Apua! En ole tiennyt, että on olemassa VESIhämähäkkejä... GRRRR! Rakastan uimista ja olen kesäisin jatkuvasti vedessä. Missä niitä on? Suomessa? Onko ne jossain rantakaislikossa vai.. Uskallanko enää veteen? Metsät yms on jo boikotissa ja haluaisin kuitenkin hmm.. elää..
Ei ole provo (valitettavasti).
vesihämähäkistä
suurifobia
13
1433
Vastaukset
- Asiantuntija
Olen varma, että vaikka joku pieni hämähäkki purisikin sinua, eläisit 100% todennäköisyydellä (allergioita ei lasketa!). Lueppa tuo alla oleva Saran kirjoittama Pitkäjalkainen hämähäkki-mikä?-keskustelun viestiketju, niin luulisi tuon hämishyökkäys-huolen hieman rauhoittuvan.
Kyllähän vesihämähäkkejä on Suomessakin ja ne viihtyvät etenkin reheväkasvuisissa lammissa, järvissä, ojissa ja hitaissa joissa. Hämähäkkejä on tavattu Lappiin asti.
Vesihämähäkit elävät juuri rannan tuntumassa kaislikoissa ja kivenkoloissa, joissa riittää paljon ravintoa.
Uida voit siis huoletta ilman pelkoa sen kummemmista "tappajahämähäkeistä" ja muista otuksista. Hyvää jatkoa! (=- suurifobia
En halua edes nähdä hämähäkkiä. En halua sukeltaa tai uida ja huomata, että kas vain siinäpä on hämähäkki iholla tai hiuksissa...
PELKÄÄN hämähäkkejä sairalloisesti, eli minulla on fobia. Siihen ei auta minkäänlainen tieto.
Olet varmasti hämähäkkiasiatuntija, mutta et taida tietää fobiasta. Fobiaan ei todella auta mikään tieto.
Mulle on siis ihan sama, pureeko hämähäkki vai ei tai onko myrkyllinen vai ei. Hämähäkit SINÄNSÄ ovat mulle ikään kuin uhka enkä voi elää niiden kanssa. En siis pysty katselemaan niitä jne. Niiden täytyy kuolla tai minä kuolen.
Toivoisin, että tämä ei olisi totta.. Mutta siis vastauksestasi päätellen en voi enää uidakaan, mikä on tosi surullista. Paitsi hallissa. Mutta kesä ilman uimista luonnonvedessä tuntuu tosi pahalta :(
Mutta ei voi mitään, jos niitä on vedessäkin. Meilläkin. Eikä auta mitään, että en ole tähän asti nähnyt. TIETOISUUS, että NIITÄ ON vedessä/metsässä jne riittää :( - Asiantuntija
suurifobia kirjoitti:
En halua edes nähdä hämähäkkiä. En halua sukeltaa tai uida ja huomata, että kas vain siinäpä on hämähäkki iholla tai hiuksissa...
PELKÄÄN hämähäkkejä sairalloisesti, eli minulla on fobia. Siihen ei auta minkäänlainen tieto.
Olet varmasti hämähäkkiasiatuntija, mutta et taida tietää fobiasta. Fobiaan ei todella auta mikään tieto.
Mulle on siis ihan sama, pureeko hämähäkki vai ei tai onko myrkyllinen vai ei. Hämähäkit SINÄNSÄ ovat mulle ikään kuin uhka enkä voi elää niiden kanssa. En siis pysty katselemaan niitä jne. Niiden täytyy kuolla tai minä kuolen.
