nain siina vain kavi...

hmph

Tapasin ulkomaalaisen (keski/ita-euroopasta) kotoisin olevan miehen reilut nelja vuotta sitten. Molemminpuolinen hullu rakastuminen, toista ei saanut mielesta sekunniksikaan. Alku meni matkustellessa toistemme luo ja kesat yhdessa, mutta kaksi vuotta sitten muutimme yhteen asumaan. Suhde toimi loistavasti, olimme kuin luodut toisillemme kaikin puolin. Olin varma etta tama suhde kestaa. Suunniteltiin yhdessa tulevaisuutta ym. Valilla kavaisi mielessa se, mita tulevaisuus tuokaan tullessaan, koska molemmat kaipasivat salaa kotimaitaan. Mietin kuitenkin etta jos sielunkumppanin loytaa niin kai ne asiatkin jarjestyvat itsestaan.
Kaksi viikkoa sitten avomieheni ilmoitti ettei enaa halua jatkaa suhdetta koska ei tieda mita haluaa, saattaa haluta takaisin kotimaahansa, ja kaikkea sita tavallista mita suomalaisissakin eroissa on.

Miettikaa tarkkaan ennen kuin alatte suhteeseen ulkomaalaisen kanssa. En sano, ettako katuisin lainkaan. Olen saanut taman suhteen aikana niin paljon, oppinut niin paljon maailmaa, saanut niin paljon rakkautta, oppinut tuntemaan itseani niin paljon enemman kuin ennen. Ymmartanyt sen, ettei Suomi ole maailman keskipiste. En tieda kaatuiko tama suhde kulttuurieroihin vai ihan muihin syihin, mutta suurimpia riitoja meille syntyi seuraavista aiheista:

MINA en voinut sietaa sita, miten perhe oli hanelle kaikki kaikessa, kaiken ylin, ja aiti oli aina oikeassa, eika perheesta voinut sanoa yhtakaan pahaa sanaa. En myoskaan voinut sietaa tapaa majottaa ystavia ja puolituttuja luoksemme muutamiksi paiviksi, ilman kiitoksen sanaa. Suomalainen ei ikina tunkisi toisen kotiin vastaavasti. Vaikka olivatkin mukavia eika ns haittaa ollut, mutta se periaate sai aikaan monta riitaa.

HAN ei voinut vastaavasti sietaa sita, miten (sanojaan lainaten) olen itsekas, hemmoteltu ja rikas suomalainen, joka ei halua auttaa muita (esim majottamalla luoksemme) ja jolla on aina ollut rahaa (en ole rikkaasta perheesta mutta kai suomessa keskimaarin on enemman rahaa kaytettavana kuin hanen kotimaassaan).

Yritan siis tassa sanoa sita, etta suhde ulkomaalaiseen ei valttamatta eroa lainkaan perinteisesta suomalaisesya suhteesta, enka todellakaan jaksa lukea enaa yhtakaan rasistista kaljamahaisen katkeran suomiaijan kommenttia asiasta, mutta miettikaa niita kulttuurieroja tarkkaan. Pienikin asia voi kaataa kaiken.

Nykyaan tuntuu naurettavalta lukea kaikkia naita tamankin palstan juttuja siita, kuinka etsitaan aasialaista vaimoa, haukutaan kaikkia ruotsia kauempana syntyneita jne. Kun tekstien lapi paistaa etta kirjoittaja on ihminen, joka ei ikina ole seurustellut ulkomaalaisen kanssa. Muutenkin sana ulkomaalainen tuntuu niin oudolta kasitteelta. Hyvanen aika, Suomi on vain pieni plantti maailmankartalla, avatkaa herranen aika ihmiset silmanne. Asukaa pari vuotta ulkomailla, kuten itse tein, ja tajuatte etta maailma pyorisi taydellisestu ilman etta Suomea olisi edes olemassa. Muuallakin maailmassa on elamaa, ei vain Suomessa. Ulkomaa ei aina tarkoita jotain negatiivista. Alkaa hyvat ihmiset avatko suutanne koska naytatte vain oman tyhmyytenne. Jokainen, joka on asunut edes jonkun aikaa ulkomailla, tajuaa mita tarkoitan.

