Miljoona kaveria monta todella hyvää ystävää vaan ei poikaystävää. Kuulostaako tutulta?
Kaikki ystävät, myös mies puoliset ihmettelee, että miten ihmeessä sulla ei oo vieläkään poikaystävää ja sitä ihmettelen itsekkin.
Silmät on auki ja etsin kyllä, mutta en löydä.
Musta tuntuu, että jokaisessa kaveriporukassa on se yks tyttö, joka on kaikkien mielestä tosi hyvä tyyppi tai niin kuin joskus on kuullut sanottavat "hyvä jätkä", joka on kaikkien kaveri, mutta joka ei koskaan seurustele.
Jos tunnet kaveriporukassasi sen "hyvän jätkän", kertokaahan miehet miksi et ihastu häneen vaikka pidät hänestä?
Kaikki ystävät, myös mies puoliset ihmettelee, että miten ihmeessä sulla ei oo vieläkään poikaystävää ja sitä ihmettelen itsekkin.
Silmät on auki ja etsin kyllä, mutta en löydä.
Musta tuntuu, että jokaisessa kaveriporukassa on se yks tyttö, joka on kaikkien mielestä tosi hyvä tyyppi tai niin kuin joskus on kuullut sanottavat "hyvä jätkä", joka on kaikkien kaveri, mutta joka ei koskaan seurustele.
Jos tunnet kaveriporukassasi sen "hyvän jätkän", kertokaahan miehet miksi et ihastu häneen vaikka pidät hänestä?
Vastaukset 59
Vanhimmat
paha sanoa, jotkut vaan aattelevevat että parempi ystävänä kuin rakkaana eikä näin tule kavereiden välille semmosta jännitettä ku seurustelevat haluaa varmasti jonkinverran omaa aikaa.
toi on vaan mun ajatus mutta paha on mennä sanomaan miksi kaveri ei kiinnosta seurustelu mielessä.
PS. itelläki on vähä tommone tilanne mutta ei tyttöystävää
Kenties luonne/ulkonäkö on esteenä? Enkä tarkoita ulkonäöllä sitä, että olisit ruma, vaan pikemminkin päinvastoin. Valtaosa miehistä pelkää liian kauniita naisia, ei uskalleta lähestyä. Luonne taas määrää sen ihastuuko/rakastuuko henkilöön, vai haluaisiko hänen kanssa vaan harrastella seksiä. Ulkonäkö ei auta mitään jos ihminen ei ole jollain tapaa kiinnostava. Ainakin itse vihaan ihmisiä jotka on pinnallisia/turhamaisia/typeriä/liian itsevarmoja jne., ei auta ulkonäkö edelleenkään mitään. Tekstistäsi tosin sain sen käsityksen,e ttet itse ole mitään näistä.
Entäpä jos on vaan ollut tähän mennessä huono tuuri? :P En kyllä sinuna ottaisi stressiä, on täysin mahdotonta ettetkö löydä miestä itsellesi jossain vaiheessa.
Niin kuin sanoin myös mies puoliset ystävät ihmettelevät tilannetta, joten voisi olettaa, että heidän silmissään ainakin näytän tarpeeksi hyvältä kelvatakseni miehille. Ja koska ystäviä saan helposti ja siis monet ihmiset pitävät minusta kaverina voisi olettaa, että luonnekkaan ei ole ihan kamala.. ..toivoa siis sopii, että se on vaan siitä onnesta kiinni ;)
Kyse ei ole onnesta vaan siitä, että et sinä eivätkä mahdolliset seurustelukumppanisi käytä tilaisuutta hyväkseen. Pitää vain sopivan tilaisuuden tullen uskaltaa syventää tuttavuutta parisuhteen suuntaan.
"hyvä jätkä" ei kelpuuta ihan ketä tahansa. Jotku seurustelee vain siksi, että oisi joku.. *vink vink*
tai sitten siihen kaveriis ihastuu moni, vaan hän ei jostain syystä päästä ketään lähelleen.
