alan jo nähdä punaista näistä sisko-veli- , kulissi- yms. liitoista.
peilaan vaan siihen omaa kokemustani (niinhän kaikki tekevät). Exäni perusteli erohaluaan juuri näillä samoilla asioilla - täytyy sanoa, että olin ällikällä lyöty. No, selvisi että hänen käsityksensä rakkaudesta oli/on minun näkökulmastani "teinipojan unelmia". Pitäisi vielä vuosien ja vuosienkin jälkeen perhosten vilistä vatsassa ja riutua ikävästä, kun toinen on työreissussa pari päivää ja muuta yhtä kivaa. Tai sitten itse olen vain niin erilainen ja minulle riittää arkisemmat tunteet tai sitten en ole vielä tavannut "SITÄ OIKEAA", heh heh...
Että olisi ihan kiva tietää tarkemmin, mitä oikeati kukin tarkoittaa näillä kulisseilla ja sisarusjutuilla. Varmaan on niitäkin liittoja, joissa näin on ihan oikeasti (minunkin mielestä ;))
Mutta onko ainakin osassa kyse siitä, että tavoitellaan kuuta taivaalta, kaivataan säpinää harmaaseen arkeen. Olisiko arjen harmauttama liitto kuitenkin pelastettavissa pienellä irtiotolla arjesta, yhdessä.
Ai niin, meidän tarinan totuus sitten paljastui myöhemmin: exällä oli jo uusi katsottuna. Että kyllähän kaikki on niin sisarta ja veljeä uuden ihastuksen rinnalla.
peilaan vaan siihen omaa kokemustani (niinhän kaikki tekevät). Exäni perusteli erohaluaan juuri näillä samoilla asioilla - täytyy sanoa, että olin ällikällä lyöty. No, selvisi että hänen käsityksensä rakkaudesta oli/on minun näkökulmastani "teinipojan unelmia". Pitäisi vielä vuosien ja vuosienkin jälkeen perhosten vilistä vatsassa ja riutua ikävästä, kun toinen on työreissussa pari päivää ja muuta yhtä kivaa. Tai sitten itse olen vain niin erilainen ja minulle riittää arkisemmat tunteet tai sitten en ole vielä tavannut "SITÄ OIKEAA", heh heh...
Että olisi ihan kiva tietää tarkemmin, mitä oikeati kukin tarkoittaa näillä kulisseilla ja sisarusjutuilla. Varmaan on niitäkin liittoja, joissa näin on ihan oikeasti (minunkin mielestä ;))
Mutta onko ainakin osassa kyse siitä, että tavoitellaan kuuta taivaalta, kaivataan säpinää harmaaseen arkeen. Olisiko arjen harmauttama liitto kuitenkin pelastettavissa pienellä irtiotolla arjesta, yhdessä.
Ai niin, meidän tarinan totuus sitten paljastui myöhemmin: exällä oli jo uusi katsottuna. Että kyllähän kaikki on niin sisarta ja veljeä uuden ihastuksen rinnalla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itsekin ihmetellyt näitä, ei kipinää juttuja.
Ei kai kukaan voi olla niin tyhmä, että luulee vuosien yhdessäolon jälkeen, tuntevansa ah voi tunteita ja joka hetki ollaan lakanoiden välissä.
Jos muuten on asiat hyvin, mutta ei enää tule valtavia tunnekuohuja toisen nähdessä, niin ei minusta ole syy erota.
Sitä saa arkeenkin mielekkyyttä pienillä asioilla, yhteinen harrastus, kesäloman suunnittelu, vaikka yksi yö naapurikaupungin hotellissa.
Onhan näitä rakkausriippuvaisia, kuten sinun exäsi, montakohan "puolisoa" heillä on, koska vähintäin viiden vuoden välein pitää vaihtaa.
Juuri irtiottoja arjesta kaivataan. Ilman niitä kauneinkin rakkaus muuttuu tuutiksi paskaa.
No kertokaapas miehet minulle se, mitenkäs noita yhteisiä irtiottoja järjestellään?
Kun mies on niin tiukasti kiinni työssään, että yhteistä vapaa-aikaa ei ole juuri koskaan! Itselläni on esimerkiksi viiden viikon kesäloma, mutta moneen vuoteen ei enää miehellä ole "osunut" minkäänlaista lomaa samaan aikaan... Kuten ei myöskään talvilomia.
Jos hän jotakin "lomaa" joskus yrittää järjestää itselleen, niin se on aina eri aikaan kuin muulla perheellä ja ne vähäisetkin on yleensä yksittäisiä päiviä - eikä nekään kokonaisia, vaan aamuisin on käytävä töissä kuitenkin!
