voisiko joku kirjoittaa jotain kivaa tällä palstalla-piristäisi muakin
ilosta luettavaa kaipaan
yksinäinen
81081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
iloinen asia ole, taidat olla väärällä palstalla!
joo ei ero hauskaa ole mut olen nin ykinäinen nyt
olet yksinäinen, voisitko ajatella lähteä, jos suinkin jaksat "ihmisten ilmoille" tai pyytää luoksesi jonkun ystäväsi. Jos tykkäät tanssimisesta, niin lähde tuulettumaan tai keksi jotain muuta mukavaa..siitä se yksinäisyys pikku hiljaa kaikkoaa..ei sitä koskaan tiedä kuka odottaa kulman takana?
Surun ja yksinäisyyden tunteet on vain käytävä läpi. En kyllä suosittele uutta suhdetta. Rikkinäisen munakorin kanssa kun mennään uuteen suhteeseen..siitä ei hyvää seuraa. Asioille täytyy vain antaa aikaa. Voi hyvin.
kirjekaveri. Lehtien palstat on niitä ilmoituksia täynnä. Kirjoittelen itse viikoittain toisella puolella maata asuvan kanssa. Helpottaa, kun saa välillä purkaa tuntojaan, ja näkee senkin ihmeen, että jollakin voi mennä vieläkin huonommin kuin itsellä, mutta silti on tyytyväinen elämäänsä.
Alkuperäinen pyysi vain piristämään harmaata päivää. Riittää, kun saa jotain uutta ajattelemisen aihetta.
Viihdyn parhaiten Soneraplazan Ellit-palstoilla.
50 palstalla joku Elli on hädissään kaukomaille unohtuneen puolisonsa takia. Tuon tukalampaa olotilaa itselleen on vaikea kuvitella.
Ei auta lohduttukset "hommaa rakastaja, kirjekaveri, mene tanssimaan tai muualle huvittelemaan". Ihminen on huolissaan. Vain saman kokenut voi jotenkin tyynnyttää jos hänkään siihen kykenee.
Avioerossa kaikki on jo takanapäin. On pohdiskelun ja asian sulattelun aika.
Kaipa tällä palstalla voi lystiäkin pitää.
Ei minulla ainakaan ole enää mitään sydämellä.
Elämää on myös yksineläjänä. Voin hommata itselleni milloin vain millaisen fiiliksen haluan. Ei siihen tarvita nettiä eikä poste restante-palveluksia. Elämä on tässä ja nyt kuin silkkiä vain sylihin tahdon sen kerrallaan. Ehkä joku toinen palstalainen muistaa laulun sanat paremmin.
Muista, että vain harvat niistä, jotka saavuttavat jotakin tässä elämässä, ovat huippuälykkäitä.
Mutta heillä on kuitenkin yksi huippuominaisuus -he yrittävät uudelleen, eivät antaa periksi, pysyvät sitkeänä, jatkaavat hellittämättä, pyrivät eteenpäin.
Yritä Sinäkin - päivä kerrallaan... ja vuoden päästä olet jo unohtanut sen tuskan.
Kirjoitan sitten vähän kivaa. Erosimme parisen vuotta sitten omasta halustani. Tai oikeammin voisi puhua voimieni loppumisesta. Avioliiton n. kuusi viimeistä vuotta olivat henkisesti erittäin raskaita. Silti ero otti todella koville. Mutta heti uuteen asuntoon muutettuani aloin tekemään kovasti töitä piristyäkseni. Käytin käytännössä kaiken liikenevän ajan itseeni. Ja se toimi. Ilmeisesti iloinen ilme palasi kasvoille, sillä eräs ihana nainen sittemmin bongasi minut ja nyt meillä on orastava suhde. Muutenkin elämä on näyttänyt valoista puoltaan, ikäänkuin kuitatakseen kärsimysten vuodet. Ensimmäistä kertaa lähen kymmeneen vuoteen voin reilusti sanoa olevani onnellinen. En voi sanoa, että menisi "kovaa", sillä olen rauhallinen luonne ja minulle riittää hiljaisempikin vauhti, mutta hyvin menee.
Kirjoitin tämän myös siksi, että te jotka kamppailette eromurheittenne kanssa jaksaisitte uskoa tulevaisuuteen. Olen huomannut, että edelleen jopa ammattilaiset lehtiartikkeleissaan pyrkivät usein syyllistämään eroavia. Mutta sehän on ilmenemä heidän ammattitaidottomuudestaan. Älkää siis turhan vuoksi kokeko syyllisyyttä.