Deliusin oma arvio säveltäegostaan kuului:
" En väitä olevani englantilainen säveltäjä",
mikä saattaakin tuntua nykyvalossa varsin yllättävältä tunnustukselta ja kommentilta niille, jotka mieltävät hänet pohjimmiltaan perienglantilaiseksi taiteilijaksi, unohtaen kuitenkin sen tosiseikan, että Deliusin tehtailija-isä oli Saksan Westphalenista Bielefeldin kaupungista Englantiin, Bratfordiin, muuttanut emigrantti, 12-lapsen isä, joka toivoi poikansa jatkavan työtään villatehtailijana, mutta tälläpä olikin toisenlaiset suunnitelmat uraansa varten.
Ainakin Euroopan mantereella Delius mielletään vuosisadan vaihteen edustavimpien Englantilaisten säveltäjie kastiin jakaen tämän kunnian Elgarin, Ralph Vaughan Williamsin ja Gustav Holstin, miksei Waltoninkin kanssa.
Toisaalta, mikäli brittiläistä kompositööri-idiomia ylimalkaan voidaan edes kuvitella jonakin itseiarvoisena absoluuttisena realiteettina, niin tuolloin he voisivat hiukan ihmetellä säveltäjiensä kansallista identiteettiä, sillä niin kirjavia olivat heidän tyylivaikutteensa, myös ja ennen muuta Deliusilla, joita hän ammensi mm. norjalaisesta kansanmusiikista jousisarjoihin ja laulujensa teksteihin, niinikään Pohjois-Amerikasta, ja itämailta, Sakuntala, jne. pentatonisista hypnoottisen raukeasti soivista sävelmistä, ranskalkaisesta impressionismista ja saksalaisista tyylivaikutteista puhumatta.
Eli tuskin mikään muu musiikillinen muotokieli näyttäisi olevan kansainvälisempi inspiraationsa lähteissään, kuin brittiläinen taidemusiikki ja Delius etunenässä. Näin lienee laita myös Brittenin ja Tippetin kohdalla.
" En väitä olevani englantilainen säveltäjä",
mikä saattaakin tuntua nykyvalossa varsin yllättävältä tunnustukselta ja kommentilta niille, jotka mieltävät hänet pohjimmiltaan perienglantilaiseksi taiteilijaksi, unohtaen kuitenkin sen tosiseikan, että Deliusin tehtailija-isä oli Saksan Westphalenista Bielefeldin kaupungista Englantiin, Bratfordiin, muuttanut emigrantti, 12-lapsen isä, joka toivoi poikansa jatkavan työtään villatehtailijana, mutta tälläpä olikin toisenlaiset suunnitelmat uraansa varten.
Ainakin Euroopan mantereella Delius mielletään vuosisadan vaihteen edustavimpien Englantilaisten säveltäjie kastiin jakaen tämän kunnian Elgarin, Ralph Vaughan Williamsin ja Gustav Holstin, miksei Waltoninkin kanssa.
Toisaalta, mikäli brittiläistä kompositööri-idiomia ylimalkaan voidaan edes kuvitella jonakin itseiarvoisena absoluuttisena realiteettina, niin tuolloin he voisivat hiukan ihmetellä säveltäjiensä kansallista identiteettiä, sillä niin kirjavia olivat heidän tyylivaikutteensa, myös ja ennen muuta Deliusilla, joita hän ammensi mm. norjalaisesta kansanmusiikista jousisarjoihin ja laulujensa teksteihin, niinikään Pohjois-Amerikasta, ja itämailta, Sakuntala, jne. pentatonisista hypnoottisen raukeasti soivista sävelmistä, ranskalkaisesta impressionismista ja saksalaisista tyylivaikutteista puhumatta.
Eli tuskin mikään muu musiikillinen muotokieli näyttäisi olevan kansainvälisempi inspiraationsa lähteissään, kuin brittiläinen taidemusiikki ja Delius etunenässä. Näin lienee laita myös Brittenin ja Tippetin kohdalla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.