpi ??
Antakaapa naiset ohjeita, ettei yksi maailman kaunein ihmissuhde jysähdä kiville !
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kerro vaimollesi, ettet jaksa enää hänen "yleis-vitutustaan", ja ettei se kauan jatkuneena ole enää normaalia.
Vaihdevuodet kestävät muutaman vuoden, yleensä ne alkavat neljänkympin loppupuolella tai viidenkympin alkupuolella. Se on "toinen murrosikä", hormonit jylläävät ja nainen saattaa tuntea itsensä täysin joksikin muuksi kuin naiseksi kun hän ei enää pystykään täyttämään naisen tehtävää.
Vaihdevuosiin on saatavana erilaisia hoitoja, mutta lääkärissä on käytävä. Et tosin sanonut, minkä ikäinen vaimosi on, mutta oli hän sitten 27 tai 59 -vuotias niin jokin selvästi on vialla. Sinun tulisi yrittää saada vaimosi puhumaan asiasta, oli se sitten mikä tahansa. Ehdota hänelle käyntiä lääkärissä. Vaihdevuosien oireisiin on saatavana erilaisia hormonihoitoja. Myös psykologi saattaa auttaa, siellä voi puhua asioista ulkopuoliselle jos omalle miehelle on vaikea selittää tunnekuohujaan.
Onnea!
tai mikä vielä pahempaa, syötätä lääkkeitä ja tuhoa häneltä aivoja, eiköhän se ole parempi erota vaan kuin ihminen tuhota. Tarkoitan siis tuota psykologia, ne on innokkaita tyrkyttään vähän vaikka mitä, vaikka porukoilla on kuva että siellä vaan jutellaan, melkein aina ne tyrkyttää isot kasat pillereitä, jotka sitten vielä vuosien mittaan vahvenee ja vähitellen muuttaa käyttäjäänsä, niihin jää nalkkiin, ei pääse enää eroonkaan, vierotusoireita sun muita.
.. hormoneista ei ole tietoa eikä kokemusta joten niistä en sano positiivista enkä negatiivista.
Josko sen ajan kestät lasten kannalta, mikäs tuossa, jollet, voihan niitä vähän katsoa sivultakin tukien, että rahat riittää ym. ja tietty ettei liiaksi kaljoittele tms.
...psykologi ei voi määrätä minkää moisia lääkkeitä, vain psykiatrilla on siihen oikeus.
Sitä se on kehdost hautaan, naisen elämä, pelkkiä hormooneja. Et kerro vaimosi ikää, onko hän vaihdevuosi-iässä? Omalta osaltani voin sanoa että minua v-tuttaa tiettyyn aikaan joka kuukausi, samoin puoli vuotta jokaisen lapsen (3kpl) syntymän jälkeen on ollut yhtä hormoonisirkusta. Voi mies- ja lapsi-raukkoja. Vielä he ovat sen kestäneet. Mutta neuvoksi sinulle voin sanoa että älä lannistu! Vaimosi voi todennäköisesti todella huonosti ja tarvitsee ulkopuolisen apua ja sinun tukeasi. Psykologin apu olisi paikallaan, ehkä jokin masennuslääkitys, samoin jokin apu noihin hormooniheittelyihin (vaihdevuosi-iässä estrogeenilääkitys, nuoremmalla esim. e-pillerit), tosin esim e- pillerit voivat aiheuttaa ko. oireita, jolloin on merkin vaihto paikallaan.
Eli tsemppiä, ei se hyvä suhde tähän kaadu!
Tuli vain kumma kyllä mieleeni heti tuo kysymys, että mitenkäs te jaatte kotityöt ja lastenhoidon?
Vaimosi vaikuttaa perin uupuneelta.
kotityöt ja lasten hoitokin. ei siinä ole mitään vikaan, tiedän sen. Ainoastaan pyykinpesu on asia johon en koske koska en saa.
Vaimo onkin joskus parempana (vähemmän vihaisena) aikanaan sanonut että olen paras mahdollinen isä, mitä hän saattaa yhdellekkään lapsella maailmassa kuvitella. Minä todellakin pidän / arvostan / olen ylpeä molemmista tyttäristämme.
Seksi välillä saattaa maistuakkin vaan suurimmaksi osaksi vaimo ei pääse tunnelmaan millään. Voi kesken panon pukata pois päältään. Se se kuulkaa syö miestä, eikä kommenttia miksi. Jokin kuulema jäytää, vaan ei tiedä mikä. Minusta tuntuu aina että minähän se olen se syyllinen. Pitäisihän minun miehenä saada naiseni laukemaan.
Ja viha se vaan jatkuu, välillä lievempänä välillä uusiin atmosfääreihin nousten.
vaimoni on 38 v.
Olemme puhuneet erotaskin ja tulleet siihen tulokseen, ettemme kumpikaan voisi olla erossa lapsistamme, joten se on unohdettu vaihtoehto.
Vaan se on siellä taustalla jossakin odottamassa ...
