en nykyään tiiä mitä mun pitäis tehdä... mä olen yli ½ vuotta seurustellu mun nykyisen poikakaverin kanssa. meillä menee ihan hyvin mutta jo seurustelun alusta alkaen olen miettiny mihinköhän suhteemme sitten kaatuu kun sen aika koittaa? ja miksi? tiedän että on TODELLA typerää miettiä sellaista vaikka meillä on menny hyvin. mutta luonteeltani olen aika mustasukkainen, ujo kun taas poikaystäväni on seurallinen ja mukava. nykyisin olen ollu todella masentunut kun näämme harvemmin kuin ennen vaikka voisinmme nähdä useammin ja olen omastakin mielestäni käyttäytynyt välillä todella epäreilusti häntä kohtaan (kiukutellut jne.) ilman mitään syytä, ainoat syyt ovat omat epäluuloiset ajatukseni ja luulot. olen useasti, suhteen alusta alkaen nähnyt n. 2 viikon välein kamalaa painajaista jossa poikaystäväni jättää minut toisen takia tai on kyllästynyt minuun. todella typerää! tänää pelästyin oikein kunnolla kun uni oli niin toden tuntuinen, siksi ajattelin kirjottaa jos jollakin olisi neuvoja!! tiedän itsekin että minulla on huono itsetunto, joka saattaa osittain johtaa siihen että pelkään hänen löytävän jonkun toisen, kauniimman, seurallisemman ja iloisemman. mitä teidän mielestäni minun pitäisi toimia jotta tämä touhu ei menisi ihan henkisestikin sairaalle puolelle?! ainakin jos tätä menoa jatkan en usko että suhde kestää... =(
painajaista
-Nunnu-
2262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa tosi tutulta! Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt 3 vuotta, ja minulla oli ihan samanlaisia tunteita suhteemme alkupuolella. Olin varma, että kohta poikaystäväni jättää minut jostain syystä, vaikka kaikki oli kunnossa suhteessamme. Näin myös noita samanlaisia unia, usein vielä peräkkäisinä öinä, ja joka unessa poikaystäväni jätti minut eri syystä...
Tiedän, että poikaystävälläni olisi kyllä vientiä, ja olin siitä syystä mustasukkainen hänelle. Odotin kauhulla sitä päivää, jolloin hän löytää kauniimman naisen, ja jättää minut. Pahan oloni purin sitten poikaystävään, syyllistin häntä omista tyhmistä tuntemuksistani.
Tuohon aikaan itsetuntoni oli paljon huonompi kuin nykyään. Olin varma, että jos poikaystäväni jättää minut, niin en tule koskaan löytämään toista yhtä ihanaa miestä. Onneksi poikaystäväni kesti minua, sillä olen varmasti ollut melko ärsyttävä, kun hänen on pitänyt jatkuvasti todistella rakkauttaan minulle ja kestää kiukutteluani ja syyttelyäni. Aloin elää omaa elämääni, enkä enää roikkunut pelkästään poikaystävässäni ja vaatinut hänen kaikkea vapaa-aikaansa. Siitä se itsetunto lähti nousemaan. Ja samalla suhteemmekin parani, sillä useimmat riidat koskivat juuri näitä vainoharhaisia epäilyjäni...
kiitos sinulle että kerroit "oman tarinasi". ehkä se saa minutkin parantamaan tapani =) minusta tuntuu jo huomattavasti paremmalta kun pari päivää sitten, olen saanut ajatella asioita ja keskustellut niistä kultani kanssa. ehkä suhteemme ei vielä näytä olevan lopuillaan. =)