LIIAN HYVÄ OLLAKSEEN TOSI
On mies, nainen ja kaksi lasta, omakotitalo ja tavallinen elämä. Mies on katucharmikas, hyvä tarinankertoja. Sellainen mies, jonka tavatessaan tuntee, että tämä on Erityisen Mukava Juuri Sinulle. Sellainen mies, joka nappaa vaimoaan vyötäröstä monen avioliittovuoden jälkeenkin ja saa suhteen näyttämään täydelliseltä.
Tavataan sama mies muutaman viikon päästä. Edessä on lomamatka ystäväporukalla, jossa mies on tuore, tuttavuus. Kaikkien kaveri, selkään läiskijä.
”Muijat mukaan, totta kai”, mies sanoo ja järjestää kaiken. Kun lähtöpäivä koittaa, hän kaartaa tapaamispaikan pihaan. Käsi on taas naisen vyötäisillä. Nainen vain on eri kuin pihamaalla. Hän hehkuu onnea ja esittelee kihlasormustaan. Seurueen leuka loksahtaa auki, ja kun onnellinen morsian käy autolla, Mies katsoo kaikki hiljaiseksi.
”Pidätte suut kiinni.”
Jostain syystä me pidämme. Vaikea käsittää miksi, vaikka edessämme seisoo tyyppi, jolla on kaksi toisistaan tietämätöntä vaimoa. Mies on cool, vaikka hän on juuri jäänyt kiinni megalomaanisesta valheesta.
Psykopatiaguru, amerikkalainen Robert D. Hare kertoo Ilman omatuntoa
-kirjassaan, että suvereeni valehteleminen on yksi psykopaattien leimallisimpia piirteitä. Psykopaattia (= narsistinen persoonallisuushäiriö) ei haittaa valheesta kiinni jääminen, hän vain muokkaa tarinansa uusiksi ja tosiasiat valheeseen sopiviksi. Hän ei piittaa, paljastuuko valehtelijaksi vai ei.
Kerta toisensa jälkeen psykopaatti puhuu itsensä kuiville tilanteesta, jota sana umpikuja olisi tavallisessa elämässä liian laimea kuvaamaan.
Psykopaatti ei ole elokuvien veitsi kädessä kuolaava hullu, vaan keskimääräistä älykkäämpi, nokkela ja taitava keskustelija, joka saa ihmisiltä haluamansa – rahaa, valtaa, seksiä – viehätysvoimansa ja sosiaalisten kykyjensä ansiosta. Sosiaalinen suosio on luonnehäiriöiselle elinehto. Yleisin psykopaattien uhrien kysymys kuuluukin: Miksi annoin sen tapahtua? Kuinka saaton olla niin tyhmä?
Valehtelu, pettäminen ja toisen ohjailu ovat psykopaatille luontaisia lahjoja. He eivät pohdi tekojensa hyötyjä tai haittoja, ja empatiaan he ovat kyvyttömiä. Heille ei ole kehittynyt omaatuntoa.
Psykopaatit aiheuttavat kärsimyksiä erityisesti lähipiirilleen, perheelle, työyhteisölle tai vaikkapa uskonsisarille ja -veljille. Henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, uhkailu, kiristäminen ja alistaminen ovat psykopaatin peruskauraa. Hänelle muut ihmiset ovat materiaalia, jonka hän valjastaa palvelemaan omia tarkoitusperiään.
Vaikka tällaiset luonteenpiirteet luulisi tunnistavansa koska vain, psykopaatin kohdalla näin ei käy. Uhri voi elää psykopaatin pauloissa vuosikymmeniä, jos hän ei saa tukea ongelman tunnistamiseen.
Asiantuntijat arvioivat vaikeasti luonnehäiriöisiä olevan 1–3 prosenttia väestöstä, lievästi luonnehäiriöisiä enemmän.
Haren kirjassa esitellään psykopaatteja sarjamurhaaja Ted Bundysta lastentappaja Diane Downsiin.
”Suurempaa hankaluutta useammille ihmisille aiheuttavat ”lievät” tapaukset. He rikkovat harvoin lakia ja joutuvat oikeuteen. Uskallan ennustaa, että luonnehäiriöisten määrä kasvaa paljon, koska yhteiskunnan ihanteet ovat narsistisia – kunhan ei jouduta itse kokemaan sen seurauksia”, sanoo luonnehäiriöasiantuntija Raimo Mäkelä.
Miten päästä irti psykopaatin valtapiiristä?
Uhrin pitää sisäistää ensimmäiseksi, ettei psykopaatin persoonallisuus muutu. Uhri voi muuttaa vain omaa käytöstään ja pyrkiä pois psykopaatin elämästä. Lohduttaa voi myös ajatus, että samalla psykopaatilla on useimmiten monia uhreja. Taustoja tutkimalla saatat löytää kohtalotovereita.
Tieto on valtaa. Mitä enemmän tiedät luonnehäiriöistä, sen helpompi ne on tunnistaa ja sitä kautta ymmärtää myös omaa uhrikäyttäytymistään. Myös jämäkkien sääntöjen luominen auttaa pysymään poissa psykopaatin kuvioista. Pehmoilu on turhaa.
Uhreja leimaa usein yksinäisyys ja heikko itsetuntemus. Psykopaatilla on lähes yliluonnollinen kyky vainuta uhrinsa heikot kohdat, joita hän käyttää häikäilemättömästi hyväkseen päämääränsä saavuttaakseen. He ”saalistavat” tilanteissa, joissa potentiaaliset uhrit ovat vailla seuraa: kontaktipalstoilla, sinkkuilloissa, risteilyillä…
Lyhyesti ilmaistuna: jos joku on liian hyvää ollakseen totta, ei hän olekaan.
Lukijat
“Ex-mieheni oli psykopaatti. Epäilin sitä jonkin aikaa ja saatuani käteeni psykologian opuksen, se kuvaili silloista miestäni täydellisesti. Tulos oli “helpottava shokki” ja sillä hetkellä tajusin monta muutakin asiaa. Lupasin katsoa, että yksikään nainen ei sen miehen nyrkistä tule koskaan enää saamaan ja olen pitänyt lupaukseni.”
Nainen, 28
“Minusta tuntuu että olen psykopaatti tai ainakin tunnevammainen. Minua ei vähääkään liikauta jos kuulen jonkun, läheisenkin, kuolemasta tai onnettomuudesta. Täytyy oikein näytellä myötätuntoista. Lisäksi olen täydellisen itsekeskei-nen ja teen MITÄ vain saadakseni tahtoni läpi. Osaan myös valehdella ammattimaisesti ja tulkita muiden ihmisten käyttäytymistä.”
Mies, 35
”Voisin tappaa vaikka omat lapseni jos tulisi syy siihen. Ainoa syy miksi olen vapaalla jalalla on se, etten ole koskaan saanut kipinää mistään tehdä mitään radikaalimpaa. Uteliaisuuttani voisin tappaa jonkun ohimennen.”
Mies, 34
“Elämä tuntuu siltä kuin sitä seuraisi ulkopuolelta. Ympärillä muut reagoivat tunteillansa ja minä näen sen kaiken läpi. Kun oppii tulkitsemaan ja vaikuttamaan ihmisten tunteisiin, on ihmisten johdattami-nen lapsellisen helppoa. Olen ollut kerta toisensa jälkeen kavereideni tukeva olkapää. Vuodatusta kuunnellessa tunnen lähinnä halveksuntaa. Saan silti aina muut paremmalle tuulelle. Pidän välillä kavereitani henkilökohtaisina leluinani. Tunnustelen esille jonkin herkän koh-dan ja painan. Reaktio seuraa aina.”
Mies
“Seurustelin psykopaatin kanssa. Alussa hän oli energinen, hurmaava, innokas. Myöhemmin äkkipikainen ja agressiivinen, ja sairaalloinen valehtelija. Hän heitti minut ulos kun siltä tuntui, sitten hän aneli takaisin ja samalla kiristi minua ja uhkasi kavereitani väkivallalla. Ulospäin hän esitti hurmaavaa ja lujaa ihmistä, antoi muiden ymmärtää hänen olevan menestynyt. Totuus oli kuitenkin toinen. Pääsin hänestä eroon kun uhkasin lähestymiskiellolla.”
Nainen
“Elin neljä vuotta avoliitossa miehen kanssa, joka varasti (minulta), petti ja valehteli jatkuvasti. Kiinni jäädessään hän syytteli ja soimasi minua tai valehteli”
Nainen
Jotain piirteitä narsistisista persoonallisuushäiriöistä:
-omantunnon puuttuminen
-tunteet epäaidon oloisia, usein jostain opittuja, naurettavan ylivuolaita (ei siis aitoja tunteita)
-uskomattoman spontaani
-outoja ihmissuhteita, usein päättyneet siihen, että muut ovat käsittäneet jotain väärin eikä hän tietenkään ole tehnyt mitään (narsistin oma näkökulma)
-alistaminen
-nostaa välillä kumppanin jalustalle, jakaa ylitsevuotavia rakkaudentunnustuksia ja seuraavana hetkenä arvostelee tai käyttäytyy kuin et olisi merkinnytkään yhtään mitään (näinhän asia alunperinkin oli)
-usein päihdeongelma
-pienet valheet, joista kiinni jäätyään sarja uusia valheita
-ei pyydä koskaan anteeksi (ellei koe saavuttavansa sillä jotain)
-suuret haavekuvat ja omanarvontunto
-syyllistäminen
-saa usein muut ihmiset tuntemaan olevansa muita huonompi
-elää palvonnasta
-loukkaantuu mitättömistäkin asioista, jos asiat eivät mene niin kuin hän haluaisi
-hän on just SE viaton, kiltti ja suloinen hahmo jota maailma kohtelee kaltoin..eli säälin- ja huomionkerääjä
-usein väkivaltainen
-kerää "haaremiinsa" huonon itsetunnon omaavia ihmisiä, joita sitten ohjailee tarpeidensa mukaan
-usein rahankäyttö suureellista, vaikka tulot eivät olisikaan riittävät
-toistaa samoja tiettyjä fraaseja jotka todennut hyödyllisiksi
Lista jatkuu loputtomiin.. Jos tunnistat jonkun läheisistäsi noista ominaisuuksista, tee itsellesi palvelus ja hankkiudu hänestä eroon mahd. pian.
toinenTytar (25.2.2005 00:06)
tytar kirjoitti 31.01.2005 klo 09:57:
Vaikka "jokusen ihmisen" pelastuminen on selkeästi vähättelevä ilmaisu edelliseltä nimimerkiltä, olen äärimmäisen iloinen, että kuulun tähän ryhmään. Uskallan veikata, että siihen kuuluu enemmän kuin jokunen.
Hyvä tytär, aivan kuin olisin lukenut omia ajatuksiani, kun luin viestisi.
Itsekin haluaisin julkisesti kiittää sitä tuntemattomaksi jäänyttä naista(?), joka jätti vanhan naistenlehden Kätilöopistolle viime syksynä. Synnytyksen jälkeen nappasin päällimmäisen lehden pinosta käteeni ja luin esikoista imettäessäni "kevyen" artikkelin narsismista - ja yhtäkkiä kaikki loksahti paikoilleen. Isänihän on narsisti! Käsittämättömät temput, riidat, järjettömät ja omituisetkin tempaukset, häikäilemätön läheisten hyväksikäyttö ja piittaamattomuus läheisten tunteista: kaikki tuntomerkit sopivat kuvaan täydellisesti.
Sen jälkeen olen pakonomaisesti etsinyt tietoa, ja se tieto on jo pelkästään auttanut minua eteenpäin, vaikka itselläni ja perheelläni on hirvittävän paljon solmukohtia avaamatta.
