Olen tapaillut erästä miestä kolmisen kuukautta. Tavallaan seurustellut, mutta välimatkan takia voisi puhua enemmänkin tapailusta. Hyvin menee, mutta en tietenkään voi tuntea toista vielä läpikotaisin. Jos se nyt on koskaan mahdollista kenenkään kanssa. Viimeksi kun näimme, mies sanoi ettei voi olla tarpeeksi onnellinen tällä järjestelyllä. Hän sai hiljattain perinnön, johon kuuluu ok-talo hänen lähikaupungissaan. Ja vakavissaan ehdotti minulle, että muuttaisimme siihen yhdessä. Minua ei periaatteessa sido mikään tähän kaupunkiin, vaikka tuttavia on enemmän tällä alueella. Ajatus yhteenmuutosta houkuttaa ihmeen paljon, vaikka olemme tunteeneet näinkin vähän aikaa. Pelkään kuitenkin, jos asiat ei onnistukaan. Asun nyt vuokralla, joten tässä ei nyt ole mitään omistusasunnon kiemuroita mukana. Mutta onko hullua tehdä niin radikaali ratkaisu ja muuttaa...tiedän, että vain minä voin tehdä päätöksen, mutta olisi kiva kuulla, jos vaikka jollain muulla olisi kokemusta nopeasta etenemisestä tai tällaisista suurista elämänmuutoksista. Aina sanotaan että täytyy uskaltaa ottaa riskejä elämässä, mutta tässä tulisi samanaikaisesti muutto uuteen kaupunkiin, uuteen kotiin, yhdessäelo uuden miehen kanssa, tuttavapiirin vaihtuminen...onko siinä liikaa muutosta entiselle sinkulle, joka aina niin harkiten teki päätöksiä...jättäen lopulta ottamatta riskin?
Uskaltaisiko ottaa riskin?
katya
81024
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos sinua ei mikään sido nykyiseen paikkakuntaasi, niin anna mennä. Kun ei kerta ole lapsiakaan tms. Ainahan pääset takaisin =)
Olin samassa tilanteessa vuosia sitten kun sinä. Muutin yhteen miehen kanssa ja muutin siis hänen asuntoonsa. Orjaksihan sitä melkeinpä joutu. Sitten olin vielä muka niin rakastuntut etten tajunnut tilannetta ja kai kokemattomuudellakin oli osansa. Menin sitten vielä naimisiinkin hänen kanssaan. Kolmen vuoden jälkeen tajusin ,että emme oikeasti sovi yhteen hän on alkoholisti ja saamaton vätys, erosimme ja se otti kuitenkin loppujen lopuksi koville.
Olin sinkkuna puolisen vuotta ja tapasin uuden miehen. Muutimme yhteen 0.5kk seurustelun jälkeen. Tällä kertaa ihminen on ilmeisesti oikeasti "se oikea", mutta oli meilläkin vaikeutemme. Asuimme erossa pari kuukautta, koska muutimme liian nopeaa yhteen ns. surusteluviahde jäi lyhyeksi. Nyt olemme kuitenkin yhdessä, eikä lopua näy.
Olen näiden tarinoiden takia hieman skeptinen sille ajatukselle, että muutetaan yhteen niin nopeasti, mutta ainahan sitä sitten voi erota jos asiat ei suju... mieti nyt itse mitä haluat ja muista se turvaverkko, jos kaikki ei menekään niin kuin halusitte.. Onnea päätöksin!
On oikeesti ihan mielettömän vaikea tilanne, jos joutuu jättämään kaiken taakseen ja muuttamaan yhteen miehen kanssa, jota ei edes oikein tunne, uuteen kaupunkiin, jossa ei ole yhtään kaveria tai ystävää lähistöllä.
Itse kyllä miettisin, että onko mies tosiaan sen arvoinen, että haluan jättää kaiken ja muuttaa 'miehen armoille'.
Tai sitten täytyy olla tosi aktiivinen ja yrittää löytää heti uusia ystäviä tai harrastuksia, ettei ainoa elämäsi ihminen ole vain tuo mies. Se ei nimittäin pitemmän päälle toimi.
Itse en muuttaisi noin lyhyen tuntemisen jälkeen. Olisitko muuten saanut töitä uudelta paikkakunnalta vai miten muuttosi ylipäätänsä voisi olla mahdollinen?
..koska jo nyt teen suurimman osan työstäni kotoa käsin etätyönä.
Juu...olotilat heittelevät laidasta laitaan. Kun sitä tulevaisuutta ei voi ennustaa. On pareja, jotka ovat toimineet todella nopeasti ja ovat edelleen onnellisia. ja päinvastaisia tapauksia. Sitä haluaa suojella itseään mahdollisilta kolhuilta ehkä liikaakin. Jos jätän menemättä, tulen ehkä miettimään aina, että millainen elämäni olisikaan jos olisin mennyt. Olisinko onnellisempi kuin nyt..vai mitä. Vaikeita valintoja...
Itse en ehkä uskaltaisi muuttaa tuossa vaiheessa, jos se tuntuu suuren riskin otolta. Tosin tilanne varmaan tuntuu eriltä jos on kovasti rakastunu. Luulisin, että kannattaa muuttaa yhteen siinä vaiheessa kun molemmat on siihen valmiita, vaikka olosuhteiden puolesta muutto olisi mahdollista jo aikaisemmin. Ja tätä "sopivaa ajankohtaa" ei voi ulkopuoliset tietää sun puolesta, harmi.
Olisitteko/Olisitko muuten olleet muuttamassa yhteen tässä vaiheessa suhdetta, jos mies ei olisi saanut taloa? Entä onko sinun pakko muuttaa heti, etkö voisi saada esim. puoli vuotta miettimisaikaa? Asiat muuttuvat kuitenkin aika lailla sen jälkeen kun on asunut toisen kanssa saman katon alla ympäri vuorokauden. Eikä mennyttä saa takaisin. (Olen itse ehkä ylivarovainen... :)
Olimme tunteneet pari kolme kuukautta ja seurustelleet kuukauden, tämä kaikki etäsuhteena, kun päätimme että muutamme yhteen heti kun kämppä löytyy. Vaihdoin kaupunkia usealla sadalla kilometrillä. Ja tässä sitä vieläkin ollaan, kolmatta vuotta yhdessa ja naimisiin menossa ;)
Ethän sinä mitään menetä, jos kokeilet yhteiseloa. Jos ei suju, muutat takaisin :)
Jos et koskaan repäise niin et koskaan mitään koekaan.
Aina voi palata ja mikäli se tuntuu nyt hyvältä niin go for it.
Vain todella epakypsa lapsonen voi esittaa tuollaisia kysymyksia.
Vahaakaan itseaan kunnioittava aikuinen ei edes katselisi tuollaista miesta joka heti tutustumisen jalkeen pytaa asumaan kanssaan.
Nainen missa sinun itsekunnioitus ja omanarvon tunto on?