mitä nyt teen

joo ei ala hullua akkaa elättämään-itse mokasit työn-sossu käski myydä talon jne..... tytöt itkee kohta vedän ihteni hirteen en jaksa!!! hoen vaan kun kuolisin pois!!! työ oli mulle tosi tärkeä-nyt me sit rahasta vaan on riidelty niin avioero on kuulema ainoa ratkaisu.MILLÄ ELETÄÄN JATKOSSA ÄITI 2 TEINI PRINSESSAA

sulle on sattunut. Ihmeellinen on kyllä se teidän työpaikkalääkäri jos on miehesikin. Ei sinun auta ku ottaa itseä niskasta kiinni, myy talo, jakakaa omaisuus ja hommaat itsellesi ja tytöille asunnon. Tulet saamaan ansiosidonnaista päivärahaa, toimeentulotukea ym. Työkkäristä käyt katsomassa mitä kursseja on menossa ja eiku hakemaan, näin saat uuden ammatinkin, ja siitä on sitten hyvä taas lähteä hakeutumaan työelämään, kyllä elämä lähtee taas käyntiin. Voimia sinulle.

varmaankin paikkakunnan vaihdos tekis hyvää sinulle, mutta entäs lapsille? Yrität nyt rauhoittua ja elää päivän kerrallaan, selvität asias ja jatkat elämää, monet ovat joutuneet aloittamaan elämänsä nollasta montakin kertaa elämänsä aikana. Toivottavasti sinulla on ystäviä ja sukulaisia tukena. Kaikkea hyvää sinulle.

eeteevee kirjoitti:

varmaankin paikkakunnan vaihdos tekis hyvää sinulle, mutta entäs lapsille? Yrität nyt rauhoittua ja elää päivän kerrallaan, selvität asias ja jatkat elämää, monet ovat joutuneet aloittamaan elämänsä nollasta montakin kertaa elämänsä aikana. Toivottavasti sinulla on ystäviä ja sukulaisia tukena. Kaikkea hyvää sinulle.

SAAN JA SAAN KAIKKI OVAT VÄSYNEET MINUUN

Mulla ilmottivat työpaikan loppumisesta viime syksynä. Samaan aikaan rankka ero käynnissä. Siinä työssä 7v ja suhteessa 16v. Olihan se rankkaakin, mutta näin myös uuden mahdollisuuden. pari kertaa piti hakee rauhottavia. Ja koko ajan hoin, että asia kerrallaan, vaikka yksi päivässä. Nyt oon työttömänä. Velkaa on. Mutta paremmin menee, kuin vuosiin. Ja aika varmoja suunnitelmia pari. Asioilla on tapana selvitä..

Eli unohdat tuon itsemurha-ajatuksen. Tiedät, kuinka se heijastuisi lastesi elämään. Ja kun saat asiat järjestykseen ansiosidonnaisen, mahdollisesti kurssin, asunnon ja eron käyntiin, niin olosi helpottuu. Ja kukaan ei ole sanonut, että sinun pitäisi jäädä nykyiselle paikkakunnallesi, mutta tee se vasta sitten, kun asiat alkavat rullaamaan.

lapsesi kirjoitti:

Eli unohdat tuon itsemurha-ajatuksen. Tiedät, kuinka se heijastuisi lastesi elämään. Ja kun saat asiat järjestykseen ansiosidonnaisen, mahdollisesti kurssin, asunnon ja eron käyntiin, niin olosi helpottuu. Ja kukaan ei ole sanonut, että sinun pitäisi jäädä nykyiselle paikkakunnallesi, mutta tee se vasta sitten, kun asiat alkavat rullaamaan.

mieltä. Kunhan elämä normalisoituu niin kyllä se siitä taas lähtee käyntiin. Itsemurha-ajatukset heität roskiin, ajattelet lapsiesi ja itsesti parasta ja mennä porskutat eteenpäin. Apua saat sossusta ja voisi olla viisasta käydä terveyskeskuksessakin juttelemassa että saat vähän päätäs tyhjemmäksi kaikesta pahasta. Vaikka ne keskustelut tuntuvat ettei ne auta, niin hyvää ne tekee kun saa purkautua. Voimia sinulle.

lähimmästä terveyskeskuksesta, sano että tarvitset henkistä tukea. Ole rehellinen. Kaikki selviää. Elämässä on vielä paljon hyvää sinua varten. Lapset tarvitsevat sinua. Meille kaikille tulee elämässä kriisejä vastaan. Niistä selviää ja aurinkoisemmat ajat tulevat ennemmin tai myöhemmin. Paikkakunnan vaihto saattaa auttaa. Ainahan voit palata vanhalle paikkakunnalle, jos siltä tuntuu, kun tilanne on rauhoittunut. Ajattele itseäsi ja siinä samassa lapsiasi. Lapset voivat pistää hanttiin uutta paikkakuntaa (minä aikoinani tein niin), mutta päätös on sinun, ei lasten. Harkitse kuitenkin mahdollisuuksia. Asiat alkavat ennen pitkää lutviutua myös vaikka jäisit nykyiselle paikkakunnalle.