Ammattikoulun käyneenä ei ole mahdollisuutta saada töitä, ei ainakaan minulla. Olen hakenut useisiin paikkoihin ja huonolla menestyksellä vuoden verran.
Olen soittanut myös useisiin vapaisiin työpaikkoihin ja vastaanotto on ollut kamalaa. Olen puhelujen jälkeen itkenyt katkeria kyyneliä, että työnantajat kehtaavat nujertaa minut niin perusteellisesti.
Vaaditaan työkokemusta ja kerrotaan miten paljon hyviä hakijoita on ollut. Olen ihan reipas ja asiallinen ettei sen puolesta pitäs vikaa olla. Pitäs vaan olla niin hyvä ja kokemusta.
Enää ei edes haluta soittaa minnekkään työpaikkaan. Mä olen sitten työtön, en jaksa enää. Työttömysrahoilla ei eletä kovin leveästi mutta yritän muuten saada elämästä elämisen arvoisen...
Monet unelmat jäävät minulla rahan takia nyt toteuttamatta mutta kunhan on koti, vaatetta päälle ja jotain ruokaa suuhun... Eihän sitä ole kaikilla...hmm.
Itseä on helppo sääliä monien iskujen jälkeen...mutta sekään ei saa jatkua ikuisesti, on pakko löytää aurinko jostain.
Olen soittanut myös useisiin vapaisiin työpaikkoihin ja vastaanotto on ollut kamalaa. Olen puhelujen jälkeen itkenyt katkeria kyyneliä, että työnantajat kehtaavat nujertaa minut niin perusteellisesti.
Vaaditaan työkokemusta ja kerrotaan miten paljon hyviä hakijoita on ollut. Olen ihan reipas ja asiallinen ettei sen puolesta pitäs vikaa olla. Pitäs vaan olla niin hyvä ja kokemusta.
Enää ei edes haluta soittaa minnekkään työpaikkaan. Mä olen sitten työtön, en jaksa enää. Työttömysrahoilla ei eletä kovin leveästi mutta yritän muuten saada elämästä elämisen arvoisen...
Monet unelmat jäävät minulla rahan takia nyt toteuttamatta mutta kunhan on koti, vaatetta päälle ja jotain ruokaa suuhun... Eihän sitä ole kaikilla...hmm.
Itseä on helppo sääliä monien iskujen jälkeen...mutta sekään ei saa jatkua ikuisesti, on pakko löytää aurinko jostain.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kyllä se onni vielä potkasee ja saat työtä!!!
Et ole onneksi yksin, tiedän miltä sinusta tuntuu!
Jatketaan kuitenkin molemmat tahoillamme sitkeäsi yrittämistä, kyllä sen jossain vaiheessa on pakko onnistua!
aika lailla samanlaisissa tunnelmissa minäkin oon. Työttömyydestä on ehtiny tulla jo tarpeeksi kokemusta. Paljon rankempaa on olla työnhakijana, kuin töissä. Montakohan puhelua oon soittanu lähiaikoina työnantajille, montakohan hakemusta oon lähettäny...?? Nyt en jaksais enää, mutta kun en jaksa sitäkään, että joka päivä mietin, mille alkais. Välillä toki on kaikenlaista kivaa tekemistä, mutta ei se oo elämän tarkoitus, että jokapäiväinen tekeminen täytyy keksiä. Ja kun on kouluja käyny, niin työn saannin pitäisi olla oikeus. Oon toki ollut työelämässäkin mukana, mutta pätkätyöt ovat seuranneet toista, puolta vuotta pitempiä sopimuksia en ole eteeni saanut. Ei auta kuin edelleen toivoa, että jossakin on semmonen työpaikka, missä minua ja osaamistani TARVITAAN. Onneksi itsetuntoni on vielä tallella ja tiedän, että olen hyvä työntekijä, kunhan vain jossain sopiva ovi aukeaa.... Sulle onnenpotku työnhakuun ja lujaa luottamusta, että jossain sinunkin työpaikan ovi avautuu!!!
jonkin "hanttihomman" kautta jossain hieman isommassa yrityksessä?
Itselleni kävi niin, kun pitkän kotiäidin "uran" jälkeen yritin takaisin työmarkkinoille. En saanut aikaisempaa kokemustani vastaavia töitä ja hain sitten ihan vaatimatonta tehtävää. Sain kiitosta työsuorituksestani, vaikka omasta mielestäni olin ihan tavallisesti hoitanut työni. - Ilmeisesti monet eivät välitä hoitaa vähemmän kiinnostavia hommia kunnolla, ja sitten tunnollisesti työnsä tekevä saa mielestäni hieman ansaitsematontakin kiitosta. Neljässä kuukaudessa minua siirrettiin uusiin tehtäviin ja pian vastasin jo melkoisen vaativasta pestistä, kun yksi päällikkötason työntekijä irtisanoutui. Siitä aukesi aikoinaan uudenlainen ura itselleni, kun kiinnostuin ja lähdin opiskelemaan työn ohessa. Vieläkin on sellaisia työnantajia, jotka arvostavat hyviä työntekijöitä ja haluavat pitää heistä kiinni, kun sellainen osuu kohdalle.
Yritä jaksaa nousta uudelleen, kun ajattelemattomat rekrytoijat lannistavat. Kun ei itse laita hanskoja naulaan, ennenpitkää onnistaa ja oma tie avautuu. Minä ainakin uskon niin. Usein tilanne selviää viimeistään silloin, kun omat voimat tuntuvat jo olevan ihan lopussa. - Yritän itsekin taas jaksaa uskoa samaan; olen ehtinyt sen muutamia kertoja kokea.
Nykyään ammatillisella koulutuksella ei ole mitään virkaa ellet sitten ole käynyt lisäksi AMK tutkintoa mutta siinäkin aloilta jotka eivät vähääkään liippaa tietotekniikkaa.
Itselläni on kolme amistutkintoa ja olen työtön todennäköisesti ikäni. Jos ikää ei ole 25 ja työkokemusta väh. 10 vuotta AMK tai yliopistotutkinto on turha enää pyristellä.
tv:ssä, jotta tavallisista perus ammattilaisista on kohta pulaa.porukka on ylikoulutettua eikä saa työntekijöitä esim.putkimiehiä jne.tulevaisuudennäkymät ovat tällaiset.opiskelu kannattaa myös.vaikken ole itsekään toista ammattia itselleni lukenut tai lukenut "korkeemmalle".lisäkoulutusta voi hankkia lyhyellä opiskeluajalla.itse sain töitä eri alalta mihin olin lukenut ja olin tyytyväinen,vaikka monet katsovat tätäkin työtä alaspäin,mutta aivan sama.työ on mukava,enkä tarvitse huippupalkkoja.työ ei myöskään kestä koko vuotta,mutta olen tyytyväinen edes tähän.
vai nainen ja minkä ammattitutkinnon olet amiksessa suorittanut.
Hanskoja ei pidä kuitenkaan koskaan panna tiskiin. Normaali työkykyinen ja -haluinen ihminen kyllä ennen pitkää työllistyy, koska tällaisia ihmisiä työmarkkinat oikeasti tarvitsevat.
Muista että sinulla on aina useita vaihtoehtoja, nykytilanteeseen ei tarvitse tyytyä esim.
- muutto jollekin isommalle paikkakunnalle (esim. pääkaupunkiseudulle), jossa työpaikkojen tarjonta on suurempaa
- alan vaihto ja uuden opiskelu (esim. putki- ja lvi-alan miehistä on huutava pula)
- omaa alaa läheltä liippaavien aineiden lisäopiskelu (esim. atk-taitojen opiskelu menee harvoin hukkaan ja osoittaa, ettet ole työttömyysaikanasi ollut passiivinen)
- harjoittelun kautta työelämään (tarjoa itseäsi aluksi vaikka ilmaiseksi)
- yrittäjäksi ryhtyminen
- vapaaehtoistyö (sitäkin kautta voi työllistyä)
- pudota rimaa työpaikkojen suhteen, esim. rupea vaikka siivoamaan (sekin osoittaa aktiivisuutta).
Muiden mielipiteistä ei pidä välittää, tärkeintä on säilyttää usko omiin mahdollisuuksiinsa mutta kuitenkin realistiselta pohjalta. Mieti mitä itse haluaisit tehdä. Onko se opiskelemasi ammatti oikeasti sitä, mitä todella haluat tehdä? Löytyykö esim. joku harrastus, josta voisi tulla myös työ? Oletko intohimoisesti kiinnostunut jostakin? Jos olet, se näkyy ulospäinkin ja motivoitunutta työnhakijaa on vaikea vastustaa.
Työllistyminen kyllä onnistuu, kunhan vain jatkat sinnikkäästi yrittämistä. Ajattele niinpäin, että
eteen osuneet työpaikat eivät edes ole olleet sitä, missä sinun lahjasi olisivat olleet parhaimmillaan. Tsemppiä!!!
Mene oppisopimukseen lähellä ammattitutkintoasi olevaan ammattikoulutukseen. Pääset heti tienestiin. Ja ole uuttera tämän paikan hakemisen kanssa, älä luovuta. Muuten et sä ole mikään tyhmä, osaa hyvin kirjoittaa suomen kieltä ammattikoululaiseksi!
Valmistuin keväällä 2002 merkonomiksi. Pakollisen työharjoittelun suoritin ilmaiseksi valtion virastossa ja sain jatkaa palkallisena käsän. Sen jälkeen ei paikkaa tullut ja olin koko syksyn työttömänä lähettäen n.100 hakemusta ilman ainuttakaan haastattelua. Kyllä monesti meni jo usko.
Sitten soitin vanhaan paikkaan ja kysyin voisinko tulla ilmaiseksi taas harjoittelemaan, pääsin loppu-vuodeksi mikä aiheutti ystäväpiirissä kummastusta, "Teet ilmaiseksi töitä, hullu".
No paikassa hankittujen suhteiden kautta pääsin toiseen virastoon, missä seuraavan 2 vuoden aikana olin 4 3kk pätkää ja hyvien suositusten ansiosta sain vihdoin kolmannesta virastosta vakinaisen viran viime keväänä.
Joten se on hyvin paljon itsestä kiinni jaksaako yrittää ja uskoa parempaan huomiseen.
Kyllähän se pistää välillä vihaksi tämä katkera kalkki työn haussa, mutta eteenpäin ei muu auta.
Itse kävin ensin lukion, sitten työmarkkinatuelle n. 4 kuukaudeksi. Tämän jälkeen ammatillinen tutkinto (1,5 v) nopeutetulla aikataululla (stipendit) ja kesätöihin. Jonka jälkeen jatkoin alaa yliopistoon lukemaan, viidessä vuodessa hyvät maisterinpaperit. Joka kesä alan töissä monipuolisesti, osittain myös lukukauden aikana.
Lopputulemana minulla on, että 9 kk olen ollut jälleen työmarkkinatuella. Hakemuksia on lähetelty, rekryfirmat läpi käyty, soiteltu. Tutkinto antaa valmiuksia moneen. Ammatinvalinta psykologit, työvoimaneuvojat käyneet läpi/päivittäneet hakemukseni ja CV:ni, jotka moitteettomat. Taustat kunnossa, mutta palkanmaksajaa ei vain löydy ei sitten suorittavalta portaalta, asiantuntijoista, esimiestehtävistä. Välillä kyllä tuntuu, että ei tässä olla periaatteessa lukion jälkeisestä tilanteesta menty puusta pitkään edelleen siis työmarkkinatuella. Missä vika, yritys on ainakin ollut kovaa hankkia laaja-alaisia valmiuksia.
lisäksi yhen projektin mukaan olis pitänä mennä ilmaistyöhön kuukaudeksi, jotta saisi tietää osaako tehdä työtä. Härskiksi sen tekee se että kun ei kuunnella ihmistä joka sattuisi tietämään itse mitä tarvitsee. Työnvälitystoimisto ei palvele yksilökohtaisesti vain niitä lukuja kikkailee niillä. Savossa luvataan yhtä kun toteutus aika niin sanotaankin ettei se niin meekkään. Mitä höriset? Kaikki tuttua mistä kirjoittelette ja sitte on niillä projekteja joillla ne yrittää auttaa. perusasia etttä oma työ säilyy kuhan hänessä keskustellaan Työtä hakiessa työnantajat kyselee erityisosaamista ni mistä sitä saa kue ei oo töitä ja rahaa hankkia sitä.
Kyllä olen huomannut töitä hakiessa että jotkut työnantajat ovat todella törkeitä. Jopa siinä vaiheessa kun soitat niin puhelimessa ovat törkeitä ja kysyvät kokemusta ja sen jälkeen melkein lyövät luurin korvaan. No kyllä silloin tulee selväksi että enää en ikinä hae samaan firmaan töihin. Ammattitutkinnon olen käynyt 5vuotta sitten no jotkut ovat kyllä ehdottaneet että perustaisin oman firman mutta mielestäni se on turhan riskialtista puuhaa. Myöhemmin olen huomannut itsessäni esiintyjän vikaa yms