Yksinäisyys iski äsken. Istuin tuolilla huoneessani. Täysi meikki päällä, kivat mukavat shoppailuvaatteet ja käsilaukku valmiina, voisi lähteä kaupoille ja kahvilaan viettämään aikaa.. Eikä ketään joka lähtisi mukaan.
Minulla oli vielä kolme vuotta sitten viisi ystävää. Ensimmäinen niistä kaatui siihen, että meille tuli ylitsepääsemätön moraaliriita. En hyväksynyt sitä että hänen miehensä lähenteli minua, minusta minullakin on omat henkilökohtaiset rajani joita kukaan ei saa ylittää. Mies oli aikuinen, lähes 30v., minä 16, kuten ystävänikin.
Terveydenhoitaja, jolle kävin muutamia kertoja tapauksen jälkeen juttelemassa, sanoi minulle, että miehen olisi pitänyt olla vastuullinen ja tietää missä raja menee. Että kerran sanottu "lopeta" olisi pitänyt riittää. Minun ei tarvitse sietää seksuaalista koskettelua ilman tahtomustani. Ystäväni väitti että valehtelin, ei hänen miehensä moista tekisi. Loukkaannuin verisesti, paras ystäväni ei tukenut minua silloin kun tunsin itseni hyväksikäytetyksi..? Muut ystäväni tukivat minua. Välien poikkimeneminen kuitenkin särki sydämeni enkä ole vielä täysin ylitse tästä.. Siksi minun on vaikeaa saada uusia ystäviä.
Kaksi muuta ystävääni olivat hyviä ystäviäni, mutta heille tuli riitaa keskenään. A päätti, että koska en halunnut olla pitämättä yhteyttä B:hen, ei hän halunnut olla enää ystäväni. Minä tunsin olevani keskellä riitaa, en tiedä edelleenkään mistä on kyse, yritin selvittää asioita, en halunnut menettää kumpaakaan ystävääni.
Jäljelle jäi B, josta olen alkanut etääntyä kuluvan vuoden aikana: hän on hyvin ajattelematon ja välillä itseskeinen. Hän ei pidä lupauksiaan, ja kun olen yrittänyt keskustella tästä, hän pahoittelee ensin ja pyytää anteeksi vilpittömästi, niin että uskon häntä ja lepyn, mutta unohtaa lupauksensa taas nopeasti. Olen puhunut tästä nyt hänelle jo 5 kertaa vakavasti, tuloksetta. En usko että voin enää olla hänen ystävänsä, kun hän kohtelee minua näin huonosti. Siinä meni sitten B.
Jäljellä ovat kaksi vanhinta ystävääni. Nämä ystävyydet eivät tosin ole kovin tunnepitoisia tai niin syvällisiä kuin yksikään näistä uudemmista ystävyyksistäni, toista näen nimittäin vain ehkä kerran pari vuodessa, koska hän asuu niin kaukana. Hänellä on tavallaan jo oma elämänsä ja uudet ystävät. Ei hän voi tuosta vain lähteä luokseni.
Toinen ystäväni on lähinnä ns. seurapiirinainen. Hän omaa aivan valtavan ystäväpiirin, joille hän sitten soittelee ja käy kaikkien kanssa kaikkialla. Käyn hänen kanssaan silloin tällöin kahvilla, mutta mitään syvempää ei hänenkään kanssaan ole. Hänellä on omat hyvät ystävänsä, minä olen "vain" ystävä. Hänelläkin on niin paljon näitä muita parhaita ja hyviä ystäviä, ettei häneltäkään oikein liikene aikaan kuin kerran kuussa.
Mitähän sitä tekisi...Puhumalla ja yrittämällä ymmärtää, ystävyys ei näköjään ainakaan jatku. Jos näette tänään kaupoilla yksinäisen näköisen nuoren naisen, hymyilkää hänelle. Hän saattaa todella olla ystävällisen hymyn tarpeessa.
Minulla oli vielä kolme vuotta sitten viisi ystävää. Ensimmäinen niistä kaatui siihen, että meille tuli ylitsepääsemätön moraaliriita. En hyväksynyt sitä että hänen miehensä lähenteli minua, minusta minullakin on omat henkilökohtaiset rajani joita kukaan ei saa ylittää. Mies oli aikuinen, lähes 30v., minä 16, kuten ystävänikin.
