Onko kellään kokemusta täydellisestä kulissiavioliitosta. Siis molemmilla oma elämä, mutta nimellisesti kuitenkin avioliitossa. Omaa ratkaisuani tässä mietin ja olisi kiva tietää voiko tuommoinen yhtälö toimia.
Olemme mieheni kanssa olleet yksissä jo pyöreästi 25vuotta ja lapsia kolme, nuorinkin jo kohta 16v. Nuorena yhteen mentiin ja tähän asti on suht. hyvin mennyt. Nyt vain ollaan tilanteessa, että parisuhde ei toimi , kipinä väliltämme on johonkin hävinnyt. Olemme kuin sisko ja sen veli. Itse olisin vielä halunnut kokeilla esim. parisuhdeterapiaa, mutta mieheni ei. Nyt ero tavalla tai toisella tosiaan edessä. Mieheni haluaisi ylläpitää kotia ja talouttamme täysipainoisesti, eli näennäisesti olisimme aviossa. Ainakin osittain kuitenkin asuisimme eri osoitteessa. Toisia naisia tai miehiä ei ole kuvioissa... vielä. Nyt minun vain omalta kohdaltani tulisi ratkaista asia. Minulle on sattunut nyt parin vuoden sisään niin paljon muitakin elämänkolhuja, ettei ajatukset nyt solju kirkkaana, olo kuin käytetyllä rätillä. Kokemuksenne voisivat vähän auttaa tässä vaikeassa tilanteessa.
Olemme mieheni kanssa olleet yksissä jo pyöreästi 25vuotta ja lapsia kolme, nuorinkin jo kohta 16v. Nuorena yhteen mentiin ja tähän asti on suht. hyvin mennyt. Nyt vain ollaan tilanteessa, että parisuhde ei toimi , kipinä väliltämme on johonkin hävinnyt. Olemme kuin sisko ja sen veli. Itse olisin vielä halunnut kokeilla esim. parisuhdeterapiaa, mutta mieheni ei. Nyt ero tavalla tai toisella tosiaan edessä. Mieheni haluaisi ylläpitää kotia ja talouttamme täysipainoisesti, eli näennäisesti olisimme aviossa. Ainakin osittain kuitenkin asuisimme eri osoitteessa. Toisia naisia tai miehiä ei ole kuvioissa... vielä. Nyt minun vain omalta kohdaltani tulisi ratkaista asia. Minulle on sattunut nyt parin vuoden sisään niin paljon muitakin elämänkolhuja, ettei ajatukset nyt solju kirkkaana, olo kuin käytetyllä rätillä. Kokemuksenne voisivat vähän auttaa tässä vaikeassa tilanteessa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En usko, että pidemmän päälle onnistuu.
Jossain vaiheessa todella tulee kuvioon joku kolmas ja se on sitten sen kulissin loppu. En ainakaan itse jaksaisi sellaista näyttelemistä sukujuhlissa ja kun kaikki kuitenkin tietää.
Mikähän on syy tällaisen asian pohtimiseen, omaisuus, ympäristön reaktioiden pelko, mies haluaa kodin ja kotitalouskoneen, halu katsella maailmaa vapaasti riskejä ottamatta.
meillä kesti kulissiliitto ihan liian kauan, ja ainostaan miehen toivomuksesta ettei rikottais mitään,ja annoinkin aina periksi ja kärsin monta vuotta tilanteesta.miehelle tämä tilanne on kaikin puolin hyvä,ei tarvi omaisuuteen koskea ja huolto pelaa...ja voi ottaa rakastajattarenkin toisen vaimosta,niinkin voi käydä..
Oikein hyvin on onnistunut jo useamman vuoden!
Itse lähdin toimimattomasta liitosta jo muutamia vuosia sitten. Muutin kokonaan toiselle paikkakunnalle ja välimatka teki suhteelle vain hyvää.
Vuosi ensin mietittiin tahoillamme, mutta olimme koko ajan yhteyksissä ja tapasimmekin, kun liikuin entisellä kotipaikkakunnallani aikuisten lastemme vuoksi. Juteltiin paljon ja käytiin yhdessä syömässä tai hän tarjosi kotonaan aterian. (molemmilla on siis uusi kotikin)
Sitten lähennyttiin uudestaan niin paljon, että aloimme lomailemaan toistemme luona. Viihdymme hyvin yhdessä ja välitämme toisistamme sekä toistemme hyvinvoinnista.
Olemme päivittäin yhteydessä, emmekä ole avioerosta edes koskaan keskustelleet. (omaisuutta ei ole jaettu) Päinvastoin mietitään, että kumpaan kaupunkiin asetutaan eläkevuosinamme. Siihenkin on vielä useampia vuosia.. Nykyisin vietämme kuukaudesta noin viikon säännöllisesti yhdessä.
Silloin, kun tein lähtöpäätöksen, niin kummallakaan meistä ei ollut ketään toista, joten helpompaa varmaankin näin.
Nykytilanteessa itselläni kuitenkin on ollut pidempiaikainen suhde. Hän tietää asian kyllä ja on sen hyväksynyt, emmekä siitä koskaan keskustele. Myöskin miesystäväni on hyväksynyt tilanteen, eikä hänkään halua tällä hetkellä enempää.
