onko ollut kulttuuriristiriitoja?
oletko asunut puolisosi kotimaassa?
oletko asunut puolisosi kotimaassa?
Gallup: minkämaalainen puolisosi on?
utelias vaan..
334444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hei kaikille.Olen Suomalainen ja vaimoni on Serbiasta.Meillä ei ole ollut kulttuurisia ristiriitoja ollenkaan.Heidän kulttuuri eroaa kyllä aikalailla meistä mutta en ole ihan tyypillinen Suomalainen joten minulle se on helpompaa kuin ehkä joillekkin muille.Olen viettänyt aikaa myös vaimoni synnyinkaupungissa Belgradissa.Käymme siellä joka vuosi ja vietämme siellä kuukauden tai pari.Voisin mainita muutamia eroja meidän Suomalaisten ja Serbien välillä.He ovat avoimempia ja puheliaampia kuin me sekä perherakkaampia.Sitten ehkä vielä tuo alkoholi juttu jota käytetään siellä vähän sivistyneemmin eli kännisiä ei pahemmin näy.No siinä ehkä suurimmat erot.Vielä sellainen juttu että siellä hyvin harva pari eroaa naimisiin mentyään toisin kuin täällä.Siellä avioero ei ole vaihtoehto yleensä.Kuitenkin vaimoni pitää Suomesta ja Suomalaisista ja täällä monet asiat sujuvat helpommin kuin Serbiassa.Näin siis meillä.Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia:)
kanssasi. Mieheni on kotoisin Bosniasta(Republika Srpska)ja myos hanelle perhe on hyvin tarkea.
Myos mita sanoit avioliitosta, pitaa todellakin paikkansa.
Ja myos alkoholin kaytto on erilaista kuin Suomessa, siella otetaan kyllakin rakijaa aika reippaastikin, mutta ei koskaan niin, etta loppuillasta makoillaan poydan alla tajuttomana!
Puolisostahan sinä kysyit mutta laitanpa silti. Poikaystäväni on Iranista lähtöisin mutta asunut 5-vuotiaasta ruotsissa. Eli periaatteessa on kuin ruotsalainen.
Kulttuuri eroja.. Eipä heidän tavat ihan hirveesti eroa koska poikaystäväni perhe ei ole mitenkään kovin uskovaista porukkaa. Silti on ehkä vähän vaikea olla kun ei tiedä tarkalleen miten "käyttäytyä". Minä kun olen stereotypinen tönkkö suomalainen.. vaikka nainen olenkin.
Puoliso Turkista. Emme tavanneet Turkissa emmekä lomalla. Asumme ulkomailla mutta sitä ennen vuosia Turkissa johonka minä olisin halunnut jäädä (mutta miehen työ vei mukanaan). Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja alle 35v.
Kulttuurieroja on tottakai: turkkilaiset ovat sukurakkaampia, eivätkä juopottele kuten suomalaiset. Myös naisen ja miehen roolit erilaisia kuin Suomessa. Ei kävisi päinkään että kävisin kaljottelemassa miespuolisten 'kavereitten kanssa' ilman miestäni. Toisaalta taas mies maksaa kaiken. Siivooja käy kerran viikossa ettei mulla olisi liikaa hommaa. Mies ei osaa mitään kotihommia (ei edes kättä jonka keskellä peukalo olisi) mutta kuten jo sanoin, hän todellakin arvostaa omaa 'panostani', eikä yhtään nirpota siitä että vaikka en toistaiseksi käy töissä, meillä käy siivooja ja tykkään viettää päivät tehden kaikkea muuta kuin kotihommia.
Myös muita kulttuurieroja löytyy. Anoppi on kovin läheinen ja tykkää puuttua kaikkien henkilökohtaisiin asioihin. Annan mennä yhdestä korvasta ulos ja toisesta sisään sillä vaikutelmalla että hän on aina (muka) oikeassa.