No suo siellä. Vetelä täällä. Minulla on paljon nais kavereita. Minulle kerrotaan huolet ja murheet. Tietäsitpä vain mitä kaikkea tiedän. Noh tunnetusti pidä suuni tukossa siinä varmaan syy. Autan tietokoneissa, kuljetan sinne tänne, taputan olkapäälle jne. MUTTA siinä kaikki ! Ei minuun kukaan rakastu. Liian kiltti, turvallinen tai mitä sitten ikinä :(
Kyllä kilteille ja turvallisillekkin on omat markkinansa, onneksi meitä naisiakin on erilaisia. Ongelma on kun kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.
Olen itse tämäntyyppinen nainen. Olen huomannut, että ainakaan miesten kanssa samassa kaveriporukassa ja varsinkaan miehisten harrastusten parissa liikkuvat naiset ei kiinnosta miehiä.
Syyksi tähän epäilen sitä, että miehet ei halua tasavertaista naista tyttöystäväkseen, vaan sellaisen naisellisen naisen, joka harrastaakin ihan eri asioita.
Tietysti sitten voi olla pelkoa menettää se kaveruus?
Toi kuulosti tutulta. Siis meijän kaveriporukan kaikki kundit on tuonut porukkaan mukaan tosi kivoja tyttöystäviä, mutta nää tyttöystävät on myös just tähän "tyttöystävä" rooliin hyvin sopivia tyyppejä eli harrastaa naisellisia lajeja ja tykkää seistä kentän laidalla kun kundit pelaa "miehekkäitä" lajeja.
Porukassa olevat räväkämmät tytöt on joko sinkkuja tai seurustelee hieman omituisten tyyppien kanssa.
Tässä taitaa olla semmoinen dilemma, että miehet (ainakin suuri osa niistä) eivät halua tasavertaista naista ja minä taas aika räväkänä ja miehisissäkin lajeissa pärjäävä nainen, haluan vähintäänkin tasavertaisen miehen..
Tää teksti on nyt vähän yleistävä, mutta idea kai siitä tulee kuitenkin selville.. mitä mieltä olette, eikö miehet halua räväkää tyttöystävää?
kyllä mulle räväkkä tyttö kelpaisi vallan mainiosti siinä missä rauhallisempi.
mitä muute tarkotat "miehisillä lajeilla"
kyllä monet muutkin miehet varmasti pitävät räväköistä tytöistä. älä lannistu
räväkkäähän tässä etsitään..
Moi! mulla on sama asia miehenä. Kaikki ylistää mun ihanuutta ja miten kiva ja jne. mutta ei vaan sit kukaan rakastu minuun, aivan käsittämätön juttu, vai mitä ;) Mutta on meillekkin paikka jonkun oman kullan sydämmessä, olen varma siitä. Älä vaan vaivu epätoivoon, minä en ainakaan ;)
Tunnen kuvaamasi tapauksen. Hän on edelleen 45 vuotiaana sinkku, vaikka on pitkä hoikka kaunis, puhelias hetero koulutettu jne.
Koska hän on hyvä, hän ei hyväksy huonoja miehiä ja hyvät miehet tahtovat olla varattuja. Sama pätee toisin päinkin, harvan miehen itsetunto kestää todella hyvää naista.
Seurustelu ja aktiivinen työelämä ja vapaa-aika voivat olla ristiriidassa. Vastakkaiselle sukupuolelle ei yksinkertaisesti jää aikaa.
Ongelmana on myös se, että miehet piirittävät kauniita naisia niin paljon, että näille kehittyy hylkimisreaktio miehiin. Tuttavanikin pistää välittömästi jarrut päälle, jos hänelle uskaltautuu ehdottamaan jotain lähempään tuttavuuteen viittaavaa.
Muutama vinkki kirjoittajalle.