Mutta uskon menneeni eteenpäin. Nyt tuntuu jo käsittämättömältä, miten perheessämme kukaan ei koskaan kyseenalaistanut hänen toimintaansa. Tilanteet olivat mitä absurdeimpiä. Otetaan vain yksi esimerkki "kiltimmästä" päästä: muistan esimerkiksi syntymäpäiviä, jolloin kakun koristeet oli muka aseteltu "väärään" järjestykseen, jolloin isä raivostui, nousi pöydästä ja meni makuuhuoneeseen lukemaan. Sieltä me lapset ja äiti vuoronperään kävimme itkien anelemassa häntä meidän seuraamme - ja lopulta hän tuli, armollisesti. Koskaan ei pyytänyt anteeksi, koskaan ei hävennyt, koskaan ei tuntenut empatiaa. Ja syntymäpäivä: se oli lopullisesti pilalla, möykky tuntui seuraavana päivänäkin, emmekä edes ymmärtäneet miksi.
Lukemattomia tunteja olen odottanut häntä kylään, kun hän on luvannut tulla tiettynä aikana, ja tullut tunteja myöhässä.
Minäkin kadehdin hirvittävästi ystäviäni, joilla on oikea, ihana isä - ja monet heistä luulevat, että minulla on sellainen. Isänihän on fantastinen seuramies, joka tarjoaa koko seurueelle ja kertoo hyviä juttuja. Aitoa välittämistä ja rakkautta hän ei koskaan ole kuitenkaan osannut antaa.
Eli summa summarum: ilman sitä naistenlehden viihteellistä artikkelia en olisi koskaan törmännyt edes narsismi-käsitteeseen. Nyt olen sen sijaan jo alkanut pitkän tieni toipumiseen, sillä olen tiedostanut ongelman. Näin ainakin toivon, sillä pahin pelkoni on, että alan itse toteuttaa kasvattajana oppimiani narsistisia malleja. Entä jos joskus minäkin pelaan lapseni kanssa monopolia ja yritän kaikin keinoin vain voittaa hänet - ja nauran pilkallisesti,jos hän häviää...
Liian hyvää ollakseen tosi!!!
11
3994
Vastaukset
- nnnn
Kiitos isosta lukupaketista.Kiinnostavaa luettavaa.
- kannatttaa varoa
Tässä julkaisija jota lainasin:
Julkaistu: City-lehti, nro 1/2005 · Teksti: Anna Perho · Kuvat: Fennopress Keskustelua artikkelista · Yhteensä 51 viestiä · Kommentoi artikkelia Koukussa (25.5.2005 10:23) - narsistista
kannatttaa varoa kirjoitti:
Tässä julkaisija jota lainasin:
Julkaistu: City-lehti, nro 1/2005 · Teksti: Anna Perho · Kuvat: Fennopress Keskustelua artikkelista · Yhteensä 51 viestiä · Kommentoi artikkelia Koukussa (25.5.2005 10:23)Kaikille narsistisesta luonne häiriöstä kärsiville ihmisille on tyypillistä pitkälti samanlainen persoonallisuus, oireiden määrän ja vakavuuden vaihdellessa häiriön vakavuuden mukaan.
Heikko itsetunto ja itsekeskeisyys Narsistinen luonnehäiriö on itsetunnon ja ihmissuhteiden häiriö.
Kaikki narsismin ongelmat kietoutuvat jollain tavalla vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestä ja vääristyneisiin ihmissuhteisiin, epärealistiseen käsitykseen omasta kaikkivoipaisuudesta ja kyvyttömyydestä arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä.
Narsistiset ihmiset ovat suunnattoman itsekeskeisiä ja kyvyttömiä huomioimaan muita ihmisiä.
He uskovat olevansa aina oikeassa, ja heillä on oikeus tehdä mitä he haluavat ja tulkita sääntöjä omalla tavallaan. Heikko itsetunto aikaansaa sen, että narsistinen ihminen on herkästi haavoittuva, loukkaantuu kaikesta, eikä kestä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä tai leikkipuhetta.
Hän ei pysty tuntemaan myötätuntoa tai asettumaan toisen ihmisen asemaan ja katsoo myös oikeutetuksi toisiin ihmisiin kohdistamansa ruumiilliset tai henkiset loukkaukset.
Ihailun ja huomionherättämisen tarve Heikko itsetunto saa aikaan jatkuvan huomionkipeyden, jolloin tällaisen ihmisen täytyy koko ajan olla ihailtu ja huomattu. Tarve saada huomiota ajaa hänet pyrkimään täydellisyyteen kaikissa suorituksissaan, tavoittelemaan rikkautta ja valtaa ollakseen siten paras ja loistavin.
Narsististiselle ihmiselle on välttämätöntä saada huomiota, joka ruokkii hänen itsetuntoaan. Ellei hän saa huomiota käyttäytymällä ympäristössä hyväksytyllä tavalla, hän hakee tarvitsemansa huomion normien vastaisilla teoilla kuten tekemällä rikoksia. Pätemisen tarve Heikosta itsetunnosta johtuen hän käyttäytyy mahtipontisesti, uhoaa, mikä johtaa usein aggressiiviseen käyttäytymiseen. Aggressiivisella tai uhkarohkealla teolla hän ei pyri pelkästään näyttämään rohkeuttaan muille vaan ennen kaikkea vakuuttumaan itse omasta rohkeudestaan.
Saadakseen muilta ihailua narsistinen henkilö voi tehdä järjettömiltä näyttäviä väkivallantekoja, joissa uhri on pelkkä objekti, ensimmäinen vastaantuleva, täysin syytön ihminen. Olennaista on se, että teolla on riittävästi ihailijoita.
Tarve käyttää hyväksi ja manipuloida muita ihmisiä Narsistinen ihminen on muiden ihmisten kanssa sen takia, että heistä on jotakin hyötyä.
On hyvä tuntea tärkeitä ihmisiä, sillä heidän avullaan saa etuoikeuksia ja seurustelu tärkeiden ihmisten kanssa nostaa hänen omaa sosiaalista arvoaan. Heikko itsetunto aikaansaa tarpeen manipuloida ja hallita toista ihmistä.
Narsistiselle yksilölle tuottaa tyydytystä nähdä, että hän pystyy vaikuttamaan toiseen ihmiseen saaden tämän käyttäytymään haluamallaan tavalla.
Kyvyttömyys pitää yllä tunnepitoisia ihmissuhteita Narsistisella ihmisellä ei ole kykyä tunnepitoisiin ihmissuhteisiin eikä tarvetta niihin. Hän saattaa osoittaa läheisissäkin ihmissuhteissaan hämmästyttävää kylmyyttä, välinpitämättömyyttä ja myötä elämisen puutetta.
Ihmissuhteet ovat hänelle erilaisia riippuvuus- ja palkitsemissuhteita ja niitä leimaa pinnallisuus, varovaisuus ja epäluulo. Ne kestävät juuri niin kauan kuin toinen jaksaa ihailla häntä ja kyseinen ihailu on vielä tuoretta ja uutta. Kun ihailu lakkaa tai menettää tehonsa, katkeaa myös suhde.
Kypsymätön tunne-elämä Narsistisen ihmisen kyky ilmaista erilaisia tunteita, erityisesti positiivisia, on vähäinen. Niiden sijalla ovat negatiiviset tunnepurkaukset: viha, kateus, kosto ja vahingonilo. Oma suoriutuminen aikaansaa tyytyväisyyttä, mutta kyky iloita toisen puolesta rajoittuu tilanteisiin, joissa perheenjäsenen suoriutuminen nostaa myös hänen omaa arvoa.
Narsistisella ihmisellä ei ole empatian kykyä eli hän ei pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan, mikä vaikuttaa negatiivisesti niin ihmissuhteisiin kuin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hän saattaa loukata pahasti toista ymmärtämättä sanojensa vaikutusta ja häneltä puuttuu sosiaalinen herkkyys eli kyky havaita ja tehdä johtopäätöksiä muiden vietinnästä.
Sisäinen tyhjyys ja kyvyttömyys kestää masennusta Narsistisille ihmisille on luoteenomaista jatkuva liikkeellä olemisen tarve, levottomuus ja usein lyhytjännitteisyys. He vaativat toimintaa ja elämää ympärilleen, minkä vuoksi jokainen vapaahetki on täytettävä ohjelmalla. Heidän sisäinen tyhjyytensä ja kyvyttömyytensä fantasiaan tekee heidät riippuvaisiksi ulkopuolisista ärsykkeistä.
Yksin oleminen on ahdistava kokemus, koska he eivät pysty täyttämään näin syntynyttä tyhjiötä luovalla toiminnalla, eivätkä kehittämään omaehtoisia virikkeitä omien mielikuviensa avulla.
Hallittu käyttäytyminen ja avointen psyykkisten häiriöiden puuttuminen Ihminen, jolla on narsistinen luonnehäiriö käyttäytyy ulkoisesti moitteettomasti, lukuunottamatta psykopaatin ajoittain avointa destruktiivisuutta ja epäsosiaalisuutta.
Hän ei välttämättä vaikuta häiriintyneeltä ihmiseltä kuten moni muu yhtä vakavasta psyykkisestä häiriöstä kärsivä. Länsimainen elämäntyyli tukee pitkälle narsistista luonnevauriota, koska jo pienellä lapsella pidetään riippumattomuutta läheisistä ihmisistä itsenäisyyden osoituksena. Normaalisti siinä iässä kiintymyksen pitäisi vielä ilmetä riippuvuutena ja erilleen jäämisen pelkona.
Narsistinen ihminen onnistuu antamaan usein luotettavan kuvan itsestään, koska hän osaa jäljitellä hyväksyttävää sosiaalista käyttäytymistä, mikä on yhteydessä hänen taitoonsa manipuloida muita ihmisiä.
PSYKOPATIA Narsistisen luonnehäiriön vakavin muoto on psykopatia ja edellä esitetyt narsistisen häiriön piirteet ovat luonteenomaisia kaikille psykopaateille, usein melko räikeässä muodossa.
Psykopatia eroaa lievimmistä narsistisen häiriön muodoista ensinnäkin siihen liittyvän epäsosiaalisuuden ja tavallisesti tuhoa aikaansaavan väkivaltaisen käyttäytymisen takia. Epäsosiaalinen aggressiivinen käyttäytyminen on tavallisesti jatkuvaa, koska aggressiivisuus on yksilön luonteenomainen tapa reagoida kaikkiin vastaantuleviin ongelmiin, ristiriitoihin ja pettymyksiin. Tyypillistä on, ettei hän itse näe omaa aggressiivisuuttaan vaan kieltää sen.
Psykopaatille on luonteenomaista kylmyys, tunteettomuus ja täydellinen välinpitämättömyys toisista ihmisistä.
Ihmisellä, joka kärsii lievemmästä narsistisesta luonnehäiriöstä, on ihmissuhteita, mutta niiden tarkoitus on peilata hänen suuruuttansa, mahtavuuttansa ja kaikkivoipaisuuttansa.
Psykopaatin tuntomerkeiksi on usein esitetty ahdistuksen ja masennuksen tunteiden puuttuminen. Psykopaatti kuitenkin ahdistuu ja masentuu helpostikin, mutta ei kohdatessaan surua ja vastoinkäymisiä, vaan joutuessaan sellaisten tosiasioiden eteen, joita hän ei manipuloimalla voi muuttaa toisenlaisiksi (Huom! Vertaa Cleckleyn psykopatiakuvaus). Psykopatian periytyvyyttä on tutkittu lähinnä psykopaateiksi luokiteltujen rikollisten avulla, mutta perinnöllisyyden ja kasvuolosuhteiden vaikutusta on näissä tutkimuksissa mahdotonta erottaa. Perinnöllistä on sekä kyseisillä rikollisilla että heidän vanhemmillaan todettu normaalia hitaampi autonomisen hermoston reagointi. Tämä saattaisi selittää sen, että psykopaattien kyky oppia ns. ehdollistumisen kautta on hitaampaa. He oppivat hitaammin kieltoja ja käskyjä, eivätkä opi kokemuksistaan samoin kuin nopeamman hermoston reagointikyvyn omaava.
