Ajattelin kertoa omat kuulumiseni tänne, vaikkei ketään edes kiinnostaisi.
Huutelin apua elokuussa täällä, ja tosi nopeasti sit kaikki lähti rullaamaan. Lapset jäi isälle, ja minä muutin pois miettimään asioita. Viikko vaihtui toiseen ja kolmanteen, aloin varustaa omaa asuntoani ja lopulta päätös tehtiin sovussa ja yksimielisesti: en enää palaa takaisin.
Etsin isomman asunnon, ja muutin kahden lapsen kanssa sinne. (Ja kyllä, kaikkien teidän tuomitsijoiden kauhuksi jaoimme neljä lastamme.).
Nyt asun noin 5 kilometrin päässä exästä , lapset näkevät toisiaan, isäänsä ja minua tosi usein. Ei ehkä päivittäin mutta melkein joka toinen päivä viikolla ja viikonloput lapset viettävät yhdessä jommalla kummalla vanhemmalla.
Rankkaa on ollut tämäkin pyöritys, mutta en ole katunut päätöstäni lähteä. Kaikki asiat on juteltu sovussa ja toinen toistamme auttaen edetään vastakin. Toivotan kaikille rauhallista joulun odotusta, elämä jatkuu eron jälkeenkin (vaikka pelkäsin ettei niin tapahdu).
Huutelin apua elokuussa täällä, ja tosi nopeasti sit kaikki lähti rullaamaan. Lapset jäi isälle, ja minä muutin pois miettimään asioita. Viikko vaihtui toiseen ja kolmanteen, aloin varustaa omaa asuntoani ja lopulta päätös tehtiin sovussa ja yksimielisesti: en enää palaa takaisin.
Etsin isomman asunnon, ja muutin kahden lapsen kanssa sinne. (Ja kyllä, kaikkien teidän tuomitsijoiden kauhuksi jaoimme neljä lastamme.).
Nyt asun noin 5 kilometrin päässä exästä , lapset näkevät toisiaan, isäänsä ja minua tosi usein. Ei ehkä päivittäin mutta melkein joka toinen päivä viikolla ja viikonloput lapset viettävät yhdessä jommalla kummalla vanhemmalla.
Rankkaa on ollut tämäkin pyöritys, mutta en ole katunut päätöstäni lähteä. Kaikki asiat on juteltu sovussa ja toinen toistamme auttaen edetään vastakin. Toivotan kaikille rauhallista joulun odotusta, elämä jatkuu eron jälkeenkin (vaikka pelkäsin ettei niin tapahdu).
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onnea elämäänne-ehkä se on helpompaa kun asuu samalla paikkakunnalla ja kun asiat voi hoitaa sovussa
...lapset nimittäin että asuvat erillään toisistaan. Meillä kolme lasta on "jaettu" ja ihan hyvin on mennyt jo yli vuoden ajan. Asumme ex-än kanssa samassa kaupungissa ja lapset ovat sekä isän että minun kanssa paljon. Kaikki saatu sujumaan sovussa. Ainoa asia mikä aiheutti lapsille hiukan ongelmia oli ex-än uusi naisystävä, tai tämän lapsi. Siitäkin pääsimme yli keskustelemalla uudelleen ja uudelleen. Nyt kaikki menee hyvin ja kaikki ovat onnellisia, ei ainakaan ole viitettä ettei olisi.
iloisiakin asioita tällä palstalla...
ja todellakin
hyvää joulun odotusta :)
ihana että olette voineet sovussa hoidella lapset ja eroasiat. Oikein mukavaa joulun odotusta ja onnea loppuelämällesi.
,että asiat voi järjestyä noinkin hienosti.Heti alkuun onnea teille elämässänne!:)
Kysyisin tässä eroon liittyviä asioita.
Meillä siis tilanne sellainen että pahaa pelkään ettemme saa asioita järjestykseen enää.
Kysyisin yleisesti mistä kaikesta aloitetaan kun ero tulee lapsiperheeseen?
Emme ole avioissa vaan avopari ja yksi lapsi joka kohta puoltoista vuotias.
Kaikki tuntuu nyt niin raskaalta ja ylivoimaselta ja todella vaikeelta.En todella tiedä mihin kääntyä ja mistä alottaa?
Asunto,lapseen liittyvät asiat,rahat..kaikki yhtä kysymys merkkiä.Olen vielä kotihoidon tuella mutta en kauaa.
Tuntuu että miten tässä voi selvitä!
Vielä kun kumpikin haluaa lapsen asuvan luonaan jos eroaisimme eli silloin on vaan yksi vaihtoehto että vuoroviikoin niin silloinhan se menee tasan MUTTA mites sitten nämä yh-korotukset(yhteishuoltajuus tulisi meille),elatusmaksut(kumpi niitä nyt sitten maksaisi jos lapsi kerta on puolet ja puolet) eli monta asiaa on mitä ei tässä tällä hetkellä tajua.
Antakaa neuvoja tietämättömälle mistä aloittaa ja miten kaikki selviintyy.
Ainiin asuntoakin jos alkaa etsiä vaikka noitten toimistoitten kautta(sato,vvo jne.)Niissähä jo hakuvaiheessa kysytää elatusapu summat jne.Eihä ne tiedossa ole kun vasta olisi lähtö tilanne eri osotteisiin.Eikös ensin katto päänpäälle ja sitten noi asiat vai kuinka päin...