Ja niin, onhan niita Suomessakin pettajia, satuttajia, jattajia, hakkaajia, juoppoja, valehtelijoita, raiskaajia, murhaajia, tyon tekia karttavia, ja kaikkea sita miksi luokittelette kaikki "ulkomaalaiset". Kun suomalaisen ja ulkomaalaisen suhde menee poikki, laitetaan syyksi heti monikulttuurisuus. Mutta jos Utsjokilaisen ja Helsinkilaisen suhde kaatuu, oletetaan syyksi aivan naita "tavallisia" eron syita.

Mitaan en heittaisi hukkaan viime vuosistani! Opin, nain ja kasvoin enemman kuin ikina ennen! Ystavina jatkamme ja sydantani parantelen. Kohtalo puuttui peliin.

13

1609

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Pappa

      Hei!

      Sulla on haavat viela auki,arpeutuvat ajan myota mutta koskaan et voi/halua taysin unohtaa.

      Olen vuosia sitten kokenut jotain saman suuntaista, omalla kohdallani tilanne ei ollut sama kuin sinulla,olin vieraassa maassa,hiukka ymmartamaton ,
      naivi , nyt istun taalla(ei sama maa) ja mietin josko viela rakkauteni kohde ...

    • Yksi suomimies

      Olen asunut melkein vuoden ulkomailla (toisessa eurooppalaisessa maassa), tällä hetkellä takaisin Suomessa. Siitä muualla asumisesta huolimatta tai sen takia kirjoittelen täällä, että haluaisin aasialaisen vaimon.

      Kummallisia yleistyksiä sun tekstissä, ottaen huomioon että se oli kai suunnattu yleistyksiä vastaan.

    • ei aina helppoa

      asiallisesta kirjoituksesta

    • kokemuksella.........

      Kyllähän teillä näyttää ollen vaikuttajina ihan selkeet kulttuurierot ja luonteidenkin erot. En syytä sinua, mutta sinun miehesi oli ehkä oikeassa ja kärsi itsekkin tilanteesta. Nämä perheasiat ovat monelle muualta tulleelle niin tärkeitä että jos niitä ei ymmärrä eikä niissä voi joustaa, niin ei se suhde onnistu.

      • kokemuksella myös

        Niinpä.
        Omasta kokemuksestani voisin sanoa sen, että joustavuus on kai monikulttuurisessa suhteessa se avainsana. Molempien pitää oppia luopumaan joistakin asioista ja tekemään toiselle mieliksi. Niin se vain menee. Toki niinhän se on suomalaistenkin parisuhteissa.

        Meillä eteen tulee tällaisia asioita aina silloin tällöin mutta onneksi mieheni on halukas aina keskustelemaan näistä asioista ja tekemään molempia miellyttäviä kompromisseja. Ei vain pitämään kiinni omista "tavoistaan". Samaa tietenkin vaaditaan minulta.

        Olen toisinaan itsekin suomalaisena kiristellyt hampaita kun miehen kaverit vain soittavat ovikelloa ja käyvät taloksi. Samoin mieheni puolestaan on kutsunut kavereitaan syömään (kuten heidän kulttuuriin kuuluu) ihan tuosta noin vain. Suomalaisena en tietenkään tuota sulattanut. Puhuimme asiasta ja nykyään mieheni kysyy ensin minulta voiko kutsua ystävänsä luoksemme syömään. Itse en puolestani voi kieltää hänen kavereitaan tulemasta kylään tuosta noin vain, vaan on pitänyt totutella. Suomalaiseen kulttuuriinhan nykyään kuuluu, että ensin pitää soittaa ja sopia päivä tai kellon aika milloin on sopivaa mennä kylälemään.


      • hmph

        Kiva huomata ettei tanne ole tullut pelkkia alyttomia kommentteja.

        Niin, tuosta perheasiasta siis viela sen verran, etta kylla siina joustin niin paljon kuin vain kykenin. Mutta meni sitten valilla ylikin. Esimerkkeina nyt mainittakoon mm. se, etta mieheni maksoi lomamatkan luoksemme aitilleen ja siskolleen. Ymmarran lennot, mutta han maksoi myos viikon ajan kaikki naisten vaateostokset (ja kuten tiedatte, naiset osaavat shopata paljon, etenkin jos joku vieressa vinguttaa Visaa!) ilman kiitoksen sanaa perheeltaan. Eika asia siis ollut niin etteiko perheella olisi kotimaassa vaatteita, ovathan keski/ita-euroopasta kotoisin, sisko on vaatesuunnittelija ja vaateliikkeessa kokoaikatoissa. Myos itse maksoin valilla naisten syomisiaan ym, kun maksoin omani samalla, mutta ikina en saanut edes kiitoksen sanaa koska sita pidettiin ns. luonnollisena etta tottakai minulla on rahaa koska olen suomesta. Huvittava ajatusmaailma.