Usein työasiat sitovat myöskin viikonloput.
Itsellä raskas työ niinkuin vaimollakin! Voisin lähteä vaimon kanssa vaikka mökille. Saunoa,rakastella ja tehdä jotain ihan muuta! Vaimosta ei taas tiedä haluaako vain olla vai mitä? Jotenkin tuntuu että tämä on vaan loputunto ihmettelyä kaikilla! Ehkä ne " oikeat tunteet meni silloin joskus" Tsemppiä vaan!
Varmaan suurin osa naisista ja miksei miehistäkin tykkää huomion osoituksista. Voisitko aloittaa keskustelun vaimon kanssa yhteisestä mökkireissusta?
keskusteleminen ja puhuminen! Suurin osa tämän palstan valituksista aiheutuu parisuhdepiiloutumisesta. Läheisimpään ihmissuhteeseen kuuluu rehellisyys ja avoimuus. Kun asioista puhutaan eikä ylläpidetä naamioita, siitä se läheisyys syntyy. Minun exäni oli juuri tuollainen: ei suostunut keskustelemaan ja mikään yhteinen ajankäyttö ei koskaan sopinut. Lopulta paljastui totuus eli toinen nainen.
En minä mitään kiihkeää eloa odota. Haluaisin vierelleni kumppanin, joka keskustelisi kanssani, kantaisi osan arjen taakasta ja jonka tukeen voisin luottaa jos henkinen/taloudellinen/ fyysinen tilanteeni muuttuisi heikompaan suuntaan. Nykyinen mieheni on mukava (ei juo, ei lyö), mutta esim. laskee kaiken mitä hän tekee puolestani/hyväkseni ja kirjaa ne velkasaldoon. Ja se että saan apua on viikkoja kestävän ruinaamisen tulos. Muun ajan mies käyttää omiin juttuihinsa.
Seksi sujuu, eikä meillä suuremmin tapella, kun en enää jaksa, mutta siinäpä kaikki. Koen eläväni kulssissa - mitään suurempaa vikaa ei ole, mutta minkäänlaista yhteyttä mieheen ei myöskään ole.
Ei velisiskokulissiliiton ongelma ole säpinän, vaan syvyyden puute. Arki voi olla harmaa, mutta lämmin. Kumppanuus ei ole aitoa, jos sitä ei jaeta puolisoiden kesken.
Kulissi-ilmiö syntyy (tai tulee oikeastaan esille) ajan myötä, kun arki ja elämänvirta näyttää kummastakin yhä enemmän toiselle. Jos näkymä ei ole niin paljon yhteinen, että siihen mahtuu molempien unelmat, eletään kulisseissa, ystävinä, velisiskoina. Voi niin elää, toki, mutta saa siitä kaivata poiskin, ja lähteä.
lähinnä noihin pariin viimeiseen viestiin viitaten; kyllä minäkin odotan suhteelta syvällisyyttä, yhteisiä keskusteluja, yhteisiä unelmia, yhdessä viihtymistä yms.
mutta juuri näitä meillä oli. Ja exäkin sen myönsi. Ainut asia mikä teki liitosta oli "kulissia" oli se, että suuret tunteet puuttuivat. Ja ehkä myös se, että hän odotti, että kaikessa asiat menevät juuri kuten hän haluaa. Mihinkään kompromisseihin hän ei ollut valmis. Vuorotyöläisenä meillä oli vapaat usein eri aikoihin ja se esti kotikaupungista kauemmaksi lähdön, esim kesämökille yhdessä kovin usein.
ei ole muita vaihtoehtoja kuin sisar-veli-liitto miehen kanssa joka "pitää kurissa" ettei rumilus liikaa vaivaa maailmaa.Näin tulee käymään mulle.
Niin... mitäpä sanoisi.
Itse olen ollut yli kymmenen vuotta naimisissa eikä meillä ole lapsia. Me olemme aina olleet hyvät kaverit ja meillä on ollut mukavaa.
Nykyään elämä on kiireistä eikä meillä ole koskaan aikaa toisillemme, miehellä ei ainakaan minulle. Mutta koska hänellä on niin hyvä syy kuin työt, niin eihän minulla pitäisi olla mitään valittamista.
Seksiä ei ole harrastettu vuosiin, mutta ei kai "se paneminen" nyt niin tärkeää voi olla.
Arkiasioista ei juurikaan keskustella puhumattakaan mistään muusta... ehkä sitten joskus kun kiireet hellittää.