Kiitokset vaan kaikille vastaajille, jospa se tässä menisi, pakkohan se on, luulisin. Nautitaan sitten seuraavassa elemässä. Minulla on soinut päässä jo jonkin ajan Irwinin: "Vain elämää ei sen enempää ..."
huh, tämähän tuntuu mukavalle, terapeuttisellekin. Oli muuten ensimmäinen viesti jonka koskaan olen yleiselle foorumille laittanut.
Vaikutat hyvin erikoislaatuiselta mieheltä, joka todella rakastaa vaimoaan ja lapsiaan sekä haluaa yrittää.
Itse en ole vielä lähelläkään vaihdevuosia, joten en osaa kommentoida sitä puolta. Joskus "vitutuskäyrä" nousee johtuen stressistä, eikä se stressi heti häviä. Jatkuva raivoaminen ei kuulosta normaalilta, kerran pari kuussa sen ymmärtää. Kauanko tätä muuten on kestänyt? Yritä järjestää teille yhteistä aikaa ja keskustelkaa tunnoistanne ja mahdollisista syistä.
Toivon teille kaikkea hyvää ja sinulle kovasti tsemppiä!
...osittain samalta kuin omien vanhempieni suhde. Isäni on "kiltti" mies ja nielee vain kaiken, kun äitini valittaa joka asiasta, siis isääni liittyvästä. Olemme molemmat lapset jo kuitenkin aikuisia emmekä enää asu kotona. Tämän takia en viitsi puuttua asiaan, vaikka mieleni välillä tekisi.
Kyllä sitä itsellenikin tulee aina välillä niitä päiviä, että mökötyttää vaan ja tulee sanottua omalle kullalle ihan olemattomistakin asioista ja ihan turhaan. Sen huomaa kyllä heti itsekin ja heti tulee morkkis. Olen sanonutkin kullalleni, että jos alan sellaiseksi turhasta motkottajaksi, niin "ojentaa" mua sitten samantien! Se mun siis tekis mieli sanoo isällenikin, että kun se naputus ja mökötys taas alkaa, niin sanoo suoraan, että nyt nainen suu kiinni! (Siis jos turhasta, eli joka asiasta valittaa.)
Olen joissain asioissa niin vanhanaikainen, että mielestäni mies on edelleen se perheen pää ja pitää perheensä ojennuksessa. En siis tarkoita mitään tyranniaa ja väkivallankäyttöä, enkä myöskään sitä, että naisen pitää täysin "alistua" ja olla riippuvainen miehestään. Mutta lähinnä tarkoitan, että juuri tällaisissa tilanteissa voisi vähän lyödä nyrkkiä pöytään ja saada se nainen tajuamaan itsekin, kuinka olemattomista asioista tulee sanottua!
Ehkä sekin on valittamiseen osasyynä, kun kaikki on hyvin, niin pitää väkisin keksiä jotain negatiivista. Ja sitten se kohdistuu siihen lähimpänä olevaan ihmiseen...
eroa tuommoisen takia.Raskasta varmasti on sinullakin, vaimosi takia.Mutta hänen raivoamiseensa voi olla montakin syytä ja niitä ei pitäisi väheksyä, taustalta löytyy varmasti jokin syy ,olen aivan varma siitä.Yksi minkä olen itse kokenut juuri lähestyessäni 40 v on juuri tämä neljäkympin ikä.Se on naiselle erittäin vaikea( ainakin minulle),Mieheni on saannut kärsiä siitä, vaikka ei ole itsekkään aina ihan moitteeton.
Hei, mä oon tommonen kuvailemasi raivotar javitutuksen ylipapitar. Tiedän et kyse on vaihdevuosista, mut ongelma on et migreenin takia en halua hormonihoitoa, koska migreenit satakertaistuisivat ja en kestä sitä. En tiedä mikä muu auttaisi. Olen aivan kamala ja inhoan niinä raivon hetkinä itseäni. Sulle voimia ja mun miehelle kanssa!
Huomasit kai, että aloitus on 13 vuotta vanha...
Miksi ihmiset kaivaa näitä ikivanhoja juttuja esiin? Saa tehdä tosissaan duunia ja selata monta sivua taaksepäin että löytää hakemansa.... Tuskin näitä sattumalta löydetään.
Ensinnäkin täältä tulee piste miehelle joka kirjoittaa tänne ja haluaa tosiaan muutosta. Toinen tulee tosta että kaikesta huolimatta tajuat olevasi naisesi
" se ainut oikee mies",sitten asiaan.
Olen itse pian 52v nainen enkä koskaan ole ymmärtänyt selitystä vaihdevuodet ja vitutus. vaihdevuodet merkkaa kuivunutta pesää joten on otettava ne voiteet käyttöön. 38v nainen on tulossa parhaimpaan naintiikään niin että nauttii että ei tuo seksinkielto oikein iske. Hormoonihäiriö ja väsymys kertoisi ainakin osan ongelmaa. Laitappa se emäntä nyt ensin gynelle sitten hommatte omaa viikonloppu lovetime aikaa. Lapset voi saada varmaan mummille tms. hoitoon viikonloppuanne varten.
Oikea vaihdevuosioire hoituu ihan sellaisella naishormoonilaastarilla .. tiedoksi tulevaisuutta varten.