Ihmissuhdevaikeuksien liittyminen psykopatian varhaissyntyyn on kuitenkin koulukunnasta riippumatta yleisesti hyväksytty väite. Tutkijat ovat myös yksimielisiä siitä, että narsistiseen häiriöön liittyy aina jonkinasteinen häiriö vanhempien ja lapsen välisessä suhteessa. Lapsen ja hänen ensimmäisten ihmissuhteidensa, lähinnä äiti-suhteen merkitys on kuitenkin niin monimutkainen ja niin ratkaisevan tärkeä lapsen kehitykselle, että on mahdotonta esittää mitään pääasiallista.
Histrioninen eli huomionhakuinen persoonallisuus käyttäytyy nimensä mukaan huomiotaherättävästi: hän pyrkii keskipisteeksi, dramatisoi ja liioittelee. Tunnereaktiot vaikuttavat lapsenomaisilta, etenkin silloin, kun potilas kokee tulleensa loukatuksi. Histrioninen henkilö solmii pinnallisia ja helposti särkyviä ystävyys- ja rakkaussuhteita, hänen käyttäytymisensä on viettelevää ja usein yliseksuaalista, ja hän kyllästyy herkästi ja vaatii toimintaa ja vaihtelua. Kun hän pettyy toiveissaan, hän turvautuu helposti suisidiuhkailuihin ja yrityksiin.
Narsistinen persoona uppoutuu kuvitelmiin omasta tärkeydestään ja menestymisestään, ja vaatii muita jatkuvasti vahvistamaan näitä käsityksiä. Hän on kateellinen muiden saamasta huomiosta ja yliherkkä arvostelua ja epäonnistumista kohtaan. Ihmissuhteissaan hän käyttää muita tunteettomasti hyväksi. Sekä minäkuva että käsitys kanssaihmisistä vaihtelevat pohjattoman idealisaation ja raivokkaan halveksunnan välillä. Narsistisen henkilön itsetunto on todellisuudessa hyvin hauras ja altis murenemaan vähäisistäkin vastoinkäymisistä, ja vakava itsetuhoisuus on tavallista.
Epävakaata luonnehäiriötä on aiemmin nimitetty rajatilaoireyhtymäksi. Se on vakava-asteinen häiriö, jossa potilaan mieliala, minäkuva, ihmissuhteet ja käyttäytyminen ovat erityisen vaihtelevat ja epävakaat, satunnaisten olosuhdetekijöiden ja sisäisten impulssien armoilla. Potilailla ei juuri ole kykyä kestää vaikeuksia ja ahdistusta. He kokevat helposti hajoamisen ja sisäisen tyhjyyden tunnetta sekä kuolemanpelkoa näissä tilanteissa. Monesti heidän on vaikea kestää yksinoloa, ja heidän identiteettinsä on muotoutumaton. Kaikkineen häiriö muistuttaa hyvin pienen lapsen emotionaalista kokemista. Heillä saattaa esiintyä lyhyitä psykoottisia kausia, ja itsetuhoisuus on tavallista, kuten narsistisillakin henkilöillä.
Antisosiaaliset henkilöt rikkovat normeja toistuvasti: nuoruusiässä esiintyy koulupinnausta, karkailua, omaisuusrikoksia ja myös aggressiivisuutta, myöhemmin toistuvia rikoksia, epäluotettavuutta ihmissuhteissa ja impulsiivisuutta, ja päihteiden runsas käyttö on tavallista. Elämäntapojen johdosta elinikä on lyhentynyt, mutta keski-ikään eläneet usein pikku hiljaa rauhoittuvat. Aina antisosiaalisuuteen ei liity aggressiivisuutta. Eräs alaryhmä anti- sosiaalisia henkilöitä ovat ns. psykopaatit, joilta näyttää kokonaan puuttuvan kyky empatiaan ja jotka kykenevät valehtelemaan hyvin sujuvasti. Antisosiaalisten henkilöiden kyky seuraamusoppimiseen on kehno, ja on arveltu, että taustalla saattaa olla aivojen rakennepoikkeavuus. Antisosiaalista luonnehäiriötä diagnosoidaan enemmän miehillä kuin naisilla, ja naisilla vastaavat piirteet luokitellaan useimmiten histrioniseksi häiriöksi.
Münchausenin syndrooma on erikoinen luonnehäiriö, jossa potilas tietoisesti teeskentelee erikoisia sairauksia, jopa aiheuttaa itselleen oireita, ja pyrkii tutkimuksiin ja hoitoihin. Taustalla ei ole hyötymistarkoitusta, vaan alitajuiset, ilmeisesti masokistiset ja itsetuhoiset motiivit.
Johdatusta psykopaatin maailmaan
Viime aikoina olemme saaneet lukea uutisotsikoista toinen toistaan kauhistuttavampia tapahtumia ihmisistä, jotka tappavat ilman omatuntoa. Hyvänä esimerkkinä on Amerikassa äskettäin teloitettu suomalaissukuinen sarjamurhaaja Aileen Wuornos, joka tuomittiin kuolemaan kuudesta murhasta. Hänellä ei ollut selkeitä motiiveja tekemiinsä murhiin, eikä hän osoittanut katumuksen merkkejä, vaan sanoi murhaavansa uudelleen, jos hänet vapautetaan. Hän vannoi palaavansa takaisin maailmaan vapahtajan kanssa. Yleinen käsitys on, että tämä nainen olisi psykopaatti. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että sarjamurhaajat ovat vain pieni osa psykopaateiksi luokiteltavia ihmisiä.
Psykopatia voidaan määritellä persoonallisuuden häiriöksi, vaikka onkin sanottu, että tämä käsite kuvaa paremmin rikollisia ja väkivallantekijöitä. Kaikki psykopaatit eivät siis ole mitään villejä petoja, vaan usein asiallisesti käyttäytyviä, rauhallisia ihmisiä. Psykopaatti vaikuttaa ulospäin psyykkisesti ja fyysisesti täysin terveeltä, mutta kaiken takaa paljastuukin vain viekas näyttelijä, joka jäljittelemällä tunteita ja sosiaalisen käyttäytymisen normeja saa johdettua ihmiset harhaan. Psykopaateille onkin tyypillistä ajautua talousrikollisiksi tai huijareiksi. Kuitenkin osa heistä sijoittuu hyviin asemiin yhteiskunnan eri alueille. Onkin mielenkiintoista, kuinka psykopaateille ominaiset luonteenpiirteet voivat olla eduksi esimerkiksi menestyville yritysjohtajille.
Psykopaattien luonteenpiirteitä on tutkittu jo useiden vuosikymmenien ajan, ja alan johtavia tutkijoita ovat Hervey Cleckley ja Robert Hare. Yleisesti psykopaatteja kuvataan tunteettomiksi ja pinnallisiksi. He eivät ymmärrä emootioiden merkitystä, eivät kadu tai masennu ja ovat usein vastuuttomia. He haluavat olla huomion keskipisteenä ja käyttävät toisia häikäilemättömästi hyväkseen. Psykopaatin elämäntarkoitus on minän tarpeiden tyydyttäminen, joten ihmissuhteet ovatkin hänelle vain keino saavuttaa kyseinen päämäärä.
On olemassa erilaisia tulkintoja siitä, mikä johtaa psykopatiaan ja tutkijoilla onkin hyvin eriäviä mielipiteitä psykopatian syistä. Olisikin hyvä saada selkeyttä asiaan oman tutkimuksemme edetessä. Sosiologisen tulkinnan mukaan psykopaateiksi määritellään sellaiset yksilöt, jotka eivät sopeudu yhteiskunnan normeihin. Kaikissa yhteisöissä on sääntöjä ja normeja, joita odotetaan noudatettavan, mutta tekeekö näistä normeista poikkeaminen todellakin ihmisestä psykopaatin? Tämä näkökulma ei ota huomioon sitä, että yhteiskunnassa on paljon erilaista sopeutumattomuutta. Toinen näkökulma on, että ympäristö voi synnyttää käsityksen, jonka mukaan toisen hyväksikäyttö on luonnollista ja oikeutettua. On myös pohdittu syitä, miksi yleensäkin englantia puhuvissa maissa väkivaltaisuus kasvaa. Toisaalta on olemassa sellaisia kulttuureja, joissa ei psykopatiaa esiinny ollenkaan. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin suuntaan yhteiskunta loppujen lopuksi kehittyy ja tuleeko se lopulta suosimaan tällaisia psykopaattisia piirteitä omaavia yksilöitä? Pakottaako nykyaikainen kilpailuyhteiskunta olemaan välittämättä toisista ihmisistä, ajamaan pelkästään omaa etua ja kovettamaan oman sisinpänsä?
Toista ääripäätä edustaa biologinen tulkinta. Sen mukaan psykopatia voisi aiheitua erilaisista häiriöistä tai vioista aivoissa kuten otsalohkossa tai limbisessä järjestelmässä. Näiden vaurioiden ajatellaan siis aiheuttavan psykopaatille ominaiset piirteet kuten esimerkiksi latteat tunnekokemukset, vaihtelunhalun, ahdistuksen tai pelon tunteen puuttumisen. On myös esitetty, että geenit osaltaan vaikuttaisivat psykopatian syntyyn aiheuttaen tietynlaisen alttiuden. Esimerkiksi prefrontaalialueen vauriot saavat aikaan psykopaattistyyppistä käyttäytymistä ja persoonallisuuden piirteitä, mutta prefrontaalipotilaat tuntevat ahdistusta ja masennusta, jotka eivät toisaalta sovi Cleckleyn kuvaukseen psykopatiasta.
Kolmannen selitystavan mukaan psykopaateiksi ei synnytä, vaan kasvetaan oppimalla. Psykopaatin kasvuympäristö on usein erittäin puutteellinen: lasta laiminlyödään, perheessä vallitsee tunnekylmyys, eikä lapsella ole kunnollisia samaistumiskohteita. Tämän vuoksi psykopaatit oppivat selviytymään moraalisesti ei-hyväksyttävillä keinoilla ja ajatellaan myös, että esimerkiksi ahdistuksen kokeminen tai sen puuttuminen on paljolti opittua. Näin ollen psykopaatin moraalikoodit ovat jääneet kehittymättä ja siksi kaikki yhteisön normit ovat hänelle samanarvosia ja yhtä vähäpätöisiä.
Mielestämme psykopatia käsite on erittäin ongelmallinen, koska siitä käytetään eri lähteissä erilaisia termejä. Toiset puhuvat epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä tarkoittaessaan psykopatiaa. Osa taas ajattelee, että psykopatia on epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ääripää. Jaana Haapasalon kirjasta, Cleckleyn psykopaatin muotokuva, saamme sellaisen käsityksen, että antisosiaalinen persoonallisuus ja Cleckleyn psykopatia eivät ole rinnakkaisia käsitteitä. Antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kriteerit painottavat enemmän epäsosiaalista ja rikollista käyttäytymistä. Haluaisimmekin saada selkeyttä tähän psykopatia-käsitteistön sekavuuteen.