Kulttuuriero ilmaantui viime vuonna myös siinä, että kun miehen 29v serkkutyttö alkoi seurustelemaan uskovaisesta perheestä olevan pojan kanssa (pojan äidillä kuulemma kaapu päällä), appiukko ja sen veljet vetivät sikapinnat ja sanoivat likalle että jos homma jatkuu ja jos likka lyöttäytyy "uskisten ja kaapuakkojen leiriin" ja "pettää meidän perheen modernin asenteen elämään" saa luvan jäädäkin sinne, omaan perheeseen ei ole paluuta. Sanomattakin selvää oli, että se suhde loppui alta aikayksikön.
Ja lisäisin tähän vielä että mieheni ei hakkaa, ei ole uskonnollinen millään lailla, ei halua muuttaa Suomeen, eikä työskentele ravintola-alalla. Jos hän haluaisi "kaapata" lapset Turkkiin lähtisin sinne itsekin mielihyvin takaisin! :)
Oletpa varmaan erinomainen vaimo, kun et siivoa ja tee kotihommia. Maleksit päivät pitkät, oh oh... Ei suomalainen mieskään sinua varmaan katselisi.
Ihmettelen, että pitää joidenkin noita v..mäisiä viestejä heitellä tämänkin otsikon alla (viittaan edelliseen viestiin) vaikka ei ole puolisoa ulkomailta. Tämänhän piti olla galluppi eikä nälvimislinja.
No olen minäkin toisen lapsen syntymän jälkeen ollut pitkään kotona ja nyt kun lapset aloittivat koulun palasin itsekin työhön. Kotona voi todellakin olla sitä työtä ja tekemistä 24 tuntia vuorokaudessa!! Itse ompelin paljon vaatteita itse, valmistin kaikki ruuat ja leivonnaiset sekä siivosin useasti viikossa omakotitalomme.
Meillä ei kulttuurisia eroja ole juurikaan. Olemme asuneet ulkomailla todella pitkään, Lontoo, Hamburg, Tukholma, johtuen työnkuvastamme. Olemme kääntäjiä/tulkkeja molemmat. Minä kuitenkin hoidan kodin ja mies tekee vastavasti pidempää päivää töissä. Kotieläimiä olisin halunnut ottaa, mutta mieheni mielestä eläimet eivät voi asua saman katon alla ihmisten kanssa, heidän maassaan kodin täytyy olla putipuhdas ja ilman kotieläimiä. Asuimme vuoden Montenegrossa kun aloin odottamaan ensimmäistä lastamme, mutta siitä on jo aikaa yli 10vuotta. Oli hyvä kokemus! Tutustuin sukuun, opin kielen ja rakastuin vieläkin syvemmin mieheeni:)) Käymme siellä joka kesä.
"...kun aloin odottaMAAN ensimmästä lastamme". Kamala kielivirhe kääntäjältä/ tulkilta.
Voi hyvinkin olla, ettei suomalainen mies minua katselisi. En suostu orjuuttamiseen tasa-arvon nimissä ja siihen, että maksaisin kaikesta 50% vaikka teen kotitöistä 100% (tai siis organisoin 50% siivoojalle ja loput teen itse) ja ruoastakin syön selvästi vähemmän kuin mieheni.
Suomessa tätä kummallistä yhtälöä kutsutaan tasa-arvoksi:
Suomalaisnaiset käyvät päivät pitkät töissä, ottavat lasten hoidosta tai sen organisoinnista 75 prosentin vastuun ja tekevät vielä päälle ainakin 70% kotitöistä. Reilua?
Monet suomalaiset miehet sisimmässään haluaisivat naistensa keskittyvän enemmän kotiin ja perheeseen, mutta tasa-arvoajattelun, rahanahneuden ja kotiäitiyden yleisen halveksinnan takia eivät uskalla tulla ulos kaapista - niitä harvoja lukuunottamatta, jotka ovat menneet venäläisten *naisten* kanssa naimisiin.
Olen erittäin onnellinen juuri siitä syystä, että minun ei tarvitse stressata itseäni kuoliaaksi pohjoismaisen tasa-arvon nimissä, näyttää anopille ja sukulaisille kuinka muka jaksaisin revetä joka suuntaan.
Raahata töitten jälkeen ruokaa kaupasta (kun voin käväistä kaupassa päiväsellä), hoitaa lasten aamupaloja tuskaisessa kiireessä (kun voin tehdä sen ihan rauhassa ilman kiirettä työpaikalle), ja lämmittää iltaisin valmisruokia mikrossa nälkäiselle perheelle (kun voin kokkailla hyvät tuoreet safkat vasemmalla kädellä iltäpäivisin).
Monesti lomilla olen seuraillut lukioaikaisten ystävättärieni elämää. Vanha permanentti sojolla, tuulipuku päällä, viikonloput menee hujauksessa kun on koti rempallaan ja molemmat kuolemanväsyneitä töistä. Pari heistä on rehellisesti myöntänyt minulle että elämä "tasa-arvon" paratiisissa lyö kasvoille ja kovaa siinä vaiheessa kun jälkikasvua tulee. Näin viimeiseksi 27v ystävättäreni joka juuri synnytti toisen lapsensa.
Vaikka olenkin saanut jos minkäkinlaisia ehdotuksia suomalaisilta miehiltä Suomessa lomaillessani, en ole kovin hanakasti edes harkitsemassa mitään seikkailua kotimaan poikien kanssa juuri siitä syystä että olen erittäin onnellinen omassa liitossani jossa tunnen saavani elää ilman jatkuvaa stressiä, näyttämisen tarvetta ja pätemistä. Erityisesti nautin siitä että iltaisin meillä on joka sekunti aitoa vapaa-aikaa, ja samoin myös viikonloppuisin. Lomat on lomia ja vapaapäivät 100% vapaapäiviä koska kaikki hommat on hoidettu pois alta joka ilta ennen kun mies tulee töistä.
Kirjoitin tuon äskeisen, minulla on myös ulkomaalainen mies.
Hän kirjoitti, ettei tee kotitöitä, vaan heillä käy siivooja, eikä hän ole töissä. Minun mielestä, mikä on nainen jos ei tee kotitöitä? Ei se ole nainen ollenkaan.
Mieheni on Serbiasta, jossa naiset tekee todella kotitöitä, eikä lorvaile päivät pitkät.
Joo, mutta kun kirjoitit, ettet ole töissä, mitä teet silloin päivisin, lorvailet kaupungilla.
Mieheni on Serbiasta, jossa naiset tekevät kotitöitä, ja minä en todella halua vierasta ihmistä minun kotiini siivoamaan, samoin kun mieheni. Enkä ole väsynyt, todella onnellinen, ja tasa-arvot saisi heitä romukoppaan.
Puhut tasa-arvosta, ettet halua sitä, mutta samalla et tee kotitöitä.
No kyllä Belgradissakin niillä kotirouvilla, jolla on varaa käy siivooja. Ollaan siellä päin oleskeltu pitkät pätkät mekin.
Jos siivous on muuten ainoa kotityö, on koti aika pahassa kunnossa. Siivouksen lisäksi lasken kotitöiksi silityksen, ruoanlaiton, pyykit, laskujen maksamiset, yleiset juoksevat asiat, puutarhan, lasten hoidon, sänkyjen petauksen, ruokaostokset jne.
Enkä muuten ymmärrä mitä pahaa on siinä että nauttii elämästään jos siihen on mahdollisuus?!? Suomalaista kateutta.
Olen 100% varma että jos suomalaisnaisille annettaisiin mahdollisuus ottaa siivooja, ilmainen kampaajakäynti per viikko sekä mahdollisuus tehdä 3 päiväistä työviikkoa ilman naapurien nokan koputusta ja kateellisten panettelua, suomalaisten perhe-elämä ja yleinen onnellisuuden taso paranisi kummasti.
Itsellenne vaan hallaa teette teeskentelemällä joko kovista tai kotiorjaa! Miehetkin kun osaavat nauttia elämästä esim. kavereitten kanssa saunomalla tai golfaamalla. Miksi siis naiset eivät saa relata jos heillä on taloudellisesti siihen mahdollisuus?!?
Mitä teen päivisin?!?
En suinkaan väittänyt että en tekisi *mitään* kotitöitä. En vaan stressaa niistä ja hankin lisäapua aina kun kotityöt käy kyllästyttämään.
Valmistan aamupalan perheelle. Laitan miehelle vaatteet valmiiksi. Käyn suihkussa, laitan hiukset ja pukeudun, juon teetä ja katson aamu-uutiset. Pistän pyykit pyörimään ja tsekkaan ruokatilanteen. Sen jälkeen menen pariksi tunniksi joko kielikurssille tai kirjoitan jutun tai pari freelancerina pariin ulkomaiseen koulutustani vastaavaan lehteen -- jos juttua tulee. tapaan pari kaveria kaupungilla, ostan ruoat ja menen kotiin. teen ruokaa, hengailen lasten ja heidän kavereittensa kanssa, välillä kylässä on myös heidän äitinsä.
siivooja käy perjantaisin, sama likka on käynyt meillä jo 3 vuotta joten minulla ei ole mitään yksityisyysongelmaa sen kanssa, kuka meidän imurin varressa riehuu.
Tasa-arvo on mielestäni sitä että molempi antaa suhteeseen yhtä suuren panoksen. Jos täysi vastuu kodin kaikesta organisoinnista on naisella, kävi siivooja tai ei, on jokseenkin kohtuutonta odottaa, että tämä kaiken kukkuraksi kävisi vielä töissä suurella innolla ja energialla. Miehet ei usein ymmärrä kuinka paljon aikaa lasten ja kodin hoitamiseen saa kulumaan jos ne aikoo tehdä kunnolla.
Mieleeni tuleekin eräs Turkista tuntemani suomalainen nainen. Suom. yritys oli sponssannut heille 5:n makuuhuoneen asunnon. Vaikka firma olisi suostunut maksamaan perheelle kotiapua (2 pikkulasta) ja kielikurssin naiselle, he eivät sitä ottaneet vastaan. Nainen vietti paivat siivoten makuuhuoneita asenteella "kun kerta olen vaan kotona ainakin omat sotkuni voin siivota" ja lopulta kyllästyi olemiseen niin, että palasi Suomeen jossa hanen piti mennä heti toihin, mutta tulikin samantien raskaaksi. Miehen ura tyssäsi siihen, että hän palasi maitojunassa 2 vuoden komennukselta 4:n kuukauden jälkeen -- eivät kyenneet kummatkaan relaamaan suomalaisesta työläisperinteestä ja miettimään mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Eläköön tasa-arvo!
No, meidän tuloerot ovat varmaan eri kuin teillä. No pääasia on, että olet tyytyväinen elämääsi, kyllä minäkin olen, kaikkine kotitöineen ja töissä oloon. Jatkoja!!
En ole koskaan opiskellut suomea enkä käännä suomea. Minun äidinkieli on ruotsi.
on minun puoliso
Ja justhan toi nainen tossa sano, että hänen mies häntä niin paljon rakastaa ja arvostaa, että on hommannut siivoojan. Sehän on just sitä arvostusta, mutta niin tai näin aina väärinpäin, jos siivoot kotona olet kotiorja ulkomaalaiselle miehelle, jos et ole laiska. Siis tehdään jokainen miten parhaaksi nähdään ja miten rahat sallii, jos olisin rikas niin kyllä mäkin siivoojan palkkaisin ja itselle jäis aikaa lapsille ja lapsinlapsille.
Minun mieheni on kotoisin samasta maasta ja kotihommat meillä jaetaan tasan. Myös silloin kun hän oli töissä ja minä kotona, osallistui hän kotitöihin töistä tultuaan.
Kaikki hänen sukunsa naiset siivoat ja puunaavat kotejaan päät punaisina miesten katsellessa vierestä. Se ei kuitenkaant tarkoita sitä, että meidän taloudessamme toimittaisiin niin. Eikä tämä tilanne tee minusta mieheni silmissä yhtään huonompaa naista. Onneksi sieltäkin löytyy nykyaikaisia miehiä.
Mun mies on Virosta. Yhdessä oltu jo useampi vuosi. Virolainen mies osaa hemmotella naista, tuo lahjoja ja jakelee kauniita sanoja. Hänelle kunnia-asia on että saa maksaa kaiken. Hän saa naisen tuntemaan itsensä naiseksi. Ja kun on hyvä olla, saa mieskin osansa siitä. Ehkä ainoa negatiivinen asia on että hän todellakin on perheen pää. Asioista keskustellaan, mutta loppujen lopuksi mies sanoo viimeisen sanan päätöksiä tehtäessä. Mutta tavallaan sekin tuo turvallisuutta suhteeseen ettei jahkailla asioita viikkokausia.
Mieheni on Bulgariasta kotoisin.Emme ole törmänneet kulttuuriristiriitoihin suhteessamme. Yhdessä ollaan oltu 6 vuotta.
Asuimme hänen toisessa kotimaassaan(Israelissa) noin vuoden ennen Suomeen muuttoa.
No mun mies on ihana irlantilainen ja oo nyt jokusen vuoden asunut irlannissa hanen kanssaan. Ens vuonna muutetaan suomeen. Onhan taalla punapaita ja pisamaisia ihmisia, mutta mun poikaystava on vaalea ja kaikki taalla luulee etta me kummatkin ollaan skandinaavisia. Mutta muuten voin sanoa etta keskiverto irlantilainen mies/nainen ei ole kovin ihastuttava :D
Eipä noita kulttuuriristiriitoja mielestäni ole ilmennnyt. Uskoisin, että ristiriidat ovat kiinni persoonistamme, ei kulttuureistamme. Olemme molemmat asuneet lyhyitä pätkiä USAssa ja Suomessa,tulevaisuudessa suunnitelmissa on muutta yhteen Suomessa, USAssa tai kolmannessa maassa..
Mieheni on kotoisin Albaniasta. Emme asu Suomessa. Kaikin puolin kunnollinen ja rakastettava kumppani. Elämme normaalia nuorenparin elämää. Emme riitele kotitöistä eivätkä hänen vanhempansa aiheuta minkäänlaisia ongelmia vaan ovat todella ihania ihmisiä. Olen käynyt Albaniassa monta kertaa.
Ihmettelen suuresti sitä, että jotkut väittävät säilyneensä kulttuuriristiriidoilta. Enkä suoraan sanoen usko sen juurikaan olevan mahdollista. Ehkäpä te vain, että ole tunnistaneet ristiriitojen johtuneen kulttuurieroista. Minun täytyy kyllä sanoa, että meillä on vieläkin monia pikkujuttuja, joista täytyy käydä keskustelua. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta. No, ehkä ristiriita on liian voimakas ilmaisu. Sanotaan kulttuurista johtuvia erilaisia näkemyksiä ja niitä varmaan on ollut kaikilla.
Mieheni on bangladeshilainen, en ole asunut puolisoni maassa käynyt vain kerran... vielähän sitä ehtii... Ristiriitoja ja tappeluita on ollut varmaan osa kulttuuristakin johtuvia osa persoonista johtuvia... miehen mielestä kaiken pitäisi olla järjestyksessä tip top ja minun mielestä saa olla vähän vinksin vonksin asiat ja kissaa saa pitää lemmikkinä, vaikka se "haisee ja sotkeekin kaikki paikat"(ei kyllä minusta kissa edes haise, normaali karvapöly vain pölisee)
Ja hänen maassaan asumme.
Juu, semmoinen ristiriita on, että hän kannustaa suomalaisia urheilijoita ja minä norjalaisia. Ollaan vähän pipipäitä molemmat. =P
En ole asunut Albaniassa, mutta mieheni "maaperällä" kyllä, eli eräässä toisessa maassa hänen sukunsa ja lähipiirinsä ympäröimänä... Nyt koti on Suomessa ja yhdessä olemme olleet 8 vuotta.
Kulttuuriristiriitoja on varmasti ollut, vaikka päällisin puolin olemme todenneet olevamme yllättävän samanlaisia ihmisiä... Kaksi asiaa tulee kuitenkin mieleen, jotka ovat aiheuttaneet riitoja perheessämme.
Ensimmäisenä miehen erilaiset kaverisuhteet verrattuna tuntemiini suomalaisiin miehiin. Kaverit ovat tärkeitä perheellisellekin miehelle ja sitä oli vaikea hyväksyä siihen saakka, kunnes mies omasta halustaaan "rauhoittui" ja perhe siirtyi muutenkin kuin vain sanallisesti ykköseksi (joskus kun saattoi tuntua, että teoissa ykkösasema ei näkynyt, vaikka sanoin sitä kuinka vannottiin).
Kakkosena suvun ja ystävien rahallinen auttaminen, joka on erilaista kuin Suomessa ja vaikka se yleisesti ottaen on positiivinen asia, saa toisinaan pitää varansa, ettei tule hyväksikäytetyksi. Mieheni kun on aivan turhan hyväsydäminen: ei tarvitse jonkun kuin vähän rahapulasta vinkaista ja johan lompakko aukeaa... Onneksi mies on kuitenkin järki-ihmisiä ja tässä asiassa on aina pitänyt perheen ykkösenä, vaikka minusta turhan usein rahaa muille jakeleekin (lainaan).
Kotitöistä, uskonnosta, parisuhdeasioista, työasioista, arvoista tai lasten kasvatuksesta ei ole tarvinnut taistella - ne ovat muotoutuneet vuosien kuluessa meidän oman perheen kaltaisiksi. :o)
"En ole asunut Albaniassa, mutta mieheni "maaperällä" kyllä, eli eräässä toisessa maassa hänen sukunsa ja lähipiirinsä ympäröimänä..."
Heh..Italiasta onnistuit löytämään albaanin :)
ei - en löytänyt sieltä. :o)
Kosovo
Mieheni ei ole koskaan käynyt Kosovossa, koska on Albanian albaani enkä oikeasti ymmärrä miten minä turistina olisin sinne eksynyt lomalle? ;o) Olotilaasi helpottaaksesi voin kertoa, että tapasin mieheni Kreikassa - maassa, joka on jokseenkin pullollaan noita albaaneja. ;o) (pitäisi olla helppo arvata siis)
ei ole ollut kulttuuriristiriitoja.
olen asunut puolisoni kotimaassa.
Ja asuimme siellä useamman vuoden ennen Suomeen muuttoa. Nyt on asuttu Suomessa kymmenisen vuotta.
Kulttuurierot ovat tasoittuneet vuosien myötä. Aluksi mies loukkaantui, kun puheenparteni oli hänestä epäkohtelias. En vain aamiaispöydässä jaksanut toistella please-sanaa. Edelleen esim. ruokamaku on erilainen. Koetetaan sitten kokkailla vuorotellen.
Yksi isohko ero on ollut sukurakkaus, ja siihen liittyen muun muassa suomalainen sukumökkeily. Samoin miehestä on ollut outoa, että serkkuni esimerkiksi ovat olleet meillä useammankin yön kylässä. Mies ei voisi kuvitellakaan menevänsä yökylään edes vanhempiensa luo. Sanoisin myös, että englantilaiset isovanhemmat ovat muodollisempia lapsillemme kuin omat vanhempani. Eivät "sekaannu" muutenkaan elämäämme yhtä paljon.
Hän on espanjalainen. Pieniä kulttuuri eroja on, tosiaan samat mitä nuo muutkin sanovat perheen tärkeydestä ja juomisista. Asuin vuoden hänen kotimaassaan ja nyt muutamme ihan toiseen paikkaan kuin kummankaan kotimaa.