Toivoisin, että tämä ei olisi totta.. Mutta siis vastauksestasi päätellen en voi enää uidakaan, mikä on tosi surullista. Paitsi hallissa. Mutta kesä ilman uimista luonnonvedessä tuntuu tosi pahalta :(
Mutta ei voi mitään, jos niitä on vedessäkin. Meilläkin. Eikä auta mitään, että en ole tähän asti nähnyt. TIETOISUUS, että NIITÄ ON vedessä/metsässä jne riittää :(niin sinun ehkä pitäisi hankkiutua terapiaan. Silmitön hämähäkkipelko (esim. et uskalla mennä huoneeseen, koska lattialla tepastelee hämähäkki) ei ole enää tervettä, koska se että hämähäkkejä yleensäkkin on, on vain karu tosiasia, joka pitää hyväksyä! Vaikka ottaisit kaikki maailman hyönteismyrkyt ja suihkeet käyttöön, ne eivät katoa. Äläkä nyt käsitä väärin, en missään tapauksessa leimaa sinua hulluksi tai väitä, että sinun pitäisi muuttua. Sinun pitää vain ottaa tämä maailma inhotuksineen kaikkineen vastaan ja karaista itseäsi niin, että todella kestät niin myötä, kuin vastoinkäymiset ötököineen kaikkineen.
Ps. Jatka vain uintia avoimin mielin! Sen lisäksi että se on hyödyllistä liikuntaa, se saattaa myös järvesssä ollessasi karaista ja kannustaa sinua voittamaan pelkosi. Hyvää jatkoa! =D - suurifobia
Asiantuntija kirjoitti:
niin sinun ehkä pitäisi hankkiutua terapiaan. Silmitön hämähäkkipelko (esim. et uskalla mennä huoneeseen, koska lattialla tepastelee hämähäkki) ei ole enää tervettä, koska se että hämähäkkejä yleensäkkin on, on vain karu tosiasia, joka pitää hyväksyä! Vaikka ottaisit kaikki maailman hyönteismyrkyt ja suihkeet käyttöön, ne eivät katoa. Äläkä nyt käsitä väärin, en missään tapauksessa leimaa sinua hulluksi tai väitä, että sinun pitäisi muuttua. Sinun pitää vain ottaa tämä maailma inhotuksineen kaikkineen vastaan ja karaista itseäsi niin, että todella kestät niin myötä, kuin vastoinkäymiset ötököineen kaikkineen.
Ps. Jatka vain uintia avoimin mielin! Sen lisäksi että se on hyödyllistä liikuntaa, se saattaa myös järvesssä ollessasi karaista ja kannustaa sinua voittamaan pelkosi. Hyvää jatkoa! =D... ole tervettä!
Mutta ongelma on se, että koska pelkään ja inhoan hämähäkkejä, en edes HALUA oppia tulemaan niiden kanssa toimeen.
Siksi en ole saanut itseäni menemään terapiaan.
Välillä olen miettinyt hypnoosia, yleensä kesäisin pohdin tätä enemmän.
Voin mennä huoneeseen, jossa on hämähäkki, vain jos a) se on lattialla tai seinällä ja voin helposti tappaa sen (seitissä roikkuen tai nurkassa se on vaikea tappaa) tai b) jos joku muu tappaa sen.
Kun olen tappanut hämähäkin, tärisen kauttaaltaan. Sydän hakkaa ja haluaisin vain huutaa ääneen. Joskus säikähdän hämähäkkejä, jos on monta, niin paljon että rupean hysteerisesti kirkumaan.
Tai pahimmillaan, kun viime kesänä niitä oli yhtäkkiä kaksitoista ympärilläni terassillamme - jähmetyin ja laskin ne - alan itkemään, haukkomaan henkeä ja lopulta vain huudan paniikissa yhtä soittoa.
Ihan vastaava reaktio kuin jos olisin nähnyt, kun rakkaimpani tapetaan silmieni edessä. Huudan niin lujaa kuin pystyn, itken aivan hillittömästi, tärisen ja luulen että kuolen siihen paikkaan. Silmitöntä kauhua. Sitä ei voi selittää eikä käsittää.
Miehelläni, joka on minulle maailman turvallisin ja rakkain ihminen, kestää tuollaisina hetkinä TOSI kauan rauhoitella minut sylissään. Ja yleensä se ei onnistukaan vaan sitten koko päivän olen hirveän säikky ja itkuinen.
