Miten suhtaudut tällaiseen ajatukseen? Onko se mielestäsi enemmänkin romantisoitua haaveilua? Ite olen valitettavan usein miettinyt, että onkohan mieheni minulle kuitenkaan se elämän rakkaus. Hän teilaa ajatukseni aika usein sillä, että ei sellaista ole, aina saisi vaihtaa koska arki tulee joka suhteeseen. mutta ei tässä siitä olekaan kysymys...eikö jo suhteen alkuaikoina pitäisi tuntea sisällään, että tässä on sitä jotain, sitä mitä haluaa? Mies sanoo taas että hänen mielestä riittää että on hyvä olla. Tottakai se hyvä olo sisältää paljon asioita, jotka ovat oleellisia suhteessa. Joskus vaan mietin, että onko tässä kaksi liian erilaista ihmistä yhdessä...kun käsityksemme rakkaudestakin tuntuu olevan hieman erilainen. Tuntuu silti tyhmältä erota tämmöisen takia..vaikka toisaalta tämähän on yksi tärkeimmistä asiosta suhteessa...se että tuntee toisen olevan se jonka kanssa haluaa lopun elämäänsä viettää. Mutta miten muut ajattelevat aiheesta? Jos seurustelet, niin ajatteletko kumppanistasi, että hän on sinulle oikea ja että haluat aina olla hänen kanssaan?
Uskotko että on olemassa "se oikea"?
rakkaudennälkä
222369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En usko, että on olemassa yhtä Sitä oikeaa. On vain enemmän tai vähemmän sopivia. Jos toinen ei sovi, niin sitten ei sovi, eikä sitä kannata vatvoa määräänsä enempää.
"Jos seurustelet, niin ajatteletko kumppanistasi, että hän on sinulle oikea ja että haluat aina olla hänen kanssaan?"
Ajattelen juuri noin. Puolisoni on minulle oikea muttei Se oikea, koska jälkimmäistä ei ole olemassakaan.
on mielestäni kääntynyt väärin päin, koska helposti ajatusten ristitulessa on liian helppo vedota "Tämä ei taida olla MINULLE se oikea".
Parasta olisi kääntää ajatus niin päin, että miten MINÄ olisin kumppanille juuri se oikea ja lopettaa etsiminen tai haaveilu täydellisyydestä.
Ei liene toista yksilöä maailmassa, joka ajattelee juuri niin kuin MINÄ ajattelen tai ainakin muuttaa MINUN vuokseni ajatuksen, niin kuin MINÄKIN ajattelen.
Parisuhteessa itsekyys pitäisi olla täysin vieras käsite.
-Parasta olisi kääntää ajatus niin päin, että miten MINÄ olisin kumppanille juuri se oikea ja lopettaa etsiminen tai haaveilu täydellisyydestä.
Mitäs sitten kun on tehnyt juuri noin ja kumppanille sekään ei ole hyvä tai ei riitä?
ja minulla on avo- ja avioliitto eroineen takana;)
Menen naimisiin kerran elämässäni ja vain Sen oikean kanssa.Sehän on jokaisen unelma,ns.täydellinen joutsentarina läpi elämän. Sarkastista että nyt seurustelen naisen kanssa joka ei ole Se oikea, vaikka mahtava tapaus onkin. En vain pysty olemaan yksin koska Sen oikean löytäminen ei todella välttämättä tapahdu tosta vaan, mutta odotan...Ja isken kun se tulee vastaan. Raakaa ja varmasti tulee satuttamaan kumpaakin, minua ja nykyistä tyttöystävääni,mutta en voi sille mitään.Tää on elämää hei
mutta niin totta. kun luin tuon niin tajusin että mulla taitaa kyllä olla ihan samalla tavalla. pitäisi erota jos tuntee ettei toinen ole se jonka kanssa voi saavuttaa oikean onnen. mutta olen onnettomampi yksin kuin tässä suhteessa. me ollaan aika heikkoja ihmisiä.
mutta siks mä oonkin vähintäänkin tuleva, ellei jopa nykyinen vanhapoika.Todennäköisesti tuo koko 'se oikea' juttu on pelkkää tyhjänpäiväistä haihattelua ja munkin ois pitäny vaan 'ottaa' joku niistä suht.harvasta halukkaasta jotka mun kans ois halunnu olla vaan ei niin ei,piti kurkotella tähtiä taivaalta ja mihis se mut sit lopulta veikään:27v omiin kankeisiin kaavoihinsa kangistunut vitun katkera päivääkään oikeasti seurustellut naisia suorastaan pelkäävä puoli-alkoholisti vanhapoika.Kyllähän se niin on jos haikailet sen oikean perään loputtomiin niin yksin oot katkeraan loppuun asti.
