parisuhde rempallaan

väsynyt äiskä

olemme seurustelleet noin nelisen vuotta ja ihana lapsemme on nyt vuoden ikäinen.
mies puuhaa lapsen kanssa kaikenlaista,hellii ja leikkii mutta minua kohtaan tunteet näyttää viilentyneen =/
Emme ikinä tee yhdessä mitään,joudun pyytämään monia kertoja ja joskus suutunkin kun mies ei huomioi minua mitenkään.
mies ei anna enää iltapusuja eikä muutenkaan koskettele tai pusuttele kanssani.
myös hieromiset ja hellittelyt on jäänny.
olen pyytänyt monia kertoja että ottaisi minutkin jotenkin huomioon mutta en näytä saavan vastausta.
saan vastaukseksi vaan mutinaa ym..
mies on töissä joten luulisi että tyttöystävää olisi kiva nähdä töitten jälkeen kuten ennenkin mutta ei.
on vaan lapsemme kanssa ja jos hän nukkuu niin pelaa tietokoneella tai kattelee telkkua =(
lapsemme on joskus yöhoidossa,silloin katselemme leffoja ym.. mutta siihen se jääkin.
mies kyllä tekee jos pyytää tarpeeksi kauan,koska tietää että suutun mutta ei tämä ole minusta kivaa.
En jaksaisi enää pyytäkkään koska olen kyllästynyt siihen ja kaikki jutteleminenkin päättyy riitelyyn.
seksielämä sujuu kohtalaisen hyvin mutta tunteiden näyttäminen/hellyys on kyllä todellakin historiaa meidän suhteessa.
tiedän ettemme ole enää alkuajassa kun alettiin seurustelemaan mutta silti kaipaan iltaisin suukkoa,suutelemista ja hellyyttä enkä vaan seksiä =/
Mies ei näytä tajuavan mitään vaikka kuinka pyytelisi.
ennen lasta suhteemme/hellyys oli vielä tallella mutta tässä puolen vuoden ajan se on kadonnut tyystin.
olen jo kysellyt tapaileeko muita mutta sanoo aina että ei.
on kyllä joskus "asioilaan" jossain tunninkin..mutta en viitsi alkaa kyttäilemäänkään.
olemme 22 vuotiaita,eli suh nuoria vielä.
yhteiset ajat lapsen kanssa menee kyllä hyvin,ei kyllä silloinkaan hellyyttä ainakaan minuun kohtaan ole havaittavissa,lapseen kyllä.

9

2301

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokenut perheenäiti

      Pari lainausta kirjoituksesta, joihin kiinnitin huomiotani: "Emme ikinä tee yhdessä mitään,joudun pyytämään monia kertoja ja joskus suutunkin kun mies ei huomioi minua mitenkään."
      "Mies kyllä tekee jos pyytää tarpeeksi kauan,koska tietää että suutun mutta ei tämä ole minusta kivaa."
      Tulee mieleen, että jos itse olisin mies ja puoliso kohdistaisi tälläisiä vaatimuksia ja odotuksia ns. pakolla, se varmasti ahdistaisi ja saisi aikaan entistä enemmän sellaisen reaktion, että haluan "paeta" pois tuosta tilanteesta ja sulkeutua. Olette kumpikin hyvin nuoria vielä, olette vasta opettelemassa sitä vanhempina ja perheenä olemista.
      Otatko itse koskaan ohjia käsiisi ja annatko hellyyttä ja huomiota miehellesi ja muistatko sinä sanoa ja näyttää teoilla välittämisesi. Joskus pitää itse lakata vaatimasta ja haluamasta ja antaa toiselle kaikkea sitä mitä odottaa toisen tekevän... kokeilepa mikä vaikutus sillä on. Ja muista, että aina oma onnellisuus ja hyvinvointi on itsestä kiinni, ei pidä odottaa ja olettaa ja vaatia, että toinen tekee. Se pätee hyvin monessa asiassa parisuhteessa. Ehkä me naiset yleisesti ottaen monesti vaadimme liikaa ja odotamme puolisoilta sellaista, mitä emme itsekään ole valmiita tekemään tai emme huomaa tehdä. Tämän kun huomasin omassa suhteessani, parani jo ennestään hyvä suhde vielä paljon paremmaksi.
      Tarjoapa itse miehellesi mukava rentouttava hieronta ja huomioi häntä ja kysele mistä hän pitää ja mitä hän haluaa sinun tekevän. Ja muista sanoa miten sinusta tuntuu kivalle hänen kosketus, pusu, pikku hellittely, jne. Pitkässä parisuhteessa tulee väistämättä näitä vaiheita jolloin tuntuu ettei toinen välitä, tai ei itse välitä enää. Ne tuntee pitää elää ja olla, sitten taas menee paremmin; vuoroin ylä- ja alamäkeä, sitähän se parisuhde ja perhe-elämä on. Siinä se hyvä suhde punnitaan, että jaksetaan elää myös sitä "tylsää" arkea yhdessä ja jaksetaan yrittää tehdä jotain, että sen tylsyyden täyttää aina välillä mielenkiinto ja ilo! Hyvää jatkoa.