Nämä ovat kuitenkin semmoisia kerran-kesässä -kohtauksia nämä pahimmat. Juuri se yllätetyksi tuleminen on pahinta. Jos näen hämähäkin kauempaa, voin siihen jotenkin sopeutua ja olla varovainen pidemmältä ajalta. Mennä pois esimerkiksi.
Olen muuten ihan normaali, mutta tässä kohden olen todellakin sairas tai hullu tai miten nyt kukin haluaa nimittää. Tajuan, että tämä ei ole tervettä mutta en pysty tekemään tälle mitään.
Parasta on kuitenkin se, kun saa asua Suomessa ja täällä on yleensä niin kylmä ettei hämähäkkejä ole. Tai siis niitä ei ole liikkeellä vaan ovat jossain horroksessa, toivottavasti mahdollisimman kaukana minusta.
Hämähäkit ovat kamalinta mitä tiedän, mutta jossakin määrin välttelen myös monia muita ötököitä. Mutta se on inhoa, ei kauhua.
En vaan VOI uida ulkona enää, kun tiedän että veden alla on hämähäkkejä :( - suurifobia
Asiantuntija kirjoitti:
niin sinun ehkä pitäisi hankkiutua terapiaan. Silmitön hämähäkkipelko (esim. et uskalla mennä huoneeseen, koska lattialla tepastelee hämähäkki) ei ole enää tervettä, koska se että hämähäkkejä yleensäkkin on, on vain karu tosiasia, joka pitää hyväksyä! Vaikka ottaisit kaikki maailman hyönteismyrkyt ja suihkeet käyttöön, ne eivät katoa. Äläkä nyt käsitä väärin, en missään tapauksessa leimaa sinua hulluksi tai väitä, että sinun pitäisi muuttua. Sinun pitää vain ottaa tämä maailma inhotuksineen kaikkineen vastaan ja karaista itseäsi niin, että todella kestät niin myötä, kuin vastoinkäymiset ötököineen kaikkineen.
Ps. Jatka vain uintia avoimin mielin! Sen lisäksi että se on hyödyllistä liikuntaa, se saattaa myös järvesssä ollessasi karaista ja kannustaa sinua voittamaan pelkosi. Hyvää jatkoa! =DOlen kyllä kokeillut kaikki Raidit sun muut suihkeet yms. Ihmettelen, miksi kaikki muut kuolevat mutta ne hemmetin hämähäkit eivät vaan suostu kuolemaan?
- Asiantuntija
suurifobia kirjoitti:
... ole tervettä!
Mutta ongelma on se, että koska pelkään ja inhoan hämähäkkejä, en edes HALUA oppia tulemaan niiden kanssa toimeen.
Siksi en ole saanut itseäni menemään terapiaan.
Välillä olen miettinyt hypnoosia, yleensä kesäisin pohdin tätä enemmän.
Voin mennä huoneeseen, jossa on hämähäkki, vain jos a) se on lattialla tai seinällä ja voin helposti tappaa sen (seitissä roikkuen tai nurkassa se on vaikea tappaa) tai b) jos joku muu tappaa sen.
Kun olen tappanut hämähäkin, tärisen kauttaaltaan. Sydän hakkaa ja haluaisin vain huutaa ääneen. Joskus säikähdän hämähäkkejä, jos on monta, niin paljon että rupean hysteerisesti kirkumaan.
Tai pahimmillaan, kun viime kesänä niitä oli yhtäkkiä kaksitoista ympärilläni terassillamme - jähmetyin ja laskin ne - alan itkemään, haukkomaan henkeä ja lopulta vain huudan paniikissa yhtä soittoa.
Ihan vastaava reaktio kuin jos olisin nähnyt, kun rakkaimpani tapetaan silmieni edessä. Huudan niin lujaa kuin pystyn, itken aivan hillittömästi, tärisen ja luulen että kuolen siihen paikkaan. Silmitöntä kauhua. Sitä ei voi selittää eikä käsittää.
