Haluaisin jakaa kokemani kauhun hetket tämän hetken ehkä vaarallisimman huumeen kanssa. Kaikki varmaan jo tässä vaiheessa tajuavat että puhun hasiksesta, joka on lähtöisin paholaisen luomasta
kasvista, cannabis sativasta.
Olin 16-vuotias kun jouduin tekemisiin tämän kauhean yrtin kanssa. Olin samana kesänä kun täytin vuosia, saanut uusia kavereita. En tietenkään tässä vaiheessa vielä tienyt että uudet 'kaverini' olivat pahimman luokan rikollisia. He nimittäin käyttivät kannabista.
Menen suoraan asiaan, eli kohtalokkaaseen yöhön jonka vietin näiden kavereiden kanssa. Yksi kavereista oli ostanut 1 g hasaa ja meillä oli
aikomuksena vetää se kolmen kesken. Tämä sama kaveri oli hommannut eräänlaisen piipun samana päivänä ja hän nimitti sitä "bongiksi". Sain ensimmäisenä kavereistani vetää huumetta, koska en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt sitä.
Olin koko päivän vetänyt heroiinia, joten ei mikää ihme että suostuin kokeilemaan tätä kaikkien aikojen vaarallisinta huumetta, ganjaa. Otin piipun käteeni ja otin pienet savut. Ensin alkoi päätä hieman särkeä, ja ajattelin että tässäkö tämä sitten olikin. Mutta sitten alkoi
todellinen trippi. Näin joka puolella pieniä kääpiöitä jotka yrittivät kurotella käsiään minua kohti. Olin niin pilvessä etten pystynyt liikkumaan ollenkaan. Mutta tämä oli vain painajaisen alkua. Kaverit olivat sillä aikaa polttaneet pesän loppuun ja he alkoivat kummatkin
kouristella rajusti. Vaahtoa valui toisen suusta. Ajattelin että minun täytyy auttaa heitä, mutta en edelleenkään pystynyt liikkumaan. Katsoin jalkojani ja näin jotain kamalaa. Jalkani olivat alkaneet tummua ja tahmeaa ainetta kupli niistä. Aloin sulaa. Koko alaruumiini suli tummaksi mössöksi huoneen lattialle, ja tämän nähtyäni menetin tajuntani kokonaan. Heräsin kuukautta myöhemmin sairaalasta ja minulle kerrottiin että olin ollut koomassa koko tämän ajan, ja oli ihme että olin elossa. Kaverini olivat kummatkin kuolleet kannabiksen yliannostukseen, olivathan he kummatkin polttaneet melkein 0,5 grammaa.
Nykyään olen saanut elmämäni raiteilleen. Minulla on uraputki alkamassa, olen McDonaldsissa töissä pihvien paistajana. Elämä hymyilee. Sano siis EI kannabikselle.
Sano EI kannabikselle
20
2756
Vastaukset
- hadA:D:D:D
:D:D:D kiitos nauruista
- jooseppi
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA! - Onko näin?
jooseppi kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!ei juma kiitos näistä tarinoista xD
Harvoin on ollut näin hauskaa tätä forumia lukiessa :D
"yksikin kannabis piikki voi tappaa" xDDDDDD - ERB WARRIOR
jooseppi kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!"'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa."
Ei jumalauta!!!!!!! :`D - PILVIPÄÄ
jooseppi kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!utelaisuudesta kysyn, että mistähän sait tätä ihmeainetta. Olen erittäin kiinnostunut :)
- Anonyymi
jooseppi kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!Ihana klassikko! Onneksi löysin tämän tarinan vuosien takaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihana klassikko! Onneksi löysin tämän tarinan vuosien takaa.
sanon pirille ja kannabiksen kanssa että kyllä.
T huume Tuovinen
A 3
Välitystä lähes viiden vuoden ajan
- naapurin äijä
että rupesit käyttämään huumeita? ei ollut vaan se oli sun oma vika!
- ERB WARRIOR
Onko tämä huumoripäissään laitettu trolliviesti vai mitä v*1t*T*ua?
- Naapurin_äijä
Laaja-alaisen elämänkokemukseni valossa uskallan väittää sen olleen naapuripitäjän kevytmielisen bilettäjä-pissiksen syy.
Nyt ollaan sitten vaarassa siirtyä kovimmista kovimpiin, paljosta vetoa että kehissä on kohta jeesusta päänsisäisesti. - Naapuri muusikko
Naapurin_äijä kirjoitti:
Laaja-alaisen elämänkokemukseni valossa uskallan väittää sen olleen naapuripitäjän kevytmielisen bilettäjä-pissiksen syy.
Nyt ollaan sitten vaarassa siirtyä kovimmista kovimpiin, paljosta vetoa että kehissä on kohta jeesusta päänsisäisesti.Se, että olet joskus ottanut muutaman ylimääräsen disperiinin ja toipunut nettiriippuvuudesta ja kouhotat palstalla kannabiksen puolesta ei tee sinusta ihmistä, jolla on laaja-alainen elämänkokemus. Tämän sanon laajempialaisemmalla elämänkokemuksella kuin sinä.
- Naapurin_äijä
Naapuri muusikko kirjoitti:
Se, että olet joskus ottanut muutaman ylimääräsen disperiinin ja toipunut nettiriippuvuudesta ja kouhotat palstalla kannabiksen puolesta ei tee sinusta ihmistä, jolla on laaja-alainen elämänkokemus. Tämän sanon laajempialaisemmalla elämänkokemuksella kuin sinä.
Sano vaan.
Trollipeikot ovat tehokkaita. Kas kun mitään nettiriippuvuutta ei minulla ole koskaan ollutkaan.
Edes päihde/lääkesektorin omat elämänkokemukseni eivät tee minusta mitenkään erikoisen valveutunutta. Se tulee ihan jostain muualta.
Lopuksi,
"kouhotan" asiasta joka estää liian monelta valinnan joka olisi terveydellisesti perusteltua. Ilmeisesti en saisi näin toimia. - Naapurin mulkku
Naapurin_äijä kirjoitti:
Sano vaan.
Trollipeikot ovat tehokkaita. Kas kun mitään nettiriippuvuutta ei minulla ole koskaan ollutkaan.
Edes päihde/lääkesektorin omat elämänkokemukseni eivät tee minusta mitenkään erikoisen valveutunutta. Se tulee ihan jostain muualta.
Lopuksi,
"kouhotan" asiasta joka estää liian monelta valinnan joka olisi terveydellisesti perusteltua. Ilmeisesti en saisi näin toimia.et tietenkään saa. On moraalisesti arveluttavaa kouhottaa terveydelle haitallisten aineiden puolesta.
Etkö ymmärrä sitä? - tutkitaan
Naapurin mulkku kirjoitti:
et tietenkään saa. On moraalisesti arveluttavaa kouhottaa terveydelle haitallisten aineiden puolesta.
Etkö ymmärrä sitä?..mutta ei "kouhoteta". Mielestäni on moraalisesti kuitenkin hyvinkin arveluttavaa yhteiskunnalta sallia alkoholinkäyttö kansalle, mutta samalla kieltää kannabiksen käyttö täysi-ikäisiltä, erään planeetan hapen ja typen vaikutuksen alaisilta olioilta, jotka mielummin polttelisivat viikonloppuina pari jointtia, kun kurlaisivat ravintoloissamme viinapommeja (näillä, kun voi olla tutkitusti sangen petollinen vaikutus, jopa tappava.) t.kannabis ei tuhoa mitään.
