Tajusin juuri äsken välähdyksenomaisesti kaikkia "naisiani" yhdistäneen tekijän. Niillä on ollut joko huono isäsuhde, tai on kokonaan puuttunut isä(-suhde). Koskee sekä niitä muutamaa naista, joiden kanssa on ollut jotain seurusteluksi laskettavaa, että myös niitä, joiden kanssa on tavattu vain pari kertaa.
MITÄ SE KERTOO MINUSTA? Antakaa naiset arvioitanne.
Kertooko se että olen lapsellinen ja epämiehekäs? Vai isämäisellä tavalla miehekäs? Vai jotain muuta, mitä? En nimittäin itse osaa sanoa asiaan mitään muuta, kuin että jostain se kertoo. Pakko kertoa, koska kysehän on siitä, että vain näille isävajauksesta kärsiville naisille olen kelvannut.
Omat vanhempani ovat yhdessä, ovat olleet naimisissa jo melkein 30 vuotta. Eli ei siis juonnu kotoani varmaankaan ne piirteeni, jotka tässä ratkaisevat. Olen erittäin järkyttynyt. Voi hyvin olla, että tästä jutusta johtuu sekin, että kaikki juttuni ovat aina päättyneet ja olen edelleen sinkku.
MITÄ SE KERTOO MINUSTA? Antakaa naiset arvioitanne.
Kertooko se että olen lapsellinen ja epämiehekäs? Vai isämäisellä tavalla miehekäs? Vai jotain muuta, mitä? En nimittäin itse osaa sanoa asiaan mitään muuta, kuin että jostain se kertoo. Pakko kertoa, koska kysehän on siitä, että vain näille isävajauksesta kärsiville naisille olen kelvannut.
Omat vanhempani ovat yhdessä, ovat olleet naimisissa jo melkein 30 vuotta. Eli ei siis juonnu kotoani varmaankaan ne piirteeni, jotka tässä ratkaisevat. Olen erittäin järkyttynyt. Voi hyvin olla, että tästä jutusta johtuu sekin, että kaikki juttuni ovat aina päättyneet ja olen edelleen sinkku.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Joko 'isävajauksesta kärsivät' (hmm...vähän halventavaa mielestäni)
- kokevat sinut luotettavana (eri asia kuin 'isä'?)
- eivät ole saaneet 'miehenmallia', joten pitävät sinusta, koska olet ... mitä?
Huono isäsuhde on sitäpaitsi aivan eri asia kuin puuttuva isäsuhde. Isättömänä kasvaneena en voi sanoa kadehtivani ystävääni, jonka isä hakkasi ja nöyryytti häntä niin että joutuu käymään yhä terapiassa. Kuinka 'isättömyyteni' (on olemassa muttei elämässäni) on vaikuttanut kumppanin löytämiseen, ehkä niin, että löysin hänet varsin myöhään, ja näitä asioita arvostan suhteessamme: ystävyys, luotettavuus ja hellyys.
Et voi itse tietää ja arvioida minkälaisia isäsuhteita naisilla saattaa olla yhteensä kymmenien vuosien kokemuksesta. Pelkäätkö sinä itse sitä, että asettuisitkin jotenkin isän asemaan? Vai kääntäen haetko itse naisista niitä puolia, joihin sinun ominaisuutesi vetoavat? Isäsuhde voi olla myös tekosyy sille, mitä mies itse pelkää. Ainakin minulle on väitetty että minun isäsuhde on huono, vaikka se onkin oikein hyvä, itsehän ne naiset sen parhaiten tietää.
Tuossa on muuten jotain ideantynkää kehiteltävissä...
Itsellä aika samanlainen kuvio, oma perhetausta varsin idyllinen ja kaikki naiset kenen kanssa on ollut enemmän tai vähemmän säätöä ovat olleet rikkinäisistä perheistä / muuten vaan saaneet huonoa kohtelua isältään koko ikänsä.
Ehkä kyseessä on yleisempikin kuvio? Vastakohdat vetoaa tms... joskin ainakin omalla kohdalla kaikki orastavat kuviot ovat sitten kaatuneet siihen, että elettiin vaan liian erilaisissa maailmoissa, johtuen juurikin näistä perhetaustoista.
hemmetti, mun miehillä on aina ollut jotenkin ongelmallinen äitisuhde! Tajusin kun luin sinun juttusi. Ensin huvittuneena, mutta sitten kylläkin kauhistuneena, kun ymmärsin että mulla on sama juttu.. mitä se tosiaan kertoo??
että olemuksesi huokuu jotain "turvallista". Koska ilmeisesti nimenomaan sellaiset naiset, joilla on ollut tavalla tai toisella ongelmallinen isäsuhde, retkahtavat aina sinuun. Ehkä he etsivät tiedostamattaan isähahmoa.
etsivät tiedostamattaan sellaista turvallista isähahmoa sinusta..en tiedä...
Mun kaverin isä oli ihan paska jätkä. Hakkas niitten mutsia ja lapsiakin, joi ja lopulta vei rahat ja häipy.
Kaverin miesjutut oli yleensä sellasia, että ne äijät oli sille tosi paljon vanhempia. Tää nykyinen mies, jonka kanssa mun kaveri on ollut jo yli viis vuotta, on yli 20 vuotta kaveriani vanhempi. Hemmo on itseasiassa tosi kiva, sellainen turvalllinen, johon varmasti mun kaveri voi luottaa. Ne tekee paljon juttuja yhessä, käy kalassa ja metsällä (kaverini on seurana :). Niillä on jopa yhteinen kasvimaa, jota ne kesällä hoitaa! Siis ne tekee juttuja, jotka oli jääny sen lapsuudessa tekemättä sen faijan kaa.