Eikä keskustelusta mitään tulekkaan, korkeintaan hedelmätön riita.
Miten paljon kaipaankaan että joku joskus välittäisi... seksiä saa kyllä jos haluaa muualta, mutta sitä aitoa välittämistä ja läheisyyttä ei... siksi sivusuhteet tuntuu huonolta vaihtoehdolta.
Onko vaan katsottava peiliin ja todettava että tämä tarina on loppu?
selvisi vasta eroni jälkeen uuden kumppanini kanssa, että ejakulaatio on miehelle fyysinen tarve ja pakko. Exänikin myönsi sen, mutta vasta jälkeenpäin (ei halunnut seksiä minun kanssani sillä hoiteli tarpeensa toisen rouvan kanssa). Ihan normaali ja terve mies tarvitsee sukupuolista laukeamista säännöllisesti. Joko miehesi ei ole terve tai sitten hän hoitaa asian itsetyydytyksellä tai käy vieraissa. Sanokaas miehet, olenko oikeassa.
johan vitsin murjasit.En usko, mutta voi asian noinkin ajatella jos ei ole muuta mietittävää. Tästä sitä on hyvä nakuttaan toiselle ja jyrsiin sen vähäsenkin välittämisen,mutta nakutus naisella ei ole vika vaan mallin mukana tuoma ominaisuus ja meidän miesten on vain ymmärrettävä se.
Kyllä läheisyyttä ja välittämistä sivusuhteistakin voi saada. Ongelmana vaan on se, että ne tekevät sivusuhteesta sen ykkössuhteen. Sitten ollaankin eron partaalla.
Osuit todellakin ongelman ytimeen.
Pelko siitä että sivusuhde nousee liian tärkeäsi jarruttaa koko hommaa... niin paljon kun sitä läheisyyttä kaipaakin. Mutta tunteeton ja kylmä "suorittaminen" vieraan kanssa ei kiinnosta.
Pitkäaikaista suhdetta ei ihan pienin perustein haluaisi heittää menemään, muttta se läheisyyden kaipuu saa aikaan mitä hullumpia ajatuksia... joista saattaa seurata tekoja. Ja missä vaiheessa homma on liian pitkällä?? Ei paluuta vanhaan, mutta eteenpäin menokin pelottaa.
Helvetin vaikeaa. Vanhan ihmissuhteen paikkaaminen on todella raskasta ja voimia vaativaa, ja vieläkö sieltä on jotain löydettavissä?
Ei auta kuin yrittää.
... pitkällä kuitenkin olemme, että tämä asia on käsitelty. Elämässä usein on niin, että löytyy vielä kolmaskin vaihtoehto, se yllättävin... mitä ei aina edes älyä huomata. Samoin perustein tivasin asiaa mieheltäni, mutta vastaus oli aivan jotain muuta... ja se sai minut taas tajuamaan, että mieskin voi olla monimutkaisempi ja tunteellisempi "otus" kun me naiset naiviudessamme usein kotipsykologiallamme päättelemme.
Siis ei toinen nainen, ei sairaus vaan jotain muuta.. ehkä joku mies on joskus kokenut samaa ja tietää...
... puolison valinta ...
Nyt hieman provosoin, mutta silti ... exäsi koki epäonnistuneen puolison valinnassa ja päätti pettää ja jättää. Eli, ehkä olitkin mennyt väärän ihmisen kanssa avioon ... ilmeisesti et oikeastaan tuntenutkaan häntä ... olitko ehtinyt muuten kunnolla tutustuakaan?
et hyväksy sisko/veli suhdetta. Mutta sinulle riittää vähempikin , arkinen, rauhallinen ym "veljellinen" välittäminen koska et kaipaa juuri mitään littolta. hmmm? Niin ja toteatkin että oikeaa et ole löytänyt hehe heh joten (odotatko sitä) joka saa ne teinityötn unelmat ja toiveet perhosineen taas lakanoitesi väliin? ihmettelet vain sen toisen suulla.
Toisaalta tiedustelet ja vastaatkin omaan kysymykeesi eli että siitähän siinä on kyse joka on sinunkin arkea ilmeisesti.
Havaitsenko myös oikein että toteat että kun ihastuit yhä aina uudestaan niin veljellisyys ja vaatimoton arjen harmauden riitäminen tuli sinullekkin käsitteeeksi jolla ilmaisit itseäsi että teille tuli EX suhde?
Ja vieläkö tästä löytyy se kateuskin että harmi kun ex on vielä tunteva ja onkin ihastunut..