Tutkimuksemme edetessä pyrimme selvittämään sitä rajaa, mikä erottaa häikäilemättömän hyväksikäytön ja ”normaalin” itsekkyyden. Jokaisella meistä ilmenee silloin tällöin psykopaatille ominaisia piirteitä, mutta se ei todellakaan tee meistä psykopaatteja. On myös mielenkiintoista pohtia sitä, pakottaako nykyaikainen kilpailuyhteiskunta ihmiset olemaan välittämästä toisistaan ja saako individualismin ihannointi unohtamaan lähimmäiset ja muut kanssaihmiset. Haluaisimme myös saada tietää, ilmeneekö psykopatia mahdollisesti eri aikakausina eri tavalla, ja onko tällaisia häikäilemättömiä ihmisiä aina ollut olemassa. Onko siis totta, että psykopaattien määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan, ja jos on, niin voidaanko tähän jotenkin vaikuttaa. Mielenkiintoista olisi myös saada tietää voiko psykopaatteja millään tavalla auttaa ja onko mahdollista, että psykopaatti voisi ”parantua”. Toivomme saavamme selkeyttä myös siihen, mikä aiheuttaa psykopatiaa. Onko psykopatia synnynnäistä, ympäristön vaikutuksen tulosta vai kenties molempia? Pyrimme tarkastelemaan tutkimuskohdettamme mainittujen tietojen valossa ja löytämään selkeyden yllä esitettyihin ongelmiin.
Toisin kuin yleisesti luullaan, narsisti ei rakasta itseään, vaan sitä heijastusta itsestään jonka hän näkee muissa ihmisissä. Itse asiassa hän on tämä heijastus. Muut ihmiset ovat hänelle peilejä joista hän toteaa olevansa olemassa. Mutta peilin pitää näyttää sopiva kuva - tai edes jotakin. Siksi narsisti ottaa muut ihmiset vahvaan pihtiotteeseen. Narsisti hakeutuu (usein alitajuisesti) läheisriippuvien ihmisten luokse ja lopulta kykenee muuttamaan heidän elämänsä helvetiksi tavalla joka jättää ikuiset jäljet. Noin 1 % ihmisistä on patologisia (piintyneitä) narsisteja, mutta narsismi vähäisemmässä määrin on huomattavasti yleisempää ja yleistymässä.
Tohtori Sam Vaknin on yksi maailman johtavista narsismin tutkijoista ja tuntijoista. Hänen aineistonsa taustalla on satojen narsistien ja tuhansien heidän perheenjäsentensä kokemuksia. Olen saanut luvan suomentaa hänen laajaa työtään, ja yritän valikoida siitä sellaisia osia jotka helpottavat narsistin kanssa elävien ihmisten elämää - toivottavasti myös narsistien.
Kysymys:
Kuuinka tunnistaa narsisti ennen kuin on "liian myöhäistä"?
Vastaus:
Monet syyttävät narsistin uskomattoman petollista kykyä. He huomaavat olevansa tekemisissä narsistin kanssa (emotionaalisesti, liike-elämässä, tai muutoin) ennen kuin heillä on edes mahdollisuutta tunnistaa hänen todellinen luonteensa. Järkyttyneinä myöhäisestä havainnostaan, he surevat herkkäuskoisuuttaan ja kyvyttömyyttään erota narsistista.
Narsistit ovat salamyhkäinen laji, vaikeita nähdä, vielä vaikeampia paikallistaa ja mahdottomia otettaviksi kiinni. Jopa kokeneella mielenterveysalan ammattilaisella, jolla olisi vapaa pääsy tutkittavan henkilön luokse ja kaikkeen hänen aineistoonsa, olisi pirullisia vaikeuksia määritellä uskottavalla varmuudella, onko kyseessä täysipainoinen narsistinen persoonallisuushäiriö - vai onko tutkittavalla vain narsistisia oireita, narsistinen "tyyli", tietynlainen persoonallisuus (luonne), vai narsistinen "kuori" joka kätkee sisäänsä jonkin muun mielenterveysongelman.
Sen lisäksi on tärkeää erottaa ne oireet ja käyttäytymistavat jotka riippuvat potilaan sosiaalisesta ja kulttuurillisesta taustasta (tausta on "synnynnäinen" tai luontainen, äidin maidossa imetty) - ja reaktiiviset kuviot, eli sopeutuminen tai sopeutumattomuus yhteiskunnan sosiaalisiin, moraalisiin ja kulttuurillisiin normeihin. Elämän vakavat kriisit synnyttävät usein myös ohimenevää patologista narsismia (esimerkiksi Ronningstam & Gunderson, 1996). Mutta narsistia tällaiset reaktiot eivät tee kenestäkään.
Jos joku henkilö on lähtöisin yhteiskunnasta tai kulttuurista jota tutkijat (kuten Theodore Millon) tai yhteiskunnalliset ajattelijat (esim. Christopher Lasch) pitävät narsistisena - kuinka paljon hänen käyttäytymisensä voidaan katsoa perustuvan hänen ympäristöönsä ja mitkä oireet ovat todella hänen omiaan?
Narsistinen persoonallisuushäiriö on määritelty tarkkaan DSM IV-TR:ssä, ja siihen kuuluvat tiukat kriteerit ja diagnoosiohjeet.
Monet oppineet pitävät narsismia sopeutumisen strategiana (terve narsismi). Sitä pidetään patologisena vasta kun se muuttuu jäykäksi persoonallisuuden rakenteeksi, joka on täynnä alkukantaisia puolustusmekanismeja (kuten halkominen, heijastaminen, heijastava identifioituminen tai älyllistäminen) - ja kun se johtaa vahingolliseen käyttäytymiseen yhdellä tai useammilla elämänalueilla.
Piintynyt narsismi on petkuttamisen taidetta. Narsisti projisoi väärän minän ja hoitaa kaikki sosiaaliset vuorovaikutuksensa tämän keksimänsä kuvitteellisen rakennelman kautta.
Kun narsisti paljastaa oikean värinsä, on tavallisesti aivan liian myöhäistä. Hänen uhrinsa eivät kykene jättämään häntä. He turhautuvat omaan avuttomuuteensa ja vihaavat itseään, koska he eivät pystyneet näkemään narsistin läpi aikaisemmin.
Mutta narsisti lähettää hienovaraisia, lähes huomaamattomia signaaleita ("esiintymisoireita") jo aivan ensimmäisen satunnaisen tapaamisen aikana.
Näitä ovat:
"Suureellinen" ruumiin kieli - Narsisti omaksuu eleitä ja asentoja, jotka ilmentävät ja huokuvat ylemmyyttä, vanhemmuutta, salaisia voimia, mysteerisyyttä, huvittunutta välinpitämättömyyttä, jne. Vaikka narsisti pitää tavallisesti jatkuvan ja läpitunkevan katsekontaktin, hän usein vetäytyy välittömästä fyysisestä läheisyydestä (hän on "alueellinen").
Narsisti osallistuu sosiaalisiin tilanteisiin - jopa pelkkään leikinlaskuun - alentuvasti, valta-asemastaan käsin sekä ylimielisyyden ja alentuvaisuuden näkökulmasta. Mutta hyvin harvoin hän liittyy tilanteeseen mukaan ja on mieluummin tarkkailija tai yksinäinen susi.
Erityisyyden osoitukset - Narsisti pyytää välittömästi jonkinlaista "erityiskohtelua". Hän ei odota vuoroaan, hän haluaa pidemmän tai lyhyemmän tapaamisen, hän puhuu suoraan auktoriteeteille (eikä heidän avustajilleen tai sihteereilleen), hän toivoo erityisiä etuisuuksia tai ehtoja, hän haluaa nauttia räätälintyönä tehdyistä järjestelyistä - tai tulla palvelluksi ensimmäisenä.
Narsisti vaatii - kuuluvasti ja mielenosoituksellisesti - hovimestarin jakamatonta huomiota, tai hän monopolisoi kutsujen emäntää, tai lukittuu kutsuilla olevien kuuluisuuksien seuraan. Narsisti reagoi raivoisasti ja närkästyneesti jos hänen toiveensa kielletään ja jos häntä kohdellaan tasa-arvoisesti niiden kanssa, joita hän pitää alempiarvoisina.
Ihannointi tai mitätöinti - Narsisti ihannoi tai mitätöi keskustelutoveriaan välittömästi. Tämä riippuu siitä, millaiseksi narsisti arvioi keskustelukumppaninsa mahdollisuudet Narsistisen Lähteen lähteenä. Narsisti imartelee, palvoo, ihailee ja kiittelee "maaliaan" kiusallisen liioittelevasti ja ylenpalttisesti - tai murjottaa, soimaa ja nöyryyttää häntä.
Narsistit ovat kohteliaita vain todennäköisen Lähteen läsnäollessa. Mutta he eivät kykene säilyttämään edes penseää kohteliaisuutta, ja rapistuvat pian ohuesti kätkettyyn vihamielisyyteen, verbaaliseen tai muuhun väkivaltaiseen väärinkohteluun, raivokohtauksiin, tai kylmään vetäytymiseen.
"Jäsenyyden" eleet - Narsisti yrittää aina "kuulua". Mutta samaan aikaan hän säilyttää asemansa ulkopuolisena tarkkailijana. Narsisti haluaa tulla ihailluksi kyvystään sulautua, ja hän pyrkii suosioon mielistellen, ilman että hän joutuisi investoimaan sitoumuksensa kanssa sopusoinnussa olevia ponnisteluja.
Esimerkki: jos narsisti keskustelee psykologin kanssa, hän ilmaisee ensin empaattisesti, ettei hän ole koskaan opiskellut psykologiaa. Sitten hän ryhtyy käyttämään näennäisen vaivattomasti vaikeatajuisia psykologian ammattitermejä, osoittaen näin että hän siitä huolimatta hallitsee alan itseoppineena - mikä todistaa että hän on poikkeuksellisen älykäs tai havainnoiva.
Yleensä narsisti aina pitää hyvää esiintymistä tärkeämpänä kuin sisältöä. Yksi tehokkaimpia keinoja narsistin paljastamiseen on yrittää tutkia pintaa syvemmältä. Narsisti on ohut ja matala, kuin lammikko joka teeskentelee olevansa valtameri. Hän pitää itseään renessanssin ihmisenä, yleismies Jantusena. Narsisti ei koskaan myönnä ettei hän tuntisi jotakin alaa - mutta usein hän on tietämätön kaikesta. On hämmästyttävän helppoa tunkeutua narsistin pystyttämän kaikkitietävyyden julkisivun kauniin pintakiillon alle.
Kerskaileva ja valheellinen elämäntarina - Narsisti kerskailee lakkaamatta. Hänen puheensa mausteina ovat jatkuvasti "minä", "minun", "minä itse" ja "minulle". Hän kuvaa itsensä älykkäänä, rikkaana, vaatimattomana, intuitiivisena tai luovana - mutta aina kohtuuttomasti, liioitellusti ja vaikeasti uskottavana.
Narsistin elämäntarina kuulostaa tavattoman rikkaalta ja monimutkaiselta. Ja hänen saavutuksensa - yhteismitattomia hänen ikänsä, kasvatuksensa ja maineensa kanssa. Silti hänen todellinen olemuksensa on ilmeisesti ja todistettavasti ristiriidassa hänen väitteidensä kanssa. Narsisti valehtelee hyvin usein ja hänen fantasiansa ovat helposti havaittavia. Hän tipauttelee aina sopivia nimiä ja tarkoitukseen sopivia muiden ihmisten kokemuksia ja saavutuksia.
Sanallisen tunneilmaisun puuttuminen - Narsisti haluaa puhua itsestään ja vain itsestään. Hän ei ole kiinnostunut muista ihmisistä eikä heidän sanomisistaan, elleivät ole mahdollisia Lähteitä, ja silloinkin vain saadakseen heidän lähdettään. Hän käyttäytyy pitkästyneesti, ylenkatsoen, jopa vihaisesti, jos hän kokee että muut vievät hänen kallista aikaansa ja siten väärinkäyttävät häntä.
Narsisti on ylipäänsä hyvin kärsimätön, helposti pitkästyvä, ja hänen keskittymiskykynsä on hyvin heikko - ellei hän itse ole keskustelun aiheena. Kuka tahansa voi ruotia julkisesti narsistin intiimin elämän kaikki yksityiskohdat ilman mitään jälkimaininkeja, ellei hänen puheensa ole "emotionaalisesti värittynyt".
Jos narsistilta kysytään suoraan hänen tunteistaan, hän älyllistää, järkiperäistää, puhuu itsestään kolmannessa persoonassa, tai kehittää kuvitteelliselta tuntuvan tarinan, jonka omaelämäkerrallisuus on epäilyttävää. Narsistit puhuvat itsestään mielellään mekaanisin termein, tehokkaina automaatteina tai koneina.
Törkeys sekä tungettelun ja pakottamisen tuntu - Narsisti suhtautuu itseensä kuolemanvakavasti. Hänen huumorintajunsa saattaa olla vivahteikas, ironinen, railakas, sekä pureva ja kyyninen, mutta itsestään hän laskee leikkiä hyvin harvoin. Narsisti kokee, että hänellä on kokoaikainen tehtävä, jonka merkitys on kosminen ja jonka seurausvaikutukset ovat globaaleja. Jos hän on tiedemies - hän on aina tieteellisen vallankumouksen tohinassa. Jos hän on journalisti - hän on keskellä kaikkien aikojen suurinta tarinaa. Jos hän on kirjailija - hän on matkalla kohti Nobelin palkintoa.
Tämä väärä minäkuva ei ole vastaanottavainen kevytmielisyydelle eikä poispyyhkimiselle. Narsisti loukkaantuu helposti ja kokee äkkiä tulevansa loukatuksi (narsistinen vammautuminen). Hän tulkitsee viattomimmatkin huomautukset ja teot vähätteleviksi, tunkeutuviksi tai pakottaviksi. Hänen aikansa on arvokkaampaa kuin muiden - siksi sitä ei voi tuhlata mitättömiin asioihin kuten leikinlaskuun tai kävelylle lähtemiseen.
Narsisti tulkitsee minkä tahansa tarjotun avun, neuvon tai huolestuneen kysymyksen tahalliseksi nöyryytykseksi, mikä osoittaa sen, että narsisti on avun tarpeessa ja näin ollen epätäydellinen ja vähemmän kuin kaikkivaltias. Mikä tahansa yritys laatia suunnitelmia on narsistin mielestä pelottava orjuuttamisen teko. Tässä mielessä narsisti on sekä jakomielinen että vainoharhainen ja usein elää omassa maailmassaan.
Nämä seikat - empatian puute, kylmäkiskoisuus, ylenkatse, erityisoikeuksien vaatiminen, ahdas huumorintaju, epäoikeudenmukainen kohtelu ja vainoharhaisuus - tekevät narsistista sosiaalisesti sopeutumattoman. Narsisti kykenee herättämään ympäristössään, satunnaisissa tuttavuuksissaan, ja jopa psykoterapeutissaan valtavan vahvaa, ahnasta ja raivoisaa vihaa ja inhoa. Omaksi järkytyksekseen, kiukukseen ja tyrmistyksekseen hän herättää muissa poikkeuksetta hillitöntä aggressiota.
Hänet koetaan usein parhaimmillaankin epäsosiaaliseksi ja usein yhteiskunnanvastaiseksi. Tämä on ehkä kaikkein varmin narsistin paljastava merkki. Hänen läheisyydessään olevat kokevat olonsa huonoksi ilman selvää syytä. Olipa narsisti miten hurmaava, älykäs, ajatuksia herättävä, seurallinen, mukava ja sosiaalinen hyvänsä - hän ei onnistu varmistamaan muiden sympatiaa, sympatiaa johon hän ei koskaan ole valmis, halukas tai kyvykäs vastaamaan.
Narsisti vihaa naisia katkerasti ja kiihkeästi. Naistenvihaajana hän yhdistää rakastettuna olemisen omistetuksi tulemiseen, valtaamiseen, kahlehtimiseen, muutetuksi tulemiseen, alentamiseen, riistämiseen, heikoksi tekemiseen, hukuttamiseen, sulautetuksi tulemiseen ja peitetyksi joutumiseen. Hänelle rakkaus on vaarallista takaa-ajoa.
Rakastettuna oleminen merkitsee intiimisti tunnettuna olemista. Narsisti ajattelee mielellään olevansa niin ainutlaatuinen ja syvällinen, että häntä ei voida koskaan käsittää. Narsisti uskoo että hän on inhimillisen ymmärryksen ja empatian yläpuolella, että hän on ainutlaatuinen. Se, että hänelle sanotaan "minä rakastan sinua", romuttaa tämän tunteen, vetää hänet suurimpaan yhteiseen nimittäjään ja uhkaa hänen ainutlaatuisuutensa kokemusta. Kaiken kaikkiaan, jokainen kykenee rakastamaan, ja jokainen halpamaisinkin ihminen rakastuu. Narsistin mielestä rakastaminen on eläimellistä ja patologista käyttäytymistä - aivan samoin kuin seksi.
Narsisti tietää olevansa huijari, petkuttaja, taidokas valhe, näytelmän käsikirjoittaja, tyhjä ja oikeasti ilman olemassaoloa. Se joka väittää rakastavansa häntä, joko valehtelee (mitä narsistissa muka on rakastettavaa?) - tai on itseään petkuttava, takertuva ja epäkypsä läheisriippuva. Narsisti ei voi sietää ajatusta, että hän olisi valinnut puolisokseen valehtelijan tai idiootin. Puolison rakkauden vakuutukset ovat narsistin oman harkintakyvyn tuhoisaa arvostelua.
Narsisti vihaa rakkautta - olipa se ilmaistu miten tahansa ja milloin tahansa.
Niinpä kun hänen puolisonsa osoittaa rakkauttaan lapsilleen, hän toivoo heille kaikille pahaa. Hän kadehtii puolisoaan niin patologisesti, että hän toivoo, ettei häntä olisi koskaan ollutkaan olemassa. Hiukan vainoharhaisesti hän elättelee jatkuvasti vahvistuvaa uskomusta siitä, että hänen puolisonsa osoittaa rakkauttaan lapsilleen tarkoituksellisen mielenosoituksellisesti, muistuttaakseen häntä siitä, kuinka kurja ja puutteellinen hän on, ja kuinka kovaosainen ja syrjitty hän on.
Hän pitää puolisonsa vuorovaikutusta lasten kanssa provosoimisena, hyökkäyksenä hänen emotionaalista hyvinvointiaan ja tasapainoaan vastaan. Kun narsisti näkee muiden ihmisten onnellisuuden, hänen mieleensä syntyy helposti syttyvä keitos kihisevästä kateudesta, kiehuvasta raivosta ja väkivaltaisista ajatuksista.
Monet ihmiset uskovat naiivisti, että he voivat parantaa narsistin hukuttamalla hänet rakkauteen, hyväksyntään, myötätuntoon ja empatiaan. Mutta näin ei käy. Ainoa tilanne, jossa uudistava paranemisprosessi voi käynnistyä, on silloin kun narsistia kohtaa vakava narsistinen vammautuminen, elämän kriisi.
Kun hänet on miltei väkivaltaisesti pakotettu varistamaan pois häiriintynyt puolustusjärjestelmänsä, syntyy ohimenevä haavoittuvuuden ikkuna, jonka kautta terapeuttinen väliintulo voi yrittää hiiviskellä sisään.
Narsisti on hoidon saavutettavissa ainoastaan silloin, kun hänen puolustusmekanisminsa ovat auki siksi että ne eivät kyenneet varmistamaan jatkuvaa Narsistisen Lähteen virtausta. Narsistin terapia pyrkii vieroittamaan hänet Narsistisesta Lähteestä.
Mutta narsisti kokee muiden ihmisten rakkauden ja myötätunnon Narsistisen Lähteen muotoina!
Tässä tilanteessa vaihtoehdot ovat vain tappio tai tappio:
Jos terapia onnistuu ja narsisti pääsee irti takertumisestaan Narsistiseen Lähteeseen - hänestä tulee kyvytön rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta, jota hän pitää yhtenä tämän lähteen muotona.
Kuitenkin Narsistisen Lähteen roolit tulisi selkeästi erottaa emotionaalisen siteen (kuten rakkauden) rooleista.
Narsistinen Lähde pitää yllä narsistin alkukantaisten puolustusmekanismien toimintaa. Narsistin psyyken emotionaalinen osa on vaimennettu, epäkuntoinen ja vääristynyt. Se on tiedostamaton - narsisti ei ole selvillä omista tunteistaan eikä ole kosketuksessa niihin.
Narsisti jahtaa Narsistista Lähdettä samoin kuin narkomaani ainettaan. Narkomaanit kykenevät muodostamaan emotionaalisia "siteitä", mutta he ovat aina tapojensa orjia. Heidän emotionaaliset vuorovaikutuksensa ovat heidän tavoilleen ja aineilleen alamaisia, kuten heidän lapsensa ja puolisonsa voivat todistaa.
On mahdotonta saada mitään todellista, merkityksellistä tai kestävää emotionaalista suhdetta narsistin kanssa, elleivät hänen primitiiviset puolustusmekanisminsa murru ja tule hylätyiksi. Tuhoavat ihmissuhteet ovat myös joidenkin muiden persoonallisuushäiriöiden tunnusmerkkejä.
Jotta auttaisit narsistia:
Erota hänet Lähteistään ja synnytä täten narsistisen vammautumisen kriisi;
Käytä tätä ohikiitävää tilaisuutta ja houkuttele narsisti osallistumaan hyvin jäsenneltyyn terapiaan, joka auttaa häntä kypsymään emotionaalisesti;
Rohkaise häntä hänen emotionaalisissa ensiaskeleissaan, kun hän alkaa hakea itselleen muotoa.
"Emotionaaliset" suhteet, jotka ovat olemassa yhtä aikaa narsistin puolustusmekanismien toimimisen kanssa, ovat osa narsistista teatraalisuutta, teeskenneltyjä ja toivottomia. Narsistin puolustusmekanismit tekevät hänestä joko ehdottoman yksiavioisen tai täysin sitoutumattoman playboyn.
On hyvin epätodennäköistä, että narsisti pääsisi yksinään irti puolustusmekanismeistaan. Hän ei käytä niitä siksi että hän tarvitsisi niitä - vaan siksi että hän ei tiedä muuta vaihtoehtoa. Ne osoittautuivat hyödyllisiksi hänen varhaislapsuudessaan. Ne olivat sopeutumista vahingolliseen ja tuhoavaan ympäristöön. Vanhat tavat ja temput eivät kuole helposti.
Narsistin persoonallisuus on jäsentymätön [Kernberg]. Hän saattaa tulla paremmaksi ja kypsyä emotionaalisesti voidakseen välttää ennustettavien tai toistuvien narsististen vammautumisten tuskaa.
Kun narsistit tulevat terapiaan, he tulevat yrittääkseen lievittää jotakin mikä on tullut sietämättömäksi tuskaksi. Kukaan heistä ei tule terapiaan siksi että hän haluaisi oppia tulemaan paremmin toimeen muiden kanssa. Rakkaus on tärkeää - mutta voidakseen täysin nauttia sen emotionaalisesta tuesta, narsistin on parannuttava ensin.
AIKA VOI AUTTAA
PSYKOPAATIN HOIDOSSA
Valentin Vaalan elokuvassa "Tule takaisin Gabriel" sulavakäytöksinen ja komea mies hurmaa naisia, mutta auervaarojen luonteessa on myös pimeä puoli.
"He täyttävät psykopaatin kriteerit. Siinä olennaista on toisten hyväksikäyttö ilman että he osaavat aidosti asettua toisen asemaan. He hurmaavat naisia, ja näyttää kuin he todella ajattelisivat näitä naisia. Todellisuudessa he käyttävät heitä hyväkseen”, arvioi osastonylilääkäri Heikki Vartiainen Helsingin yliopistollinen keskussairaalasta
Älykkäitä ja viehätysvoimaisia hyväksikäyttäjiä löytyy muualtakin kuin elokuvista. Hanna (nimi muutettu) tunnistaa entisestä miehestään monia psykopaatin piirteitä.
