Olin naimisissa, kun tapasin miehen, joka todella on kaikkea sitä mitä olen aina miehessä haaveillut. Oma suhde oli niihin aikoihin kiikun-kaakun ja luulinkin, että tyytymättömyys oman suhteeseen teki sen, että näin tämän tulokkaan parempanan kuin mitä todellisuus näyttäisi. Meistä tuli erittäin hyvät ystävät, mitä ei kummankaan puoliso voinut hyväksyä. Emme missään vaiheessa pettäneet fyysisellä tasolla kumppaneitamme, en tiedä lasketaanko naisen ja miehen välinen ystävyys henkiseksi pettämiseksi...? Hän kuitenkin ilmestymisellään sai aikaan sen, että erosin miehestäni, hänestä sain sen viimeisen sysäyksen. Ongelmat avioliitossani olivat ilmaantuneet ennen häntä. Samoin oli hänen laita, hän oli myös eroamassa vaimostaan. Kummankaan liittoon ei liity lapsia, joten eroaminen kait on helpompaa. Korostan vielä, että fyysistä pettämistä ei missään vaiheessa tapahtunut! Hoidimme eromme tahoillamme ja olemme nyt vapaita. Ystävyytemme jatkuu ja syvenee. Nyt kysyisinkin, että onko jollakin kokemusta samanmoisesta, miten kävi? Onko meille rasitteena se, että tavattiin silloin kun oltiin vielä tahoillamme varattuja? Voisiko tästä tulla jotain?
Kaksi varattua tapaa
Keskusteleva
2954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksei jutustanne voisi tulla jotakin? Mikä sen hienompaa, jos tunnette sielujen sympatiaa. Älä hermoile, vaan ota päivä kerrallaan. Suhde voi olla arvokas, vaikkei se kestä loppuelämää.
Väitän, ettei toisen kumppanin löytäminen ole koskaan avioeron syy. Jos kaikki on hyvin, niin miksipä silloin katselisi muita. Puhuit viimeisestä sysäyksestä: jos tämä ihana mies ei olisi sattunut kohdallesi, niin sysäys olisi tullut muussa muodossa. Kaikki avioliitot eivät onnistu.
Mielestäni vaan käyttämäsi ystävyys -määritelmä on kyseenalainen: kerroit, että uudessa "ystävässäsi" oli kaikki, mitä olet haaveillut. Taitaa olla vähän muutakin ilmassa kuin ystävyyttä. Meinaan, että todella moni luokittelee kaveriksi sellainen tyypin, jonka kanssa ei ole harrastanut seksiä - ikään kuin tunteet voisi sivuuttaa.
Saanko kysyä, minkä ikäinen olet. Olen itse nuori nainen, naimisissa ja jotenkin ahdistunut tällä hetkellä. En suoranaisesti suunnittele eroa, mutta meillä/mulla on vähän huono kausi. Tuntuu siltä, että kaikki vastavihityt ovat niin mielettömän onnellisia ja rakastuneita, ja mua vaan harmittaa.
"kun tapasin miehen, joka todella on kaikkea sitä mitä olen aina miehessä haaveillut". Höh...haavekuvaanko sinä ihastuit? Onko tuttavuutenne vielä niin tuore, että ette pysty näkemään toisissanne muuta kuin hyvää ja ihanaa?!
Me ihmiset emme ole haavekuvia emmekä täydellisiä. Mitä vanhemmaksi on tullut, suhtautuminen elämään ja ihmisiin on muuttunut yhä realistisemmaksi. Tiedämmehän, että meissä kaikissa on huonoja (ja hyviä) puolia. Ne huonot puolet ei tee ihmisestä välttämättä huonoa. Emmekö me kaikki halua, että meistä välitetään omana itsenämme. Älä rakenna odotuksia liian suuriksi edes alussa, niin mahdolliset pettymykset elämässä on helpompi sietää.