Miten teillä on onnistunut "puoliskon" ja vanhempien sopeuttaminen toistensa toistensa tapoihin ja ajatusmaailmaan? Kestikö pitkäänkin, ennen kuin mies-/naisystäväsi hyväksyttiin ja häntä alettiin pitää perheen jäsenenä?
Olen surullinen, sillä olen löytänyt ihanan miehen, jonka lapsuudenkodissa viihdyn, mutta jota oma perheeni ei ole oikein ottanut vastaan. Juuri kukaan muu kuin äitini ei koskaan kutsu meitä kylään tai kysele kuulumisiamme.
Miten voisin lähentää poikaystävääni ja vanhempiani toisiinsa? Miten te vietätte aikaa appien ja anoppien kanssa? Mitä keinoja voi käyttää, kun ihmisillä on aivan erilaiset työ-, koulutus- ja perhetaustat? Poikaystävälläni on avoin mieli ja hän on halukas tutustumaan perheeseeni paremmin. Hän suhtautuu vanhempieni arvomaailmaan kunnioittavasti.
Olen surullinen, sillä olen löytänyt ihanan miehen, jonka lapsuudenkodissa viihdyn, mutta jota oma perheeni ei ole oikein ottanut vastaan. Juuri kukaan muu kuin äitini ei koskaan kutsu meitä kylään tai kysele kuulumisiamme.
Miten voisin lähentää poikaystävääni ja vanhempiani toisiinsa? Miten te vietätte aikaa appien ja anoppien kanssa? Mitä keinoja voi käyttää, kun ihmisillä on aivan erilaiset työ-, koulutus- ja perhetaustat? Poikaystävälläni on avoin mieli ja hän on halukas tutustumaan perheeseeni paremmin. Hän suhtautuu vanhempieni arvomaailmaan kunnioittavasti.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei ole kiva kun on koko ajan semmonen olo että jos kävis äitiä kattomassa niin en saisi viedä aviomiestäni mukanani. Hän on minulle sanonut että siskoni mies on "aivan vieras ihminen" joten kai minunkin mieheni sitten on.
Kumma kun pitäisi olla vain verisukulaisten kanssa tekemisissä ilmeisesti, olisinkohan ollenkaan saanut siskoni kanssa mennäkään naimisiin, olisi pitänyt vissiin pysyä vanhoinapiikoina että äiti olisi saanut seurustella "omien" kanssa enemmän.
Samalla hän vaatii että me otamme avosylin vastaan hänen juopon miesystävänsä (eivät ole olleet edes naimisissa eikä edes asuneet yhdessä).
Tämä on ilmennyt parinkymmenen vuoden aikana vaikka minkämoisissa tilanteissa, ei pelkästään sanoissa.
Tällainen on minun mielestäni ihan ristiriitaista ja sairasta. Mutta mitään ei voi kun toista ihmistä ei voi muuttaa.
Ei vaan tee niin kovin mieli käydä äidin luona kun minulle rakkain ihminen ei tunnu olevan tervetullut silloin harvoinkaan kun käymme.
Ja kun äitini aina minulle haukkuu sisartani ja sen miestä niin kai hän sisarelleni sitten aina haukkuu minua ja minun miestäni. Vaikka tuskin tuntee kun emme edes asu Suomessa.
Ongelmana myös omat vanhemmat.Olen sisarussarjan ainut uros ja mulla 4 siskoa.Joskus kylläännyin kun oma isä aina kehuskeli kuinka hyviä nämä vävypojat on.Tuumasin sitten aikani kuunneltuani,että tuntuu vävykin olevan ihminen mutta miniä ei paskaakaan kummempi.Siihen loppui vävyjen kehuminen.Toki nämä vanhemmat tietävät avioliittomme ristiriidat ,mutta kumminkin, kaikki tässä ollaan Luojan edessä samanarvoisia.
hipiältään tumma?
Minun äitini on sanonut miehestäni, että ei halua nähdä "sellaista" miestä koskaan. Joten en minäkään, eikä lapsemme, käydä äitini luona.
Joskus tuntuu surulliselta, mutta vanhempiansa ei voi valita. Voi vain itse oppia jotain, ja tehdä itse aikanaan toisella tavalla.
..true.
Nää ei koskaan muutu, ainakaan parempaan suuntaan valitettavasti :(
Valitkaa itse mieleisenne puolisot jatkossakin, itselle ne tulee eikä muorille.
Ei vanhemmat saa määrätä aikuisten lastensa elämää.
Tänään sain pitkästä aikaa kirjeen äidiltä. Hän kirjoitti että olisi mukava tavata minut ja lapsi, mutta "kuten ymmärrät, en mitenkään voisi ottaa vastaan miestäsi".
Siis todellakaan en ymmärrä miksei voisi. On järkyttävää että äiti pystyy noin vihaamaan miestä, jota ei ole koskaan nähnyt. En edelleenkään aio mennä äidin luokse ilman miestäni.
.. aika jäärä toivoton tapaus :(
Oletko kysynyt mikä helvetti vaivaa, ihan ystävällisesti mutta jämptisti?
Miksei äitisi halua nähdä miestäsi? Sinulla täytyy olla tiedossa syy! Kerro se, koska heittelet tuollaisia kommentteja kehiin. Voisimme pohdiskella onko sorsimiseen (ompahan verbi, perusm. sorsia, hohhoijaa) syytä. Tai mikäli et tiedä syytä tiedustele sitä!
Erosin aviomiehestäni koska rakastuin tähän uuteen. Äiti piti kovasti edellisestä miehestäni ja syyttää nyt koko erosta uutta miestäni (ei niinkään minua, kumma kyllä).
Lisäksi olen eronnut uskonnosta, jota äiti tunnustaa.
juuri se, että äitisi mielestä uusi miehesi "rikkoi" perheesi ja näin varmaan ainakin osaltaan uusi miehesi onkin ainakin välillisesti syyllistynyt! Minusta kuitenkin äitisi käytös, ainakin näillä tiedoilla, ei ole asiallista.
En ymmärrä, enkä voisi kuvitella, että oma äitini kirjoittaisi tuollaisen hylkykirjeen. Jos äitini tekisi noin eli pakottaisi valitsemaan, niin valitsen mieheni. Jos anoppi tekisi noin, mieheni valitsisi minut. Tästä olen varma. Anoppi räjähti minulle kerran puhelimessa, ei pitänyt siitä, että poikansa näytti omaa tahtoa, ja siitä että minä puolustin miestäni: meillä meni välit poikki puoleksi vuodeksi, anopin tahdosta. Kestimme yhdessä, ja aika oli aivan upeaa, tein vain virheen ja puhuin mieheni ympäri sovintoon äitinsä kanssa.
Mutta teimme taannoin erään ratkaisun uudenvuoden varalle: tämä tulee vaivaamaan appivanhempia ja aiheuttamaan heille vielä lisää harmaita hiuksia. Toivon näin. Pääsemme eroon monesta ongelmasta ja kyydin pummauksesta ja ennenkaikkea säästämme rutkasti rahaa.:)
Sen verran olen minäkin uskonnollinen että olen samaa mieltä raamatun kanssa siitä että "mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja yhtyköön vaimoonsa ja nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi" (jotenkin näin se menee).
Tarkoittaa siis sitä että aviopari on perusyksikkö, siinä ei kummankaan vanhemmilla ole osaa eikä arpaa. Raamattu on viisas kirja.
Äidille tuskin tulee yllätyksenä, että en mene vierailemaan hänen luonaan ilman miestäni. Minä pitäydyn omaan "perusyksikkööni".
Mulla on aivan päin vastainen tilanne. Äitiliini utelee kaikki asiat mitä päästään vaan voi keksiä, ja jos en halua kertoa yksityiskohtaisesti viikon tekemisiämme, hän suuttuu ja alkaa sääliä itseään ja puhumaan siitä kuinka minä vihaan häntä. Heti kun muutan toiseen kaupunkiin, viilennän yhteyden pidon aivan täysin. En tajua miten isäni on kestänyt häntä kaikki heidän vuotensa.
Niin raivostuttavaa etten tiedä mitä tehdä.
...että koska et ole vastannut kysymykseeni niin syynä on se, ettei miehesi ole ... kauniisti sanoen ... sillai skandinaavialaisittain "kalvakka".
Onko puolison ihonväri mielestäsi riittävä syy, jonka perusteella vanhempi voi "hylätä" aikuisen lapsen? Tekisitkö sinä niin?
Jaska, sinä olet utelias ihminen. Kiinnostunut "syystä". Ärsytät minua jonkin verran. Silti kerroin juuri tuossa ylempänä omat "syyni", katsotaan mahdatko kommentoida...
on kysymykseesi vastaus!
"Miten teillä on onnistunut "puoliskon" ja vanhempien sopeuttaminen toistensa toistensa tapoihin ja ajatusmaailmaan?"
"Mitä keinoja voi käyttää, kun ihmisillä on aivan erilaiset työ-, koulutus- ja perhetaustat?"
Yllämainitut sitaateissa olevat lauseet ovat alkuperäisen kirjoittajan viestistä! Suomalaisten ennakkoluulon ulkomaalaisia, varsinkin aivan eri kulttuurista saapuvia kohtaan tietäen halusin tarkennusta viestiin, koska minulla oli "etiäinen".
Syy ja seuraus kulkevat käsi kädessä. Kaikkiin toimintoihin liitty aina jokin syy. Miesten ja naisten (kaiken) käyttäytymisen perimmäisenä "syynä" on sukupuolivietti. Tämä ei nyt kuulu tähän asiaan, mutta selvitetyksi siihen miksi olen kiinnostunut syystä tai syistä.
"Ärsytät minua jonkin verran." totesit Leila. Nyt voit varmaan jättää lauseesta pois sanat "jonkin verran"!;-}