Ensinnäkin, kauniin naisen kannattaa varoa vahvaa meikkaamista ja näyttävää pukeutumista, koska missin näköisiä naisia iskevät vain yhden illan seuraa etsivät Pelimiehet (kts palsta miten nainen isketään). Satuin kerran missitanssiaisiin, jossa vasta valittu miss Suomi jätettiin yksin pöytään - kukaan mies ei hakenut häntä !
Toiseksi, niitä harvoja vapaana olevia kunnon miehiä kannattaa etsiä hieman järjestelmällisemmin. Uudet matchaus-palvelut tuottavat ainakin joukon ehdokkaita. Myös nimilista tuttavapiiristä jne auttaa havaitsemaan potentiaaliset parinpuoliskot.
Kolmanneksi, kun sopivalta vaikuttava mies ehdottaa jotain, ei pidä kieltäytyä turhan kevein perustein.
Sama pätee toisin päinkin, harvan miehen itsetunto kestää todella hyvää naista.
ei totta, feministien itsetunnonkohotus puhetta, tottakai mies tahtoo hyvän naisen tai sitten mies on homo
Minä ihastuin "hyvään jätkään", mutta tyttöpä ei minua huolinutkaan...
§Jos tunnet kaveriporukassasi sen "hyvän jätkän", kertokaahan miehet miksi et ihastu häneen vaikka pidät hänestä?§
mies ihastuu juuri tommosiin.
on monia koska vaikka olisi sillee mukava ja tosi hyvä kaveri nii ei siitä vielä välttämättä saa mitää aikaseks tai sitte tulee semmonen tunne että tää ei onnistu.
Olenpa huomannut että ukkomiehet kyllä ihastuu, johtuneeko siitä että ne on tehneet aikoinaan jo sen väärän valinnan. Eli huomaavat ettei se oma "sisar hento valkoinen" tyyppiä oleva vaimo kiinnostukaan samoista asioista ja ole siinä mielessä tasaveroinen. Silloin se samoissa kuvioissa pyörivä "hyvä jätkä" tyyppinen alkaakin kovasti kiinnostaa.
Joo, vähän saman suuntaisia havaintoja mäkin oon tehnyt.
ei se kyl välttämättä noin mee että se voi olla myös päin vastainen juttu, mutta voihan tuo pääasiassa pitää paikkansa.
"hyvät jätkät" rulaa
Kysyt, miksi sinuun ei ihastuta. Mielestäni kysymyksesi on väärin asetettu, koska siihen ei voi antaa vastausta, joka voisi sinua "hyödyttää".
Mielestäni sinun pitäisi kysyä: Miksi en itse ihastu?
Jos ihastut, kysy: Miksi tästä ihastuksesta ei seuraa mitään?
Hyvä pointti!
Tottakai me "hyvät jätkät" myös ihastutaan, mutta ihastuksemme eivät ihastu meihin takaisin vaan pitävät meitä "hyvinä jätkinä"!!!
Siinähän tämä koko ongelma onkin, meitä pidetään yhtenä jätkistä ei mahdollisina ihastuksen kohteina ja tossa tilanteessa toisen iskeminen on kovin vaikeeta.. ainakin mun mielestä. Mä en myöskään suosi itsensä tyrkyttämismeininkiä.
Ehkä sitten pitäis innokkaammin viestiä omasta kiinnostuksesta, mutta se on kovin vaikeeta tollasessa tilanteessa.
Kyllä sitä "hyvä jätkäkin" tosiaan ihastuu. Mutta jos ei ole vastakaikua, niin minkäs teet. Ja sitten sitä ei edes uskalla yrittää mitään, kun pelkkää että se vaan ajattelee sinua kaverina.
Niin, ehkäpä sitä pitäisi pystyä jotenkin viestimään että "hei, minä olen myös nainen"! Ehkä silloin vois kiinnostusta syntyäkin.