Ei kellekään ole vain "yhtä oikeaa," vaan useita sopivia, joista ensimmäinen yleensä sitten valitaan. Muuten koko ihmiskunta olisi jo kuollut sukupuuttoon.
ihan oikeesti! Ei sitä ole olemassakaan. Yltiöromanttista höpölöpöä odottaaa "sitä oikeaa". Siirappisten jenkkileffojen aikaansaamaa turhaa yliodotusta NIISTÄ SUURISTA TUNTEISTA! Ja sullekin mies, joka sanot, että olet "mahtavan pakkauksen" kanssa suhteessa, hemmetti vieköön, avaa silmäsi! Siinä se on, eikä siellä jossain. Herätkää pahvit! Uskaltakaa sitoutua ja rakastaa sitä "mahtavaa pakkausta", siinä se oikea on jo! Mitä hittoa mamoilette???
Suuret tunteet ovat oikeasti faktaa ja kyllä sen tuntee, milloin toinen on se oikea.
Kukaan ei väkisin pysty kehenkään ihastumaan ja tuntemaan häntä oikeaksi, vaikka kuinka yrittäisi itseään manipuloida.
Minusta on aina fiksumpaa odottaa sitä oikeaa ja olla sen kanssa, kuin tavallaan yrittää korvikkeilla täyttää se kaipuu.
Sinä päivänä kun lakkaan uskomasta tuohon, osa minusta kuolee.
niin on
Muutenhan olisi jo tuokin juna mennyt! Enkä usko kohtaloon, vaan korkeintaan sattumaan.
Jarski ilmaisi asian jo siten, etten osanne paremmin. En siis edes yritä.
Miehiä ja naisia syntyy eri määrä. Kaikille ei siis voi olla olemassa yhtä oikeaa. On tietysti myös homoseksuaaleja, mutta en usko, että luvut kävisivät siltikään yksiin.
Ehkä periaatteessa geneettisesti täydellisen sopiva vastakappale voisi olla olemassa, mutta ihmisen suuren geenimäärän ja vaihtoehtoisten ominaisuuksien kirjon vuoksi sellaista ei 6-7 miljardista ihmisestä käytännössä löydy. Voisi tietenkin sitten etsiä mahdollisimman sopivaa, mutta Suomesta, mistä useimmat meistä valitsevat puolisonsa, se ei ainakaan löydy. Todennäköisyys on olematon.
Rakkauden löytäminen on puhdasta sattumaa. Tapaamme elämämme aikana hyvin mitättömän osan maailman ihmisistä, naurettavan harvaan tutustumme niin, että rakastuminen on mahdollista. Vaikka kuvittelisimme "Oikean" olevan olemassa, niin todella suurella todennäkäisyydellä emme koskaan häntä tapaisi. Netti tai jokin muu kansainvälinen verkko sekä köyhimpienkin maiden kehittyminen voisi toki tulevaisuudessa ratkaista tämän ongelman: saisimme kontaktin kaikkiin tarjokkaisiin eri puolilta maailmaa jollakin järjestelmällä. :)
Mielestäni "Se Oikea" -uskomukselle on hyvin vähän pohjaa. On nähdäkseni olemassa hyvin paljon ihmisiä, joiden kanssa voisimme muodostaa hyvän, erinomaisen parisuhteen. Sattuman kautta tapaamme vain osan heistä, ehkä aina emme yhtään sopivaa.
"Mielestäni "Se Oikea" -uskomukselle on hyvin vähän pohjaa. "
Se Oikea on olemassa, mutta ei kaikille määrätty..
Yhdyn Appalakin mielipiteeseen. Minusta nykyään laitetaan liikaa painoarvoa sille, että kumppanin tulee varmasti olla se oikea ja moni hyvä ja sopiva kumppani hylätään sen vuoksi, että "se jokin" puuttuu. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että "se jokin" puuttuu henkilöltä itseltään ja pistänpä pääni pantiksi, että "se jokin" on rohkeus. Rohkeus pistää itsensä alttiiksi ja haavoittuvaksi rakastumalla toiseen.