Miehelläni, joka on minulle maailman turvallisin ja rakkain ihminen, kestää tuollaisina hetkinä TOSI kauan rauhoitella minut sylissään. Ja yleensä se ei onnistukaan vaan sitten koko päivän olen hirveän säikky ja itkuinen.
Nämä ovat kuitenkin semmoisia kerran-kesässä -kohtauksia nämä pahimmat. Juuri se yllätetyksi tuleminen on pahinta. Jos näen hämähäkin kauempaa, voin siihen jotenkin sopeutua ja olla varovainen pidemmältä ajalta. Mennä pois esimerkiksi.
Olen muuten ihan normaali, mutta tässä kohden olen todellakin sairas tai hullu tai miten nyt kukin haluaa nimittää. Tajuan, että tämä ei ole tervettä mutta en pysty tekemään tälle mitään.
Parasta on kuitenkin se, kun saa asua Suomessa ja täällä on yleensä niin kylmä ettei hämähäkkejä ole. Tai siis niitä ei ole liikkeellä vaan ovat jossain horroksessa, toivottavasti mahdollisimman kaukana minusta.
Hämähäkit ovat kamalinta mitä tiedän, mutta jossakin määrin välttelen myös monia muita ötököitä. Mutta se on inhoa, ei kauhua.
En vaan VOI uida ulkona enää, kun tiedän että veden alla on hämähäkkejä :(tuota, totta. En ole mikään psykiatri enkä ole erikoistunut aracnofobiaan, mutta esitänpä yhden kysymyksen:
Oletko joskus lapsuudessasi kokenut jonkun järkytyksen, joka hämähäkkeihin liittyen olisi aiheuttanut tällaisen trauman? Muistele ja mieti tarkkaan!
Ja kyllä sinun kannattaisi edes käydä terapiassa, sillä tuo hämähäkkikammosi vaikuttaa melko vakavalta. Jos ei muuta, niin sieltä saat ainakin neuvoja helpottamaan tätä pelkoa. Sitäpaitsi, jos joka kerta koko elinkaaresi ajan säikähtelet ja kiljut jotain pientä ötökkää, niin elämästäsi voi tulla hyvin kahlittua ja vanhana huomaatkin, että olet elänyt koko elämäsi pelossa ja epäluulossa. Eikä se ole hyvä juttu!
Mutta hyvä että sinulla on omaisia tukemassa ja auttamassa tarpeen tullen ja elämäsi on varmasti muuten mallillaan. Rohkeutta ja elämisen iloa vaan sinulle! (= - Asiantuntija
suurifobia kirjoitti:
Olen kyllä kokeillut kaikki Raidit sun muut suihkeet yms. Ihmettelen, miksi kaikki muut kuolevat mutta ne hemmetin hämähäkit eivät vaan suostu kuolemaan?
että useimmat hämähäkit ovat immuuneja tavallisille monikäyttömyrkyille ja tulevat niistä vain entistä äkäisemmiksi. Lisäksi selkärangattomat ovat niin yksinkertaisia rakenteeltaan, että ne pystyvät rottien tapaan sopeutumaan myrkyllisiin olosuhteisiiin. Näistä hyviä esimerkkejä ovat hämähäkit ja torakat.
- suurifobia
Asiantuntija kirjoitti:
että useimmat hämähäkit ovat immuuneja tavallisille monikäyttömyrkyille ja tulevat niistä vain entistä äkäisemmiksi. Lisäksi selkärangattomat ovat niin yksinkertaisia rakenteeltaan, että ne pystyvät rottien tapaan sopeutumaan myrkyllisiin olosuhteisiiin. Näistä hyviä esimerkkejä ovat hämähäkit ja torakat.
Jos en pelkäisi ja siksi vihaisi hämähäkkejä sydämeni pohjasta, ihailisin niitä :)
Hienoa, että olet näin perehtynyt hämähäkkeihin.
Tajuan, etteivät ne tee mitään ja ovat varmasti ihmistä kohtaan lähinnä autuaan välinpitämättömiä.