Miten se sitten tapahtuisi? Ei aavistustakaan
Olen ymmälläni, jos sinun ihastumisesi ei todellakaan (koskaan?) herätä vastaihastumista.
Jospa et sittenkään ole riittävän selvästi ilmaissut ihastuksesi kohteelle todellisia tunteitasi - osoittanut hänelle, että olet paitsi "hyvä jätkä" niin myös "ihastunut, hellyttä kaipaava misu".
Itse en pitäisi sitä minään "tyrkyttämisenä", että kertoo toiselle aidoista tunteistaan. Jos olet kovin nuori, niin ymmärrän, että tuo kertominen voi tuntua vaikealta (puolin ja toisin), mutta en oikein keksi, mitä muutakaan voit tuossa tilanteessasi tehdä.
Uskon kuitenkin, että omiin tunteisiinsa pitää uskaltaa luottaa ja että joskus se vielä palkitsee. Muuta en osaa tähän sanoa.
Tarkoititpa minua tai keskustelun aloittajaa, niin vastaan omalta osaltani:
Ekaksikin minä olen reilusti yli 30 jo ja kokemusta miehistäkin on ihan omiksi tarpeiksi.
Niin, pitäisikö sitten tosiaan osoittaa myös olevansa "ihastunut, hellyttä kaipaava misu"?
Voipi olla ideaa, mutta tunteiden suoraan kertomiseen liittyy kyllä hirvittäviä riskejä kaveripiirin hajoamisesta lähtien jos toinen ei ajattelekaan samoin.
Hoksasin muuten äskettäin, että sellaiset kyllä ihastuu minuun, jotka tuntee minut tämän "hyvä jätkä" -porukan ulkopuolella! Mutta niiden kans mulla ei olekaan sitten mitään yhteistä kun on aivan eri piirit ja harrastukset ja elämänarvot joten ei taas kiinnosta.
Hei, oisko sellainen mahdollista tosiaan (nythän mulla äly välähtää kovasti) että miehetkään ei sitten tosiaan uskalla ollenkaan yrittää mitään kun ne ajattelee, että ne jotenkin loukkais sillä meitä. Meinaan että jos ne ajattelee että me nimenomaan halutaan olla niitä "hyviä jätkiä" eikä halutakaan mitään vipinää?
Eli hieno idea tuo misu-juttu. Mutta käytännön toteutus on sitten vaan tietenkin jotain ihan toista...
Tarkoititpa minua tai keskustelun aloittajaa, niin vastaan omalta osaltani:
Ekaksikin minä olen reilusti yli 30 jo ja kokemusta miehistäkin on ihan omiksi tarpeiksi.
Niin, pitäisikö sitten tosiaan osoittaa myös olevansa "ihastunut, hellyttä kaipaava misu"?
Voipi olla ideaa, mutta tunteiden suoraan kertomiseen liittyy kyllä hirvittäviä riskejä kaveripiirin hajoamisesta lähtien jos toinen ei ajattelekaan samoin.
Hoksasin muuten äskettäin, että sellaiset kyllä ihastuu minuun, jotka tuntee minut tämän "hyvä jätkä" -porukan ulkopuolella! Mutta niiden kans mulla ei olekaan sitten mitään yhteistä kun on aivan eri piirit ja harrastukset ja elämänarvot joten ei taas kiinnosta.
Hei, oisko sellainen mahdollista tosiaan (nythän mulla äly välähtää kovasti) että miehetkään ei sitten tosiaan uskalla ollenkaan yrittää mitään kun ne ajattelee, että ne jotenkin loukkais sillä meitä. Meinaan että jos ne ajattelee että me nimenomaan halutaan olla niitä "hyviä jätkiä" eikä halutakaan mitään vipinää?
Eli hieno idea tuo misu-juttu. Mutta käytännön toteutus on sitten vaan tietenkin jotain ihan toista...
