Tässä pohtimisen aihetta teille jotka tuskailette parisuhteenne kanssa miettien lähteäkö vai jäädä. Stoori meni siis näin:
Erään kerran odottelin tuttavaani eräässä ravintolassa istuksien yksin pöydässäni olutta siemaillen. Sisään käveli vanha mummeli joka näytti kaupittelevan pöydissä istuville ihmisille sotainvalidien rintaneuloja. Hetken kuluttua hän tuli kohdalleni ja tarjosi merkkejä minullekin muutaman euron kappalehintaan. Parin keskioluen höynäyttämänä päätin heittäytyä tuhlaajapojaksi ja ostaa mummolta merkin tai paremminkin ne kaksi viimeistä. Keli ulkona oli näet melko kurja joten ajattelin päättää mummon urakan ja päästää hänet kotiinsa lämmittelemään.
Mummo ilahtui niin että alkoi rupattelemaan kaikenlaista ja minä pistin vettä myllyyn, ensin päiviteltiin sotainvalidien kohtelua ja siitä sään kautta päästiin tärkeisiin päivääpolttaviin asioihin eikä aikaakaan kun politiikasta siirryttiin ihmissuhteisiin ja mummo kertoi oman elämänsä tarinan.
Hän näet oli nuorena likkana, parikymppisenä, rakastunut oikein mukavaan mieheen ja kihlautunut ja sittemmin mennyt naimisiin. Jotakin kuitenkin nyrjähti miespolon nupissa ja hänestä tuli umpimielinen ja häijy.
40 vuotta kesti kurjaa avioliittoa, mies oli viinaan ja väkivaltaan taipuvainen sekä alisti ja vähätteli vaimonsa fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia. Viimeiset 10 vuotta olivat erityisen kamalia sillä mies joutui pyörätuolipotilaaksi ja muuttui totisesti häijyksi, puhui rumia ja saattoipa heitellä vaimoaan esineillä koska tämä ei muka muuten tohtinut puhetta ymmärtää. Viimeiseen kuuteen vuoteen ainoat sanat mitä he päivän aikana puhuivat olivat "onko ruoka valmis?", "on".
Kuitenkin, ystävättärensä rohkaisemana tämä silloin 70-vuotias urhea nainen päätti että mitta tuli täyteen ja otti ukostaan avioeron. Tällöin ukko väläytti tunteidensa kirjoa, ensin maanitteli ja rukoili ja lopuksi haukkui ja paiskoi esineitä koska röyhkeä muija kehtasi jättää hänet, pyörätuolipotilaan, oman onnensa nojaan.
Näin siis kertoi tämä pieni 74-vuotias nainen joka nykyään asuu omassa pienessä vuokra-asunnossaan. Hän tuumaili että kyllä sitä toisinaan on katkera kun ajattelee miten menetti elämänsä vuodet mokoman ilkimyksen kanssa. Ihmetteli miksei lähtenyt jo vuosia aiemmin kun olisi ollut vielä mahdollisuus elää jonkun mukavan ihmisen rinnalla, vanhukselle kumppanin löytäminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin nuoret luulevat, vanhuksenkin on näet parisuhteessa jaettava muutakin kuin sydänlääkkeensä.
Olin varsin liikuttunut kuunnellessani mummon tarinaa enkä oikeastaan osannut sanoa muuta kuin että hyvä kun lähdit edes sitten lopultakin.
Vaikka kirjoitukseni sävy saattaa olla hieman ilkikurinen, on tämä tarina totinen tosi ja voiko siitä oppia jotakin? Kyllä, seuraavasta risteyksestä minä oikeaan, kiitos.
Surullinen tarina vai tavallinen?
3
898
Vastaukset
- ???
Mistä sen tietää, mikä on se risteys josta kääntyä oikeaan ?
Mistä tietää kokeilematta mikä suunta ON oikea ?
Tarinasi on hyvä, ja voi olla tosikin. Mummelikaan vaan ei tiennyt heti seuraavan kerran edes olevansa risteyksessä, vaan vasta vuosien kuluttua tajusi seisovansa risteyksessä. Ihminen on jotenkin niin pitkämielinen olento, ettei se kovin helposti paukkaa toiseen suuntaan äkkipäiten, paitsi nuorena.