Kiitos vastauksistasi :) - suurifobia
Asiantuntija kirjoitti:
tuota, totta. En ole mikään psykiatri enkä ole erikoistunut aracnofobiaan, mutta esitänpä yhden kysymyksen:
Oletko joskus lapsuudessasi kokenut jonkun järkytyksen, joka hämähäkkeihin liittyen olisi aiheuttanut tällaisen trauman? Muistele ja mieti tarkkaan!
Ja kyllä sinun kannattaisi edes käydä terapiassa, sillä tuo hämähäkkikammosi vaikuttaa melko vakavalta. Jos ei muuta, niin sieltä saat ainakin neuvoja helpottamaan tätä pelkoa. Sitäpaitsi, jos joka kerta koko elinkaaresi ajan säikähtelet ja kiljut jotain pientä ötökkää, niin elämästäsi voi tulla hyvin kahlittua ja vanhana huomaatkin, että olet elänyt koko elämäsi pelossa ja epäluulossa. Eikä se ole hyvä juttu!
Mutta hyvä että sinulla on omaisia tukemassa ja auttamassa tarpeen tullen ja elämäsi on varmasti muuten mallillaan. Rohkeutta ja elämisen iloa vaan sinulle! (=En ensin huomannut tätä vastaustasi.
Lapsuuden hoitotätini kertoi minulle ja meille pikkuisille (leikki-ikäisille) hirveää hämähäkki-
kauhutarinaa, jonka muistan vieläkin. En välitä edes toistaa. Luultavasti se ei olisi edes fyysisesti mahdollista.
Muuta järkytystä en muista, mutta uskon että sekin riittää. Olin hyvin herkkä lapsi ja olen sitä kyllä vieläkin.
En vieläkään uskalla nukkua niin, etteikö mulla olisi korva tai molemmat peitettynä joko peitolla tai hiuksilla. Sellainen "kiva" pieni detalji...
Ei elämä ole niin rajoitettua kuin luulet. No se metsään meneminen. En osaa kaivata sitä. Lapsena metsäreissut olivat pikemminkin kamalia marjastamis-orjuutus-retkiä. Nyt omalla pihalla on vähän metsää. Siellä olen kissojen kanssa nyt taas kun lämpötila laski tarpeeksi.
Tuota uimista pitää nyt jatkossa miettiä. Ehkä on mahdollista mennä sinne, missä olen ennenkin käynyt? Varsinkin tulee mieleen yksi järvi, jossa ei ole vesikasveja yhtään vaan pelkkä hiekkapohja ja vettä. Ehkä mieheni ylipuhuu minut sinne - niin, ja helle ja rakkauteni veteen :)
Koen voivani elää suurinpiirtein normaalia elämää. Kesällä tämä hämähäkkihomma tietysti vaivaa ja juuri siihen aikoihin mietin eniten myös sen hoitamista.
En ehkä usko pikavastauksiin elämässä. Koen vahvasti todeksi sen, mitä psykoanalyysi sanoo esim. unissa esiintyvästä hämähäkistä. Hämähäkki kuvaa rajatonta, liian omistavaa, takertuvaa, tukahduttavaa äitiä.
Minulla oli sellainen. Ja aina kun olen ollut
henkisesti tai fyysisesti äitini ahdistama, olen nähnyt painajaisia. Painajaisteni lähes ainut kuva on hämähäkki. Valtava, epänormaalin suuri hämähäkki, joka edustaa siinä jotakin kuin äiti. Joku kauhistuttava olento, joka vihaa, joka tulee, sitoo, tuhoaa, ei kysy lupaani.
Tätä olen työstänyt ja työstämässä edelleenkin ihan ammattilaisen kanssa. Ehkä tämä tausta, väkivaltainen yms äitini ja hoitotätini ajattelemattomat lausumat ovat tehneet minusta sellaisen kuin olen.