Tarkoititpa minua tai keskustelun aloittajaa, niin vastaan omalta osaltani:
Ekaksikin minä olen reilusti yli 30 jo ja kokemusta miehistäkin on ihan omiksi tarpeiksi.
Niin, pitäisikö sitten tosiaan osoittaa myös olevansa "ihastunut, hellyttä kaipaava misu"?
Voipi olla ideaa, mutta tunteiden suoraan kertomiseen liittyy kyllä hirvittäviä riskejä kaveripiirin hajoamisesta lähtien jos toinen ei ajattelekaan samoin.
Hoksasin muuten äskettäin, että sellaiset kyllä ihastuu minuun, jotka tuntee minut tämän "hyvä jätkä" -porukan ulkopuolella! Mutta niiden kans mulla ei olekaan sitten mitään yhteistä kun on aivan eri piirit ja harrastukset ja elämänarvot joten ei taas kiinnosta.
Hei, oisko sellainen mahdollista tosiaan (nythän mulla äly välähtää kovasti) että miehetkään ei sitten tosiaan uskalla ollenkaan yrittää mitään kun ne ajattelee, että ne jotenkin loukkais sillä meitä. Meinaan että jos ne ajattelee että me nimenomaan halutaan olla niitä "hyviä jätkiä" eikä halutakaan mitään vipinää?
Eli hieno idea tuo misu-juttu. Mutta käytännön toteutus on sitten vaan tietenkin jotain ihan toista...
Tuli vähän monta kertaa kun tää juttu tökki
Miehet ovat yhtä arkoja aloitteentekijöitä kuin naisetkin. Tuttavapiirissä suhteen syventäminen pitää osata tehdä erityisen hienovaraisesti. Toisen imarteleminen on sinänsä hyödyllistä, mutta ei välttämättä johda mihinkään. Pitää siis käyttää tilaisuus hyväkseen kun olette kahdestaan.
Tunsin vaimoni entuudestaan ja hän on pienirintainen ja pukeutuu housuihin eli siis "hyvä jätkä". Seurustelumme alkamiselle oli ratkaisevan tärkeää se, että hän ymmärsi ehdottaa käymämme keskustelun siirtämistä ulkoa sateesta minun kotiini (joka oli ihan vieressä). Toinen ratkaiseva oivallus oli istuttaa minut sänkylle eikä tuoleille.
Miettikääpä mikä oli pahinta mitä hänelle olisi saattanut tapahtua kussakin vaiheessa ?
pidetään yhtenä jätkistä ei
EIKÄ PIDETÄ. Vaikka olisitkin kaveri, ei sinua silti miehenä pidetä vaan sinusta nähdään märkiä päiviunia, niistä ei vaan välttämättä kerrota.
Syykin on olemassa - jos kertoo, sinä, kaveri, saatat kaikota. Tai sanoa 'sä et tuu koskaan multa saamaan' ..kuten mulle on sanonut muutama nainen joille olen kaveria erehtynyt olemaan, ilman mitään taka-ajatuksia. Ystävällisyyteni ei ole himoa, vaikka naiset niin saattavat ajatellakin.
Öh.. itse mä tosin lähtisin livohkaan kertomassasi tilanteessa, mikäli olisin ihastunut naiseen.
Tunnepuoli menisi yli:
siinä nainen on sängyllä, nainen josta mä todella pidän..
..karkuun !
Nainen olettaisi että en hänestä pidä, vaikka todellisuudessa mitään en olisi niin paljoa halunnut kuin häntä.
Mikäli en pitäisi hänestä, varmaan ei ongelmia olisi. Jostain syystä tulen hyvin juttuun naisten kanssa, joista en pidä, kun seksuaalista jännitettä ei ole olemassa. Sen sijaan kun pidän naisesta, tulee jänöpupu pöksyihin.