Terveydenhoitaja, jolle kävin muutamia kertoja tapauksen jälkeen juttelemassa, sanoi minulle, että miehen olisi pitänyt olla vastuullinen ja tietää missä raja menee. Että kerran sanottu "lopeta" olisi pitänyt riittää. Minun ei tarvitse sietää seksuaalista koskettelua ilman tahtomustani. Ystäväni väitti että valehtelin, ei hänen miehensä moista tekisi. Loukkaannuin verisesti, paras ystäväni ei tukenut minua silloin kun tunsin itseni hyväksikäytetyksi..? Muut ystäväni tukivat minua. Välien poikkimeneminen kuitenkin särki sydämeni enkä ole vielä täysin ylitse tästä.. Siksi minun on vaikeaa saada uusia ystäviä.
Kaksi muuta ystävääni olivat hyviä ystäviäni, mutta heille tuli riitaa keskenään. A päätti, että koska en halunnut olla pitämättä yhteyttä B:hen, ei hän halunnut olla enää ystäväni. Minä tunsin olevani keskellä riitaa, en tiedä edelleenkään mistä on kyse, yritin selvittää asioita, en halunnut menettää kumpaakaan ystävääni.
Jäljelle jäi B, josta olen alkanut etääntyä kuluvan vuoden aikana: hän on hyvin ajattelematon ja välillä itseskeinen. Hän ei pidä lupauksiaan, ja kun olen yrittänyt keskustella tästä, hän pahoittelee ensin ja pyytää anteeksi vilpittömästi, niin että uskon häntä ja lepyn, mutta unohtaa lupauksensa taas nopeasti. Olen puhunut tästä nyt hänelle jo 5 kertaa vakavasti, tuloksetta. En usko että voin enää olla hänen ystävänsä, kun hän kohtelee minua näin huonosti. Siinä meni sitten B.
Jäljellä ovat kaksi vanhinta ystävääni. Nämä ystävyydet eivät tosin ole kovin tunnepitoisia tai niin syvällisiä kuin yksikään näistä uudemmista ystävyyksistäni, toista näen nimittäin vain ehkä kerran pari vuodessa, koska hän asuu niin kaukana. Hänellä on tavallaan jo oma elämänsä ja uudet ystävät. Ei hän voi tuosta vain lähteä luokseni.
Toinen ystäväni on lähinnä ns. seurapiirinainen. Hän omaa aivan valtavan ystäväpiirin, joille hän sitten soittelee ja käy kaikkien kanssa kaikkialla. Käyn hänen kanssaan silloin tällöin kahvilla, mutta mitään syvempää ei hänenkään kanssaan ole. Hänellä on omat hyvät ystävänsä, minä olen "vain" ystävä. Hänelläkin on niin paljon näitä muita parhaita ja hyviä ystäviä, ettei häneltäkään oikein liikene aikaan kuin kerran kuussa.
Mitähän sitä tekisi...Puhumalla ja yrittämällä ymmärtää, ystävyys ei näköjään ainakaan jatku. Jos näette tänään kaupoilla yksinäisen näköisen nuoren naisen, hymyilkää hänelle. Hän saattaa todella olla ystävällisen hymyn tarpeessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulle iski juuri tuossa äsken samanlainen yksinäinen olo. Ystäviä kyllä on, mutta he kaikki asuvat melko kaukana - oon itse muuttanut kauas heistä. Ja yksi n. "ystävä" petti luottamuksen, se ystävyys loppui siihen.
Pari kaveria mulla on täälläkin, mutta harvoin he he ehtivät minua nähdä. Poikakaveri asuu myös toisella paikkakunnalla. Töissä on mukavia kavereita, mutta ystäviä heistä en jostain syystä ole saanut.
Voimia sulle Yksinäinen! Mistä päin muuten olet?
E-Suomessa asustelen. :) Mihis kauas sinä sitten olet muuttanut?
olen muuttanut etelä-suomeen...
itselläni on kanssa ollut vähän samanlainen menneisyys ystävyys suhteissa, olisi kiva tutustua sinuun. Olisi kiva löytää ystävä, jolle ei vain olisi yksi ystävistä, vaan "paras kaveri"
olen 21vuotias nainen pk seudulta.
Muutkin voivat mailata.
[email protected]
heippa vaan!
joo tutulta kuulostaa toi sun tarinas. Oon ite aika samassa tilanteessa vaikka oon sua pari kolme vuotta vanhempi :)
pääsin täs pari vuotta sitten opiskelemaan tänne yhteen kivaan kaupunkiin ja odotin että nyt niitä uusia ystäviä tulee varmasti lisää. Kävikin niin että aluksi niitä tulikin, mutta sitten alkoi meidän opiskelu ryhmässä sellainen juoruilu, että itse ainakin ihan vapaaehtoisesti aloin etääntyä näistä ihmisistä. ( meillä on tosi pieni opiskelu ryhmä, koska tä on tällanen erikoislinja) Tuntui ettei keneenkään enää voinut luottaa tarpeeksi.