    • allapäin:(

      Luin tämän tekstisi ja näin tilanteessa itseni.Meillä myös vuoden ikäinen ihana lapsi ja suhdetta muutamia vuosia takanapäin.
      Minun ei juuri tarvi lisätä sinun kirjoitukseesi mitään koska kirjoituksesi oli kuin minun elämääni.
      Luin myö stoisen kirjotiuksen jossa kehoitettiin olla vaatimatta ja itse yritettävä tehdä miehelle asioita joita haluaisi tehtävän itselle.
      Siitä asiasta olen osittain samaa mieltä ja itse olenkin koittanut toimia niin mutta kuljemme ympyrää.En ymmärrä miksi mieheni on silti kuin kivi.Olen yrittänyt puhua mutta mieheni ei ole puhuvaa sorttia.Pakenee puhumista.Riidadoissa kylä on hyvin terävä kielinen mutta kun puhua pitäisi asiallisesti suhteesta tai jostain niin hän lukkiutuu.Syytellä osaa ja haukkua riidoissa.
      Olen yrittänyt antaa hellyyttä ja odotellut vaatimatta että hänkin antaisi minulle mutta ei..samaa rataa mennään..teeveetä vaan tai sitten lapsen kanssa mutta minä jään sivuun.Olen hiukannut pusuja ohimennen ja kaikkea sellasta kivaa mitä nyt soisi itsellekkin niin ei tapahdu juuri mitään.
      Miten voi olla tälläisessä tilanteessa iloinen,hymyilevä ja onnellinen?Miten voi olla hermostumatta ja sanomatta välillä asiasta miehelle?Miten voi olla niin vaikeaa miehen ymmärtää sitä hellyyden kaipuuta?Ei pelkkää seksiä vaan haluan todellakin muuta.Niinkuin ennekin.Tunnen itseni vain kodinhengettäreksi..eli siivoan,laitan ruokaa,hoidan lasta ja pidän kodin yleensä kunnossa mutta missä se positiivinen palaute??Ei missään!:/
      Onko muita tälläiseen tilanteeseen ajautuneita ja miten olette selvinneet?
      Meillä riidoissa jo uhkaillaan erolla ja kaikella...mies meinaan.
      Minä kun itse olen sellainen luonne että keskustelisin asioista ja yrittäisin mutta miten se on mahdollista kun mies ei puhu.Itse välitän miehestäni vielä todella paljon eli ei ole tunteet riidoista ja kylmyydestä huolimattta kadonneet.Olen elänyt tätä nyt "alamäki"vaiheena mutta miten on miehen laita??Hän kuin vaan suutuksissaan laukoo kaikkea eikä puhu.Onkohan tuo käytös todella sitä että hän ei enää välitä minusta ollenkaan.On vaan rinnallani kun meillä lapsi.Tuntuu aika kylmältä ja pahalta.Miksi mies ei haluaisi suhdettaan parempaan kuntoon kerta tämä mennyt rempalleen?Hän tuskin haluaa tulevaisuudeltaan tätä niin miksi ei lähde koittamaan parempaa suuntaa minun kanssani.Olen puhunut asiasta mutta hän ei puhu.Kuuntelee hiljaa vaan mutta ei kommenoti mihinkään.Minä olen yrittänyt tässä kuukausia jo mutta hän ei ole tapojaan koitanut muuttaa.

