Kertokaapas kaikki naiset -ynnä miehet- unelmaelämästänne. Tää on mun:
- heräisin aamulla suuressa kämpässäni.Jääkaapissa olisi millä läträtä, merkkimarmeladia, ainekset pikavohveleihin,suklaavoita.
- vaatekaapista kiskoisin metripinoista merkkivaatteet päälleni.
- työni olisi omassa toimistossa, joka olisi minun mieleeni sisustettu.Työ aitiopaikalla olemista.
- olisin niin glamoröösin hyvinmuodostunut ulkoisesti, että ammattihyvännäköiset eli julkkikset TYRMISTYISIVÄT!
- oma hevossiittola jossa arabi-trakehnerristeytyksiä, ratsastaisin esteettisesti suunnitelluissa sisä-ja ulkopuitteissa
- KUKAAN "vihamies" (=kateelliset koirat)ei pystyisi puuttumaan elämääni, vaikka kuinka kokisi menestystäni itselleen uhkana.Olisi niin vakaat verkostot ja yhteiskunnassa niin soliidi oikeusjärjestelmä.En tee muille yhtään mitään, ja ansaitsen saada elää terveenä ja työssäkäyvänä itsekin.Ilman mitään sabotointia.
- kavereita bailaukseen löytyisi helposti ja yleensä se merkitsisi taideavajaisia, teatteri-ensi-iltoja sekä ravintolatestauksia.
- ei koskaan migreeniä..
No niin, tämä on osittain realistista että suurempaa kämppää ja etenemistä työelämässä on ihan oikeasti tavoitteina, samoin terveys ja hyvinvointi.
- heräisin aamulla suuressa kämpässäni.Jääkaapissa olisi millä läträtä, merkkimarmeladia, ainekset pikavohveleihin,suklaavoita.
- vaatekaapista kiskoisin metripinoista merkkivaatteet päälleni.
- työni olisi omassa toimistossa, joka olisi minun mieleeni sisustettu.Työ aitiopaikalla olemista.
- olisin niin glamoröösin hyvinmuodostunut ulkoisesti, että ammattihyvännäköiset eli julkkikset TYRMISTYISIVÄT!
- oma hevossiittola jossa arabi-trakehnerristeytyksiä, ratsastaisin esteettisesti suunnitelluissa sisä-ja ulkopuitteissa
- KUKAAN "vihamies" (=kateelliset koirat)ei pystyisi puuttumaan elämääni, vaikka kuinka kokisi menestystäni itselleen uhkana.Olisi niin vakaat verkostot ja yhteiskunnassa niin soliidi oikeusjärjestelmä.En tee muille yhtään mitään, ja ansaitsen saada elää terveenä ja työssäkäyvänä itsekin.Ilman mitään sabotointia.
- kavereita bailaukseen löytyisi helposti ja yleensä se merkitsisi taideavajaisia, teatteri-ensi-iltoja sekä ravintolatestauksia.
- ei koskaan migreeniä..
No niin, tämä on osittain realistista että suurempaa kämppää ja etenemistä työelämässä on ihan oikeasti tavoitteina, samoin terveys ja hyvinvointi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
että joku päivä voisi élää ilman mitään paineita onnellisena välittämättä siitä miltä näyttää tai mitä muut ajattelevat, hyvällä tai huonolla ei olisi merkitystä vaan pelkästään sillä että itse viihtyy onnellisena. ..että voisi vapaasti toteuttaa omia ajatuksiaan ja haaveitaan ilman että kukaan niihin voisi vaikuttaa mitenkään, että voisi olla vapaa kaikenlaisesta arvostelusta tai arvoasetelmista, että niillä ei olisi mitään merkitystä mihinkään. ..ettei tarvitsisi hakea kenenkään hyväksyntää omalle elämälleen ja tekemisilleen, millekään, ettei se tulisi edes mieleen.. että ihmiset olisivat onnellisia ja iloisempia, eivätkä ilkeitä.