Aloin sitten katsella uusia kavereita muualta ja pitää enemmän yhteyttä lukioaikaisiin kavereihin. Ja tällä tiellä olen edelleen. Käyn yksin kaikissa kivoissa sporttiharrastuksissa ja shoppailemassa.
Viikonloput on pahimpia kun tekis mieli lähteä jonnekin kaupungin kivaan baariin vähän juhlimaan ja tapaamaan kivoja kundeja. Ei kuitenkaan ole ketään jonka kanssa lähteä tai siis ne parhaat kaverit asuu muissa kaupungeissa, joten baareihin pääsen melkein vain silloin kun he tulevat käymään täällä mun luona :) Ja muutenkin viikolla olis kivaa viettää tyttöjen iltaa ja katsoo vaikka jotain leffaa ja tehdä jotain kauneushoitoja toisillemme ym kivaa.
tuntuu aika kurjalta, mutta ajattelen että kyllä niitä kavereita vielä löytyy ja onhan mulla kivoja harrastuksia ja niistä voi kans täs löytää kavereita.
tsemppiä sulle! kyllä niitä kavereita vielä löytyy kun pitää mielen pirteänä ja silmät avoinna ja kunnioittaa itseään :)
Kelpaako miehet kaveriksi, vai pitääkö olla naispuolinen?
ei tartte olla kuin ystävällinen ja rehellinen.
Miehet kelpaa myös, mutta ensisijaisesti naisystäviä on hakusessa.. Koska on tiettyjä asioita joita mies ei voi ikinä ymmärtää samalla tavalla kuin nainen. Voi toki sympatisoida yms, mutta menkkakeskustelu tai meikkien vertailu miehen kanssa voi olla ehkä hieman tuhoon tuomittu yritys :D
mulla on sama juttu. mulla on muutama kaveri, joihin n. 99% olen itse yhteydessä jos niitä haluan tavata - ne on usemmiten liian kiireisiä, koska tapaavat muita kavereitaan/ovat harrastustensa parissa. onkin jo useamman kerran tullut mieleen, että joko kaikilla muilla on harvinaisen suuri ystäväpiiri ja olen ainoa friikki, jolla sitä ei ole tai sitten en yksinkertaisesti olekaan näille ihmisille tärkeä kaveri tai edes kaveri...muutenkin on tullut mieleeni, että millaisia rajoja nämä kaverini itselleen ja käytökselleen pistävät tai ehkä ovat pistämättä. yksi kaverini, josta olen pitänyt tosi paljon, esim. haukkuu jatkuvasti poliittiista suuntautumistani ja kerjää vaatteitani ja tuliaisia jos käyn jossakin.hänelle itselleen ei tule pieneen mieleenkään tuoda mulle mitään matkoiltaan. perusteluna tähän on se, että hän on niin köyhä ja mä taas niin rikas (!!!!) tosiasiallisesti taidan ansaita häntä vähemmän. onkin tullut mieleeni, että ehkä pitäisi lopettaa tää pään lyöminen seinään ja olla enää ottamatta yhteyttä "kavereihin", koska ilmeisesti he eivät mun seuraani kaipaa. onhan se tietty hiukan harmi että pitää aina kahvitella ym. yksikseen, mutta ainakaan ei siitä ei tule yhtä paskaa jälkimakua suuhun kuin silloin kun on vängännyt jonkun puolipakolla seurakseen...
täälläkin olisi yksi tytöntyllerö jolla sama tilanne päällä.. =(
Oon länsi-uudeltamaalta, 17-vuotias opiskelija..
Jos haluisit "ruveta kaveriks".. tai kattoo jos löytyis jonkunlainen sama sävel.. niin kirjottele mulle osotteeseen [email protected]
Yksinäistä mullakin. Oon muutanu uuteen kaupunkiin opiskelemaan ja entiset parhaimmat kaverit on muutaneet ku minnekin, joten niitä ei kovin usein näe. Tältä paikkakunnalta on oikeastaan yks kaveri jonka kans saattaa joskus vapaa-ajallakin nähä, mutta sitäkin saa ruinata aika kauan että lähtis liikkeelle. Eikä siitä oikein piletyskaveriksi ole. Viikonloppusin tosiaanki kaipais vähän baarissa käyntiä ja muuta, mutta ei ole kaveria. Argh, nytki vkl menee kämpillä. Kaipaan sosiaalista elämää.