      No tässä tuli tätä vuodatusta vaikka kuinka...mutta toivoisin neuvoa jos joillain kuulostaa tututulta ja olette selvinneet tai ette ole mutta kokemuksia haluaisin kuulla.
      Missä muuten tätä aihetta varten joku plasta missä voi keskustella tai mistä saa tukea?

    • T_____

      Mitään yleispätevää neuvoa ei tuohon varmaan voi antaa koska suhde aina koostuu niin monesta ainesosasta. Sellainen asia kuitenkin tuli mieleen että ihminen yleensä tekee toiselle sitä mitä toivoisi itse saavan. Yleensä tällainen ei suoraan toimi koska mies ja nainen on niin erilaisia että on suorastaan ihme että ne voi asua yhdessä.

      Meillä esim. minä (=mies) olen se romanttisempi osapuoli ja teen mielelläni kaikenlaisia ylläreitä. Haluisin sellaista itsekin ja ennen kaikkea haluisin seksiä koska se on loppujen lopuksi se, missä minä koen yhteenkuuluvuutta ja rakkautta. Vaimo taas yrittää rakastaa minua pitämällä kodin hienona ja pyykit pestynä. Onhan se hienoa että näitä asioita hoituu alta pois mutta ei se todellakaan tunnu rakkaudelta. Ei siivoaminen ole minun huomoimista.

      Eli ongelma tulee siitä kun itse luulee tekevänsä suuria tekoja toisen hyväksi vaikka todellisuudessa nämä teot eivät ole niitä mitä toinen arvostaa. Pakostakin tällainen tuntuu siltä että sitä itse vaan antaa eikä saa mitään takaisin.
      T_____

      • allapäin:(

        että miehellä ja naisella on eri näkemyksiä asioista.
        En tarkoitanut sitä ,että kotitöilläni haluan huomiota tai ,että yleensäkkin kotitöilläni osoittaisin miehelleni hellyyden...ei ei..ei se niin mennyt.Tarkoitin vain yleisesti että teen kotona paljon ja miehelleni hyvän olon.Saa ruuat ja kaiken valmiina ja missä se kiitos siitä??
        Enkä tee sitä siksi että tarvitsen erityisen palkkion vaan siksi ,että välitän perheestäni.
        Osoitan siis hellyyteni aivan toisin kuin työtä tekemällä...ja mitä siitä seksistä mainitsit niin seksi kuulukin parisuhteeseen..mutta hellyyttä voi osoittaa muutenkin..pitämällä toisesta vaan kiinni esim.katsellessa telkkua tms.suukko silloin tällöin..:)


      • T_____
        allapäin:( kirjoitti:

        että miehellä ja naisella on eri näkemyksiä asioista.
        En tarkoitanut sitä ,että kotitöilläni haluan huomiota tai ,että yleensäkkin kotitöilläni osoittaisin miehelleni hellyyden...ei ei..ei se niin mennyt.Tarkoitin vain yleisesti että teen kotona paljon ja miehelleni hyvän olon.Saa ruuat ja kaiken valmiina ja missä se kiitos siitä??
        Enkä tee sitä siksi että tarvitsen erityisen palkkion vaan siksi ,että välitän perheestäni.
        Osoitan siis hellyyteni aivan toisin kuin työtä tekemällä...ja mitä siitä seksistä mainitsit niin seksi kuulukin parisuhteeseen..mutta hellyyttä voi osoittaa muutenkin..pitämällä toisesta vaan kiinni esim.katsellessa telkkua tms.suukko silloin tällöin..:)

        Juu, tuohan on kyllä tuttu tunne. Aina välillä sitä pysähtyy miettimään että on tullut tehtyä töitä suhteen ja kodin eteen x vuotta, mutta missä se kiitos ja palkkio on? Meillä asia oli lähinnä sitä että kummankaan tekeminen ei ollut sitä mitä toinen olisi kovin korkealle arvostanut. Tämä siis riippumatta siitä kuinka työlääksi ja merkittäväksi tekijä itse panoksensa kokee. Lisäksi on ollut kestoväsymystä lasten sairasteluista ja muusta stressistä johtuen. Seuraa tyytymättömyyttä.