- Anonyymi
tutkitaan kirjoitti:
..mutta ei "kouhoteta". Mielestäni on moraalisesti kuitenkin hyvinkin arveluttavaa yhteiskunnalta sallia alkoholinkäyttö kansalle, mutta samalla kieltää kannabiksen käyttö täysi-ikäisiltä, erään planeetan hapen ja typen vaikutuksen alaisilta olioilta, jotka mielummin polttelisivat viikonloppuina pari jointtia, kun kurlaisivat ravintoloissamme viinapommeja (näillä, kun voi olla tutkitusti sangen petollinen vaikutus, jopa tappava.) t.kannabis ei tuhoa mitään.
Kuinka kauan olet käyttänyt ? Ei tuhoa mitään ?
Tule sanomaan sama asia viiden, kymmenen vuoden kuluttua, onko elämäsi yhtä hyvää, kuin ehkä nyt vielä on.
Vai onko elämäsi hyvää, miksi käytät kannabista ? Kai monet silläkin pakenevat ankeaa elämäänsä, ettei tarvitse kokea ahdistusta selvin päin.
- punasilmä
Hienoa että olet saanut elämäsi taas raiteilleen
- PILVIPÄÄ.
kyllä sun on nyt tehtävä parannus ja alettava käyttää kamaa ennen kuin viinapiru sut vie.
- sis
vittu repesin.. hahahhaa... vaahtoaki vielä, tais vaa pestä hampaitaan ku heroinipäissäs pompit. hahaaa.. ehkä vaarallisi.. hhahahah on se kannabis kyllä "huume" mu mieto sellainen ja vieläpä tupakkaa ja viinaa terveellisempää ja pla pla pla en jaksa jauhaa mut . ei helvetti. mee miettii näit tarinoita
taino ehkä toi oli mahd. nimittäin hasa tais olla sit "likasta" eli sitä yrttiä oli siit ehkä 1/10 osa ja loput kaiken mailma myrkkyi..
mut ihan sma, kiitti nauruist. - fgljkfkhytjnvbj
okei eli kannabiksen yliannostukseen EI VOI KÄYTÄNNÖSSÄ KUOLLA se mitä tos on sit poltettu ni ei oo kyl cannabis sativaa vaan jotain ihan muuta ei todellakaan hasista.. miks jotkut ees alkaa tollasii tarinoita selittämään.. mä nauroin ku luin koko jutun! :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vuonna 2026 jää entistä vähemmän rahaa käteen palkansaajille
Työttömyysvakuutusmaksu nousee 0,3 prosenttia. Työeläkemaksu nousee 7,15 prosentista 7,3 prosenttiin. Työmarkkinajärjest906495Suomen kansa puhunut: Purra huonoimpia ministereitä
Kouluarvosanalla 6–, eli samaa tasoa mitä Purran oikeakin koulutodistus. Epäpätevyys on tullut huomattua Suomen talouden4564576Mitä aiot tehdä uudenvuoden aattona
Mitä olet suunnitellut tekeväsi uudenvuoden aattona ja aiotko ensi vuonna tehdä jotain muutoksia tai uudenvuoden lupauks1222510Joulun ruokajonoissa entistä enemmän avuntarvitsijoita - Mitä ajatuksia tämä herättää?
Räppärit Mikael Gabriel, VilleGalle ja Jare Brand jakoivat ruokaa ja pehmeitäkin paketteja vähävaraisille jouluaattoa ed1372339Marin sitä, Marin tätä, yhyy yhyy, persut jaksaa vollottaa
On nuo persut kyllä surkeaa porukkaa. Edelleen itkevät jonkun Marinin perään, vaikka itse ovat tuhonneet Suomen kansan t02101Pituuden mittaaminen
Ihmisen pituuden mittaaminen ja puolikkaat senttimetrit. Kuuluuko ne puolikkaatkin sentit tai millit teistä ilmoittaa m261099En tiedä enää
Pitäiskö mun koittaa vältellä sua vai mitä? Oon välillä ollut hieman mustasukkainen, myönnän. En ymmärrä miksi en saa su691020Luuletko, että löydetään vielä
Yhteys takaisin? En tiedä enää mitä tehdä... tuntuu jo että olen vieraantunut sinusta. Naiselta53990- 96902
- 65787