Ei tätä varmaan ainakaan hypnoosilla korjata, vaikka se tuntuisikin itseltä ehkä mukavalta tavalta päästä tästä. Siksi olen jäänyt epäilevälle kannalle.
Terapia ei ole auttanut tähän asiaan yhtään, vaikka siellä on äidistä ja tästä kauhusta sekä puhuttu ja mikä tärkeintä, sitä lapsuuden kaoottista maailmaa myös näin aikuisena koettukin tunnetasolla. - Asiantuntija
suurifobia kirjoitti:
En ensin huomannut tätä vastaustasi.
Lapsuuden hoitotätini kertoi minulle ja meille pikkuisille (leikki-ikäisille) hirveää hämähäkki-
kauhutarinaa, jonka muistan vieläkin. En välitä edes toistaa. Luultavasti se ei olisi edes fyysisesti mahdollista.
Muuta järkytystä en muista, mutta uskon että sekin riittää. Olin hyvin herkkä lapsi ja olen sitä kyllä vieläkin.
En vieläkään uskalla nukkua niin, etteikö mulla olisi korva tai molemmat peitettynä joko peitolla tai hiuksilla. Sellainen "kiva" pieni detalji...
Ei elämä ole niin rajoitettua kuin luulet. No se metsään meneminen. En osaa kaivata sitä. Lapsena metsäreissut olivat pikemminkin kamalia marjastamis-orjuutus-retkiä. Nyt omalla pihalla on vähän metsää. Siellä olen kissojen kanssa nyt taas kun lämpötila laski tarpeeksi.
Tuota uimista pitää nyt jatkossa miettiä. Ehkä on mahdollista mennä sinne, missä olen ennenkin käynyt? Varsinkin tulee mieleen yksi järvi, jossa ei ole vesikasveja yhtään vaan pelkkä hiekkapohja ja vettä. Ehkä mieheni ylipuhuu minut sinne - niin, ja helle ja rakkauteni veteen :)
Koen voivani elää suurinpiirtein normaalia elämää. Kesällä tämä hämähäkkihomma tietysti vaivaa ja juuri siihen aikoihin mietin eniten myös sen hoitamista.
En ehkä usko pikavastauksiin elämässä. Koen vahvasti todeksi sen, mitä psykoanalyysi sanoo esim. unissa esiintyvästä hämähäkistä. Hämähäkki kuvaa rajatonta, liian omistavaa, takertuvaa, tukahduttavaa äitiä.
Minulla oli sellainen. Ja aina kun olen ollut
henkisesti tai fyysisesti äitini ahdistama, olen nähnyt painajaisia. Painajaisteni lähes ainut kuva on hämähäkki. Valtava, epänormaalin suuri hämähäkki, joka edustaa siinä jotakin kuin äiti. Joku kauhistuttava olento, joka vihaa, joka tulee, sitoo, tuhoaa, ei kysy lupaani.
Tätä olen työstänyt ja työstämässä edelleenkin ihan ammattilaisen kanssa. Ehkä tämä tausta, väkivaltainen yms äitini ja hoitotätini ajattelemattomat lausumat ovat tehneet minusta sellaisen kuin olen.
Ei tätä varmaan ainakaan hypnoosilla korjata, vaikka se tuntuisikin itseltä ehkä mukavalta tavalta päästä tästä. Siksi olen jäänyt epäilevälle kannalle.
Terapia ei ole auttanut tähän asiaan yhtään, vaikka siellä on äidistä ja tästä kauhusta sekä puhuttu ja mikä tärkeintä, sitä lapsuuden kaoottista maailmaa myös näin aikuisena koettukin tunnetasolla.viihdy vedessä, jossa ei ole rantakasveja, kuten kaislikoita tai muuta vastaavaa. Myös kiven kolojen puute harventaa niitä, joten voit aivan turvallisin mielin mennä uimaan kyseiseen järveen. Syvissä vesissä ei hämähäkkivaaraa myöskään ole. Lisäksi helpotut ehkä kuullessasi, ettei hämähäkkejä elä myöskään Suomen meressä.