- Mieheni oli hyvin hurmaavan näköinen, fiksu ja kaikin puolin miellyttävä ihminen. Silloin kun menimme naimisiin, ensimmäinen lapsi syntyi, olo muuttui. Hän muuttui entistä mustasukkaisemmaksi. Mieheni ei antanut mennä minnekään yksin, että yksinomaan kaupassakäynti oli, että hän pelkäsi että menen sinne jotain lihakauppiasta varten sinne. Jopa päivittäinen toiminta oli vaikeaa, muistelee Hanna.
Psykopaatti matkii aitoja tunteita
Psykopaatin luonteenpiirteitä ovat lipevyys, pinnallisuus epäluotettavuus, toisten hyväksikäyttö ja empatian puute. Hän syyllistää muut eikä tunne katumusta. Lupaukset ovat hänelle pelkkää ilmaa ja totuus on suhteellinen käsite. Amerikkalainen psykiatri Cleckleyn mukaan psykopaatin luonteenpiirteitä ovat: pinnallinen viehätysvoima, lipevyys, älykkyys, neuroottisten ja psykoottisten oireiden puuttuminen, epäluotettavuus, valehtelu, tunnekylmyys ja suunnittelematon elämäntapa. Psykopaatti ikään kuin matkii inhimillisiä tunteita ja inhimillistä käyttäytymistä.
Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä on kirjassaan "Naamiona terve mieli" kuvannut psykopaattien ominaisuuksia:
Hän on yleensä ystävällinen ja puoleensavetävä.
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen
Hän haluaa olla huomion kohteena
Hän alistaa jokaisen, joka suostuu siihen
Hän ostaa liittolaisia ja käyttää toisia hyväkseen
Hän on epäluuloinen eikä luota keneenkään
Hän ei koskaan kadu, masennu, häpeä eikä ole syyllinen
Hän muuttaa kantaansa, unohtaa lupauksensa ja syyllistää muut
Hannan mies vähätteli kaikkea mitä vaimo teki. Hän hermostui, jos ei juhlissa saanut olla kaikenaikaa keskipisteenä. Kun mies lähti työmatkalle, perhe ei koskaan voinut tietää, miten pitkäksi se venyisi.
"Hän lähti viikoksi tai pariksi, mutta kerrankin hän oli poissa kolme kuukautta kotoa. Se oli aika mystistä. Tavallaan hän ei ilmoitellut itsestään. Hän lupasi, että tulee viikon perästä, mutta sitä viikkoa ei tullut. Kolmen viikon matkasta tuli yhteensä 10 viikkoa poissaoloa"
Hannan mielestä mieheltä puuttui tyystin empatia ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
"Hän ei pyytänyt koskaan anteeksi. Hän ei tehnyt koskaan mielestään mitään väärää. Joku asia oli ihan konkreettisesti tapahtunut jotain. Sille tapahtumalle oli monta kertomusta ja se muuttui aina sen mukaan kenelle hän sen kertoi."
Ääritapauksissa hurmuri pystyy raakaan väkivaltaan. Kaksi helsinkiläistä poliisia surmannut Steen Christensen arvioitiin persoonallisuushäiriöiseksi, joka on arvaamaton ja kykenemätön empatiaan. Psykopatiaan ei kuitenkaan välttämättä kuulu väkivalta ja sairauden tunnistaminen voi olla hankalaa.
"Sitä on hyvin vaikea saada selville, koska eivät nämä ihmiset koe tästä käyttäytymisestä ongelmia. Se aiheuttaa ympäristölle ongelmia", toteaa osastonylilääkäri Heikki Vartiainen Helsingin yliopistollinen keskussairaalasta.
.
Hannan mies toimi mielestään moitteettomasti. Tekojaan hän ei selitellyt edes silloin, kun saattoi perheensä pulaan käsittämättömän suurien luottokorttilaskujen vuoksi.
"Mieheni lupasi, että ne hoituu, kun hän ehtii tehdä kunnolla matkalaskut. Rahat tulevat takaisin meidän tilille. Viivytys aiheutui siitä, että on eri valuutta ja eri laskutusaika. Ajasta on kulunut kaksi vuotta, ja niitä rahoja ei vielä ole tullut meidän yhteiselle tilille.
Psykopatiaan on monia syitä
Henkilöllä voi olla psykopaatin piirteitä, mutta hän ei välttämättä ole psykopaatti. Monissa ammateissa kuten politiikassa tai sodassa empatian puutteesta tai muista psykopaatin piirteistä voi olla jopa hyötyä. Henkilön todistaminen psykopaatiksi vaatii kuitenkin perusteellisen tutkimuksen. Aikaisemmin psykopaatti - termi oli lähinnä leimaava, mutta nykyisin sille on tieteelliset kriteerit. Syitä psykopatiaan on monia.
"Yleensä siinä psyykkisissä ongelmissa on sekä perinnölliset tekijät että kehitykselliset tekijät, jotka liittyy kasvuympäristöön, josta ne mallit saadaan, miten ihminen käyttäytyy", selvittää Vartiainen.
Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että psykopaatilla ei näytä olevan normaalia yhteyttä aivojen järkiperäisen etuosan ja tunneperäisen takaosan välillä. Lisäksi on arveltu, että jos lapselta puuttuu 0 - 18 Kuukauden ikäisenä ensimmäinen tunneside äitiin, hänestä saattaa kasvaa psykopaatti
Hoitokeinot vähissä
Iän myötä persoonallisuushäiriöinen ihminen voi tasaantua, mutta muuten hoitokeinot ovat vähissä.
"Yleensä sitä on hyvin hankala parantaa, koska he itse eivät koe tarvetta muuttua, mutta jos tulee tarve muuttua, niin silloin terapialla voidaan vaikuttaa, että he oppisivat muita paremmin huomioon. Tietenkin lääkityksellä voidaan tunteita tainnuttaa ja sitten impulsiivista käyttäytymistä ehkä vähän vähentää, toteaa Vartiainen.
Elokuvissa naiset rakastuvat yhä uudestaan psykopaattiin, mutta todellisuudessa pakeneminen voi olla uhrille ainoa vaihtoehto. Hannan perhe sai tarpeekseen, kun mies eräänä aamuyönä teräaseella murtautui lasten kaappeihin ja penkoi tavarat. Syyksi mies sanoi, ettei talossa saa olla yhtään paikkaa, johon hän ei pääse.
"Seuraavana päivänä tyttäreni oli kertonut veljelleen. Lapset kertoivat sitten minulle ja sanoivat, että äiti nyt me muutetaan täältä pois, muistelee Hanna.
Kirjallisuutta: Raimo Mäkelä "Naamiona terve mieli", Perussanoma
Haapasalo J "Cleckleyn psykopaatin muotokuva haastattelututkimuksen valossa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 314
AIKA VOI AUTTAA
PSYKOPAATIN HOIDOSSA
Valentin Vaalan elokuvassa "Tule takaisin Gabriel" sulavakäytöksinen ja komea mies hurmaa naisia, mutta auervaarojen luonteessa on myös pimeä puoli.
"He täyttävät psykopaatin kriteerit. Siinä olennaista on toisten hyväksikäyttö ilman että he osaavat aidosti asettua toisen asemaan. He hurmaavat naisia, ja näyttää kuin he todella ajattelisivat näitä naisia. Todellisuudessa he käyttävät heitä hyväkseen”, arvioi osastonylilääkäri Heikki Vartiainen Helsingin yliopistollinen keskussairaalasta
Älykkäitä ja viehätysvoimaisia hyväksikäyttäjiä löytyy muualtakin kuin elokuvista. Hanna (nimi muutettu) tunnistaa entisestä miehestään monia psykopaatin piirteitä.
- Mieheni oli hyvin hurmaavan näköinen, fiksu ja kaikin puolin miellyttävä ihminen. Silloin kun menimme naimisiin, ensimmäinen lapsi syntyi, olo muuttui. Hän muuttui entistä mustasukkaisemmaksi. Mieheni ei antanut mennä minnekään yksin, että yksinomaan kaupassakäynti oli, että hän pelkäsi että menen sinne jotain lihakauppiasta varten sinne. Jopa päivittäinen toiminta oli vaikeaa, muistelee Hanna.
Psykopaatti matkii aitoja tunteita
Psykopaatin luonteenpiirteitä ovat lipevyys, pinnallisuus epäluotettavuus, toisten hyväksikäyttö ja empatian puute. Hän syyllistää muut eikä tunne katumusta. Lupaukset ovat hänelle pelkkää ilmaa ja totuus on suhteellinen käsite. Amerikkalainen psykiatri Cleckleyn mukaan psykopaatin luonteenpiirteitä ovat: pinnallinen viehätysvoima, lipevyys, älykkyys, neuroottisten ja psykoottisten oireiden puuttuminen, epäluotettavuus, valehtelu, tunnekylmyys ja suunnittelematon elämäntapa. Psykopaatti ikään kuin matkii inhimillisiä tunteita ja inhimillistä käyttäytymistä.
Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä on kirjassaan "Naamiona terve mieli" kuvannut psykopaattien ominaisuuksia:
Hän on yleensä ystävällinen ja puoleensavetävä.
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen
Hän haluaa olla huomion kohteena
Hän alistaa jokaisen, joka suostuu siihen
Hän ostaa liittolaisia ja käyttää toisia hyväkseen
Hän on epäluuloinen eikä luota keneenkään
Hän ei koskaan kadu, masennu, häpeä eikä ole syyllinen
Hän muuttaa kantaansa, unohtaa lupauksensa ja syyllistää muut
Hannan mies vähätteli kaikkea mitä vaimo teki. Hän hermostui, jos ei juhlissa saanut olla kaikenaikaa keskipisteenä. Kun mies lähti työmatkalle, perhe ei koskaan voinut tietää, miten pitkäksi se venyisi.
"Hän lähti viikoksi tai pariksi, mutta kerrankin hän oli poissa kolme kuukautta kotoa. Se oli aika mystistä. Tavallaan hän ei ilmoitellut itsestään. Hän lupasi, että tulee viikon perästä, mutta sitä viikkoa ei tullut. Kolmen viikon matkasta tuli yhteensä 10 viikkoa poissaoloa"
Hannan mielestä mieheltä puuttui tyystin empatia ja kyky asettua toisen ihmisen asemaan.
"Hän ei pyytänyt koskaan anteeksi. Hän ei tehnyt koskaan mielestään mitään väärää. Joku asia oli ihan konkreettisesti tapahtunut jotain. Sille tapahtumalle oli monta kertomusta ja se muuttui aina sen mukaan kenelle hän sen kertoi."
Ääritapauksissa hurmuri pystyy raakaan väkivaltaan. Kaksi helsinkiläistä poliisia surmannut Steen Christensen arvioitiin persoonallisuushäiriöiseksi, joka on arvaamaton ja kykenemätön empatiaan. Psykopatiaan ei kuitenkaan välttämättä kuulu väkivalta ja sairauden tunnistaminen voi olla hankalaa.
"Sitä on hyvin vaikea saada selville, koska eivät nämä ihmiset koe tästä käyttäytymisestä ongelmia. Se aiheuttaa ympäristölle ongelmia", toteaa osastonylilääkäri Heikki Vartiainen Helsingin yliopistollinen keskussairaalasta.
.
Hannan mies toimi mielestään moitteettomasti. Tekojaan hän ei selitellyt edes silloin, kun saattoi perheensä pulaan käsittämättömän suurien luottokorttilaskujen vuoksi.
"Mieheni lupasi, että ne hoituu, kun hän ehtii tehdä kunnolla matkalaskut. Rahat tulevat takaisin meidän tilille. Viivytys aiheutui siitä, että on eri valuutta ja eri laskutusaika. Ajasta on kulunut kaksi vuotta, ja niitä rahoja ei vielä ole tullut meidän yhteiselle tilille.
Psykopatiaan on monia syitä
Henkilöllä voi olla psykopaatin piirteitä, mutta hän ei välttämättä ole psykopaatti. Monissa ammateissa kuten politiikassa tai sodassa empatian puutteesta tai muista psykopaatin piirteistä voi olla jopa hyötyä. Henkilön todistaminen psykopaatiksi vaatii kuitenkin perusteellisen tutkimuksen. Aikaisemmin psykopaatti - termi oli lähinnä leimaava, mutta nykyisin sille on tieteelliset kriteerit. Syitä psykopatiaan on monia.
"Yleensä siinä psyykkisissä ongelmissa on sekä perinnölliset tekijät että kehitykselliset tekijät, jotka liittyy kasvuympäristöön, josta ne mallit saadaan, miten ihminen käyttäytyy", selvittää Vartiainen.
Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että psykopaatilla ei näytä olevan normaalia yhteyttä aivojen järkiperäisen etuosan ja tunneperäisen takaosan välillä. Lisäksi on arveltu, että jos lapselta puuttuu 0 - 18 Kuukauden ikäisenä ensimmäinen tunneside äitiin, hänestä saattaa kasvaa psykopaatti
Hoitokeinot vähissä
Iän myötä persoonallisuushäiriöinen ihminen voi tasaantua, mutta muuten hoitokeinot ovat vähissä.
"Yleensä sitä on hyvin hankala parantaa, koska he itse eivät koe tarvetta muuttua, mutta jos tulee tarve muuttua, niin silloin terapialla voidaan vaikuttaa, että he oppisivat muita paremmin huomioon. Tietenkin lääkityksellä voidaan tunteita tainnuttaa ja sitten impulsiivista käyttäytymistä ehkä vähän vähentää, toteaa Vartiainen.
Elokuvissa naiset rakastuvat yhä uudestaan psykopaattiin, mutta todellisuudessa pakeneminen voi olla uhrille ainoa vaihtoehto. Hannan perhe sai tarpeekseen, kun mies eräänä aamuyönä teräaseella murtautui lasten kaappeihin ja penkoi tavarat. Syyksi mies sanoi, ettei talossa saa olla yhtään paikkaa, johon hän ei pääse.
"Seuraavana päivänä tyttäreni oli kertonut veljelleen. Lapset kertoivat sitten minulle ja sanoivat, että äiti nyt me muutetaan täältä pois, muistelee Hanna.
Kirjallisuutta: Raimo Mäkelä "Naamiona terve mieli", Perussanoma
Haapasalo J "Cleckleyn psykopaatin muotokuva haastattelututkimuksen valossa. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja 314
Narsismi
Joukko piirteitä ja käyttäytymismalleja jotka ilmentävät pakkomielteenomaista ihastumista itseen siinä määrin että muut tulevat suljetuiksi pois, sekä itsekästä ja säälimätöntä oman mielihyvän, vallan ja kunnian tavoittelua.
Narsismi on nimetty kreikkalaisen Narkissos-mytologian mukaan. Hän oli komea mies joka hylkäsi erään nymfin epätoivoiset lähentelyt. Rangaistukseksi julmuudestaan hänet tuomittiin rakastumaan omaan heijastukseensa lammikossa. Kykenemättä löytämään rakkautensa täyttymystä, hän riutui pois ja muuttui kukaksi joka vieläkin kantaa hänen nimeään.
Mikä narsismi on?
Narsistinen persoonallisuushäiriö (jatkossa narsismi) on tunnustettu omaksi mielenterveyshäiriökseen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Sen diagnoosin kriteereitä on muutettu vuosina 1987 ja 2000.
Yksi narsismin määritelmistä: "kaikkialle läpitunkeva suureellisuus (mielikuvissa tai käytöksessä), ihailun ja imartelun tarve ja empatian puute, tavallisesti varhaisesta aikuisuudesta alkaen."
Narsismille on määritelty yhdeksän diagnoosikriteeriä. Narsismin diagnoosi edellyttää että vähintään viisi niistä toteutuu. Seuraavassa ne ovat Sam Vakninin esittämässä muodossa:
Tuntee itsensä mahtavaksi, suureksi ja hyvin tärkeäksi (esimerkiksi liioittelee saavutuksia, kykyjä, taitoja, kontakteja ja persoonallisuuden piirteitä valehteluun asti, ja vaatii tulla tunnustetuksi ylemmänasteisena ilman vertailukelpoisia todellisia saavutuksia);
Pakonomaisia fantasioita rajattomasta menestyksestä: maine, pelottava voima tai kaikkivaltius, vertaansa vailla oleva loistokkuus (älyllinen narsisti), ruumiillinen kauneus tai seksuaalinen kyky (ruumiillinen narsisti), tai ideaalinen, loputtomiin kestävä rakkaus tai intohimo;
On syvästi vakuuttunut omasta ainutlaatuisuudestaan, minkä tähden vain muut erityiset tai ainutlaatuiset ihmiset (tai instituutiot) voivat ymmärtää häntä, kohdella häntä oikein tai ovat hänen seuransa arvoisia;
Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde);
Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua;
"Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen;
Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin;
On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Kärsii vainoharhaisista mielikuvista koska uskoo että muut kokevat hänet samoin ja todennäköisesti toimivat samalla tavalla;
Käyttäytyy ylimielisesti ja koppavasti. Tuntee olevansa ylivoimainen, kaikkeen kykenevä, kaiken tietävä, voittamaton, immuuni, "lain yläpuolella", ja kaikkialla läsnä oleva (maaginen ajattelu). Raivostuu ollessaan turhautunut, kohdatessaan vastarintaa, tai kun sellaiset ihmiset nuhtelevat häntä, joita hän pitää alempiarvoisina ja arvottomina.
Hiukan lisää narsismista
Useimmat narsistit (75%) ovat miehiä.
Narsistinen persoonallisuushäiriö (NPH) kuuluu samaan ryhmään kuin rajatilahäiriö ja epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.
NPH:n diagnoosiin liittyy usein muita persoonallisuushäiriöitä, aineiden väärinkäyttöä tai impulsiivista ja yltiöpäistä käyttäytymistä.
NPH on verraten uusi luokka (1980).
Narsismista on vain hyvin vähän tieteellistä tutkimusta. Mutta se mikä on, on osoittanut, että NPH ei liity mitenkään yksilön rodulliseen, sosiaaliseen, kulttuurilliseen, taloudelliseen, perinnölliseen tai ammatilliseen taustaan.
On arvioitu että 0.7-1% ihmisistä kärsii patologisesta (piintyneestä, pysyvästä) NPH:sta. NPH tuntuu olevan yleistymässä.
Narsismi syntyy varhaislapsuudessa, lapsuudessa ja varhaisessa nuoruudessa. Se liittyy yleensä lapsuudessa olleeseen väärinkäyttöön tai traumaan joka on vanhempien, auktoriteettien tai ikätoverien aikaansaama.
Narsistisia reaktioita on laaja kirjo - alkaen lievästä, reaktiivisesta ja ohimenevästä pysyvään NPH:n asti.
Narsistin Lähde on ulkopuolinen huomio - tavallisesti positiivinen (ihailu, vakuuttelu, kuuluisuus, julkisuus) - jota narsisti käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.
Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").
Narsistit ovat joko "klassisia" - määritelmä myöhemmin - "kompensoivia" tai "käänteisiä" - määritelmä myöhemmin.
Klassinen narsisti on itseensä luottava, kompensoiva narsisti peittää ylimielisellä käyttäytymisellään syvällä olevan oman arvonsa puuttumisen, ja käänteisnarsisti on läheisriippuva joka pitää huolta klassisen narsistin emotionaalisista tarpeista.
NPH hoidetaan puheterapialla. Aikuisen narsistin paranemisennuste on huono, vaikka hänen sopeutumisensa elämään ja muihin ihmisiin voi parantua hoidolla. Lääkitystä käytetään sivuilmiöiden ja käyttäytymisen hoitoon (kuten mielialojen vaihteluun ja pakkomielteisyyteen) - tavallisesti se onnistuu jonkin verran.
Tässä kaksi keskustelua aiheesta:
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=906 1.0
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/viewtopic.p hp?t=1408
Tässä muutama esimerkki joita poimin keskusteluista:
"Mikäli en ole asiaa väärin käsittänyt; jouduin vuosikausiksi
valehtelijan uhriksi.Tämä henkilö näytti omaavan patologisen,
paatuneen valehtelijan piirteet.Luin kirjan, missä käsiteltiin
laajasti ja perusteellisesti valehtelua ja siinä sanottiin, että
valehtelija riistää ihmisarvon toiselta ihmiseltä.Näin koin
itsekin-raskaasti.
Useat ihmiset kokevat valehtelun uhriksi joutuessaan kokemuksen niin
järkyttäväksi, että joutuvat purkamaan nämä valehtelutilanteet pois
psykiatrin apua käyttäen. Minä selvisin ilman psykiatria, mutta
jouduin pari-kolme vuotta kuumeisesti pohtimaan kaikkea mahdollista
tämän ihmisen motiiveista sekä valehtelutilanteista.Tämä kokemus oli
äärimmäisen raskas ja kuluttava.
Eli kysymys ei ole mistään pienestä ja vähäpätöisestä asiasta."
Kuuntelin puoli vuotta niitä selityksiä, lupauksia, valheita.
"Kirjasin" kaikki valheet ja rikotut lupaukset mielessäni ylös.
En uskonut mitään enkä luottanut enää pitkiin aikoihin. Sitten
maksoin takaisin.
Vedin "maton" miehen alta ja pistin pihalle. Kylmän viileästi,
ilman psykiatreja, konsultteja tai itsetunnon menetystä. Siihen
tilanteeseen ei ole muuta ratkaisua kuin tuo ja se on ainoa järkevä.
Itsetuntoni vain kasvoi, kun huomasin olevani narsistisen, sairaan
ja patologisen valehtelijan yläpuolella. Olin ja olen edelleen
henkisesti häntä paljon vahvempi. Hän ei tunne sääliä vaikka osaakin
sitä näytellä hyvin. Hän ei tunne rakkautta vaikka osaa näytellä
sitäkin tosi hyvin. Hän tuskin tuntee muita, kuin itsekkäitä tunteita,
mutta empatia, sympatia, toisesta välittäminen ei kuulu näiden
ihmisten sanavarastoon. He ovat tunneköyhiä.
Jättäkää tuollaiset välittömästi huomattuanne, että puoliso
valehtelee. Merkit on selkeästi luettavissa alta kuukaudessa,
joten pitäkää silmät auki ja ottakaa mahdollisesti teille ystävien,
varsinkin puolison ystävien varoitukset todesta. Ne kannattaa pitää
"korvan takana" ja pitää taustalla kun tarkkailette oireita.
TÄSSÄ UHRIN SELVIYTYMISKEINOJA:
Luonnehäiriöisen kohtaamisessa seuraavat neljä osittain peräkkäistä,
osittain sisäkkäistä ja osittain vaihtoehtoista toimenpideryhmää
näyttävät tarpeellisilta:
1. Tunnista.
2. Taistele, jos voit.
· Lakkaa alistumasta
· Älä jää pelon valtaan
· Älä suostu syyllistymään
· Osoita vihastumisesi
· Vastusta
· Älä sääli alistajaasi
· Älä usko hänen muuttumiseensa
3. Pakene, ellet voit taistella.
· Vältä häntä
· Sano hänet irti
· Kerro hänestä hänen esimiehelleen
· Ota hänestä avioero
· Älä ruoki vihaasi häntä kohtaan äläkä yritä kostaa hänelle
4. Kärsi, ellet voi taistella etkä paeta, mutta tiedä (= tunnista), mitä teet kärsiessäsi.
· Valitse asenteesi itse
· Älä tukahduta, kiellä, turhenna kärsimistäsi
· Yritä raivata itsellesi omaa elintilaa
· Näe ihmisarvosi
(Tätä suositusta ei auttaja voi antaa,
mutta uhri voi valita sen itse.)