Miehellänikin saattaa nykyisin olla joku, mutta en sitä halua edes tietää. Joka tapauksessa päivänä, jolloin elämme taas vakituisesti yhdessä, tulemme olemaan myös toisillemme uskollisia, kuten ennen tätä erilleen muuttamista. Se on jo itsestäänselvyys ja sanaton sopimus välillämme.
Elämä on ihanaa ja nautittavaa näinkin! Sukulaiset ja ystävät ovat onnellisia puolestamme ettemme vieneet eroa loppuun ja ihan kohta vietämme 30v. hääpäivää..yhdessä. =)
Meillä kulissiavioliitto alkoi vuonna 2000. Mieheni alkoi silloin olla erittäin poissaoleva ja puhumaton. Hänen salasuhteensa paljastui keväällä 2002 ja koska ei tiennyt, pystyykö lopettamaan ulkopuolisen suhteen, koin minäkin itseni vapaaksi katselemaan ympärilleni. Vuosi sitten paljastui mieheni uusi salarakas ja vaikka minullakin oli läheinen miesystävä, oli tilanne mielestäni jotenkin järjetön. En arvosta tavaraa, rahaa, asemaa yms niin paljon, että haluaisin elää lasteni ja sukuni edessä valheessa. Kulkea miehen kanssa yhdessä vaikka kummankin sydän on muualla. Hain eroa, vaikka mieheni olikin kuvitellut, että kaikki jatkuu entisellään. Olen mieluummin reilusti yksin tai avoimesti uuden kumppanin kanssa kuin pitäisin yllä kulisseja. Eroaminen ei lopulta kuitenkaan ole helppoa, mutta päätöstäni en ole katunut. Ainoa asia, mitä olen katunut on se, että en hakenut eroa jo vuonna 2002.
Mietin vain, mikä on kypsyyttä. Se, että haluaa pitää ulkoisista muodoista kiinni vai se, että kuuntelee oman sydämensä ääntä. Minä haluan olla kaikkien ihmisten edessä avoin, rehellinen ja ilman naamioita, silloin minun on hyvä elää. Aikuinen exäni vastaa itse itsestään ja valinnoistaan.
aika sama tilanne ollut minulla monta vuotta.nyt rohkenin sitten erota.olen tosi tyytyväinen.levollinen.ei erokriisiä.
nyt saan olla vapaa oikeasti,ei tarvitse selitellä.jatkuvaa riitaahan meillä oli,sekin rasittaa,lapsiakin.kokeiltiin terapiat mutta yhteistä säveltä ei löytynyt.yhteiset asiat loppuivat kokonaan.ihan kuin vieraan kanssa olisi asunut.vaati pitkän kypsyttelyajan,mutta kannatti.näin minulla.
meillä on se tilanne,että molemmilla on on oma asunto omaisuusn on jaettu muttei vielä lopullista eroa haettu.Olemme päätäneet et katotaa vähän aikaa kuinka tämä toimii vai toimiiko.Molemilla on omat rahat ja laskunsa molemmat maksaa itse.Yhteydessä ollaan melkein päivittäin.Viikkoittain myös nähdään.Toisealta tuntuu et näin parempi.Molemilla on tavallaan arki itsellä sitä ei tule jaettua toisen kanssa eikä tarvihe riidellä tyhjänpäiväisestä.Olotila on seesteinen.
Varmista etteivät vaihdevuodet tee tepposia. Toisaalta kulissien laadusta tai siitä mistä on kysymys ei noin lyhyestä kertomuksesta voi päätellä. Mikä on se vaihtoehto johon olet menossa? Rajoittaako joku tekijä niitä asioita joita haluaisit tehdä? Siis mikä mättää?
Pelkkä tunne sisällä ja tyytymättömyys tai viha toista kohtaan on epätodellinen syy. Arki on toisenlainen. Yksinäisyys on kova vastus. Samoin on täydellisen kumppanin hakeminen. Siis realismia kehiin. Olet väkisinkin sen ikäinen, että elämänkaari on kääntymässä alamäkeen. Et voi tosissasi kuvitella että löydät sellaisen ihmisen rinnallesi jonka tunteet olisivat läheskään sitä luokkaa kuin kulissimiehelläsi. Usein on niin että udelle kumppanille sallitaan lähes kaikki. Exälle oltiin kaikin puolin kovia ja kaikki yhteinen oli vastenmielistä.
Vanha sananlasku kuvaa hyvin tilannetta. Niin makaa kuin petaa.
Niin, ne vaihdevuodet eivät vielä jyllää, eivät vielä vähään aikaan. Vaikka tässä toinen jalka haudan partaalla onkin...:)
Minä en tosiaankaan ole hakemassa uutta miestä, yritän nyt sopeutua siihen ikävään yksinäisyyteen. Tuleva ex:ni hakee itseään ja onneaan. Se ettei meidän parisuhde toiminut, on kuitenkin molemmista kiinni, kummankin siinä on toista huomioitava ja hoidettava suhdetta. Enkä minä edes vihaa tätä miestäni, olen surullinen hänen lähtemisestään. Hän ehdotti tätä kulissiliittoratkaisua. Eihän tässä tietenkään ole mikään kiire ratkaista tilannetta, voisihan sitä niinkin kokeilla. Oma jaksaminen tämmöisessä liitossa vain mietityttää. Varmaan aika tässäkin asiassa auttaa ja onneksi minulla on tukena hyviä ystäviä sekä muu perhe.