        Han myos lennatti aitinsa asumaan luoksemme 3 kuukaudeksi koska aiti oli "yksinainen kotimaassa". Aitinsa asui meilla koko tuon ajan olohuoneen nurkassa patjalla, taytti ruokakaappimme oman maansa ruokatarvikkeilla ja kirjotti purkkeihin omalla kielellaan niiden sisallyksen. Mina en siis tiennyt, mita omassa kaapissani enaa oli. Kun menimme ulos (baariin, elokuviin tms), aitinsa lahti aina mukaan. Poikansa maksoi hanelle koko taman ajan hanen elamisensa (laskut, ruoan, lennot).

        Itsellani on myos erittain hyvat valit perheeseeni, ei niinkuin tuolla alempana joku nalvaisi. Minusta on kuitenkin normaalia keskustella jos minulla valilla oli ongelmia perheeni kanssa, mutta han ei koko seurustelun aikana voinut sanoa yhtakaan pahaa sanaa perheestaan. Ei edes silloin, kun ilmoitin hanelle etta jos aitinsa enaa kerrankaan poukkaa aamulla meidan makuuhuoneeseen kun olen viela nukkumassa/tullut juuri alasti suihkusta/tms, muutan pois. No, siita han oli kai sitten maininnut aidilleen, etta olisi kiva jos seuraavan kerran koputtaisit. Niin, oli siis sanonut sen olevan "suomalainen tapa"...

        Kun voitimme lomamatkan 4 hengelle, aitinsa ilmoitti etta lahtee mukaan. Ei siis kysynyt, saisiko lahtea, vaan ilmoitti etta han tulee mukaan. No, lomaa ei ikina ehditty viettaa eron vuoksi.

        En sitten tieda kuinka paljon sita tulisikaan joustaa, mutta itsellani ainakin on rajansa kaikella. En ole ihminen, joka voi hyvaksya tallaisen nokkaa heilauttamatta, koska itse en tee vastaavaa. Tiedan, etta heidan kulttuurissaan kaikki tama on normaalia. Mutta ehka suurin ongelma olikin, etta mieheni ei ollut valmis joustamaan kulttuurieroissa. Tuntui aina, etta kaikki oli hyvin niin kauan kuin mina hyvaksyin kaiken hanen kulttuuriinsa liittyvan. Jos kyseessa oli minun kulttuurini, kaantyi asia heti riidaksi, ja kuten jo kirjoitinkin aikaisemmin, olin heti "rikas paapottu itsekas suomalainen".

        No, turha sita kai enaa on pahkailla. En tieda mihin tama suhde kaatui, mutta valiako silla enaa on. Tulihan sekin koettua... Kohtalo puuttui kai peliin, kai nain oli sitten parempi.


      • nainen 49 v
        hmph kirjoitti:

        Kiva huomata ettei tanne ole tullut pelkkia alyttomia kommentteja.

        Niin, tuosta perheasiasta siis viela sen verran, etta kylla siina joustin niin paljon kuin vain kykenin. Mutta meni sitten valilla ylikin. Esimerkkeina nyt mainittakoon mm. se, etta mieheni maksoi lomamatkan luoksemme aitilleen ja siskolleen. Ymmarran lennot, mutta han maksoi myos viikon ajan kaikki naisten vaateostokset (ja kuten tiedatte, naiset osaavat shopata paljon, etenkin jos joku vieressa vinguttaa Visaa!) ilman kiitoksen sanaa perheeltaan. Eika asia siis ollut niin etteiko perheella olisi kotimaassa vaatteita, ovathan keski/ita-euroopasta kotoisin, sisko on vaatesuunnittelija ja vaateliikkeessa kokoaikatoissa. Myos itse maksoin valilla naisten syomisiaan ym, kun maksoin omani samalla, mutta ikina en saanut edes kiitoksen sanaa koska sita pidettiin ns. luonnollisena etta tottakai minulla on rahaa koska olen suomesta. Huvittava ajatusmaailma.

