Miten terapiaan?

Miten sitten luulisit terapiasta hyötyväsi? Terapia on mielestäni aivan liian yliarvostettua hoitotuloksiin nähden. Tuntuu välillä siltä, kun lukee näitä keskustelupalstoja, että terapeuttia pidettäisiin hyvän ystävän korvikkeena. Onhan se sitten tietenkin kiva kaikille tutuille kertoa, että käyn ihan oikealla terapeutilla, kun olen niin masentunut.

Oletko muuten mielenterveystoimiston asiakas? Täällä Tampereella ei mielenterveystoimisto tietääkseni järjestä tiivstä terapiaa ollenkaan. Itse käyn tällä hetkellä omahoitajan luona juttelemassa noin kerran parissa viikossa, mutta eihän sitä voi pitää minään terapiana.

Kelan terapiaan voi tietääkseni hakeutua, jos siihen saa mielenterveystoimistolta suositukset. Kannattaa ehkä kysyä omahoitajalta mahdollisuuksista Kelan terapiaan, jos kerta noin kiihkeästi haluat päästä juttelemaan elämästäsi terapeutille.

avohoitopotilas kirjoitti:

Miten sitten luulisit terapiasta hyötyväsi? Terapia on mielestäni aivan liian yliarvostettua hoitotuloksiin nähden. Tuntuu välillä siltä, kun lukee näitä keskustelupalstoja, että terapeuttia pidettäisiin hyvän ystävän korvikkeena. Onhan se sitten tietenkin kiva kaikille tutuille kertoa, että käyn ihan oikealla terapeutilla, kun olen niin masentunut.

Oletko muuten mielenterveystoimiston asiakas? Täällä Tampereella ei mielenterveystoimisto tietääkseni järjestä tiivstä terapiaa ollenkaan. Itse käyn tällä hetkellä omahoitajan luona juttelemassa noin kerran parissa viikossa, mutta eihän sitä voi pitää minään terapiana.

Kelan terapiaan voi tietääkseni hakeutua, jos siihen saa mielenterveystoimistolta suositukset. Kannattaa ehkä kysyä omahoitajalta mahdollisuuksista Kelan terapiaan, jos kerta noin kiihkeästi haluat päästä juttelemaan elämästäsi terapeutille.

Lue lisää

Pelkkä lääkityskö sitten on parempi vaihtoehto?
Olen aina inhonnut ajatusta siitä, että masentuneet pidetään lääkkeillä työkykyisinä ja hiljaisina, eikä masennuksen todellisia syitä hoideta. Mielestäni masennuslääkkeet yhdistettynä terapiaan tuottaa varmasti parempia hoitotuloksia.

Kyllä minulla on ystäviä, joille voin puhua. Ystävätkin ovat silti vain ystäviä, ei heidän voi odottaa jatkuvasti kuuntelevan ja antavan tukea. Masennukseni syyt ovat lapsuudessa, koulukiusaamisessa ja vielä sitäkin vanhemmissa tapahtumissa. Nämä asiat ovat mieleeni hautautuneet niin syvälle, että niitä on todella rankkaa kaivella esiin. Paljon olen itse mietiskelemällä ja puhumalla saanut korjattua, mutta osa asioista, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko, on niin syvällä, etten niihin tietoisesti itse pääse käsiksi.

Petyin tuohon mielenterveystoimiston toimintaan, koska minulle vastattiin todella kylmästi ja tiuskien. Minkäänlaisia vaihtoehtoja tai neuvoja ei tarjottu. Edes pieni rohkaisu olisi tuntunut paremmalta kuin väsynyt jääkylmä tiuskiminen. Puhelun jälkeen oli todella tyhjän päälle jäänyt olo.

Sleepless kirjoitti:

Pelkkä lääkityskö sitten on parempi vaihtoehto?
Olen aina inhonnut ajatusta siitä, että masentuneet pidetään lääkkeillä työkykyisinä ja hiljaisina, eikä masennuksen todellisia syitä hoideta. Mielestäni masennuslääkkeet yhdistettynä terapiaan tuottaa varmasti parempia hoitotuloksia.

Kyllä minulla on ystäviä, joille voin puhua. Ystävätkin ovat silti vain ystäviä, ei heidän voi odottaa jatkuvasti kuuntelevan ja antavan tukea. Masennukseni syyt ovat lapsuudessa, koulukiusaamisessa ja vielä sitäkin vanhemmissa tapahtumissa. Nämä asiat ovat mieleeni hautautuneet niin syvälle, että niitä on todella rankkaa kaivella esiin. Paljon olen itse mietiskelemällä ja puhumalla saanut korjattua, mutta osa asioista, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko, on niin syvällä, etten niihin tietoisesti itse pääse käsiksi.

Petyin tuohon mielenterveystoimiston toimintaan, koska minulle vastattiin todella kylmästi ja tiuskien. Minkäänlaisia vaihtoehtoja tai neuvoja ei tarjottu. Edes pieni rohkaisu olisi tuntunut paremmalta kuin väsynyt jääkylmä tiuskiminen. Puhelun jälkeen oli todella tyhjän päälle jäänyt olo.

Lue lisää

Harvoilla masentuille luullakseni tilanteen korjaa pelkkä lääkitys. Etenkin meillä yksinäisillä ja työelämästä syrjäytyneillä ihmisillä masennuksesta toipuminen on todella hankalaa. Minulla oikeastaan masennus jo kuluu jokapäiväiseen elämään, enkä osaa enää kuvitella elämää ilman masennusta. Tänä syksynäkin on ollut aika heikkoja päiviä, kun olen miettinyt, että mitenkä tämä kaikki tulee loppumaan.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että masennuksen syihin pitäisi enemmän paneutua, ja miettiä tosissaan ulospääsyä masennuksen noidankehästä. Monet masentuneet tarvitsisivat juhlapuheissa mainostettua psykososiaalista tukea, jonka avulla todenteolla etsittäisiin ratkaisuja elämäntilanteen korjaamiseksi.

Minulle olisi mieleen, että saisin jonkun tukihenkilön, joka ymmärtäisi tilannettani ja siten pääsisin tukihenkilön tuella johonkin toimintaan mukaan. Olen tällä hetkellä meinaan aika erakoitunut ja siinäkin suhteessa tukihenkilö voisi parilla visiitillä viikossa tuoda kaivattua piristystä elämääni. Terapeutille minulle ei oikeastaan ole menneisyydestäni mitään kerrottavaa, koska en omalla kohdallani pidä menneisyyttäni erityisenä taakkana. Tosin minun todellinen alamäki alkoi, kun sairastuin psykoosiin ja käyttäydyin sopimattomasti. Työpaikaltakin otin lopputilin, kun minulla oli aivan epärealistisia kuvitelmia. En vieläkään kehtaa häpeän vuoksi näyttäytyä niiden ihmisten seurassa, joille puhuin kaikkea paskaa. Omahoitajani kyllä koittaa mielenterveystoimistolla keksiä jotain mieluisia virikkeitä minulle, mutta eipä minua oikein joku työpajatoiminta kiinnosta.

Toivon sinulle ja kaikille muille masentuneille kaikesta huolimatta valoisampia päiviä joulun lähestyessä. Toivottavasti saat Sleepless jatkossa kumminkin parempaa kohtelua mielenterveystoimistolla, jos sinulla on kerta asiakassuhde miekkariin. Tai vaikka ei olisikaan, niin silti on todella tylyä vastata puhelintiedosteluihin räyhäämällä.