Mukava kuulla, ettei elämäsi ole, tai ei ainakaan tunnu kahlitulta, joten mikäs siinä sitten.
Sinä siis myös kävit terapiassa? No hyvä kuitenkin, että on joku ammattilainen aina neuvomassa ongelmallisissa tilanteissa!
Niin, nuo kasvattajat ja avustajat saattavat joskus olla hyvin julmia lapsille, eivätkä aina ajattele hänen parastaan. Hmph! )=/
Toivottavasti sinun ja äitisi suhde on kuitenkin jo kunnossa?
Ja vielä siitä tarinasta, siis oliko se ihan oikeasti joku kauhu-juttu vai vain pelottava satu, jota ette halunneet kuunnella?
Tuosta pelosta en kouluttautumattomana valitettavasti osaa sanoa enempää, joten jätän sen ammattilaisellesi. Araknofobia on hyvin mystinen pelko, joka saattaa jopa kantautua suvussa ja johtua muinaisten esi-isien hämähäkkipelosta. Kivikaudella, kun alkuihmiset elelivät vielä kuumissa ja eteläisissä maissa, olivat hämähäkit ja muut pikku vipeltäjät hyvin myrkyllisiä.
Koukeroinen on ihmismieli! - Asiantuntija
suurifobia kirjoitti:
Jos en pelkäisi ja siksi vihaisi hämähäkkejä sydämeni pohjasta, ihailisin niitä :)
Hienoa, että olet näin perehtynyt hämähäkkeihin.
Tajuan, etteivät ne tee mitään ja ovat varmasti ihmistä kohtaan lähinnä autuaan välinpitämättömiä.
Kiitos vastauksistasi :)On ollut ilo neuvoa ja auttaa jotakuta. Ja tuo pointtisi pitää kyllä paikkansa, näin on! Mutta jos joskus matkaat ulkomaille, kuten Australiaan, niin varo! Siellä on kyllä isoja, agressiivisia ja hyvin myrkyllisiäkin hämähäkkejä, jotka ovat aivan toista luokkaa kuin nämä Suomen vipeltelijät. Mutta suurin osa maailman hämähäkeistä on kyllä lauhkeita ja asia on oikeastaan niin, että juuri ne isoimmat ja pelottavimman näköiset hämähäkit ovatkin vaarattomia, koska eivät tarvitse kovin voimakasta myrkkyä kokonsa takia.
Mutta iloista jatkoa ja turvallista mieltä. Kohtahan se Joulukin tulla jolkottaa! =D - suurifobia
Asiantuntija kirjoitti:
On ollut ilo neuvoa ja auttaa jotakuta. Ja tuo pointtisi pitää kyllä paikkansa, näin on! Mutta jos joskus matkaat ulkomaille, kuten Australiaan, niin varo! Siellä on kyllä isoja, agressiivisia ja hyvin myrkyllisiäkin hämähäkkejä, jotka ovat aivan toista luokkaa kuin nämä Suomen vipeltelijät. Mutta suurin osa maailman hämähäkeistä on kyllä lauhkeita ja asia on oikeastaan niin, että juuri ne isoimmat ja pelottavimman näköiset hämähäkit ovatkin vaarattomia, koska eivät tarvitse kovin voimakasta myrkkyä kokonsa takia.
Mutta iloista jatkoa ja turvallista mieltä. Kohtahan se Joulukin tulla jolkottaa! =DTarina oli varmaan joku urbaanilegenda, en usko että se on totta vaikka hän sitä totena kertoi.
Enkä to-del-la-kaan lähtisi Australiaan, tai esimerkiksi Amazonasin alueelle Brasiliaan!!!
Toistaiseksi olemme matkustelleet Euroopan alueella ja on mennyt ihan hyvin. Puolisokaan ei ole tympääntynyt, kun ei ole ollut rahaakaan mennä sen edemmäs.