Kokemuksia...kiitos. :)
Mä hain eka asuntoa kaupungin vuokratoimistosta, ja sitten osoitteenmuutokset, kelaan yhteyttä ja sit sossuun soito lastenvalvojalle, "että tälläinen tilanne, mites edetään". Paljon soittoja tuttavapiirille, niin ei tarvi ihan kaikkia huonekaluja ja keittiöjuttuja uutena hankkia.
Lapsella tulisi kuitenkin olla ns. vakituinen koti, jossa lapsi pääsääntöisesti asuu, joten vaihtoehto jossa lapsi asuisi vuoroviikoilla eri vanhempien luona ei ole hyvä. Mutta tapaamisia voi olla useastikkin.
Elatusmaksuista voi sopia lastenvalvojalla tai ihan keskenään, se sitten vain kirjataan sinne papereihin.
Lapsilisät maksetaan sille vanhemmalle, jonka luona lapsi on kirjoilla ja samalle vanhemmalle tulee ne yksinhuoltajakorotukset, tosin silloin tapahtuu samalla se, että se vanhempi jonka luona lapsi asuu vastaa kaikista lapsen menoista.
Omaisuuden osituksesta en osaa avoliitossa asuvien kohdalta sanoa mitään, asiahan on aika yksinkertainen avioliitosta lähteville kun kaikki menee tasan... Asiat järjestyy eikä kaikkea tarvitse ekalla viikolla hoitaa. Päivä kerrallaan, se riittää. Voimia ja jaksamista toivotan sinulle ja perheellesi.
neuvoista.
Minusta myös tuntuu jotenkin lasta ajatellen hirveältä rulijanssilta jos lasta viedään viikoksi toiseen kotiin ja viikoksi taas toiseen.Mutta se on mieheni kova näkemys asiasta että näin sitten toimitaan ja piste!!
Juu siinä vaihtoehdossahan kumpikin saa olla tasapuolisesti lapsensa kanssa mutta lapselle rankkaa.
En vain käsitä miten sovussa tämä asia saadaan sitten järjestettyy.Minä itse haluasin lapsen asumaan luokseni mutta mies saisi tottakai olla niin paljon hänen kanssaan kuin vaan haluaa.MUTTA mies katsoo tämän ratkaisun sillä silmällä ,että hän jää huonommalle ja minä vien laspen häneltä että yhtä hyvin lapsi voisi olla hänen luonaa ja minä tapaan. Jotenkin äitinä vaan tuntuu niin raskaalta ajatella että luopuisin tytöstäni(kyseessä siis tyttö) ja oli kumpi hyvään niin äitinä raskas ajatus.
Tämä asia tulee olemaan vaikeea mieheni kanssa.Olen jo valmiiksi uupunut ajatuksesta jos eroamme niin tuo on vaikea asia.
kuitenkin on tuon ikäiselle lapselle parasta olla äitinsä kanssa. Tästä asiasta voi lähteä vaikka käräjöimään, koska lapsi tuon ikäisenä kuvittelee olevansa samaa äidin kanssa, ja yhtäkkinen irti-otto äidistä olisi lapselle liian raju toimenpide. Kysäise asiaa lastenvalvojalta tai sossusta. Yksi taho voisi olla perheneuvola. On todella hankalaa jos mies ottaa tuollaisen kannan, ottaako hän ollenkaan huomioon lapsen parasta? En osaa tähän sen paremmin sanoa mitään, mutta laita s.postia jos tuntuu, että kaipaat vielä juttukaveria [email protected]
Ihmettelen suuresti mitkä on ne täällä paljonkin kertovien ihmisten oikeat syyt eroon ja miten vähin perustein on menty yhteen ja miten erotaan? Eikö lapsikaan tuo yhteenkuuluvuutta ja vastuunkantoa toisistaan vaan se vain laukaisee sen järjestelmän nin suosiman erillään olemisen ikäänkuin se vastuu lapsesta antaisi kuin uuden energian saada pian se hyökkäys aikaan toista aikuista vastaan. Tämä ihmetykseni aina tulee mieleen kun lukee tätä eroavien ihmisten tukitiliä täältä.
Kokemuksena kerron että ensimmäisen lapseni syntyessä tunsin että jätän työni ja "urani" kin jos perhe sitä edellyttää. kolmanne kohdalla niin teinkin ja vanhempain lomanpidin kaikille lapsille. Kun lapsinemme jouduimme onnettomuuteen niin jäin rikkoontuneena jäin kotiin ja huolehdin lapsista ja perheestä mutta ero ei tullut mieleenikään. Kun menetimme toisenkin kerran kaiken ei vieläkään tullut ero mieleenikään koska lapset olivat hengissä ja vaimokin.
yli 20 vuotta on mennyt ja ei ero ole ratkaisuna tulllut edes mielleen kun vastuuta aion itselleni ja lapsilleni kertoa aikuisena.
Kaikki mitä olemme joutuneet jakamaan on syvää pettymystä ja katkeruutta elämäämme kohtaan ja tunteet kaikki laidasta laitaan mutta ei ero ole tullut mieleen mitä se ratkasisi ja kenen elämää se auttaisi ja mihin tarpeeseen?