Olen tapaillut erästä miestä kolmisen kuukautta. Tavallaan seurustellut, mutta välimatkan takia voisi puhua enemmänkin tapailusta. Hyvin menee, mutta en tietenkään voi tuntea toista vielä läpikotaisin. Jos se nyt on koskaan mahdollista kenenkään kanssa. Viimeksi kun näimme, mies sanoi ettei voi olla tarpeeksi onnellinen tällä järjestelyllä. Hän sai hiljattain perinnön, johon kuuluu ok-talo hänen lähikaupungissaan. Ja vakavissaan ehdotti minulle, että muuttaisimme siihen yhdessä. Minua ei periaatteessa sido mikään tähän kaupunkiin, vaikka tuttavia on enemmän tällä alueella. Ajatus yhteenmuutosta houkuttaa ihmeen paljon, vaikka olemme tunteeneet näinkin vähän aikaa. Pelkään kuitenkin, jos asiat ei onnistukaan. Asun nyt vuokralla, joten tässä ei nyt ole mitään omistusasunnon kiemuroita mukana. Mutta onko hullua tehdä niin radikaali ratkaisu ja muuttaa...tiedän, että vain minä voin tehdä päätöksen, mutta olisi kiva kuulla, jos vaikka jollain muulla olisi kokemusta nopeasta etenemisestä tai tällaisista suurista elämänmuutoksista. Aina sanotaan että täytyy uskaltaa ottaa riskejä elämässä, mutta tässä tulisi samanaikaisesti muutto uuteen kaupunkiin, uuteen kotiin, yhdessäelo uuden miehen kanssa, tuttavapiirin vaihtuminen...onko siinä liikaa muutosta entiselle sinkulle, joka aina niin harkiten teki päätöksiä...jättäen lopulta ottamatta riskin?
Uskaltaisiko ottaa riskin?
katya
81182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joku viisas sanoi, että tekemättä jättämisiä katuu eniten.
Aika usein olen samaa mieltä.
Kuuntele sydäntäsi ja mieti. :-)
Jos katsoo ihmisiä jotka ovat saavuttaneet jotain elämässä niin yleensä kyseessä on seuraus riskinotosta. Muuta sen luo, ja sitten muutat pois jos homma ei suju.
Älä missään tapauksessa heti muuta...
Käy asustelemassa viikon, parin mittaisia aikoja miehen luona...katso, miten arki sujuu..
Jos ilmenee vaikeuksia niin onpahan sulla ainakin oma kämppä, mihi paeta..
Ei oo niin helppoa saada uutta asuntoa samasta paikasta paitsi ehkä silloin jos mies osoittautuu väkivaltaiseksi ja pieksää sut..
Kolme kk on kumminki aika lyhyt aika, voi vielä tapahtua mitä vaan!
sanoa että muuta ihmeessä, mutta ehkä sittenkin kannattais edetä vähän varovaisemmin tai sitte ei. Pääsethän sinä kyllä sieltä pois jos homma ei onnistu, eli et kyllä mitään menetäkkään. Toivon onnea matkaan!
jos kokeilet asumista ensin väliaikaisesti vaikka lomien aikaan.Jos päätät muuttaa,muuta vasta sitten kun sulla on siellä kaupungissa tai maalla jokin työpaikka.Työpaikka pitää sut järjissäsi ja elät itseäsi varten,äijän ei tarvitse elättää.eli työnhakuun tai opiskelun piiriin.Jos suhde karahtaa kiville et jäisi ihan tyhjän päälle.
Sinuna kertoisin hänelle avoimesti, että elämänmuutos pelottaa tai arveluttaa, mutta haluaisit yrittää, koska lopulta haluaisit olla hänen kanssaan (siis jos näin on). Varmista, että on 'turvaverkko' ja muuta koeajaksi. Hän varmasti ymmärtää.
Ystäväni teki sen virheen, että 3kk tuntemisen jälkeen muutti ja alkoi samantien odottaa lasta. Mies osoittautui alkuhuuman jälkeen patologiseksi valehtelijaksi, alkoholistiksi ja rupesi piinaamaan henkisellä väkivallalla. Puolisen vuotta jaksoi olla maailman ihanin.
Nyt on ero takana ja ystävä kahden lapsen yksinhuoltaja. Isä ei tapaa, huolehdi, eikä maksa elatusmaksuja, ei ole muutenkaan lapsistaan mitenkään kiinnostunut.
Ystäväni sanoi, jos olisi pitemmän aikaa mieheen tutustunut kaikessa rauhassa ennen "radikaaleja" ratkaisuja ei olisi koskaan yhteen mennyt.
3kk on todellakin liian lyhyt aika, oppiakseen edes jonkun verran tuntemaan ihmistä. Jotain se kertoo miehestäkin jos näin pian tuollaista ehdottaa. Harkintaa peliin, ei niitä turhia riskejä pidä ottaa! Itseänikin moni asia kaduttaa mitä tullut tehtyä.
työpaikan hankkimista uudelta paikkakunnalta ennen muuttoa? Työpaikka voisi tarjota jonkinasteisen itsenäisyyden, uusia omia ihmissuhteita, ja turvaakin, jos kuitenkin huomaisit tehneesi erehdyksen.
Tee oma riskianalyysisi, mieti mitä menetettävää sinulla on ja mitä voisit saavuttaa.
Tee mitä vaan, mutta älä jää haikailemaan mennyttä sen jälkeen kun olet valintasi tehnyt!
Elä parhaasi mukaan siinä kuviossa johon asetut. Joku juuttuu lopuksi elämäänsä katumaan valintaansa ja kehittelee mielessään romanttisia unelmia siitä, miten elämä olisi nyt onnellisempaa jos silloin olisi valinnut toisin. Kukaan ei voi kuitenkaan koskaan tietää, mihin se toinen vaihtoehto olisi johtanut. Siinä sivussa voi jäädä rikas elämä elämättä ja pilata toisenkin elämää tai pahimmassa tapauksessa vielä lastensakin elämää.
Jotkut pariskunnat ovat eläneet vuosikymmeniä onnellisessa liitossa, kun ovat muuttaneet ensi tapaamisen jälkeen yhteen. Toiset solmivat avioliiton seitsemän vuoden avoliiton jälkeen huomatakseen, etteivät haluakaan elää yhdessä.
Elämä ei anna takuuta. Onnea valinnoillesi. :))
Itse toivoisin, etten joutuisi katumaan tekemättömiä asioita. ;))