Mitä tehdä? Luulen että suurimmalta osalta tulen saamaan "hullun" paperit kun kerron stoorini. Silti elän ja hengitän. Päivä kerrallaan.....
Oon ollut avopuolisoni kanssa n. 12 v. Saimme lapsen 11 v. sitten. Eli mitään pitkäaikaista tuttavuutta ei ollut pohjalla kun menimme kimppaan. Ja miksi silloin aikoinamme muutimme yhteen.. Tää kuulostaa tosi härskille,mutta asuin silloin parhaan kaverini kanss vuokra-asunnossa, joka oli hänen nimissään (pimeesti). Kun hän muutti poikaystävänsä luo, mulla ei ollut asuntoa..Kaverini sanoivat ett miksen muuta X:n (avopuolisoni) luo, joka asuu yksin kolmiossa (se oli kiinnostunut musta niihin aikoihin). No, asuntopula oli kova, ja muutin hänen luokseen kaverina. Siinä n. puoli vuotta punkkailtuamme ilman seksiä, jonkin kännisen illan jälkeen homma päättyi mihin päättyi. Sen jälkeen olimme "pari". Tyttö sai alkunsa n. 1/2 vuoden jälkeen..
Nyt tyttö täyttää 11 v. ja mitä helvettiä hänen ja myös mun elämä on. Ehkä myös miehen?
Heitin ensimmäisen kerran miehen pellolle (saatiin uus asunto missä molemmat kirjoilla) kun odotin lasta. Silti olin niin hullu että otin takas.
Kun tyttö oli syntynyt, ei kulunut vuottakaan kun hän "lensi" pellolle seuraavan kerran. Miksi.. Muisti pettää, mutta muistan että käytiin silloin perheterapiassa tilanteen vuoksi, muistan kuin mies sanoi ett häntä stressaa kun soitan hänelle töihin etc..ettei hänellä ole koskaan omaa aikaa. Samana päivänä ku oli terapeutille kertonut oman ajan puutteesta, ei tullutkaan kotiin illalla. Sain lopulta kännystä kiinni, ja olikin mitään ilmoittamatta lähtenyt kamujensa kanss risteilylle.. Tätä valehtelemista JOKA asiasta on jatkunut koko "yhdessäolon" ajan.
Valehteli laskuista (esim.maksoin 3 kk:n oman osuuteni vuokrasta muista hänen tililleen kuukausitain), kunnes tuli vuokranantajalta uhkaus, ett meidän vuokrasopimus sanotaan irti jos ei vuokraa makseta.Olin huuli pyöreenä ja soitin v-antajalle.Sain selville ettei vuokraa oltu maksettu 3 kuukauteen. HÄN maksoi rästit lainattuaan kamuiltaan (tästä on n. 7vuotta).
No nämä on olleita ja menneitä. Vuokra maksetaan nykyisin puoliksi. Hän maksaa oman osuutensa,minä omani ja kaikki sujui vuosia, kunnes 2 viikkoa sitten tuli kirje v-antajalta, jossa sanoivat että jatkuvasti myöhässä maksettujen vuokrien vuoksi meidän vuokrasopimus irtisanotaan, jos ei jatkossa vuokraa makseta ajoissa! Eli taas sama paska. Mä oon maksanut oman osuuteni ajoissa, mutt kun on molempien nimi vuokrasopimuksessa, ei katsota jos toinen maksaa ja toinen ei ajallaan. Mua stressaa niin jumalattomasti kun en tiedä onko hän maksanut osuutensa että oksat pois (hän voi valehdella kirkkain kasvoin maksaneensa kun kysyn). Se tästä vielä puuttuis että jouduttais kodittomiksi! Voin tietty ottaa yhteyttä vuokranantajaan ja varmistaa joka kuukausi ett vuokra maksettu kokonaisuudessaan.
Mutt ymmärtääkö kukaan..Mihin asti ihimen venyy.. Mä maksan vuokran TOTTA KAIT, kaikki muu saa jäädä.
Viimeiset vuodet olen itse ollut sairaskirjoilla loppuunpalamisen vuoksi (työn vuoksi/ varmaan myös kotielämän vuoksi mutta sitä en ikinä lekurille kertonut). Keväällä olen alkanut duunit uudelleen.
Mutta missä mättää..... Kun mä olin kotona n. 3 v., aloin juomaan tyhjyyteen tai miksi lie. Mies jaksoi johonkin pisteeseen, kunnes tuli stoppi. Vuosi sitten keväällä kuristi päissään melkeen mut hengiltä. Silloin nakkasin hänet ulos. Ottaakseni taas takasin puolen vuoden jälkeen.
Tänä päivänä tilanne on se, että tämä "perhe-elämä" on yhtä helvettiä. Se laukes kesällä kun sain tietää, että mieheni punkkas parhaan (ex) kaverini luona yökylässä mun tietämättä. Sain tietää sattumalta kun toinen kamu sattui näkeen heidät terassilla (ei asuta samalla paikkakunnalla -> mies oli lastamme hakemassa mummolta ->ennen sitä näköjään halusivat rellestää..?).
Sitä ennen (ollessamme erossa viime vuonna) sain tietää, että hän on mun selkäni takana vielä yhdessä ollessamme ollut useita vuosia "kaveri" (....)meidän parhaiden kavereiden tyttären kanssa ( 25v.). Tästäkin sain tietää - en häneltä - vaan tältä nuorelta joka tykkäs että he molemmat (hän itse ja mun mies) tykkää istua baarissa. Ties kuin monet kerrat mies istui töiden jälkeen baarissa mun tietämättäni tän tytön kaa (kuulostan varmaan katkeralta, ja en kiellä etten oliskin, kun olin niiiiin sinisilmäinen).
Kuitenkin, tilanne tänä päivänä on se, että KAIKKI tunteet on kuolleet. En edes tunne vihaa. En mitään. En sure enää sitäkkään, etten tunne mitään, että se "perhe" mistä yritin niin monet vuodet pitää kynsin hampain kiinni on mennyt. En halua enää häntä joulua viettämään kotikonnuilleni (missä aina vietimme joulun). Oon vihdoin tajunnut, ettei me olla mikään perhe, ei olla koskaan oltukaan. Olen vain yrittänyt pitää kiinni jostain mitä ei koskaan ole ollutkaan.
Nyt on luopumisen aika.. lieväsi sanottuna! Tämän kesä episodin jälkeen olen nimittäin saanut osakseni semmoisen vihan aallon että oksat pois! Luulis että se olis minä joka hänen elämästään helvetin tekis punkattuaan kaverini kanss, mutt päinvastoin! Hän uhkailee, kiroilee, haukkuu, karjuu jo jopa lapsen kuullen! En halua miksikään enkeliksi itseäni kuvailla, mutta en enää riitele. Ne ajat on ohi. Mutta ei se auta. Se riitelee ja haukkuu ja kaikkea mahdollista ihan ilman että sanon sanaakaan. Ja lapsi on katsomassa ja kuuntelemassa. Ei auta, jos sanon että rauhoittua eikä huutaa. Huutaa ja karjuu entistä enemmän.
Nyt oon kuitenkin pisteessä etten tiedä mitä tehdä. Vuokraa mulla ei ole varaa maksaa yksin. Uutta kämppää en saa, koska myös mun nimi mennyt meidän yhteisten maksamattomien laskujen vuoksi.
olen tehnyt itselleni selviytymislistan:
1. maksa vuokra vaikka sitten yksin
2. ruoka
Muuhun en pysty mun tuloilla.
PS: kun luin itse mitä oon kirjottanut, annan itsestäni todella looserin kuvan. Varmaan oonkin. Mutta mitä nyt tarvitsisin, ois järkeviä neuvoja. Mihin kuuluu tietty ero. Mutta myös ehdotuksia/vinkkejä, mihin voin kääntyä.. Olen miehelle sanonut, ett jos kerran vielä alkaa huutaan ja pistään showta pystyyn tytön nähden, otetaan ja lähdetään turvakotiin. Sen jälkeen ei oo showta tullut. Mutta mä tarkoitan mitä sanoin. Vaikka itse kestäisin mitä helvettiä tahansa, ei tytön tarvi kestää enää enempää! "Ongelma" vaan on, ett vaikka tyttö kuin pelkää isäänsä kun on juonut, silti pitää aina isänsä puolta. Mulle uhmaa ja kiukuttelee, ei koskan isälle. (Ei se mua haittaa, kunhan jollekkin pystyy edes pahan olonsa purkaan, se on musta tärkeintä). Ja meillä on tytön kanss sellaine normaali minimurkku vaihe. Hän erkanee, mutta vielä joissain tilanteissa on äiti kuitenkin se tuki ja turva ja lohtu.....
Oon ollut avopuolisoni kanssa n. 12 v. Saimme lapsen 11 v. sitten. Eli mitään pitkäaikaista tuttavuutta ei ollut pohjalla kun menimme kimppaan. Ja miksi silloin aikoinamme muutimme yhteen.. Tää kuulostaa tosi härskille,mutta asuin silloin parhaan kaverini kanss vuokra-asunnossa, joka oli hänen nimissään (pimeesti). Kun hän muutti poikaystävänsä luo, mulla ei ollut asuntoa..Kaverini sanoivat ett miksen muuta X:n (avopuolisoni) luo, joka asuu yksin kolmiossa (se oli kiinnostunut musta niihin aikoihin). No, asuntopula oli kova, ja muutin hänen luokseen kaverina. Siinä n. puoli vuotta punkkailtuamme ilman seksiä, jonkin kännisen illan jälkeen homma päättyi mihin päättyi. Sen jälkeen olimme "pari". Tyttö sai alkunsa n. 1/2 vuoden jälkeen..
Nyt tyttö täyttää 11 v. ja mitä helvettiä hänen ja myös mun elämä on. Ehkä myös miehen?
Heitin ensimmäisen kerran miehen pellolle (saatiin uus asunto missä molemmat kirjoilla) kun odotin lasta. Silti olin niin hullu että otin takas.
Kun tyttö oli syntynyt, ei kulunut vuottakaan kun hän "lensi" pellolle seuraavan kerran. Miksi.. Muisti pettää, mutta muistan että käytiin silloin perheterapiassa tilanteen vuoksi, muistan kuin mies sanoi ett häntä stressaa kun soitan hänelle töihin etc..ettei hänellä ole koskaan omaa aikaa. Samana päivänä ku oli terapeutille kertonut oman ajan puutteesta, ei tullutkaan kotiin illalla. Sain lopulta kännystä kiinni, ja olikin mitään ilmoittamatta lähtenyt kamujensa kanss risteilylle.. Tätä valehtelemista JOKA asiasta on jatkunut koko "yhdessäolon" ajan.
Valehteli laskuista (esim.maksoin 3 kk:n oman osuuteni vuokrasta muista hänen tililleen kuukausitain), kunnes tuli vuokranantajalta uhkaus, ett meidän vuokrasopimus sanotaan irti jos ei vuokraa makseta.Olin huuli pyöreenä ja soitin v-antajalle.Sain selville ettei vuokraa oltu maksettu 3 kuukauteen. HÄN maksoi rästit lainattuaan kamuiltaan (tästä on n. 7vuotta).
No nämä on olleita ja menneitä. Vuokra maksetaan nykyisin puoliksi. Hän maksaa oman osuutensa,minä omani ja kaikki sujui vuosia, kunnes 2 viikkoa sitten tuli kirje v-antajalta, jossa sanoivat että jatkuvasti myöhässä maksettujen vuokrien vuoksi meidän vuokrasopimus irtisanotaan, jos ei jatkossa vuokraa makseta ajoissa! Eli taas sama paska. Mä oon maksanut oman osuuteni ajoissa, mutt kun on molempien nimi vuokrasopimuksessa, ei katsota jos toinen maksaa ja toinen ei ajallaan. Mua stressaa niin jumalattomasti kun en tiedä onko hän maksanut osuutensa että oksat pois (hän voi valehdella kirkkain kasvoin maksaneensa kun kysyn). Se tästä vielä puuttuis että jouduttais kodittomiksi! Voin tietty ottaa yhteyttä vuokranantajaan ja varmistaa joka kuukausi ett vuokra maksettu kokonaisuudessaan.
Mutt ymmärtääkö kukaan..Mihin asti ihimen venyy.. Mä maksan vuokran TOTTA KAIT, kaikki muu saa jäädä.
