Nuorempana sitä näki miehen kuin miehen silmissä, vähemmän tuikkivissakin, ihmeen ja turvan ja jännittävyyden ja prinssin ja sen sellaista.
Nyt näen karisseet illuusiot vastak. sp:sta, oman itsenäisyyteni peilattuna ja usein sika-potentiaalin.
Seksi on joskus kuin kahvia, ei voi millään vastustaa.Mutta sitten kokonainen miespaketti..Voi voi kun ei oikein enää salamoi missään.Homo sapiensejahan ne on, ei unikkopensaissa uinuvia ruhtinaita (jostain sadusta revin tuon lapsena ja yritin löytää..).
Voin ilman muuta käydä ns. vaihtokauppaa tavaroista ja ajanvietteestä sopivien tapauksien kanssa, mutta en koe emotionaalista miehenpuutetta.Mies ei sovi mulle.Jos mies kehuu, se on taktinen keino saada jotain - no mikä ettei.Voin minäkin kehua bäck saadakseni sitä.
Eli eivät miehet ole sankareitani enää arkitasolla, mahdollisesti, jos tuuri käy, alemmalla tasolla ;) Onko miehiä jotka suhtautuvat yhtä kyynisesti rakkauteen? Tämä myös vapauttaa mut heterokahleista eli jos kerran mies ei ole sen kummempi kuin nainen, voin myös avautua naisen rakkaudelle.En keksi syitä miksi ei.
Mitä ihanaa olikaan koskaan niissä poikabändeissä? Ja pahempaa, niissä supernarkkari-grungekuninkaissa? Ehkä ne oli hyvännäköisiä, mutta nyt alankin muistaa niiden finnit.
Nyt näen karisseet illuusiot vastak. sp:sta, oman itsenäisyyteni peilattuna ja usein sika-potentiaalin.
Seksi on joskus kuin kahvia, ei voi millään vastustaa.Mutta sitten kokonainen miespaketti..Voi voi kun ei oikein enää salamoi missään.Homo sapiensejahan ne on, ei unikkopensaissa uinuvia ruhtinaita (jostain sadusta revin tuon lapsena ja yritin löytää..).
Voin ilman muuta käydä ns. vaihtokauppaa tavaroista ja ajanvietteestä sopivien tapauksien kanssa, mutta en koe emotionaalista miehenpuutetta.Mies ei sovi mulle.Jos mies kehuu, se on taktinen keino saada jotain - no mikä ettei.Voin minäkin kehua bäck saadakseni sitä.
Eli eivät miehet ole sankareitani enää arkitasolla, mahdollisesti, jos tuuri käy, alemmalla tasolla ;) Onko miehiä jotka suhtautuvat yhtä kyynisesti rakkauteen? Tämä myös vapauttaa mut heterokahleista eli jos kerran mies ei ole sen kummempi kuin nainen, voin myös avautua naisen rakkaudelle.En keksi syitä miksi ei.
Mitä ihanaa olikaan koskaan niissä poikabändeissä? Ja pahempaa, niissä supernarkkari-grungekuninkaissa? Ehkä ne oli hyvännäköisiä, mutta nyt alankin muistaa niiden finnit.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi sinä kelpaisit miehelle?
On varmaan kivaa kadottaa kyky saada yhteys toiseen ihmiseen... Siinähän sitten istut yksinäsi ja palelet.
Se ero on tosiaan kaksikymppisen ja nelikymppisen minun välillä, että en usko satuihin enää. Vaaleanpunaiset silmälasit ovat menneet rikki. Kuten AP:llä.
Katkeruus on kamalinta mitä minulle voisi tapahtua, omasta mielestäni. Toivottavasti en ole siinä pisteessä. Läheltä on liipannut, kuitenkin. Yritän silti edelleen löytää hyvää kaikista ihmisistä. Itsestänikin. Eli säilyttää se, että löydän tuon yllä mainitun yhteyden ihmiseen ja ihmisyyteen. Että jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää ja kaunista.
Jotenkin nyt näkee liiankin realistisesti miehet ja suhteet (seksin). Joskus olen surullinen siitä, että olen menettänyt sen lumon, jota tunsin parikymppisenä. Miehet ovat menettäneet sädekehänsä. Olen tainnut tavata liian monta sikaa myös. Tullut liian kaltoin kohdelluksi. Liian usein valehdeltu.
Osittain raa'an todellsuuden näkeminen on myös sitä, että ulkonäkö ei merkitse enää. Sitä todellakin pitää (tai ihastuu jos ihastuu) siihen sisältöön (vrt. poikabändien perään kuolaaminen... ulkonäköpalvontaa). Jos mies on ihana luonteeltaan, käytökseltään, fiksu arvoiltaan ja asenteiltaan... hän on ihana. Komea naama tai vartalo voi kiinnittää katseen ja tottakai sitä ahmii silmillä... mutta syvempi, hyvä suhde ei voi tulla kyseeseen kuin hyvän sisällön kanssa. Kaljamahalla ei väliä, jos mies on muuten makuuni.
En usko enää rakkauteen. Se on surullista. En usko edes uskollisuuteen. Sekin on kokemuksen tuomaaa liikaa tietämystä. Kaikki todistaa niin. Kaikki valehtelevat (eli puhuvat omaksi edukseen ja parhaakseen) - pitää vain ottaa vähän kevyesti eikä ajatella liikaa. Ehkä se on kuorta ympärilläni, en uskalla. On sattunut liikaa.
Viattomuuteni on kadonnut juuri siinä mielessä, että näen ihmisen raadollisuuden liian selvästi. Tunnen sen. Silti pidän yhä ihmisistä, suhtaudun heihin vain hieman eri tavoin (eli en spontaanisti luottaen enää).
Jos mies sanoo, että nukutaan vain, en usko sitä. En ole uskonut vuosiin, vuosikausiin. Parikymppisenä vielä uskoin. Nyt tiedän, että se tarkoittaa aina panemista jos lähtee mukaan. Se tarkoittaa aina, että on luvannut antaa pimppia jos lähtee mukaan. Tämä on sitä viattomuuden menettämistä. Uskon menettämistä ihmisiin.
Kun mies sanoo, että "on terve kuin pukki" (sukupuolitaudit), uskon vain pukki-osaan tuossa lauseessa.
En väitä itse olevani parempi. Se on sitä viattomuuteni menettämistä, jota en koskaan saa takaisin. Vaaleanpunaiset silmälasit ovat menneet rikki.
ja samanikäinen nainen....kokemusta on
jo puhkinusittu. Emme jää kaipaamaan.
Naiset tulee arvioitua samoilla mitoilla kuin miehet. Jos pärjää miehille niin voi olla hyvä kaveri.
Ja sitten voi olla yhteisiä intressejä, sänkytreffeistä lapsentekoon.
Näitä normaalinaisia ei kumminkaan jaksa, eivät tiedä missä ovat ja vielä vähemmän mihin ovat menossa.