        Han myos lennatti aitinsa asumaan luoksemme 3 kuukaudeksi koska aiti oli "yksinainen kotimaassa". Aitinsa asui meilla koko tuon ajan olohuoneen nurkassa patjalla, taytti ruokakaappimme oman maansa ruokatarvikkeilla ja kirjotti purkkeihin omalla kielellaan niiden sisallyksen. Mina en siis tiennyt, mita omassa kaapissani enaa oli. Kun menimme ulos (baariin, elokuviin tms), aitinsa lahti aina mukaan. Poikansa maksoi hanelle koko taman ajan hanen elamisensa (laskut, ruoan, lennot).

        Itsellani on myos erittain hyvat valit perheeseeni, ei niinkuin tuolla alempana joku nalvaisi. Minusta on kuitenkin normaalia keskustella jos minulla valilla oli ongelmia perheeni kanssa, mutta han ei koko seurustelun aikana voinut sanoa yhtakaan pahaa sanaa perheestaan. Ei edes silloin, kun ilmoitin hanelle etta jos aitinsa enaa kerrankaan poukkaa aamulla meidan makuuhuoneeseen kun olen viela nukkumassa/tullut juuri alasti suihkusta/tms, muutan pois. No, siita han oli kai sitten maininnut aidilleen, etta olisi kiva jos seuraavan kerran koputtaisit. Niin, oli siis sanonut sen olevan "suomalainen tapa"...

        Kun voitimme lomamatkan 4 hengelle, aitinsa ilmoitti etta lahtee mukaan. Ei siis kysynyt, saisiko lahtea, vaan ilmoitti etta han tulee mukaan. No, lomaa ei ikina ehditty viettaa eron vuoksi.

        En sitten tieda kuinka paljon sita tulisikaan joustaa, mutta itsellani ainakin on rajansa kaikella. En ole ihminen, joka voi hyvaksya tallaisen nokkaa heilauttamatta, koska itse en tee vastaavaa. Tiedan, etta heidan kulttuurissaan kaikki tama on normaalia. Mutta ehka suurin ongelma olikin, etta mieheni ei ollut valmis joustamaan kulttuurieroissa. Tuntui aina, etta kaikki oli hyvin niin kauan kuin mina hyvaksyin kaiken hanen kulttuuriinsa liittyvan. Jos kyseessa oli minun kulttuurini, kaantyi asia heti riidaksi, ja kuten jo kirjoitinkin aikaisemmin, olin heti "rikas paapottu itsekas suomalainen".

        No, turha sita kai enaa on pahkailla. En tieda mihin tama suhde kaatui, mutta valiako silla enaa on. Tulihan sekin koettua... Kohtalo puuttui kai peliin, kai nain oli sitten parempi.

        Mistä ihmeen maasta miehesi oikein oli kotoisin ?
        Enpä ihmettele. että sinulla on ollut kestämistä.


      • miekkonen_
        nainen 49 v kirjoitti:

        Mistä ihmeen maasta miehesi oikein oli kotoisin ?
        Enpä ihmettele. että sinulla on ollut kestämistä.

        Totta kai suomalaisilla naisilla on kestämistä melkein missä tahansa suhteessa ulkomaisten miesten kanssa, koska vasta sellaisessa suhteessa suomityttö tajuaa, miten helpolla naiset Suomessa pääsevät, tajuaa suorastaa että naisillahan on ympärivuotinen karkkipäivä Suomessa. Muualla naisille näytetään naisen paikka, Suomessa nainen alistaa miestään.

        Sen sijaan suomalaisille miehille tulee paljon vähemmän tämän tyylisiä ongelmia (vaikka kulttuuriongelmia tulisikin) , koska missään muualla ei miestä ole niin nöyryytetty kuin Suomessa. Tai no tietty muut pohjoismaat ovat samaa paskaa, mutta kuka nyt mitään ruotsalaisfemakkoa haluaisikaan. Siten ulkomaalaisen kanssa suhteessa olevalla miehellä ei tule kriisiä, vaan päinvastoin, silloin suomalainen mies saa ehkä ensimmäistä kertaa elämässään olla mies.


      • eikös tuo
        hmph kirjoitti:

        Kiva huomata ettei tanne ole tullut pelkkia alyttomia kommentteja.

