Oma tarinani..

Lapsuuteni oli onnellinen. Sain elää rakastetussa perheessä maaseudulla,rakkaiden ihmisten ja eläinten keskellä. Olin seurallinen ja puhelias lapsi, oikea päivänsäde. Tosin sairastelin paljon, ja vietinkin sairaalassa paljon aikaa. Kuitenkin sielläkin olin ollut "reipas tyttö."
Ala-aste-aika meni hienosti. Olin kaikkien opettajien lemmikki,sain tunnustuksia ja hymytyttöpatsaita. Yläasteelle siirryin sitten 9,1 keski-arvolla.
Ylä-aste aikainen luokkamme oli täysi kaaos-porukka, "pojat vastaan tytöt." Pikkuhiljaa aloin tutustumaan muihin tyyppeihin,kun niin sosiaalinen luonteeltani olin. Tutustuin neljän tytön porukkaan, jossa sitten aina liikuimmekin.Niin koulussa kuin vapaalla. Tässä porukassa liikuimme koko yläaste ajan.
Kun aloimme kahdeksannella luokalla liikkua kaupungilla,tulivat kuvioihin alkoholi ja huumeet. Itse olen onnellisessa asemassa, en koskaan käyttänyt/edes kokeillut huumeita,vaikka kaikki muut kokeilivatkin. Olin aina se "meidän porukan pomo." Ystäväni alkoi seurustelemaan suuren huumepomon kanssa,ja vietimme vapaa-ajat huume-asunnoissa. Milloin pakenimme poliiseja, milloin velkojia,milloin romaneja. Elämä oli pelottavaa,ja ihmettelenkin miten vielä tässä olen.
Kaikki ystävistäni eivät selvinneet "näin helpolla." Kaksi näistä tytöistä ovat nykyisin täysin narkkareita.
Vanhempien kanssa tietysti yläaste aikana kiristyivät, löipä äitinikin minua 14-vuotiaana, ja huusi: "Huora!" vaikka silloin en edes tiennyt mitä kyseinen sana tarkoitti. Olen kai vieläkin jollakin tavalla katkera.
Lukioon mennessäni olin jo aikuistunut, ja olin löytänyt "elämäni rakkauden," kenen kanssa seurustelin peräti 3vuotta. Lukio-aika meni hyvin,kunnes kirjoitukset alkoivat. Tammikuussa erosin tästä "elämäni rakkaudesta," ja sain huorittelua kuulla joka paikassa,turhaan kylläkin.
Kirjoituksia edeltävänä iltana ystäväni Tuukka kävi luonani. Meille tuli riitaa, ja hän lähti pois haukkujeni kuuluessa taustalla.
Seuraava päivä toikin jätkyttävän uutisen: Tuukka oli ampunut itsensä. Tieto iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja tieto tuntuu vieläkin uskomattomalta.
Ja paha-tuuri vain jatkui. Eräs sukulaiseni katosi. Etsimme häntä yöt ja päivät valokuvien kanssa, kysyen jokaiselta,onko kyseistä ihmistä nähty. Työ oli turhaa, Eija löytyi kahden kuukauden kuluttua joesta itsemurhan tehneenä. Se oli niin järkyttävä asia koko meidän perheellemme,ettei asiaa ole vieläkään kokonaan selvitetty.
Ja kuinka ollakaan,en päässyt kirjoituksia läpi. Se oli kamala shokki minulle ja varmasti myös vanhemmilleni,vaikkei he koskaan sitä sanoneetkaan.
Lähdin kai pakoon tätä kaikkea, pakkasin laukkuni ja lähdin Espanjaan. Halusin kai vain paeta sitä kaikkea.
Espanjassa asuin perheessä,jossa vaimo oli Suomalainen ja mies Espanjalainen. Alku meni hyvin,kunnes suunta muuttui. Nainen alkoi olemaan miehestään uskomattoman mustasukkainen, ei suostunut puhumaan minulle, kohteli kuin piikaa ja kerran jopa löi minua. Olin aivan yksin vieraalla maaperällä ja kyynelsilmin lähdin takaisin Suomeen puolenvuoden jälkeen.
Suomeen päästyäni muutin kotoa 300kilometrin päähän koulun perässä. Elämä näytti hyvältä,kunnes eräänä iltana reissulla minut raiskattiin. Mies oli hieman yli 40-vuotias,ja raiskasi minut aivan törkeästi. Siitä kai yksi alamäkeni alkoi. Kouluni tosin hoidin hyvin. Viina alkoi maistumaan, ja sekaannuin jopa vuokra-isäntääni. Hän oli kaikinpuolin etova, ja käytti minua hyväkseen. Jouduin velkakierteeseen,ja kai kuvittelin että saisin jotakin näin tekemällä anteeksi.Näin jälkeenpäin kadun sitä suunnattomasti ja velkanikin olen maksanut-Aivan rahalla.
Kouluni oli loppupuolella,ja lähdin työharjoitteluun erääseen firmaan. Kaikki taas alkoi hienosti,kunnes pomoni iski silmäni minuun. Hän aloitti uskomattoman lääppimisen,soitteli perääni ja lähetteli mustasukkaisia tekstiviestejä.
Eräänä iltana pidettiin sitten henkilökunnan juhlat, ja yhden viinilasillisen jälkeen muistini katosi. Muistan vain,että olin pomoni vuoteessa,ja hän oli päälläni. Aamulla herätys oli kamala, itkin ja pelkäsin vain. Mutta tästä ei mennyt kuin hetki... Kolmen viikon kuluttua pomoni pidätettiin raiskauksesta. Hän oli raiskannut asiakkaansa. Joku joskus kysyi,"Ei kai hän tehnyt Sinulle mitään?" Se kysymys sattuu,mutta aina olen kaiken kieltänyt.
Tällä hetkellä syön masennuslääkkeitä, koska välillä elämä pelottaa liikaa. Tuo on vain pintaraapaisu elämästäni, vaikka olen vasta 22-vuotias. En ole kenellekään kaikkea uskaltanut paljastaa,vien varmasti monet salaisuudet mukanani hautaan asti.