Tätä nyt ei kannata ajatella kuitenkaan varoittavana esimerkkinä, päinvastoin - mitäänhän siinä ei menetä vaikka saisi nalkkiinsa miehen joka ei välttämättä ensi alkuun olisi kovinkaan ihastunut, rakkaus voi syntyä vasta siinä vuosien myötäkin.
Suurin osa miehistä sitäpaitsi on mua fiksumpia ja hallitsee tunteensa paremmin.
"Hei, oisko sellainen mahdollista tosiaan (nythän mulla äly välähtää kovasti) että miehetkään ei sitten tosiaan uskalla ollenkaan yrittää mitään kun ne ajattelee, että ne jotenkin loukkais sillä meitä. Meinaan että jos ne ajattelee että me nimenomaan halutaan olla niitä "hyviä jätkiä" eikä halutakaan mitään vipinää? "
No voithan sä vaiks laitta syyte seksualisesta härinnästä kun/jos sua joku kaveri kysyykin jatkoille..
ELi eipä kannata, kaveripiiris sitäpaitsi on aina muutama innokas auttaan kun sä kerrot et se yritti sua, se sit saa kuonoon ja joutuu muuttaa toisele paikakunale.
*No voithan sä vaiks laitta syyte seksualisesta härinnästä kun/jos sua joku kaveri kysyykin jatkoille.. *
Parempi on kysyä niin nainen ei suutu. Jos suuttuu, silloin se syyte tulee. Huomiosta ei suutu, vaan siitä huomion (=vehkeen) puutteesta. Vaikka vehkeitä olisi tarjolla on saatava juuri se mikä eniten himottaa.
" Tai sanoa 'sä et tuu koskaan multa saamaan' ..kuten mulle on sanonut muutama nainen joille olen kaveria erehtynyt olemaan, ilman mitään taka-ajatuksia. "
En kyllä itse koskaan sanois kaverilleni mitään tuontyyppistä. Kaikki miehet, jotka oikeasti on mun kavereita, ovat sitä sen takia että pidän niistä. Ja jos en ajattele niitä muuten kuin kavereina, "torjun" ne hyvin hienovaraisesti sillä haluan edelleen säilyttää kaverina. Enkä missään tapauksessa ala välttelemään.
Ne torjutut, joita välttelen, on sellaisia jotka alunperinkin on olleet korkeintaan tuttavia.
Up.
Kokeile vaihteeksi homoja. Ne voisivat suhun ihastua, jos kerta olet "hyvä jätkä"... =))
Ei vaan. Yleensä se johtuu siitä, että nainen ei vain ole sitä omaa tyyppiä. Yksi tai siis kaksi nais ystävääni ovat juuri sellaisia.
He ovat hauskaa seuraa, hyvät läpät, muttei löydy sitä säväyttävää naisellisuutta, mikä vetoaa muhun...
Eli sanoit: "He ovat hauskaa seuraa, hyvät läpät, muttei löydy sitä säväyttävää naisellisuutta, mikä vetoaa muhun..."
Onko ne sitten jotenkin miehen näköisiä vai mitä. Mikä on tämä ihmeen naisellisuus? Vai jos ei esim. harrastakaan naisellisia juttuja esim. aerobickia ja käsitöitä esim. niin sittenkö ei oo naisellinen? Vaikka olisi ihan hyvän näköinen ja muodot paikallaan, mutta kun pystyykin tasavertaisena toimimaan miesten kans niiden jutuissa, niin ei enää olekaan naisellinen.
Hitto vie, pitääköhän minunkin heittäytyä avuttomaksi, hennoksi naiseksi että minuun kiinnostuttaisiin? Kun en vaan ole sellainen, enkä haluakaan olla.
olen tismalleen samalla kannalla.
nainen ei kiinnosta "siinä mielessä" miestä, aivan samoin kuin ei sinuakaan naismainen mies...
Se pieni ero myös käyttäytymisessä se se on, joka kolahtaa vastakkaiseen sukupuoleen!!!!!