        Niin, tuosta perheasiasta siis viela sen verran, etta kylla siina joustin niin paljon kuin vain kykenin. Mutta meni sitten valilla ylikin. Esimerkkeina nyt mainittakoon mm. se, etta mieheni maksoi lomamatkan luoksemme aitilleen ja siskolleen. Ymmarran lennot, mutta han maksoi myos viikon ajan kaikki naisten vaateostokset (ja kuten tiedatte, naiset osaavat shopata paljon, etenkin jos joku vieressa vinguttaa Visaa!) ilman kiitoksen sanaa perheeltaan. Eika asia siis ollut niin etteiko perheella olisi kotimaassa vaatteita, ovathan keski/ita-euroopasta kotoisin, sisko on vaatesuunnittelija ja vaateliikkeessa kokoaikatoissa. Myos itse maksoin valilla naisten syomisiaan ym, kun maksoin omani samalla, mutta ikina en saanut edes kiitoksen sanaa koska sita pidettiin ns. luonnollisena etta tottakai minulla on rahaa koska olen suomesta. Huvittava ajatusmaailma.

        Han myos lennatti aitinsa asumaan luoksemme 3 kuukaudeksi koska aiti oli "yksinainen kotimaassa". Aitinsa asui meilla koko tuon ajan olohuoneen nurkassa patjalla, taytti ruokakaappimme oman maansa ruokatarvikkeilla ja kirjotti purkkeihin omalla kielellaan niiden sisallyksen. Mina en siis tiennyt, mita omassa kaapissani enaa oli. Kun menimme ulos (baariin, elokuviin tms), aitinsa lahti aina mukaan. Poikansa maksoi hanelle koko taman ajan hanen elamisensa (laskut, ruoan, lennot).

        Itsellani on myos erittain hyvat valit perheeseeni, ei niinkuin tuolla alempana joku nalvaisi. Minusta on kuitenkin normaalia keskustella jos minulla valilla oli ongelmia perheeni kanssa, mutta han ei koko seurustelun aikana voinut sanoa yhtakaan pahaa sanaa perheestaan. Ei edes silloin, kun ilmoitin hanelle etta jos aitinsa enaa kerrankaan poukkaa aamulla meidan makuuhuoneeseen kun olen viela nukkumassa/tullut juuri alasti suihkusta/tms, muutan pois. No, siita han oli kai sitten maininnut aidilleen, etta olisi kiva jos seuraavan kerran koputtaisit. Niin, oli siis sanonut sen olevan "suomalainen tapa"...

        Kun voitimme lomamatkan 4 hengelle, aitinsa ilmoitti etta lahtee mukaan. Ei siis kysynyt, saisiko lahtea, vaan ilmoitti etta han tulee mukaan. No, lomaa ei ikina ehditty viettaa eron vuoksi.

        En sitten tieda kuinka paljon sita tulisikaan joustaa, mutta itsellani ainakin on rajansa kaikella. En ole ihminen, joka voi hyvaksya tallaisen nokkaa heilauttamatta, koska itse en tee vastaavaa. Tiedan, etta heidan kulttuurissaan kaikki tama on normaalia. Mutta ehka suurin ongelma olikin, etta mieheni ei ollut valmis joustamaan kulttuurieroissa. Tuntui aina, etta kaikki oli hyvin niin kauan kuin mina hyvaksyin kaiken hanen kulttuuriinsa liittyvan. Jos kyseessa oli minun kulttuurini, kaantyi asia heti riidaksi, ja kuten jo kirjoitinkin aikaisemmin, olin heti "rikas paapottu itsekas suomalainen".

        No, turha sita kai enaa on pahkailla. En tieda mihin tama suhde kaatui, mutta valiako silla enaa on. Tulihan sekin koettua... Kohtalo puuttui kai peliin, kai nain oli sitten parempi.

        missä se miehesi oli töissä kun pystyi kaikki makselemaan ja kai hän sai hiukan päättää mihin hän omia rahojaan käytteli.äiti tuli yksinäisyyden vuoksi luoksenne,olisiko hänen pitänyt kököttää täälläkin yksin asunnossanne.olit hänen perheestään mustasukkainen ja se ilmeisesti alkoi muuttaa sinua tiukkapipoiseksi. hän halusi erota kun ei tiennyt mitä haluaa.hän tiesi ,että sinua hän ei ainakaan halua,koska lähti luotasi eikä palannut kotimaahansa. suomalaistenkin pitäisi mielestäni kunnioittaa vanhempiaan samalla tavalla.isä ja äiti ovat osuutensa tehneet sinun puolestasi, aikuisena osat vähän niinkun vaihtuvat


    • akak

      Hellyyttävää tekstiä. Pakko vastata.

