Puoliakustista kitaraa tekisi mieli. Yhden Gretschin aikoinaan omistin ja kivahan sillä oli soitella. Uutena sen ostin, melkein 10 vuotta soittelin ja sain siitä myydessä yli 90% siitä mitä itse maksoin uudesta. Laskeskelin että arvonalennukseksi tuli noin parikymmnetä euroa/vuosi. Ei ole iso raha harrastukseen tuo.
Nyt mietiskelen että kannattaako ostaa halpa käytetty, joka ei arvoaan juurikaan enää menetä. Vaiko uusi halpis joka sitten menettää arvoaan. Vaiko kallis laatumerkki käytettynä/uutena.
Alkaa tuntua sille että kallis laatumerkki olisi jopa hyvä ostos. Soitin on silloin vähintäänkin kohtuullinen soittaa, ja siitä saa lähes saman rahan myydessä. Jos sitä jaksaa pitää parikymmentä vuotta, voi olla että arvo alkaa jopa noustakin.
Minkälaiseen ratkaisuun te olette päätyneet? Tuntuu vaan että kallis kitara antaa välittömästi snobin leiman.
Nyt mietiskelen että kannattaako ostaa halpa käytetty, joka ei arvoaan juurikaan enää menetä. Vaiko uusi halpis joka sitten menettää arvoaan. Vaiko kallis laatumerkki käytettynä/uutena.
Alkaa tuntua sille että kallis laatumerkki olisi jopa hyvä ostos. Soitin on silloin vähintäänkin kohtuullinen soittaa, ja siitä saa lähes saman rahan myydessä. Jos sitä jaksaa pitää parikymmentä vuotta, voi olla että arvo alkaa jopa noustakin.
Minkälaiseen ratkaisuun te olette päätyneet? Tuntuu vaan että kallis kitara antaa välittömästi snobin leiman.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole kitaristi, mutta uskoisin että samat systeemit koskee niin kitaroita kuin melkein mitä tahansa muitakin soittimia, eli jos hyvän laatumerkkiä olevan soittimen hommaa, niin kyllä siinä arvo kestää, varsinkin jos vielä jaksaa huoltaa sitä hyvin.
Tosin pitää muistaa että pelkkä laatumerkki ei siihen riitä, koska suurimmalta osalta soitinvalmistajia löytyy myös niitä halpismalleja, joita myydään (melkein voisin sanoa että törkeän) kalliilla hinnalla vain ja ainoastaan sen merkin avulla.
Tämä on ihan hatusta vedetty arvio, mutta luultavasti kitaroiden kohdalla jos lähtee hintaluokasta yli 1000 euroa, niin arvo säilyy sillä varmaan aika hyvin.
Toki jos kaupasta käy ihan uuden, tehtaan pakkauksessa olevan soittopelin ostamassan niin siitä häviää hinnasta kutakuinkin heti arviolta 10-30 prosenttia, mutta sen jälkeen arvo laskee aikalailla hitaasti..
Tämä nyt ei ole mikään ehdoton totuus, koska itse en ole soitinkauppias enkä muutenkaan ostele ja en varsinkaan myy soittokamoja kovinkaan usein. Tällaisen mielipiteen olen vain muodostanut tässä vuosien varrella.. Jos joku oikea ammattilainen tietää asiasta paremmin (ja varmasti tietääkin), niin saa oikaista näitä meikäläisen mielipiteitä.. :)
Niin ja jos joku alkaaa snobiksi haukkumaan, niin se on pelkkää kateellisten panettelua.. ;)
Klassisissa kielisoittimissa käytetyn hinta voi olla yli kymmenkertainen uuteen verrattuna. Huipputekijän laite voi olla loistava investointi. Esim. joidenkin legendaaristen rakentajien kitaroita myydään 100000 taalan hintaan. Uutena ne olivat maksaneet pari/kolme tonnia.
esimerkin noista rakentelijoista hieman hämää
ps. enemmänkin soittimia rakennelut
Itse soitan klassista kitaraa ja ostin puolivuotta sitten ~600e kitaran (alennusta tosin sain 20%) ja olen sitä mieltä ettei paljoa halvempaa kannata ostaa uutena ja puoliakustiset maksaa vähän enemmän joten en ostaisi alle 800 eurolla uutta. Käytetystä suunnilleen +/-200e tuohon. Ihan halvalla en lähtisi ostamaan kun sitten ei laadusta tiedä ellei jollain tutulla ole suositella erityisesti jotain.
Miksi olet ostamassa kitaraa? Meinaatko soitella vai odotatko 20 vuotta että saat myytyä sen voitolla?
Soittimet yleensä valitaan sen mukaan mikä miellyttää omaa silmää ja korvaa.
Ns. laatumerkki säilyttää arvonsa paremmin. Halvempi on taas helpompi myydä, mitä enemmän hintaa sen vähemmän potentiaalisia ostajia. 300€:n kitaralle löytyy yleensä ostaja muutamassa viikossa, 1000€ tai yli alkaa olla jo semmoinen että tosiostajia tässä maassa muutamia kymmeniä, myyntiajat muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen.
Gretschin myynti ei ollut ongelma, vaikka käytetynäkin hintaa oli lähemmäs 2000 euroa, soittajia oli parikymmentä kaikkiaan ja kitara meni samantien kaupaksi.
ei se poika noin ole opiskele asiaa ennen ku tuut tänne kirjottaa
Kannattaa ostaa sellanen kitara joka kuulostaa parhaalta. Välittämättä siitä kuin paljon siitä saa rahaa siiten 10 vuoden päästä.
Jos ainut huolesi on se kuin paljon rahaa kitarasta saa 10 vuoden päästä. Suosittelen kääntymään Jorma Ollilan puoleen. Hän jos joku tietää sijoittamisesta.
...kannata ostaa halpaa, koska joutuu kuitenkin vielä ostamaan sen kalliimman ennemmin tai myöhemmin.
Eli osta suoraan hieman laadukkaampi soitin. Jos soittointo tyssää niin saat siitä ainakin paremmin rahasi takaisin.
Muuten olen samaa mieltä, mutta myymisen sijaan työnnä se sängyn alle ja kaiva 10 vuoden päästä uudelleen esiin.
Osta vaikkapa samanlainen Gretsch jollainen sinulla jo oli. Mieluiten 60-luvulta ja tietenkin ameriikassa valmistettu. Hinnat pyörivät tuolla parin tuhannen euron paremmalla puolella (tai huonommalla ostajan näkökulmasta katsottuna). Kun ostat hyväkuntoisen ja ehdottomasti originaalin, voit olla varma, että sijoituksen arvo nousee ja kohisten! Siitä huolimatta se näyttää ja luultavasti jopa kuulostaa hyvältä.
Turhaa jeesustelua uhota siitä, ettei sillä väliä mitä siitä myydessä saa ja blaablaablaa. Joka iikka on innoissaan, jos saa kitarastaan myydessään rutkasti paremman hinnan kuin ostaessaan. Jos muuta väittää, puhuu puppua.
Se, onko se kuuskytlukuinen orkkiskitara oikeasti kuuskytlukuinen orkkiskitara, onkin sitten jo ihan toinen juttu. Vaatii kovaa ammattilaista erottamaan esim. feikattu strato ehdasta vintage-kitarasta. Puoliakustisia on ehkä vaikeampi "väärentää", mutta - johtuen juuri tästä hintojen nousuvauhdista - yrittäjiä riittää aina.
Eli ollaanpa tarkkana siellä.