Kukaan ei sanonut että kyseessä olisi mitenkään ainakaan fyysisesti miesmäinen nainen. Harrasteet ja kaveripiiri vain on miehisiä.
Kuten tuolla aiemmin mainitsinkin, kyllä ainakin ukkkomiehet ihastuu meikäläisiin.
Syynä lienee se, että ne on ensin valinneet sen ns. naisellisen naisen. Sitten ajan perästä huomaavat, ettei vaimoke ymmärrä eikä ole kiinnostunut miehen tekemisistä (ns. miehisistä asioista). Sitten ne ihastuu päätäpahkaa sellaisiin naisiin, joitten kans niillä on paljon yhteistä... se on vaan sitten jo liian myöhäistä.
Ukkomiehet nyt ihastuvat kaikkeen, missä on reikä!
puoliso on pidemmän päälle kyllästyttävä, et sinäkään halua olla 20-40 vuotta naimisissa itsesikaltaisen kanssa (en nyt puhu fyysisistä ominaisuuksista), kyllä se on se erilaisuus (henkinen), joka kolahtaa ekailtana ja 25 vuoden päästä!!!
mulla on täysin sama ongelma. Olen itse se porukan hyvä jätkä mutta missä on oma kulta? Ei löydy.. viestisi osui pahasti oikeaan.. syitä ei vain taida kukaan tietää.
mikäli mies on hetero, hän haluaa naisen, mikäli mies on homo, hän haluaa miehen - mutta naista joka on "hyvä jätkä" - taidat todellakin olla väliinputoaja!
Laumasta poikkeavalla on aina vaikeuksia, ei voi kuin katsoa ja odotella, josko se oma prinssi kuitenkin putkahtaisi jostain, tai ehkä sitten aloittaa muutos, muuttua naisellisemmaksi. Mietit vain, kumpi on tärkeämpää, oma minuus vai se kainaloinen kulta...
"Mietit vain, kumpi on tärkeämpää, oma minuus vai se kainaloinen kulta..."
ei ole totta, koko ajatusrakennelma on täysin retuperällä, lähtee sieltä jostain että kun nainen ei ota naismaista miestä, ei mies ottaisi..
mutta kun mies ei koko asiaa huomaa, ihmettelee vain miksi typy on niin hyvä keskustelemaan että sen seurassa viihtyy pitempäänkin kun muut naiset ei edes puhua osaa.
(siis samaa sukupuolta oleva tai samanlailla käyttäytyvä)on ihan eri asia kuin puoliso. Se erilaisuus, se se on poikaa...!!!
ekaks voisit kysyä mikset itse ihastu keneenkään? toiseksi, naiset jotka ovat kivoja kaikille ja ns."hyviä jätkiä" eivät välttämättä kiinnosta miestä seurustelu mielessä. näin on ainakin omalla kohdalla, kyllä naisen pitää olla sellaista tyyppiä joka on tyly muille mutta hellä ja rakastava itselle, niin sanotusti. tokihan pitää olla kohtelias jne. mutta ainakin itse pidän tempperamenttisista naisista, jotka eivät veljeile "kaikkien kanssa", pitävät oman reviirinsä ja "keskittyvät" yhteen mieheen.
Kyllä kait tässä alunperin sanottiinkin että ne ihastuksen kohteet pitää meitä vain "hyvänä jätkänä", eli me ihastutaan kyllä.
Ja minä ainakin harrastuksieni vuoksi liikun miesporukoissa, joissa olen asiallinen kaikille miehille, mutta tietenkin pyrin osoittamaan että se tietty henkilö on erikoisasemassa kuten tietysti onkin.
En toki voi olla kovin tyly muille miehille. Ja niin mustasukkaista miestä en halua, että kaveruussuhteet tai tuttavuus muitten miesten kans ei käy. Yksi mustasukkainen poikaystävä riitti, jonka mielestä en saanut puhuakaan muille miehille. Sellainenko sinäkin Egonisti olet?
mitäs harrastuksia sulla on jos edellises kävi mustasukkaseks.
