story of my life
olen nyt "tapaillu" yhtä miestä n. 9kk ja kaikki lähti yhden illan jutusta..
mies pyysi minua yöksi hänen luokseen ja satuin olemaan sillä päällä että hei.. ei pieni seikkailu olisi pahitteeks..
juttu kuitenkin meni niin.. että, joka viikonloppu tuli käytyä paikallisessa.,.. ja näimme paljon.. öitä tuli paljon vietettyä viikonloppuisin..
ja ihmiset alkoivat "seuraamaan" meidän juttua.. olimme tiiviisti yhdessä.. mutta aina kun joku kysyy.. ollaanko me yhdessä.. mies vastaa kylmästi että ei.. aluksi minulla ei pahemmin ollut minkäänlaisia tunteita herraa kohtaan.. ennen kuin mitään edes tapahtui välillämme.. pidin miestä erittäin humoristisena heppuna jota kuskailen kavereiden lomassa baareihin..ei mitään muuta...
nykyään tunnen vahvasti miestä kohtaan ja haluan olla hänen kanssaan, mutta en ole saanut sitä luottamusta miehelle, että pysyisin tässä enkä jättäisi häntä.. miehen huonot suhteet ovat nähtävästi poistaneet luottamuksen... melkein..
ja nykyään kun joku taas kysyy.. mies vastaa.. ei se ole mustaa valkoisella... tuntuu oikeesti pahalta.. olne jaksanut näinkin kauan odottaa miehen vastausta.. enkä tiedä jaksanko enää kauaa...
rakastan miestä ja olen sen hänelle sanonutkin, mutta vastarakkaus on kausimaista mitä häneltä saan... olemme paljon yhdessä ja annamme muille sellaisen kuvan että olisimme yhdessä.. mutta kun joku kysyy.. se töksähtää siihen.. ja tulee paha mieli...
mies muuttaa vuoden vaihteessa omaan kämppään.. en tiedä mitä sitten tapahtuu.. olenko sitten osa hänen elämäänsä.. vai pelkkä viihdyke... en tiedä..
haluan hänet
tahdon hänet
haluan häntä
kaipaan häntä
tulenko saamaan häneltä sitä mitä tahdon... parisuhteen!!?!?!?!?!?!?!
olen nyt "tapaillu" yhtä miestä n. 9kk ja kaikki lähti yhden illan jutusta..
mies pyysi minua yöksi hänen luokseen ja satuin olemaan sillä päällä että hei.. ei pieni seikkailu olisi pahitteeks..
juttu kuitenkin meni niin.. että, joka viikonloppu tuli käytyä paikallisessa.,.. ja näimme paljon.. öitä tuli paljon vietettyä viikonloppuisin..
ja ihmiset alkoivat "seuraamaan" meidän juttua.. olimme tiiviisti yhdessä.. mutta aina kun joku kysyy.. ollaanko me yhdessä.. mies vastaa kylmästi että ei.. aluksi minulla ei pahemmin ollut minkäänlaisia tunteita herraa kohtaan.. ennen kuin mitään edes tapahtui välillämme.. pidin miestä erittäin humoristisena heppuna jota kuskailen kavereiden lomassa baareihin..ei mitään muuta...
nykyään tunnen vahvasti miestä kohtaan ja haluan olla hänen kanssaan, mutta en ole saanut sitä luottamusta miehelle, että pysyisin tässä enkä jättäisi häntä.. miehen huonot suhteet ovat nähtävästi poistaneet luottamuksen... melkein..
ja nykyään kun joku taas kysyy.. mies vastaa.. ei se ole mustaa valkoisella... tuntuu oikeesti pahalta.. olne jaksanut näinkin kauan odottaa miehen vastausta.. enkä tiedä jaksanko enää kauaa...
rakastan miestä ja olen sen hänelle sanonutkin, mutta vastarakkaus on kausimaista mitä häneltä saan... olemme paljon yhdessä ja annamme muille sellaisen kuvan että olisimme yhdessä.. mutta kun joku kysyy.. se töksähtää siihen.. ja tulee paha mieli...
mies muuttaa vuoden vaihteessa omaan kämppään.. en tiedä mitä sitten tapahtuu.. olenko sitten osa hänen elämäänsä.. vai pelkkä viihdyke... en tiedä..
haluan hänet
tahdon hänet
haluan häntä
kaipaan häntä
tulenko saamaan häneltä sitä mitä tahdon... parisuhteen!!?!?!?!?!?!?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oliskohan jotain ristiriitoja miehen päätöksenteossa ja valinnoissa? Mikäli on, se on oikeasti hänen ongelmansa.Hän menettää sinut jos mokaa ja se on hänen mokansa, sääli.
Sittenhän näet välittääkö oikesti, jos et ole hänen kännikuskinsa enää ja esität vähän viileämpää...
mikä estää miestä. Ja se on joku ex-nainen, josta hän ei ajatuksissaan pääse eroon. Kaipaa ja rakastaa ja haluaa edelleen, mutta jokin estää saamasta haluamaansa. Sinä et ole ainakaan vielä se todellinen vaihtoehto ennen kuin asiat on selvitetty.... Härkää sarvista. Kokemuksella.
Juu, mulla on oikeestaan melkein sanasta sanaan sama tilanne. Ja näyttää kyllä siltä ettei tästä parisuhdetta synny. No, en tiedä. Vituttaa.