Viimeiset vuodet olen itse ollut sairaskirjoilla loppuunpalamisen vuoksi (työn vuoksi/ varmaan myös kotielämän vuoksi mutta sitä en ikinä lekurille kertonut). Keväällä olen alkanut duunit uudelleen.
Mutta missä mättää..... Kun mä olin kotona n. 3 v., aloin juomaan tyhjyyteen tai miksi lie. Mies jaksoi johonkin pisteeseen, kunnes tuli stoppi. Vuosi sitten keväällä kuristi päissään melkeen mut hengiltä. Silloin nakkasin hänet ulos. Ottaakseni taas takasin puolen vuoden jälkeen.
Tänä päivänä tilanne on se, että tämä "perhe-elämä" on yhtä helvettiä. Se laukes kesällä kun sain tietää, että mieheni punkkas parhaan (ex) kaverini luona yökylässä mun tietämättä. Sain tietää sattumalta kun toinen kamu sattui näkeen heidät terassilla (ei asuta samalla paikkakunnalla -> mies oli lastamme hakemassa mummolta ->ennen sitä näköjään halusivat rellestää..?).
Sitä ennen (ollessamme erossa viime vuonna) sain tietää, että hän on mun selkäni takana vielä yhdessä ollessamme ollut useita vuosia "kaveri" (....)meidän parhaiden kavereiden tyttären kanssa ( 25v.). Tästäkin sain tietää - en häneltä - vaan tältä nuorelta joka tykkäs että he molemmat (hän itse ja mun mies) tykkää istua baarissa. Ties kuin monet kerrat mies istui töiden jälkeen baarissa mun tietämättäni tän tytön kaa (kuulostan varmaan katkeralta, ja en kiellä etten oliskin, kun olin niiiiin sinisilmäinen).
Kuitenkin, tilanne tänä päivänä on se, että KAIKKI tunteet on kuolleet. En edes tunne vihaa. En mitään. En sure enää sitäkkään, etten tunne mitään, että se "perhe" mistä yritin niin monet vuodet pitää kynsin hampain kiinni on mennyt. En halua enää häntä joulua viettämään kotikonnuilleni (missä aina vietimme joulun). Oon vihdoin tajunnut, ettei me olla mikään perhe, ei olla koskaan oltukaan. Olen vain yrittänyt pitää kiinni jostain mitä ei koskaan ole ollutkaan.
Nyt on luopumisen aika.. lieväsi sanottuna! Tämän kesä episodin jälkeen olen nimittäin saanut osakseni semmoisen vihan aallon että oksat pois! Luulis että se olis minä joka hänen elämästään helvetin tekis punkattuaan kaverini kanss, mutt päinvastoin! Hän uhkailee, kiroilee, haukkuu, karjuu jo jopa lapsen kuullen! En halua miksikään enkeliksi itseäni kuvailla, mutta en enää riitele. Ne ajat on ohi. Mutta ei se auta. Se riitelee ja haukkuu ja kaikkea mahdollista ihan ilman että sanon sanaakaan. Ja lapsi on katsomassa ja kuuntelemassa. Ei auta, jos sanon että rauhoittua eikä huutaa. Huutaa ja karjuu entistä enemmän.
Nyt oon kuitenkin pisteessä etten tiedä mitä tehdä. Vuokraa mulla ei ole varaa maksaa yksin. Uutta kämppää en saa, koska myös mun nimi mennyt meidän yhteisten maksamattomien laskujen vuoksi.
olen tehnyt itselleni selviytymislistan:
1. maksa vuokra vaikka sitten yksin
2. ruoka
Muuhun en pysty mun tuloilla.
PS: kun luin itse mitä oon kirjottanut, annan itsestäni todella looserin kuvan. Varmaan oonkin. Mutta mitä nyt tarvitsisin, ois järkeviä neuvoja. Mihin kuuluu tietty ero. Mutta myös ehdotuksia/vinkkejä, mihin voin kääntyä.. Olen miehelle sanonut, ett jos kerran vielä alkaa huutaan ja pistään showta pystyyn tytön nähden, otetaan ja lähdetään turvakotiin. Sen jälkeen ei oo showta tullut. Mutta mä tarkoitan mitä sanoin. Vaikka itse kestäisin mitä helvettiä tahansa, ei tytön tarvi kestää enää enempää! "Ongelma" vaan on, ett vaikka tyttö kuin pelkää isäänsä kun on juonut, silti pitää aina isänsä puolta. Mulle uhmaa ja kiukuttelee, ei koskan isälle. (Ei se mua haittaa, kunhan jollekkin pystyy edes pahan olonsa purkaan, se on musta tärkeintä). Ja meillä on tytön kanss sellaine normaali minimurkku vaihe. Hän erkanee, mutta vielä joissain tilanteissa on äiti kuitenkin se tuki ja turva ja lohtu.....