ihmisestä itsestään enemmän, loppujen lopux, kuin muiden ihmisten ilkeistä katseista.Epävarma kuvittelee että häntä katsellaan arvostelevasti.Arvoja on maailmassa koska muillakin on tunteet, ehkä erilaiset tunteet.Mutta so what!
ja toisinaan ei tarvitse kuvitella mitään katseita, mistäs noin oletit? Entäs kun ne eivät riipu ihmisestä itsestään ja sua arvostellaan ihan suoraan niin ulkonäöstäsi kuin muustakin elämästäsi enemmän kuin laki sallii. Onhan se ihan teinimeininkiä, että niin on, mutta ei kukaan ole väittänytkään että ihmiset olisivat kasvaneet aikuisiksi vaikka ikää olisi miten mittarissa.
on SUN omaa heikkouttasi.Tietenkin kritiikkiä pitää joskus myös ottaa vastaan Reality Check-inä, mutta voit olla varma että osa arvostelusta on panettelua.Joten se siitä.Jos oikeasti koet ulkonäköpaineita, voit syyttää siitä vain itseäsi.Tee jotain.Tyylittele, meikkaa.Mutta älä ripustaudu muihin, mahdollisesti ilkeisiinkin, ihmisiin.Silloinhan niillä on valtaa suhun ja mielialoihisi.
Eli ei kannata epärealistisesti kuvitella olevansa syyrialainen jumalatar, mutta nahassaan viihtyy jos päättää olla reippaasti oma itsensä.Sellainen jatkuva seuraaminen että mitä muuta ajattelee johtaa vainoharhaan, ja silloin kuvittelee et nämä muut ovat Huippumalli Haussa-tuomariston asiantuntijoita.Suurennuslasilla.
Unelmointi on aina kivaa:
- isompi asunto ja isompi sänky (sellainen prinsessasänky, kiitos), joissa olisi kiva viettää aikaa.
- tyylikkäitä vaatteita ja walk-in -vaatekomero. Paaljon kenkiä ja laukkuja
- oma yritys. Pidän työskentelystä itseäni varten.
- aikaa hyväntekeväisyyteen. Velvollisuuteni suhteellisen hyväosaisena ihmisenä on auttaa niitä, joilla menee heikommin.
- enemmän juhlia ja enemmän treffejä. Ihana poikaystävä käy myös =)
- enemmän aikaa joogata ja meditoida
- aikaa ja rahaa matkusteluun
Ei sillä, että elämässä olisi tällä hetkellä mitään vikaa mutta nyt kun sai toivoa, niin edellä mainituilla asioilla höystettynä elämä maistuisi mansikoilta. Luultavasti.
Esimerkiksi:
Herään 300 neliön talossa meren rannalla. Oma kulta keittiössä keittää espressoa meille, kuumentaa maitoa, kaataa sen mustavalkoisiin käsin dreijattuihin kuppeihin. Laitan vaaleanpunaisen yukatan päälle ja astelen sirosti keittiöön, katosta lattiaan ulottuvasta ikkunasta paistaa aamuaurinko. Aamiaisen (paahdettua ruisleipää, chorizoa ja tuorekurkkua, kevytviiliä ja greippimehua) jälkeen hurautetaan kakkosautollamme, valkoisella Landroverilla, venesatamaan ja aletaan pakkaamaan 52-jalkaista Swania Irlannin matkaa varten...
'Aaah, ihanaa päästä työkiireistä! Viime viikko Nykissä ja Milanossa oli yhtä helvettiä', huokaisen. 'Rakkaani', sanoo mies ja antaa suudelman joka on päällisin puolin hellä, mutta täynnä peiteltyä intohimoa...