        Puhumattomuus on varmasti miehiä usein vaivaava asia, minuakin. Kyllä tiedostan että puhumatta ei saa mitään hyvää aikaiseksi, mutta silti se vaan on vaikeaa. Mun puhumattomuus on usein tullut siitä kun olen kokenut vaimon puheet syyttelynä vaikka ne eivät sitä olisikaan. Jos hän puhuu tekemättömistä asioista koen että mun olisi hänen mielestään pitänyt ne asiat hoitaa kauan sitten. Jos hän puhuu muista ongelmista otan senkin helposti itseeni. Lisäksi minun on aina ollut vaikea sanoa sellaista mitä jollain tavalla saattaa loukata vaimoani. Käytännössä monet omat harmit jää sisälle muhimaan. Oppimalla uutta pääsee kyllä vähän eteenpäin. Välillä vaan on niin mahdottoman vaikea ymmärtää toista. Mutta se toinenhan onkin ihan eri sukupuolta, ehkä sen on tarkoituskin olla vaikeaa.

        Kannattaa myös lukea kirjoja jos on lukevaa tyyppiä. Esim. John Grayn Miehet ovat marsista ja naiset venuksesta on kevyen viihteellistä bestsellerlukemista mutta täyttä asiaa. Siinä kyllä yleistetään surutta miehet ja naiset omiin rooleihin ... ehkä se on juuri siksi niin hauskaa luettavaa, yleistäminenhän on hauskaa :-).


    • Kannattaa jatkaa

      Moi

      Olen läpikäynyt juuri nuo samat jutut 20-30 vuoden ikäisenä. Saimme myös nuorena lapsen ja myöhemmin kaksi lisää. Elimme vuosikausia ihan "paskassa" parisuhteessa. Molemmat epäkunnioittivat toisiaan, laskivat omia töitään ja väheksyivät toisen. Eikä helliä hetkiä vietetty, paitsi seksin yhteydessä.

      Jotenkin siitä päästiin yli. En osaa sanoa mitään konkreettista. Kuitenkin sen, että kannatti. Nyt olemme olleet yhdessä reilut kymmenen vuotta ja parisuhteemme on antoisa. Luulen, että käänne parempaa lähti itsestä molempien kohdalla. Asiasta on paljon hyvää kirjallisuutta, jota suosittelen. Erityisesti aluetta "toisen kunnioittaminen". Olen kantapään kautta sen kokenut, miten paljon saan itselleni, kun ensin annan toiselle. Omaa pahaa oloa ei saa kaataa toisen päälle. Kun ottaa päähän, saa kyllä sanoa, että mulla on paha olla, mutta ei "mikset koskaan siivoa" tai "sinä olet sellainen ja tällainen".

      Toivotan kärsivällisyyttä ja rakkautta teille.

      • äiti vaan..

        noihin kaikkiin lisäten että miten olette saaneet sitten toimimaan suhteen uudelleen jos toinen osapuoli ei keskustele ongelmista eikä mistään suhteeseen liittyvästä?Jos toinen olisi valmis tekemään mitä tahansa ja toinen on vaan hiljaa ja antaa mennä sitä rataa mitä on alkanut mennäkkin.Lyö hanskat niinsanotusti tiskiin.Eli ei osallistu siihen parisuhteen hoitamiseen vaan ajattelee negatiivisesti.Asenne on se ;että:ei tästä tule mitään,olet tommonen ja semmonen eli toisen syyttely ainoastaan eikä näe vikaa itsessään?Suhteeseen kun tarvitaan kaksi osapuolta kuitenkin.Ainahan se lähtee jollaintapaa siitä jostain..eli jos toinen antaa välinpitämätöntä kohtelua niin se muuttaa myös toista osapuolta jne.eli kierre päällä.Toinen yrittää mutta toinen ei juurikaan tee silti mitään.Eli luovuttaja asenne.

        Miten siis olette saaneet toimimaan tälläisen suhteen?Miten saa toisen puhumaan tai jos ei puhumaan niin tajuamaan sen että vikaa on myös itsessäkin eikä voi toista syyttää ,että pitää ajatella omaakin napaa.