Kun on joskus pettynyt, olettaa, että se kiva nainen tai mies, joka tuntuu olevan sopiva, satuttaa kuitenkin ja sitten alkaa kuvitella aiempien kokemusten perusteella, ettei tämä ole "se oikea" kun "se jokin" puuttuu..kun tosiasiassa taustalla on pelko, esim. hylätyksi tulemisen pelko. Ja tämän pelon vuoksi kuvitellaan, että ko. henkilö ei ole se oikea....Toki, jos sen kumppanin tietää olevan täysin väärä, esim. täysin erilaiset arvot/asenteet tai ihminen on juoppo/mielisairas/rikollinen jne. sen ymmärtää, ettei kolahda, eikä tunnu sille oikealle ;)
heti sen miehes tykö ja jätät sen vedoten syyhyn,ettei tämä meidän suhde olekkaan nyt ihan sellainen mitä cosmopolitanissa kerrottiin.Asiahan on niin,että maailman suurimmatkin tunteet laimentuvat arkipäiväisiksi ajan myötä.
aiheesta nuorempana. Kyselin sopivissa tilanteissa tutuilta ja tuntemattomilta kantaa asiaan "onko juuri sinulle 'se oikea' olemassa tuolla jossain?". Vastaajista suurin osa oli silloin n. 20-25 vuotiaita, mutta vanhimmat ehkä n. 45 -vuotiaita.
Tuloksena oli n. 100 miehestä muistaakseni 7 vastasi uskovansa "sen oikean" olemassaoloon. Ja n. 60 naisesta taisi 3 kertoa, etteivät usko "siihen oikeaan".
Ja oma kanta (miehenä...) on, ettei mitään "sitä oikeaa" ole olemassa.
vaikka olen ollut onnellisesti yhden miehen nainen jo kohta 15 vuotta. On vain enemmän ja vähemmän sopivia. Minun onnekseni kohtasin varsin nuorena tämän todella hyvin sopivan ja olemme siis viihtyneet yhdessä ylä- ja alamäkineen näin kauan (ja toivottavasti vielä pidempään).
Jos jokaisen alamäen aikana alkaa miettimään onko tämä sittenkään Se Oikea, ei ikinä mistään suhteesta tule mitään. Kriisin kohdatessa lujalla tahdolla on ratkaiseva merkitys tuleeko teistä yhdessä mitään.
Aina ei minustakaan ole siltä tuntunut, että koko loppuelämäni just tämän ihmisen kanssa haluan viettää, mutta kun on näin "kauan" elänyt niin kyllä helpommin huomaa nuo sudenkuopat. Teillä on nyt vain jokin välivaihe teidän suhteessa joka saa sinut epäröimään. Jos todella haluat pystyt jopa rakastumaan kumppaniisi uudelleen ja koet taas sen ihanan huumaavan rakkauden tunteen sen oman rakkaasi kanssa, ilman että täytyy aina kohdetta vaihtaa. Näin ainakin meille kävi tuossa 12 vuoden yhdessä olon kohdalla muutaman seesteisemmän vuoden jälkeen.
Tossa toi touhuaa lastemme kanssa. En olis uskonut kun tavattiin, että siitä ihan kivasta ystävyydestä voi ajan kanssa kehittyä näin täyteläinen toveruus-, kumppanuus- ja rakkaussuhde. En vaihtais päivääkään pois.
On syy jättää oma kulta ja hypätä jonkun toisen kyytiin, että hän ei olekaan minulle Se oikea vaan hän... Ihminen tapaa satoja hänelle sopivia kumppaneita, mutta aika ei vain aina ole otollinen.
On muuten myös fakta että ihastuessaan ihminen kokee toisen samanlaiseksi kuin itse on. Suhteen 3-5 vuosi on kriittinen, silloin kumppanit kokevat toisensa erilaisiksi... sitten helpottaa ja alkaa seesteinen kausi. :)
Sen sijaan tiedän että on olemassa sopivia. Parinvalinnassa kannattaa pitää pää kylmänä, tunteet viilenevät väistämättä ajan myötä, silloin toimeentuleminen on arvossaan.