Muutaman kymmenen neliökilometrin harvaan asuttu paratiisisaari jossakin päiväntasaajan tienoilla. Oma kulta, bambumaja, sauna ja futisjoukkueellinen hyviä ystäviä. Ei kelloja, valuuttaa, telkkaria, saasteita, kiireitä, rooleja tai pinnallisuutta. Päivät kuluvat kalastellen, karjaa ja viljelyksiä hoitaen ja rakkaimpien seurasta nauttien.
Tekee pahaa ajatella kuinka kaukana olemme juuristamme ja kuinka kapitalismi ohjaa ajatuksiamme.
Ja sitten sä olisit saanut itselles aivot, jotka on taipuvaiset masennukseen... eikä mikään tuntus enää millekään. :(
Joskus aikanaan tuli unelmoitua vaatteista, matkoista yms., ja täytyy myöntää, että olishan se kivaa saada mitä haluaa ja mennä minne haluaa, mut nyt on jotenkin toisenlainen hetki - elän niin lähellä toteutunutta unelmaa että pelottaa...
Siis unelmani on tällainen:
-kotonani on viihtyisää ja mukavaa, rauhallinen tunnelma, kynttilöitä ja viherkasveja, hyvän ruuan tuoksu
- on oma lapsi, jonka kasvua ja kehitystä saa tukea, ja ilolla seurata kuinka mahtavan tyypin äidiksi on ollut kunnia päästä
on aikaa tehdä asioita joita haluaa: lenkkeillä luonnossa, lukea kaikenlaista kirjallisuutta, herätellä omaa luovan kirjoittamisen kykyään, jakaa ajatuksia ystävien kanssa, tavata heitä, jutella puhelimessa, kirjoitella meilejä ja kirjeitä
- on opiskelua ja työtä sopivassa suhteessa, luotettava auto, tietokone yms. "materiaa" mitä tarvitaan
- on hyvä olo itsensä seurassa
- on ihastus josta haaveilla, ja jonka tapaamista odottaa
Unelmat syntyvät joka päivä uudestaan, toteutuvat ja muuttuvat onnelliseksi elämäksi :) Tällanen ajatus tuli mieleen, nyt tällä hetkellä kun on niin elämäänsä tyytyväinen olo :)
Oma tupa, pihalla koivuja. Tuvan sisällä pullantuoksua ja auringonsäteitä.
Vanha puutalo meren lähellä, iso piha ja kasvimaa. Autotalli/vaja jossa tilaa tehdä kaikkea. Siellä olisi customi, vanha kesäauto ja uudempi kaupunkiauto. Pihassa puusauna ja jättimäinen puu, esim. tammi. Päärakennuksen ullakolla ateljee, jossa on dreija ja kaikki tarvittava maalaamiseen yms luomistyöhön. Keittiössä leivinuuni, ja makkarissa leveä sänky. Kylppärissä jalallinen kylpyamme ja kattoikkuna.
Se siitä materiasta. Ei tämä tunnu tarpeeksi hyvältä jollei siellä asu mun lisäksi rakastava ja rakastettu mies, jolla on samankaltainen arvomaailma kuin mulla. Ja meidän lapset ja ehkä myös joitakin eläimiä. Ainakin yksi koira. Mut tiivistettynä yhteen asiaan, ni mun unelma olisi se, että olisin onnellinen.
Jossain järvenrannalla, omalla mökillä, istun laiturilla jalkojani heilutellen.
Siinä istuskellessani, mieheni liian suuri pusero päälläni, kuulen lasteni iloiset äänet takaani.
Naurusta loistaen he kysyvät, melkein maanitellen.
-Äiti saadaanko me lähtee iskän kans kalaan,jookoäiti, jookoo..
Ja minä sanon:Menkää vaan senkin pikku houkat,menkää vaan.
Kun katselen lähtevien kalaretkeläisten jälkeen,
sieluani lämmittää jokin sanomaton onnentunne.
Tämä oli minun unelmani. Todellisuuteni(tosin menneessä aikamuodossa) ja toivon mukaan jatkoa seuraa.. Ja ONNEA oman unelmasi saavuttamiselle!!