      Molemminpuolinen hullu rakastuminen? Ja pitäisi jatkua eläkeikään asti vai? Jaaha, pientä realismia siihen elämään mukaan hei. Jos suhteesi perustuu vaan siihen ja 'kaikki muu järjestyy itsestään' niin voin kuiskata sinulle mantramaisen viisauden: ei se järjesty. Koita oppia elämään arkielämää, ensin yksin ja kun se luonnistuu niin sen jälkeen varoivaisesti yrittämään jonkun toisen kanssa.

      Olet oppinut jotain, oikein hyvä. Olet oppinut, että Suomi ei ole maailman keskipiste. Sehän on vallan mainiota, sitä ei varmaan moni sinunkaltainen nainen ymmärräkään. Sitten kun olet valmis voidaan siirtyä jatkokurssille. Varoitan jo etukäteen, että tämä on sitten jo paljon vaikeampaa mutta kirjoitan oppimistavoitteen jo tässä: Sinä et ole maailman keskipiste. Joo, tiedän, tämä lyö kasvoille kuin mätä turska mutta ei sitä tarvitse heti sisäistääkään, pikku hiljaa, pikku hiljaa.

      Ymmärrän täysin, ettet voi sietää, että perhe voi olla jollekin tärkeä, sinullehan se ei merkitse mitään. On helppo ajatella, että perhettä arvostavat ihmiset ovat vajaaälyisiä perverssejä, varsinkin jos heillä on vaihtoehtona mahdollisuus arvostaa Sinua ja säkenöivää henkisyyttäsi. Tässä olen kyllä samaa mieltä kanssasi, kaikkia tyhjäpäitä sitä vapaana liikkuukin, ja varsinkin ulkomaalaisia.

      Miten ne ulkomaalaiset köyhät ali-ihmiset kehtaavatkin tulla tänne toisten asuntoihin loisimaan. Pysyisivät siellä mistä ovat tulleetkin. Tarkoitushan on, että Sinä ja sinunkaltaiset käyvät heidän luonaan kylässä nauttimassa heidän eksoottisista ruoistaan ja viineistään. Loppuillasta isäntäväki voi sitten virittää instrumenttinsa ja esittää perinnetansseja jotta sinä ja muut vieraat paremmin viihtyisivät. Heidän vieraanvaraisuuttaan tässä on tarkoitus hyväksikäyttää eikä sinun.

      Ja onhan tosiaan Suomessakin pettäviä, satuttavia, jättäjiä, hakkaavia, juoppoja, valehtelijoita, lapsia murhaavia, tyon tekoa karttavia ja kaikenlaisia muitakin naisia. Mm. sellaisia, joille ei sovi ulkomaalainen, eí suomalainen eikä ylipäätänsä mikään mies. Onko se sitten kohtalo vai joku *tan automaatti joka niitäkin suoltaa.

      • sinulta

        kamalan katkeraa tekstiä.


      • sissiCa

        nyt mielesi hyvaksi kun paasit haukkumaan alkuperaista kirjoittajaa?? Han kertoi oman kokemuksensa, missa on sinun??? kirjoittamastasi paatellen kokemusta loytyy jostain, mutta mista?


    • immu

      Monet kertomasi asiat kuulostavat tutuilta.Ystävien majoittaminen ja ilmoittamatta pöllähtäminen ovat meilläkin ne kompastuskivet.Yhteiseloa takana 13 vuotta ja elämän uudelleenjärjestely ajankohtainen.Vaatii paljon molemmilta mutta eroaminen ei onneksi ollut ratkaisumme vaikka sekin uhka oli vahvasti olemassa.Kahden kulttuurin ristiriidat ovat asia, joita vain saman kokeneet voivat ymmärtää.Ongelmat eivät ole yhtään sen pahempia kuin samasta maasta ja kulttuurista tulevillakaan.Olen niin väsynyt selittämään mitään enää näille suomi-intoilijoille.Suomi on hyvä maa mutta ei todellakaan ainoa vaihtoehto.Ja miksi suomalaiset valittavat esim.verotuksesta ja monista muista asioista kun samaan aikaan seisovat etukenossa ja hehkuttavat isänmaallisuuttaan uhoamalla poistavansa ulkomaanpellet tästä luvatusta maasta.Hohhoijaa.Mutta palatakseni asiaan, hienoa, että sait hyvän kokemuksen.Sitä ei kannatakaan katua.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe