Te jotka syötte esimerkiksi jotain lääkettä laihtuaksenne, mitä sitten kun kilot ovat pudonneet ja lääkitys loppuu? Palaako kilot takaisin vai miten saatte pidettyä itsenne kurissa?
Kertokaa joku jolla on kokemusta laihduttamisesta, ainakin -20kg, miten uuden painon kanssa pystyy tasapainottelemaan laihtumisen jälkeen. Tarkkailetteko te syömisiänne koko ajan vai muuttuuko se luonnolliseksi osaksi elämää?
Mä en halua tulla jojo-laihduttajaksi, mutta pelkään, että musta tulee juuri tulossa sellainen, koska olen aina ollut suruihini syöjä ja iloihini myös. Eli ruoka on aina ollut palkinto milloin mistäkin. Nyt vasta muutaman kilon pudottaneena mietin jo tulevaisuutta.
Onko teillä ollut laihduttamiseen jokin vahva motivaation lähde ja onko se riittänyt urakan jälkeen pitämään painon kurissa. Siis, että ette retkahda takaisin vanhaan entiseen käyttäytymismalliin.
:) Kiitos jos jaksatte vastata
Kertokaa joku jolla on kokemusta laihduttamisesta, ainakin -20kg, miten uuden painon kanssa pystyy tasapainottelemaan laihtumisen jälkeen. Tarkkailetteko te syömisiänne koko ajan vai muuttuuko se luonnolliseksi osaksi elämää?
Mä en halua tulla jojo-laihduttajaksi, mutta pelkään, että musta tulee juuri tulossa sellainen, koska olen aina ollut suruihini syöjä ja iloihini myös. Eli ruoka on aina ollut palkinto milloin mistäkin. Nyt vasta muutaman kilon pudottaneena mietin jo tulevaisuutta.
Onko teillä ollut laihduttamiseen jokin vahva motivaation lähde ja onko se riittänyt urakan jälkeen pitämään painon kurissa. Siis, että ette retkahda takaisin vanhaan entiseen käyttäytymismalliin.
:) Kiitos jos jaksatte vastata
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rakastu, se toimii takuulla! ^^
:D mies on jo...eikä aikeita vaihtaa!
No, motivaatio on todellakin se tärkein osa-alue siinä että sen painon saa pidettyä poissa ja pudotettua ja useimmiten siihen ei riitä pelkästään se että haluaa vain näyttää hyvältä. JOskus kyllä, esim omalla kohdallani. Neljä vuotta sitten pudotin n.25kg, reilussa puolessa vuodessa, jonka jälkeen olin ns. normaalipainoinen(=hoikka). Tuo kyseinen aika oli täyttä helvettiä, väh. 5 kertaa urheilua viikossa, jatkuvaa syömisen tarkastelua ja jumalatonta itsekuria. Itselläni oli erittäin hyvä motiivi, joten kestin tuon ajan hyvin, mutta uudelleen en siihen pystyisi. Sen jälkeen on urheilusta tullut elämäntapa (väh. 3 kertaa vko ) ja tuon ajan jälkeen ahmimiset loppuivat ja sallin itselleni herkkuhetkiä silloin tällöin. Kaikkea saa syödä, mutta tietenkin kohtuudella. Kannattaa miettiä että jos syö keksin ja mieli tekee toista, onko tarpeen syödä toista, sillä se maistuu täsmälleen samalta kuin se ensimmäinen (?). Urheilun kannattaa olla monipuolista, itselläni alussa mm. juoksu, sali, uinti, lisäsin reilusti hyötyliikuntaa (kävelin reilun kilometrin bussipysäkille aamuisin vaikka miltei oven vieressä olisi ollut pysäkki),keväällä pyöräilin töihin ainakin kolmena päivänä, portaat ylös AINA, kävelin kauppaan ja kannoin kassit kotiin... Kunhan urheilu on mieleistä ja sykettä kohottavaa, kunto nousee, tekee useammin mieli liikkua (alussa kun olin plösö niin sohvalta jääkaapillekin noouseminen tuntui välillä hyvin työläältä) ja olo kohenee, ei tarvitse joka iloon ja suruun syödä, stressaavassa tilanteessa lähden nykyisin lenkille ajatuksia selvittämään, en lähikauppaan ostamaan pullapitkoa. Kun löytää terveelliset kevyt tuotteet kaupasta ja vähentää reilusti suolan käyttöä (alussa ruoka maistua suoraan sanottuna ihan pa***lta, mutta makuun tottuu parin viikon totuttelun jälkeen) ja muistaa enemmin katsella itseään peilistä kuin tuijottaa niitä vaa'an lukemia, niin tulosta tuntuu syntyvän. Sitten muutaman kuukauden päästä vasta menee vaa'alle, niin yllätys saattaa olla melkoinen (tai sitten jos ei mutta kroppa on pienentynyt, niin tietää saaneensa lihasta ihran tilalle) ja niin....
Eli siis lisää liikuntaa, alku on rääkkäystä, mutta tämä toimi itseni kohdalla, yritä löytää hyvä motivaation lähde, eli käy esim. kolesteroli ja verenpaine ja rasvaprosentin mittauksissa, varaa beach loma jonnekin puolen vuoden päähän tms. Ja urheiluksi kannattaa valita jotain mistä oikeasti pitää, muuten kiinnostus urheiluun lopahtaa jo ensimmäisen kuukauden jälkeen (hyvä keino on esim. käydä kokeilemassa eri harrastuksia kerran [yleensä eka kerta on ilmaista] ja etsiä se oikesti juuri se liikunta muoto mikä miellyttää)
Onnea yritykselle, olemme kaikki kuitenkin erilaisia ihmisiä, eli se mikä toimi itselläni, ei välttämättä toimi sinulla, mutta tämä oli minun ohjeeni...