Tosi on sekin, että mitä enemmin ikää, sen vaikeampi on ihmistä tavoittaa. Jo tässä neljässä kympissä tuntuu ettei enää tilaisuutta edes tule kohdalle. Uskon kyllä vasta meneväni kohti sitä risteystä, josta oikeaan kääntymällä tapaan ihmisen, jonka kanssa jaan loppumatkan, mutta armottomalta tuntuu, kun ei ole edes aavistusta, mitenkä pitkänmatkan päässä tuo kaikki on.
Joskus oikein synkkänä hetkenä mietin, oliko joku niistä mukavista tyypeistä, jotka olen joskus syystä tai toisesta jättänyt jatkamaan matkaansa eri suuntaan, menneet sinne mikä olisi ollut minunkin oikeani.
Ilmeisesti ei, ehkä olen menossa ihan sinne minne minun pitääkin, vaikka joskus meinaa yksintaivaltaessa usko kesken loppuakin.
Ehkä pitää ajatella myös niin, että onneksi en tiedä mitä tuleman pitää. Jos joskus neljänkymmen vuoden kuluttua totean kulkeneeni koko tämän matkan yksin päätyäkseni risteykseen, jossa olen vain minä, niin ei kai siinä enää voi muuta kuin todeta, että so not, tähän on tultu.
Ja sille mummelille: hyvää jatkoa !- exergy
Niin, kyseessä oli enemmänkin kömpelöhkö sanaleikki kuin varsinainen suunta "oikea" mutta hyvä kysymys kuitenkin. Oletan silti että omille poluille lähtijät ovat kuitenkin edes hieman optimisteja joten kurssin vaihto ei voine osua täysin väärään vai?
Eihän niitä ratkaisuja tosiaan pysty tutkiskelemaan kuin jälkeenpäin. Joskus kun on liikaa aikaa niin saataan huvittaa itseäni miettimällä miten pienistä asioista elämän mutkat ovat kiinni. Jokin tärkeä sattuma olisi saattanut jäädä kokonaan tapahtumatta mikäli olisin toiminut suunnitelmaan mukaan mutta asiat menivät toisin koska
- myöhästyin linja-autosta
- liike olikin suljettu
- auto piti käydä ensin tankkaamassa
- juna oli myöhässä
Kaikki pienetkin tapahtumat siis voivat olla merkittäviä. Toivotaan kuitenkin että ihmiset osaavat kääntyä siihen "oikeaan" suuntaan elämän risteyksissä, vaikka vahingossa. - joku tyhmä blondi
exergy kirjoitti:
Niin, kyseessä oli enemmänkin kömpelöhkö sanaleikki kuin varsinainen suunta "oikea" mutta hyvä kysymys kuitenkin. Oletan silti että omille poluille lähtijät ovat kuitenkin edes hieman optimisteja joten kurssin vaihto ei voine osua täysin väärään vai?
Eihän niitä ratkaisuja tosiaan pysty tutkiskelemaan kuin jälkeenpäin. Joskus kun on liikaa aikaa niin saataan huvittaa itseäni miettimällä miten pienistä asioista elämän mutkat ovat kiinni. Jokin tärkeä sattuma olisi saattanut jäädä kokonaan tapahtumatta mikäli olisin toiminut suunnitelmaan mukaan mutta asiat menivät toisin koska
- myöhästyin linja-autosta
- liike olikin suljettu
- auto piti käydä ensin tankkaamassa
- juna oli myöhässä
Kaikki pienetkin tapahtumat siis voivat olla merkittäviä. Toivotaan kuitenkin että ihmiset osaavat kääntyä siihen "oikeaan" suuntaan elämän risteyksissä, vaikka vahingossa.Se että myöhästyit bussista saattoi estää jotain ikävää tapahtumasta =) Ehkäpä olisit jäänyt auton alle bussista noustessa tms... Näin minä joskus ajattelen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342024Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291082- 69883
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?262770Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65760- 14744
- 83693
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132687Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213679- 26673