En oo ikinä nähny kaveriani onnellisempana. Se löysi vihdoin sen puuttuvan mieshahmon elämäänsä. Turvallisen, tasapainoisen ihmisen, jonka kanssa voi duunata kaikkea ihan tavalista.
Ehkä säkin olet jotain sellaista.
varmaan olet, jos kerran itse olet tasapainoisen kodin kasvatti.
Monet näyttävät olevan sitä mieltä, että olisit heille turvallinen isähahmo. Havaintojeni mukaan naiset siinä tapauksessa hakevat itseään huomattavasti vanhempaa miestä. Ymmärtääkseni, sinun kohdallasi ei suurista ikäeroista ole ollut kysymys.
Uskoisin kuitenkin että kaikki isäsuhteessaan pettyneet tytöt kaipaavat luotettavaa miestä rinnalleen.
Eri asia on sitten se, jaksatko itse ruveta toisen "haavoja paikkaamaan".
sinä olet horoskoopiltasi rapu.
Isäni ei ollut millään tavalla minusta kiinnostunut. Hän ei edes katsonut minua, saati että olisi puhunut kanssani.
No, minä hakeuduin seurustelusuhteissa kimppaan hieman naisellisten miesten kanssa (kiltti, tunteellinen jne.) Heidän kanssaan oli helppo kommunikoida. Vaivaannuin sellaisten miesten seurassa, jotka olivat nk. perinteisellä tavalla miesmäisiä.
Jos olet vain yksinkertaisesti hyvä mies. Ne ovat aina suosittuja ja kyllä joka ikisestä isästä löytyy varmasti joku vika vaikka mistä kaivamalla jos tarvii. Oletko luotettava, muutenkin sellainen aviomiestyyppi? Kaikkihan eivät ole. Sitäpaitsi kyllä jokainen nainen vertaa aivan varmasti miestä jossain vaiheessa jollain tasolla siihen isään mikä on ollut. Yleensä se mies voittaa, johon on tunteita. Eiks sen niin pitäis ollakin?
Kun kerran en ole kelvannut lopulta noillekaan, joilla on ollut isäsuhteessä epäselvyyksiä. Vai olenkohan ehkä osoittautunut erilaiseksi kuin mitä luulivat?
Yhdelle olisin kelvannut, mutta se olikin sellainen varoittava esimerkki siitä, millaisia saattaa tulla huonon isäsuhteen tytöistä (sen isä oli ollut pitkiä aikoja mielisairaalassa). Kyseinen nainen oli 1) alkoholiongelmainen, matkalla kohti ihan oikeaa alkoholismia, 2) epäluotettava, petollinen, 3) äärimmäisen huomionkipeä (jos ei saanut minulta pariin päivään huomiota, niin sen oli pakko lähteä baariin että sai muilta miehiltä) 4) epäempaattinen, ymmärsi ainoastaan omia tunteitaan. Että semmoisen naisen olisin saanut.
Enpä tosiaan taida olla kovin hyvä mies. Siksihän tännekin kirjoittelen, että saisin edes jotain selvyyttä näihin epäonnisiin naiskuvioihin.
itsessäsi "liian kiltin" ihmisen piirteitä? Oletko sellainen joka pyrkii välttämään ristiriitoja viimeiseen asti? Annatko mielummin periksi kuin rupeat riitelemään?
Jos näin on, opettele pitämään omat mielipiteesi ristiriitatilanteissakin. Rähjääminen ei ole koskaan kaunista, mutta periaatteensa voi pitää käyttäytymättä silti rumasti.
Naiset pitävät kyllä kilteistä miehistä, mutta siinäkin on rajansa. Ei saa olla niin "kiltti" että menettää oman identiteettinsä.
että toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää, ja että löydät kivan tytön rinnallesi.
Toivottavasti meidän pohdinnoista on ollut sinulle edes jotain hyötyä.
En tunnista kauheasti, jos olisin ylikiltti tossukka, niin olisin vieläkin sen alkkisnaisen kanssa.
Toisaalta en kylläkään ole myöskään matsoilemassa joka grillin jonossa enkä myöskään änkemässä itseäni jokaisen tapaamani naisen seuraan. Ehkä olen jotain "kiltin" ja "pahan" pojan väliltä.
Ristiriitatilanteissa olen sellainen, että otan tyynesti aika monta kertaa vastaan ja nielen ylpeyteni. Mutta sitten kun raja kerran ylittyy, mitta tulee täyteen, niin sitten räjähdän aika pahasti. Hyvin pahasti itse asiassa.
En kyllä osaa sanoa, että onko näillä piirteillä mitään vaikutusta huonoon naisonneeni.
se "pahasti räjähtäminen" kyllä takuuvarmasti karkoittaa naiset. On todella karmea yllätys, jos kilttinä pitämäänsä miestä joutuu yht' äkkiä pelkäämään!
Miehellä on niin paljon enemmän fyysistä voimaa naiseen verrattuna, että vihainen mies on aina vähän pelottava. Täysin malttinsa menettävä mies on todella pelottava.
Neuvoisin olemaan nielemättä ollenkaan ylpeyttäsi, silloin räjähtäminen ei ole niin totaalista. Päästä höyryjä ulos vähän kerrallaan, niin painekattila ei räjähdä.
Taidan olla itse samanlainen luonnetyyppi kuin sinä. Nuorempana nielin myös paljon ja räjähdin sitten. Olen oppinut päästelemään höyryjä vähän tasaisemmin.
(Minulla oli muuten liian autoritäärinen kasvatus. Kakarana oli pakko "niellä" kaikenlaista, kun ei aikuisille uskaltanut pistää vastaan. "Isoksi" kasvettuani sitten rupesin räjähtelemään.)