Varmasti jos voittaisimme lotossa ja rahaa olisi matkustella miten tahdomme, siinä tapauksessa varmasti tästä asiasta tulisi ongelmallisempi. Maailmaa kun tekisi mielemme nähdä, mutta mulla on näitä rajoitteita.
Mutta ihan oikeasti, jos näkisin sellaisen jättimäisen hämähäkin... voiluoja, en ihmettele vaikka kuolisin siihen paikkaan. Sydän pettäisi.
Se on niin silkkaa kauhua jo noiden pienten kanssa.
Maailma on ihmeellinen. Joku ottaa lemmikiksi ja nauttii siitä. Minä taas olen tämmöinen kauhukakara :)
Olen tosi onnellinen, kun asumme nykyään omakotitalossa. Ei tarvitse pelätä, että jollakin naapurilla on ehkä minun tietämättäni iso hämähäkki terraariossa ja jos se lähtee karkuun... tulee sit vastaan omassa kodissa. Vessanpytyssä tai jossain muualla. Tai edes se irronnut nahka *oksennushymiö*
Elämä on! Ehkä jossain asiassa olen rohkeampi kuin joku toinen? Ja jos en ole, niin ei silläkään ole mulle mitään väliä :) Pääasia että olen onnellinen (ja läheiseni ovat). Se ei ole ollutkaan itsestään selvää.
Rauhallista joulun odotusta Sinulle Asiantuntija!
Nyt tiedän, että täältä saan tietoa, mikäli tarvitsen sitä vielä. Se tuntuu hyvältä. - Asiantuntija
suurifobia kirjoitti:
Tarina oli varmaan joku urbaanilegenda, en usko että se on totta vaikka hän sitä totena kertoi.
Enkä to-del-la-kaan lähtisi Australiaan, tai esimerkiksi Amazonasin alueelle Brasiliaan!!!
Toistaiseksi olemme matkustelleet Euroopan alueella ja on mennyt ihan hyvin. Puolisokaan ei ole tympääntynyt, kun ei ole ollut rahaakaan mennä sen edemmäs.
Varmasti jos voittaisimme lotossa ja rahaa olisi matkustella miten tahdomme, siinä tapauksessa varmasti tästä asiasta tulisi ongelmallisempi. Maailmaa kun tekisi mielemme nähdä, mutta mulla on näitä rajoitteita.
Mutta ihan oikeasti, jos näkisin sellaisen jättimäisen hämähäkin... voiluoja, en ihmettele vaikka kuolisin siihen paikkaan. Sydän pettäisi.
Se on niin silkkaa kauhua jo noiden pienten kanssa.
Maailma on ihmeellinen. Joku ottaa lemmikiksi ja nauttii siitä. Minä taas olen tämmöinen kauhukakara :)
Olen tosi onnellinen, kun asumme nykyään omakotitalossa. Ei tarvitse pelätä, että jollakin naapurilla on ehkä minun tietämättäni iso hämähäkki terraariossa ja jos se lähtee karkuun... tulee sit vastaan omassa kodissa. Vessanpytyssä tai jossain muualla. Tai edes se irronnut nahka *oksennushymiö*
Elämä on! Ehkä jossain asiassa olen rohkeampi kuin joku toinen? Ja jos en ole, niin ei silläkään ole mulle mitään väliä :) Pääasia että olen onnellinen (ja läheiseni ovat). Se ei ole ollutkaan itsestään selvää.
Rauhallista joulun odotusta Sinulle Asiantuntija!
Nyt tiedän, että täältä saan tietoa, mikäli tarvitsen sitä vielä. Se tuntuu hyvältä.Niin, voit milloin vain halutessasi kysäistä hämähäkeistä tai muista luontoon liittyvistä asioista minulta. Asiantuntija on aina paikalla! (=
Ja näin lopuksi: HYVÄÄ JA RAUHAISAA JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE PALSTALLAKÄVIJÖILLE!!!!!!!!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)14110295- 532954
- 2052794
- 252107
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais171858- 171679
- 141586
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa181577"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla181533- 151358