        Aihe siis jatkukoon vielä....


      • Rakastuimme uudelleen
        äiti vaan.. kirjoitti:

        noihin kaikkiin lisäten että miten olette saaneet sitten toimimaan suhteen uudelleen jos toinen osapuoli ei keskustele ongelmista eikä mistään suhteeseen liittyvästä?Jos toinen olisi valmis tekemään mitä tahansa ja toinen on vaan hiljaa ja antaa mennä sitä rataa mitä on alkanut mennäkkin.Lyö hanskat niinsanotusti tiskiin.Eli ei osallistu siihen parisuhteen hoitamiseen vaan ajattelee negatiivisesti.Asenne on se ;että:ei tästä tule mitään,olet tommonen ja semmonen eli toisen syyttely ainoastaan eikä näe vikaa itsessään?Suhteeseen kun tarvitaan kaksi osapuolta kuitenkin.Ainahan se lähtee jollaintapaa siitä jostain..eli jos toinen antaa välinpitämätöntä kohtelua niin se muuttaa myös toista osapuolta jne.eli kierre päällä.Toinen yrittää mutta toinen ei juurikaan tee silti mitään.Eli luovuttaja asenne.

        Miten siis olette saaneet toimimaan tälläisen suhteen?Miten saa toisen puhumaan tai jos ei puhumaan niin tajuamaan sen että vikaa on myös itsessäkin eikä voi toista syyttää ,että pitää ajatella omaakin napaa.

        Aihe siis jatkukoon vielä....

        Moi

        Meillä on tuttuja pariskuntia joiden kanssa olemme keskustelleet parisuhdeasioista yhdessä. On helpompaa aloittaa kun toiset kertovat kokemuksiaan ja toisaalta asiallinen linja on helpompi säilyttää kun keskustelussa on mukana muita. Ei mene riitelyksi niin helposti. Nyt osaamme keskustella asiallisesti kaksistaankin kun menee hyvin, mutta vaikeita aikoja on varmasti vielä tulossa.

        Olen tehnyt itse kovasti töitä sen eteen, että annan menneet anteeksi ja toisaalta en jauha toisen huonoja puolia aina joka riidan yhteydessä uudelleen ja uudelleen. Sanomisen kynnystä kannattaa nostaa. Mikä toisessa oikeasti ottaa niin paljon päähän, että siitä kannattaa riidellä? Jos parisuhde on huonolla tolalla muutenkin, niin kannattaako toista muistuttaa tiskivuorosta, jos sen voi itsekin hoitaa tai antaa vuoren kasvaa. Ei se ole niin tärkeää.


      • on nuo
        Rakastuimme uudelleen kirjoitti:

        Moi

        Meillä on tuttuja pariskuntia joiden kanssa olemme keskustelleet parisuhdeasioista yhdessä. On helpompaa aloittaa kun toiset kertovat kokemuksiaan ja toisaalta asiallinen linja on helpompi säilyttää kun keskustelussa on mukana muita. Ei mene riitelyksi niin helposti. Nyt osaamme keskustella asiallisesti kaksistaankin kun menee hyvin, mutta vaikeita aikoja on varmasti vielä tulossa.

        Olen tehnyt itse kovasti töitä sen eteen, että annan menneet anteeksi ja toisaalta en jauha toisen huonoja puolia aina joka riidan yhteydessä uudelleen ja uudelleen. Sanomisen kynnystä kannattaa nostaa. Mikä toisessa oikeasti ottaa niin paljon päähän, että siitä kannattaa riidellä? Jos parisuhde on huonolla tolalla muutenkin, niin kannattaako toista muistuttaa tiskivuorosta, jos sen voi itsekin hoitaa tai antaa vuoren kasvaa. Ei se ole niin tärkeää.

        nuo käytännön jutut jätetty jo aikoja sitten taakse.

        Yksi ongelma on, että mieheni käyttää keskusteluissamme vakituisesti
        "aina sinä ... " ,"sinä et koskaan ..."
        "taasko sinä ..."-
        itse opin jo edellisessä suhteessani
        karsimaan ne pois. Kuinka hän voisi oppia
        että nämä muodot eivät ole hyvä asia suhteessa?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe