Kertokaa mikä miestäni vaivaa. Hän ei sitä minulle sano.
Ikää hänellä on 59 vuotta ja hän on työelämässä.
Viikonloppuina hän rentoutuu kaljapullojen avulla. Silloin hän antaa usein minun kuulla kunniani. Uhkailee erolla, haukkuu minua ja vaikuttaa siltä että hän vihaa minua. Selvinpäin hän tekee sitä myös joskus mutta harvoin.
Sängyssä hänellä ei enää seiso, eikä hän pidä siitä että menen hänen lähelleen. En vaadi häneltä mitään, annan olla rauhassa ja yritän ymmärtää.
Hän tekee liikaa työtä mielestäni, mutta ei itse ymmärrä sitä. Hän ei puhu juuri lainkaan, ei naura vaan on totinen ja omissa ajatuksissaan.
Olen neuvonut menemään lääkärin puheille, mutta ei hän ole mennyt. Minua ahdistaa hänen oireilunsa ja se että hän vaikuttaa vihaavan minua. Minä olen kaiken pahan alku ja juuri, vaikka juuri minä olen ollut se osapuoli joka on joustanut hänen tahtonsa mukaan sekä koti- että työasioissa. Olisin kiitollinen jos joku mieshenkilö voisi edes vähän avartaa minulle mistä on kysymys.
Ikää hänellä on 59 vuotta ja hän on työelämässä.
Viikonloppuina hän rentoutuu kaljapullojen avulla. Silloin hän antaa usein minun kuulla kunniani. Uhkailee erolla, haukkuu minua ja vaikuttaa siltä että hän vihaa minua. Selvinpäin hän tekee sitä myös joskus mutta harvoin.
Sängyssä hänellä ei enää seiso, eikä hän pidä siitä että menen hänen lähelleen. En vaadi häneltä mitään, annan olla rauhassa ja yritän ymmärtää.
Hän tekee liikaa työtä mielestäni, mutta ei itse ymmärrä sitä. Hän ei puhu juuri lainkaan, ei naura vaan on totinen ja omissa ajatuksissaan.
Olen neuvonut menemään lääkärin puheille, mutta ei hän ole mennyt. Minua ahdistaa hänen oireilunsa ja se että hän vaikuttaa vihaavan minua. Minä olen kaiken pahan alku ja juuri, vaikka juuri minä olen ollut se osapuoli joka on joustanut hänen tahtonsa mukaan sekä koti- että työasioissa. Olisin kiitollinen jos joku mieshenkilö voisi edes vähän avartaa minulle mistä on kysymys.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehesi potee pitkän avioliiton syndroomaa. Leipääntyminen ja elämään kyllästyminen yritetään korvata paljolla työnteolla.
Erityisen paha on seksin puuttuminen. En tiedä, mutta luulen, että olet joskus jollakin tavalla antanut hänelle aihetta ymmärtää, että hänestä ei ole enää mihinkään.
Omalla kohdallani tilanne on sellainen, että huomattuani kuinka vähän vaimoni kaipaa seksiä, lopetin itsekin seksin hänen kanssaan. Se sopii meille molemmille.
Jos mulla tulee paineita, on mulla erään venakon yhteystiedot. Sen avulla pääsen pahasta. Saatan joskus myös masturboida.
Älä vain lähde suosittelemaan miehellesi tämän laatuista ratkaisua. Se varmasti satuttaisi häntä.
Toivon, että parisuhteesi muuttuisi paremmaksi.
Kiitos vastauksestasi. Olet varmaan oikeassa että olen joskus loukannut häntä. Toisaalta me olemme molemmat tehneet joskus vuosien varrella väärin ja pahasti toisillemme, loukanneet toisiamme. Sellaiselta ei kovin moni aviopari taida kokonaan välttyä. Olen kuitenkin antanut kaiken anteeksi, koska en jaksa olla antamatta enkä pidä pitkävihaisuutta hyvänä asiana. Mieheni on pitkävihainen, se sattuu ja yhtä pahalta tuntuu hänen puhumattomuutensa.
Uskoisin, että miehelläsi on vanhenemisen kriisi.
Millään ei hyväksytä sitä, että askel lyhnee. Eturauhasvaivoja, kolotusta siellä sun täällä, mutta miehinen mieskö lääkäriin, ei varmasti.
Työelämässä pitää todella tsempata, että nuoremmat ei mene heittämällä ohi. Kyllä ottaa luonnolle.
Mihin muualle sen pahan olon purkaa kuin sinuun, ainoa joka on lähellä. Ota lievästi etäisyyttä, lähde iltasin "marttakerhoon", hyvä iltalenkki tai ystävän luona poikkeaminen antaa miehellesi kokemuksen yksinolosta. Pyydä joskus mukaan kävelylle. Katsele jotain hotelliviikonloppuja lehdistä, ei edes kalliita, ehdota miehellesi sitä, jos ei suostu, niin sano, että sinä ainakin menet ja mene kanssa.
Jos kysymys ei ole sairaudesta (oikea masennus tai muu), niin pieni etäisyys on parempi kuin "pakottaminen".
Minä kyllä seuraavan kerran, kun uhkaisi erolla, sanoisin aivan rauhallisesti, että selvä, haen maanantaina paperit enkä rupeaisi lepyttelemään. Kyllä toisenkin on otettava vastuu puhumisistaan vaikka luultavasti se on vain huomion kerjäämistä.
Piristäviä ja ajattelemisen aihetta antavia nämä kirjoitukset, otan neuvoista vaarin.
Mulla olisi sitten taas ihan toinen lähtökohta. Jos miehen kiukuttelu on huomion hakemista, niin kuvittelisin, että siihen auttaa huomion antaminen silloin kun mies ei kiukuttele. Tarkoitan siis sitä, että miehen kiukuttelua ei pidä palkita huomiolla, vaan miestä pitää huomioida silloin kun hän ei ole vielä ehtinyt kiukutella.
Huomiota voi olla esimerkiksi kysyä työpäivän jälkeen että mitäs puuhasit tänään töissä, kysyä että maistuisiko kahvi/iltapala, ja vaikka kaljapullon avaaminen miehen seuraksi (ei sitä ole pakko kiskoa samaan tahtiin kuin mies). Sen sijaan että ehdottelee itse jotain tekemistä, voisi kysyä, että mitäs haluaisit viikonloppuna tehdä.
Jos mies alkaa haukkumaan ja puhumaan erosta, niin myötäile, kysy vaikka että jos tilanne on susta noin kamala, niin mitäs me voitaisiin tehdä sen parantamiseksi. Tai että kyllähän se mullekin ero on tullut tässä monta kertaa mieleen, mutta en mä ole ikinä tosissani ollut, oletko sinä? Ja kyllähän mä sen eron sulle annan jos sen tosissaan haluat, mä rakastan sua ja haluan sun olevan onnellinen, ja jos olet onnellisempi yksin kuin minun kanssa, niin en mä halua sun onnellisuutta estää.
Siitä olen samaa mieltä, että mies purkaa pahaa oloaan sinuun, koska olet lähin ihminen hänelle. Mutta paikalta poistuminen ei mielestäni auta, vaan pahentaa tilannetta, koska se vähentää sen vähäisenkin puhumisen määrää, joka vielä on. Koska miehen paha olo on hänestä itsestään johtuvaa, ei sinusta johtuvaa, yritä antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sillä aikaa kun selvittelet tilannetta.
Kolme viikkoa on se aika joka kestää tottumuksen muodostumiseen. Jos kolme viikkoa kestät myötäilyä ja huomioimista, ja sinä aikana ei miehen käytöksessä tapahdu mitään parannusta, voit sen jälkeen ruveta etääntymään ja lakata myötäilemästä. Kolme viikkoa on kuitenkin aika lyhyt aika. Luulisi että miehesi huomaa jotain muutosta, kun käytöksessäsi tapahtuu niin suuri muutos. Jos ei, niin hän on varmaan niin syvällä itsesäälissä, ettei mikään mitä sinä teet saa häntä nousemaan jaloilleen.
Tyypillistä käytöstä keski-ikäiseltä ja erektio-ongelmaiselta mieheltä!
Jos joskus seisoo, niin sekin on epävarmaa ja voi kestää vain hetken. Oman miehisyyden väheneminen on raskas pala varsinkin ns. "suurelle panomiehelle ja rakastajalle". Tuon ikäluokan mies ei keskustele kavereille, eikä hae heti ensihätään apua lääkäriltäkään.
Nuo hiukan nuoremmathan tuntuvat olevan niitä Viagran suurkuluttajia. Vaikka ei aina vielä tarvitsikaan, niin pelko erektion katoamisesta on jo etukäteen todella suuri. Se on kuitenkin henkinen ongelma useimmilla!
Pää ei meinaa ensin millään kestää ja se puretaan juuri noin..vaimoon ja työhön.
Työstä saa kiitosta ja samalla hiukan pönkitystä kadotetulle itsetunnolle.
seisokkia myös.
Tiedät itsekin että se on eron paikka edessä!