pelkkää tyhjää
Voiko suruun kuolla?
Sattuu
83235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hetkellinen henkinen kuolema kyllä.
Eikä iloonkaan, mutta jokainen
lähtee täältä aikanaan.
Pitkään jatkunut suru voi altistaa sairauksille. Vakavillekin. Surevan ihmisen vastustuskyky voi laskea. Vaikeahan sitä on arvioida, enkä tiedä onko asiaa kenties tutkittu.
Ihminen kuitenkin kestää kohtuullisesti psyykistäkin painetta, voi kestää vuosiakin eikä mitään ongelmia ilmene. Eikä kaikille ilmene koskaan.
Surressa tuntuu ajoittain että kuolee, joskus sitä jopa toivoo. Eikä kuitenkaan toivo. Toivoo vain pääsevänsä jokapäiväisestä suremisesta eroon ja että oppisi elämään surua aiheuttavien tosiasioiden kanssa, ellei niille ole mitään tehtävissä.
Tiedän mitä tarkoitat. Olen surrut, suren paraikaa, eikä loppua näy. Kun vähän toivo pilkahtaa niin taas tapahtuu jotain. Elämä on pelkkää menetystä. Mutta minä en aio lannistua. Suren ja itken kun siltä tuntuu, mutta muuten yritän suoriutua päivistä jotenkin, ja nykyään ehkä useammin tulee niitä hetkiä kun haluaa tsempata. Selvisin edellisestäkin surusta, miksen tästäkin.
täälläkin sattuu ja paljon....tänään tasan3vko erosta,rakkaus vain loppui ja toinen lähti,mikäkäöhän tappaisi mun rakkauden,kun rakastan vieläkin.
6v jälkeen,yhteen kasvaen,huomaan olevani pelkkää ilmaa enää toiselle,miten tän kaiken yli voi päästä?
Milloin tulee se päivä tai se ilta kun ei ole ikävä,milloin tulee se yö jolloin en itke itseäni uneen...
Milloin tulee se raja vastaan,jolloin huomaan etten jaksa enää?
kova on suru. En taida selvitä koskaan.Puoliso kuoli 4kk sitten.Takana 44v.yhteistä elämää.Välillä tuntuu,etten haluaisi enää elää,vaan minäkin haluaisin kuolla.toivottavasti ei taipaleeni ole enää pitkä.
Onpa surullista. Sinulla on kuitenkin paljon muistoja. Noin pitkää yhteistä taivalta ei monikaan saa kumppaninsa kanssa. Toivottavasti sinulla on ystäviä tai muita läheisiä ihmisiä olemaan läsnä elämässäsi. Tai jos ei ole, mieti jotain uutta tekemistä, jotain jossa aika kuluu ja pystyt hieman irrottautumaan aina välillä pohdinnoistasi. Mutta surukin on minusta kaunis asia. Se on hinta lahjasta rakastaa, kuten joku viisas on sanonut. Hyvää kesän jatkoa sinulle.
Jokaisen elämällä on merkitystä, en tahtoisi, että haluat kuolla, mutta ymmärrän
sinua todella hyvin. Oma puolisoni kuoli 10 kuukautta sitten, lähes 40vuotta yhteistä
elämää takana.
Ajattelen häntä kaipauksella joka päivä. Googlaa Puolison kuolema netissä. Siellä
on paljon kirjoittajia jotka ovat samassa elämäntilanteessa kuin mekin.
Voimia Sinulle, sisäiset voimavaramme auttavat meitä jaksamaan suuren surun
keskellä. Olen kuitenkin pikkuhiljaa taas pääsemässä elämän syrjästä kiinni. Aika
on suuri lohduttaja, hiljaisessa mietiskelyssä huomaa kuinka kiitollisuus vähitellen
täyttää mielen ja yhteinen menneisyys tuntuu suurelta lahjalta.
Mulla alkaa olla kahden kuukauden taistelun jälkeen selkeää, että se on mahdollista. On sellainen olo että se on se seuraava pykälä. Henkinen puoli hajosi ensin, sain lääkityksen kun ymmärsin hakeutua hoitoon. Puolitoista viikkoa epävakaasti kasassa, sitten hajosi fysikka, ruokatorvi ja vatsalaukku lopetti yhteistyön. Mielialalääkitys lopetettiin, sain lääkityksen fyysisiin oireisiin. Mun jaksaminen on loppu. Yritin jo kerran, jos ensi kerralla onnistuisin.
Mä tunnen sun fiilikset, ninimerkki "sattuu". Todellakin. :,(