Vaikea sanoa toiselle, että ei kyllä tarvia enää yhteyksiä pidellä, toisaalta taas se tuntuisi jollain oudolla tavalla parhaalta.. Mitään peruuttamatonta ei vielä ole tapahtunu, riidat voisi vielä sopia, mutta puhelimessa on jo viesti missä lukee että hyvää loppuelämää!! Ei vaan tiedä lähettääkkö sitä vaiko ei..????
Kun vielä tietää että toista se sattuu, tuntee itsensä hirviöksi.. Ei vaan ole hyvä olla näinkään..
Toivottavasti aamuun mennessä jotain olisi keksinyt, jään miettimään...
Kun vielä tietää että toista se sattuu, tuntee itsensä hirviöksi.. Ei vaan ole hyvä olla näinkään..
Toivottavasti aamuun mennessä jotain olisi keksinyt, jään miettimään...
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä ainakaan lähetä sitä viestiä varsinkin jos tiedät että toista se satuttaa!!
jhos yhteys loppuu niin kuivuvat tunteetkin molemmilta
Olen tilanteessa jossa odotan ehkä juuri tuota viestiä, tämä koko juttumme on sekoittanut pääni ja koko elämäni, maailmani. Pyysin itse selvennystä tiettyyn asiaan ja odotan suoraa, rehtiä ja rehellistä vastausta ja kantaa.
Vaikka se saattuu niin lähetä se viesti...saan ainakin surra ja ehkä päästä eteenpän ! Ja jätä kuitenkin vakka minä en olisi se jolle se on tarkoitettu. Tietyt asiat satuttavat mutta kyllä se siitä...siis jos todella olet päätöksesi tehnyt. Mutta tietty jos sulla vielä kiinnostusta ja haluaisit yrittää niin silloin ei...mutta asioista on puhuttava suoraan - aina !!!
Riippuu mitä on tapahtunut? Jäikö jätkä kiinni kaverisi kanssa sun huoneessa naimisesta vai onko kyseessä joku pienempi juttu? Jos toi ensimmäinen niin tervemenoa vaan koko ukolle..Jos joku pienempi,niin mieti TODELLA tarkkaan haluatko todella että mies katoaa sun elämästä eikä koskaan tule takas vai haluatko ennemmin vaikka ehdottaa että näkisitte harvemmin ja vaan kavereina jolloin tunnemyrsky laantuisi ja oppisin todella näkemään millainen se kaveri on/suostuisiko se edes tälläiseen(jos ei suostu,niin ei ole tarpeeksi hyvä sulle).
lähetettyä, et se siitä sit vissiin.. naispuolinen olen.. Vaivaa koko asia ihan suunnattomasti, enkä yhtään ihmettelisi vaikka vielä yhteyksissä olisimme.
Ei pannut kaveriani tai mitään sellaista, mutta ei arvostanut minua, eikä edes halunnut ymmärtää, ei voinut oman ylpeytensä takaa myöntää kertaakaan olleensa edes vähääkään väärässä..
Meni hermot...!
Päätöksesi teit ja pidit, se on oikein.
Muista, että meillä ihmisillä on monesti hieman turhan suuret luulot itsestämme.
Kyllä nää jätetyt yleensä henkiin jää.
Tämä siis ihan ystävyydellä ja rohkaisuksi.
Eikun katse eteenpäin!