Ja kannattaa asettaa itselleen tietty REALISTINEN tavoite, ja sitten sen painon kanssa elää vuosi tai jopa kaksi ennen kuin yrittää siitä sitten lähteä lisää tiputtamaan (mikäli edes enää haluaa)
Itselläni on tullut tässä ajassa vasta n. kolme kiloa takaisin ja nyt niitä sitten sulattelemaan pururadalle....
Herkkuhetkiä kannattaa pitää aina välillä (esim. kerran parissa viikossa) mutta muistaa silloinki kohtuus, ostaa vaikka paria eri tuotetta mitä mieli tekee, ei kuitenkaan koko karkkiahyllyä tyhjentää silloin...
Kohtuutee´n oppii, alku aina vaikeaa mutta lopussa kiitos seisoo.
Eräs ystäväni sai inokkeen laihduttaa kun kävi salilla kokeilemassa 20kg painoista levyä, eikä meinannut sitä nostaa...Sitten hän tajusi että sen verran hän kantaa itse kropassaan joka päivä ylimääräistä, joten miten kevyt olo hänelle tulisikaan jos sen verran saisi kropasta pois....
Liikunta varmaan auttaa minuakin. Olen muutaman vuoden ollut sohvaperunana joten nyt olen aloittanut rauhallisesti kävelemällä. Tiputettavaa on niin paljon, että taitaa olla parasta nivelillekkin. Tulevaisuudessa kyllä ajattelin alkaa taas käymään jossain voimistelussa/jumpassa. Olen siis harrastanut joskus säännöllisesti liikuntaa aiemmin.
Syöminen varmaan minulla se oleellisin nyt alkuun on. Minun pitää opetella syömään vain vähemmän, koska normaalilla ruualla olen itseni lihottanut eli liian isoilla annoksilla.
Mutta silti hyvä tietää että jotkut onnistuvat :) kuten sinä. Tunnen itse vain niitä painon kanssa jatkuvasti kamppailevia ihmisiä, joilla paino sahaa edestakaisin jatkuvasti.
Pääsin tavoitteeseeni keväällä ja olen onnistunut pitämään painon. Itse asiassa se on laskenut vielä kilo siitä.
En syö viinereitä tai muuta lihottavaa usein. Karkkia syön vähän kerrallaan. En enää kokonaista isoa suklaalevyä tai puolen kilon pussillista lakua.
Minulle tärkeää on myös suunnittelu. Jos joudun olemaan esimerkiksi kaupungilla päivän, mietin jo etukäteen mitä syön ja missä.
Pari kertaa olen syönyt ravintola-annoksen, jossa on ranskalaisia tai pizzan. Eivät tee enää hyvää oloa.
Jaksan aika hyvin tällaisella ruokailulla. Ajoin mm. Espoosta Hämeenlinnaan ja takaisin samana päivänä fillarilla, 236 km. Vähän syöminen ei siis tarkoita sitä, ettei jaksaisi. Päin vastoin, oikein syömällä jaksaa. Toki siihen vaikuttaa painon pudotuskin.
lähes 11 kuukautta noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota eli en syö jauhoja, perunaa, sokeria ja riisiä ollenkaan. Tämä ruokavalio on muuttunut osaksi elämää eikä ole enää sokerin himoa eikä vastaleivotun leivän tuoksu enää saa vettä kielelle. Hiilihydraattien aiheuttamasta sokerihumalasta pääsee eroon parissa viikossa.
Kun pääsee eroon korkeasta verenpaineesta ja kolesterolista, se antaa motivaatiota jatkaa kun tietää että palaamalla entiseen palaavat myös sairaudet.
osaksi elämääsi, on netissä roikkuminen, yhden asian puolesta vouhkaaminen, A.Hn mainostaminen, Vantaalaisen ruokakaupan brassilihan, kukkakaalin, kerman ja kanttarellin mainostaminen. Eikö tuo ruokavaliosi ole aika köyhä? Sen lisäksi että se on maultaan kamala? Ja lisäksi edelleen olet ylipainoinen, eikö sen painon olisi jo pitänyt pudota? Koska muuten viimeksi otettu esim: kolestroliarvot?
rikkaammaksi jos mussuttaa hiilihydraatteja 50% päivittäisestä ruokavaliosta? Terveellisten ruokailutottumusten puolesta olen valmis aina keskustelemaan. Normaali ihminen, jolla on ollut korkeat kolesteroliarvot, mittaa ne kyllä säännöllisesti. En ole ylipainoinen vaan pudotin vhh:n avulla 15 kg ja tulin terveeksi.
Brassien sisäfilee on todella hyvää. Ilman sitä ruokavalioni olisi todella köyhä.
Haluan nimen omaan oppia normaalit elämäntavat johon ei kuulu minkään ruoka-aineen kieltäminen. Kyseessä on kuitenkin dieetti mitä noudatat, en halua sellaista. Minä en usko, että minulla toimii mikään noin ehdoton juttu, jossa kielletään joitain ruoka-aineita.
Ja mitä tulee sairauksiin niin tuskin (en usko omalla kohdallani ainakaan) mikään ruokavalio niitä parantaisi. Geeneilleen on vaikea tehdä mitään :) Toki pahentaa sairauksia voi päättömällä syömisellä. Mutta minun tapauksessani se päätön syöminen liittyy ihan muuhun, kuten vihreistä vihanneksista saatavaan k-vitamiinin liikasaantiin tai maitotuotteen (kalsium?) estää toisen syömäni lääkkeen imeytymisen.
Mutta :) hyvä, että jaksat tuolla linjalla jos kerran tuottaa itsellesi tulosta ja jaksat loppuikäsi sitä!