5. Hän ei muutu koskaan!
Nämä ovat jo tietenkin sellaisille uhreille, jotka ovat olleet
kauemmin tällaisen patologisen valehtelijan kanssa tai ei välttämättä.
Patologinen valehtelu on sairaus, joka on alkanut jo lapsuudessa
yleensä opittujen käyttäytymismallien kautta!
itse myös ollut valehtelijan kanssa vuosia,jotenkin aika vaan
jo hänestä eronnut,luojan kiitos.kaikki varoittivat jo heti alussa
mut ei sitä rakastuneena uskonut mitään ja nyt harmittaa.melkein
menetin ystäväni asian takia!samaa mieltä et yrittäkää ess uskoo
läheisiänne asiassa!
varsinkin jos on kyseessä ex- nais/mies ystävä joka yrittää kertoa
seuraavalle uhrille. Sitä luullaan, että ex on aina vain mustis..
Eipä uskonut minunkaan ex-mieheni uusi typy, kun yritin varoittaa.
Mies on diagnosoitu persoonallisuushäiriöiseksi ja patologiseksi
valehtelijaks! Mut aika näyttää!
Olin vuosia narsistin uhri, myös valheita. Ihminen joka on jo pienenä
oppinut käyttäytymismallinsa ei tule koskaan muuttumaan! Hoitokin on
miltei epätodennäköistä ja kestää vuosia! Yleensä patologisest
valehtelijat ovat narsisteja, ei tietenkään kaikki. Uhrin on vaikea
antaa anteeksi itselleen, kun on uskonut kaiken ja pitää itseään
hölmönä sen vuoksi, mutta he osaavat valehtelun taidon niin että
fiksumpikin uskoo. Joten älkää syytelkö itseänne! Voimia kaikille!
Niin ja unohdin sanoa, että jos patologinen valehtelija jää kiinni
valheestaan hän hermostuu usein ja selittää uudella valheella vanhan.
Yleensä kun tällainen ihminen joutuu selittämään jonkin asian mitä
häneltä kysytään joka on valhe hän alkaa näpräämään jotain käsillään,
alkaa selittelemään ja on ylivilkas. Tai nämä tuntomerkit ainakin
olivat minun ex:llä.
Tässä tuntomerkkejä:
1) Liikaa tai liian vähän katsekontaktia. Valehtelija välttää
katsomasta silmiin tai tuijottaa intensiivisesti.
2) Liialliset yksityiskohdat. Kun ihminen välttää kertomasta totuutta,
hän valitsee jonkin täysin epäolennaisen yksityiskohdan asiastaan ja
yrittää saada huomion kiinnittymään siihen totuuden sijaan.
3) Yleinen rauhattomuus. Tämä on nähtävissä esimerkiksi lapsissa,
jotka valehtelevat. Valehtelija ei pysty olemaan paikallaan.
4) Nenän koskeminen. Tutkimusten mukaan valehdellessaan ihmisillä on
tapana koskettaa nenänsä alaosaa.
5) Suun kautta hengittäminen. Valehdellessaan ihminen ei saa tarpeeksi
happea ja siksi hengittää suun kautta.
6) Epäröinti puheessa. Pysähteleminen, kurkun selvittäminen jne.
saattaa olla keino voittaa aikaa, mikäli ihminen valehtelee.
7) Ylös tai alas katsominen. Tapa voittaa aikaa.
8) Vastaa kysymyksiin, joita ei kysytä. Valehtelija puolustelee
itseään, vaikkei häneltä kysytä mitään.
9) Muut kehonkielen merkit. Mm. voimakas silmien räpsyttely,
laajentuneet pupillit, äänensävyn vaihtelut ja olkien kohauttelu
väkivaltaa!! Patologinen valehtelija ei tiedä empatiasta,
rakkaudesta ja katumuksesta mitään. Eikä muutu, luulin muuttavani
minun ex-aviomieheni, mutta toisin kävi. Lupaavat ettei ikinä enää..
mutta taas se alkaa pian!
Lainattu eri kirjoituksista...
- nyt taas elän
Vieläkin nousee paha mieli ja järkytys mieleen kun muistan mitä vuosi sitten oli elämässäni.Nyt uskon että toipuminen vie aikansa.Naristista eroon pääsemiseen tarvitsin terapeuttia...En osaa edes sääli tuntea sitä ihmistä kohtaan..
- psykopaatti??
Luin tuon kirjoituksen ja tunnistin osan noista ominaisuuksista itsessäni. Muutamia poikkeuksia onneksi oli... Olenkohan psykopaatti vai muuten vain persoonallisuushäiriöinen?
Liekö sitten hyvä vai huono asia, mutta pelästyin tuota lukiessani...- se on, erittäin!
Mitä piirteitä itsestäsi huomioit jotka olisivat samoja? Kannattaa pelästyä, oikeasti!
- Miximixi
Jokainen löytää itsensä kaikista mahdollisista persoonallisuushäiriöiden kuvauksista jos tuijottaa vain tuntomerkkilistaa. Tärkeintä on hahmottaa kokonaisuus. Ja...jos ihminen epäilee itsessään persoonallisuushäiriötä, hän on persoonallisuudeltaan terve. Narsisti esimerkiksi on omasta mielestään täysin terve ja aina oikeassa.
- &(".")&
Miximixi kirjoitti:
Jokainen löytää itsensä kaikista mahdollisista persoonallisuushäiriöiden kuvauksista jos tuijottaa vain tuntomerkkilistaa. Tärkeintä on hahmottaa kokonaisuus. Ja...jos ihminen epäilee itsessään persoonallisuushäiriötä, hän on persoonallisuudeltaan terve. Narsisti esimerkiksi on omasta mielestään täysin terve ja aina oikeassa.
Thanks!!!..:-)
- asd5254
se on, erittäin! kirjoitti:
Mitä piirteitä itsestäsi huomioit jotka olisivat samoja? Kannattaa pelästyä, oikeasti!
jep, jos oikeasti pelästyit niin etpä sitte mikään syköpaatti ole :D narsisti ei tuollaisesta edes välittäis. ei edes ajattelisi että olisi narsisti.:D jokaisella ihmisellä on enemmän tai vähemmän tuossa listassa olevia asioita.
- Poly-terästetty
Erittäin hieno teksti. Olin itse seurustellut vuoden itseäni viisi vuotta vanhemman miehen kanssa. Olen siis itse 19 ja hän 24. Ihastuin hänen luonteensa lempeyteen,siis siinä mielessä että hän ei näyttänyt minulle negatiivisia tunteita kuten esim. suuttumista milloinkaan. Lisäksi hänellä oli aivan tulisen komea ulkonäkö, jolla olisi varmasti saanut kenet tahansa omakseen jos vain yksi hänelle äärimmäisen tärkeä piirre olisi löytynyt tytöstä. Lisäksi hän oli aivan prima opiskelija,kohtelijas ja hyväkäytöksinen, ei tupakoinnut ja oli hyvin sosiaalinen. Hän tiesi koulussa oppiaineista lähes aina kaikesta kaiken ja enemmänkin kuin mitä edes tarvitsisi. Se veosi myös minuun äärimmäisen paljon, koska itse olen ollut aina vähän huono-oppisempi ja aina "avun tarpeessa". Näin heti, että saisin hänestä hyvän miehen itselleni.Olen kirjoittanut tämän vain pari päivää eroni jälkeen ja seurustelimme yhden vuoden. Jossain ennen seurusteluamme hän pajasti itsestään sen ratkaisevan pimeän puolen: Hän tarvitsee alistettavan itselleen sadomasokistiseen suhteeseen.Se tuntui aluksi erittäin jännitävältä, uudelta, mutta samalla vieraalta asialta josta minun täytyi hakea heti tieoa netistä. Olen kuullut sen S/M sanan aikaisemmin elämässäni, mutta en varsinaisesti ollut päässyt kiinni sen syvinpään olemukseen.Kerroin myös poikaystävälleni kuuluvani Amnestyyn näinä aikoina josta hän ei juurikaan välittänyt.Hyväksyin siis sadomaso-seksin parisuhteessa, mutta en fyysistä väkivaltaa kuten naisten lyömistä päiväsaikaan, perhe-ja lähisuhde sekä sotiin liittyää väkivaltaa kuten naisten raiskauksia yms.pahoinpitelyjä. Mieleni oli tällöin siis kuitenkin kahden vaiheilla. Halusin ensijaisesti lähteä tähän suhteeseen todellakin tosissani, vaikkakin kokeilumielessä. Olinhan vasta 18 ja tämä oli toinen seurustelusuhteeni.Miesystäni siis valmistui sinä keväänä ja alkoi myös yrittäjäksi saman tien kesällä. En olisi ikipäivänä osannut ajatella ilman hänen isäänsä tapaamatta minkälainen hän on luonteeltaan: Jatkuvaa perusteetonta naljailua, sättimistä ja ylenpalttista kettuilua joka asiasta johon minä vähänkään liityin. Hän yritti tehdä kaikkensa sen eteen että minun olisi mahdollisimman huono olla siellä. Lisäksi hän oli aivan käsittämättömän vanhanaikainen, joka oli tietysti tarttunut hänen poikaansa, minun silloiseen ns.parhaaseen kaveriini. Heidän molempien talouden hoito kokonaisuudessaan oli aivan eri maailmasta kuin minulla.
Mitä pitemmälle suhde eteni, sitä hiljaisemmaksi poikaystäväni kävi. Ajattelin että hänellä on vain työkiireitä ja kovaa stressiä joka menee ohi.Itse lläni taas oli kovin toiveikas ja dynaaminen asenne parempaan tulevaisuuten taloudellisesti.Tuntuu, kuin hän olisi koko ajjan tiennyt haluavansa erota minusta, mutta hän ei vain ole saanut suutansa avatuksi, ja että hän vain odottaisin sitä hetkeä, kun minä itse tajuaisin tämän tilanteen. Suhteemmme viileni itsestään ja meillä ei ollut kai sitten tarpeeksi samanlaiset ajatusmaailmat, hän sanoi.Sanoin itse haluavani erota koska en voinut sietää hänen isäänsä joka siis asui samassa taloudessa hänen kanssaan, ja seurasi meitä melkein aina joka paikkaan. Sitten se, että meillä on voinut todennäköisesti olla niin erilaiset kasvatukset kodeissa.->Yleinen siisteys->Talo elää tavallaan. Ja mennä pian montakin vuosikymmentä ennen kuin talonväki oppii siihen siisteydestä on huolehdittava melko säännöllisesti Häne isällään oli myös piirteitä, jotka ihan rehellisesti tunnistin alakvan dementian ensioireiksi. Hän alkoi pitämään minua kuin oma tyttärenään, ja oletti minulle asioita, joista en pitänyt.Kaiken päätyttyä meistä tuntui että suhteemme oli alkanut käydä enemmän työ-kuin seurustelusuhteeksi.Päätimme kitenkin pysyä ystävinä siihen asti kunne jompikumpi löytää uuden.Hän väitti että hänen isänsähän on vain se kaikista pienin ongelma meidän suhteessa kun taas olen hänen mielestään masokisti, mutta en alituva,joka taas hänelle juuri on tärkeätä. Kyllä olen mielestäni masokisti luonteeltani, mutta en aivan täydellinen sellainen.
Nyt jaloilleni päästyäni minulla on aivan VOITTAJAN OLO!!!!
Kokemusta rikkaampana siis.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342024Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291082- 69883
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?262770Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65760- 14744
- 83693
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132687Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213679- 26673