Ei ollut silloin vielä mitään noita harrastuksia. Nykyinen harrastus ois silloin ollut kauhea juttu ;-)) Onneksi ei ole tätä rajoitetta enää.Se oli mustis ihan jokapäiväisessä elämässä tapaamistani miehistä. Kun opiskelin, en ois saanut edes jutella samalla luokalla oleville pojille.
no ehkä se nyt oli vähän kärjistetysti kirjoitettua tekstiä, mutta lue vaan rivien välistä. en ole mustasukkaista tyyppiä, tarkoitin vain että juuri sellaiset "hyvä jätkä" - tytöt ei ole koskaan kiinnostaneet ainakaan minua mm. noista syistä seurustelu mielessä, mutta mitä parhaita ystäviä he ovat.
no toi on kyl jo todella paha ei kerpele. ymmärrän kyllä että on vähä mustis jos kumppani on jossain toisten kanssa esim. ryyppäämässä mut ei ole onneks omalle kohalle sattunu sitä että olisin ollu mustasukkainen.
mitä muuten harrastit jos miehes oli kovin mustis.
Niin kuin sanoin, en silloin harrastanut muuta kuin poikakaverin kyljessä nyhjäämistä, en olisi voinutkaan em. syistä.
Tätä nykyistä harrastusta en kerro, koska se olisi liian "paljastavaa". Sitä harrastavat ovat 99% miehiä, kyseessä ei ole mikään urheilu, mutta liikutaan siinä kuitenkin. Niin mahtava harrastus, etten kenenkään miehen vuoksi siitä luovu. Siellä tapaan myöskin ihastustani, jonka toivon ajattelevan samoin minusta.
Olkoon mikä oli, hyvä että tykkäät.
Kylläpäs pieni viaton tilitys tuotti mehukkaan keskustelun!
Olen itsetutkiskelun ja näiden mielipiteiden seurailun jälkeen tehnyt seuraavanlaisia päätelmiä/päätöksiä:
- En aio etsiä itselleni miestä, vaan keskityn muihin kivoihin asioihin elämässä ja jos joku miespuolinen hyvä tyyppi joskus tarttuu matkaan, niin hyvä niin.
- En missään nimessä ala teeskentelemään mitään mitä en ole.. siis naisellisempaa (avuttomampaa) mitä olen vaan olen oma itseni. (Vihaan teennäisiä ihmisiä.)
- Harrastuksia en aio vaihtaa.
- On erittäin kiva tietää, että me "hyvät jätkät" todellakin olemme oma ryhmämme, enkä ole siis yksin tämän dilemman kanssa.
- Yritän ottaa opikseni niistä "älä ole liian nirso" vinkeistä sekä ohjeidenne mukaisesti koitan hieman selkeemmin (mikäli mahdollista) ilmaista tunteeni ens kerralla kun menee jalat alta jonkun miehen takia.
Jos jotain on tämä miesmäisyys vielä askarruttanut, niin voisin sen verran selventää, että Sipin tavoin myös minä olen ulkoisesti hyvinkin naisellinen.
Yksi juttu vielä Ms "hyvä jätkä". Jos tuttavapiirissä on 9 miestä ja yksi nainen, hyvin usein tämä nainen liikkuu yhden miehen lähettyvillä niin, ettei suhteen luonteesta ota selvää edes kukaan noista 8:sta muusta miehestä. Valmentaja tms. ryhmän johtaja on usein tahtomattaankin tämä neidon suojelija.
Ei ole eduksi, että nämä 8 luulevat suhdetta seurusteluksi ja pitävät neitoa varattuna, jos näin ei todella ole.
Sellainenkin vaara on että molemmat pitävät suhdetta tavallaan seurusteluna, mutta seksi puuttuu eikä suhde etene.