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen elänyt alkoholisti-isän kanssa monta vuotta. Minun siskoni on samanlainen kuin lapsesi. Eli pelkää isää, mutta pitää aina hänen puoliaan. Ja tämä johtuu siitä, että hän pelkää.
Muuta ihmeessä tai heitä mies pellolle, LOPULLISESTI. Hanki vaikka lähestymiskielto ja ota sossuun yhteyttä. Sinun lapsesi suurella todennäköisyydellä sanoo muuttavansa isän kanssa. Hän ei sitä välttämättä oikesti haluaisi ollenkaan, häntä vain pelottaa niin paljon. Hän ei uskalla nousta isäänsä vastaan.
Ja sinä, jos haluat pitää tyttäresi, LOPETA JUOMINEN. Lopeta se kokonaan, siis täysin. Ja puhu lapsesi kanssa, älä suutu, vaikka hän suuttuisikin.
Kaikkeista kamalinta tuo on lapsellesi, puhun omasta kokemuksesta. Isäni juo ja raivoaa ja raivoaa ja raivoaa. Minulla onneksi on hyvä äiti, joka on pitänyt minut järjissäni. Hän ei juo ja hän on ihana äiti.
Toisesta luopuminen ja uuden elämän aloittaminen on vaikeaa. Mutta sinun täytyy pysyä vahvana lapsesi vuoksi! Et saa retkahtaa!
Ja kirjoituksestasi päätellen sinä olet perheessä se mukavampi osapuoli ja siksi olen puolellasi kun sanon, että pidä lapsesi.
Voimia.
suunnitelman, mutta se on mahdotonta.
1) et ole luuseri, olet selviytyjä ja otat elämäsi omaan käteen
2) ero on helpompi kun mitään tunteita ei enää ole, käytäntö vaatii toteutuksen
3) lapselle äiti on aina äiti, puolustaa isäänsä, koska vaistoaa sinun olevan kyllästynyt tilanteeseen ja pelkää eroa
4) varmasti lapsi oireilee erosta, mutta jos näkee sinun voivan paremmin, hyväksyy tilanteen aikanaan
5) älä vain tartu pulloon
6) mene sinne sukulaisiin jouluna ilman miestä
7)käy lastensuojelussa puhumassa tilanteesta, toivottavasti osaavat siellä antaa käytännön neuvoja
8)onkohan mahdotonta etsiä sinulle ja lapselle uusi asunto, se olisi helpoin ratkaisu
miksi ihmeessä sinä olet aina sen ukkos takas ottanut? Anteeksi, mutta ihmettelen. Itsekin olen asunut juopon kanssa ja eihän se ero helppo ollut, mutta kuitenkin saa asua rauhassa lapsen kanssa. Itse erosin juuri lapsen takia (lapsi oli 7 vuotta) ettei sen tarvitse katsoa juoppoa isää ja toisekseen kuunnella riitoja ja eihän siinä suhteessa enää rakkauskaan riehunut edes pienen pienellä liekillä. Neuvoja: Heitä ukko pihalle, pärjäät paljon paremmin yksin lapsesi kanssa, hae tukea ystävistä ja sukulaisista. Voimia sinulle.
unhtuiko kertoa että se on nainen itse joka on alkoholisti,ei mies.
sinua hyvin . älä kuitenkaan sorru pulloon, se ei ole ratkaisu ongelmiisi. heität ukon pellolle ja otat ohjat omiin käsiisi. itselläni on valehteleva mies ja nyt olen tajunnut ettei se koskaan tule muuttumaan sillä se on myös sairaus vaikka sitä on vaikea uskoa.itse olen vakaasti harkinnut tämän suhteen lopettamista koska ansaitsen todellakin parempaa, niin sinäkin .