Erosimme vuosi sitten ja totesimme, että lapsien olot pitää pysyä mahdollisimman muuttumattomia. Ex-miehelläni oli taloudellisesti parempi mahdollisuus pitää entinen koti ja on myös hyvä isä, joten muutin omaan asuntoon ja lapset jäi hänelle. Meillä on yhteishuoltajuus.
Kaikki meni alussa hyvin. Nyt miehelleni on ilmestynyt uusi ystävä, joka käsitykseni mukaan on ihan asiallinen naisihminen, josta lapsetkin pitävät. Mustasukkaisuuttakaan en tunne, minulla on oma elämä.
Nyt kuitenkin, kun kysyn lapsista jotakin tulee vaikutelma, että se koetaan tunkeiluksi tai syyttelyksi. Ex-mieheni suuttuu. Miten minun tulisi menetellä, koska en halua tulla väärinkäsitetyksi. Mikä vaihe ex-miehelläni on nyt uuden parisuhteen myötä meneillään. Antakaa vinkkiä. Mitenkään en ole kajonnut hänen suhteeseensa ja kyselen samoista asioista kuin ennenkin.
Kaikki meni alussa hyvin. Nyt miehelleni on ilmestynyt uusi ystävä, joka käsitykseni mukaan on ihan asiallinen naisihminen, josta lapsetkin pitävät. Mustasukkaisuuttakaan en tunne, minulla on oma elämä.
Nyt kuitenkin, kun kysyn lapsista jotakin tulee vaikutelma, että se koetaan tunkeiluksi tai syyttelyksi. Ex-mieheni suuttuu. Miten minun tulisi menetellä, koska en halua tulla väärinkäsitetyksi. Mikä vaihe ex-miehelläni on nyt uuden parisuhteen myötä meneillään. Antakaa vinkkiä. Mitenkään en ole kajonnut hänen suhteeseensa ja kyselen samoista asioista kuin ennenkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minähän en tunne teitä enkä suhdettanne, enkä halua siitä sen enempää edes udella. Pyysit vinkkejä. Voin antaa vinkin vain omasta kokemuksestani. Eli siitä miksi minä en halua ex-vaimoni ottavan mitään yhteyttä minuun ellei ole aivan pakko. Lapset on hänellä. Puolitoista vuotta saatiin yhteishuoltajuus "toiminaan", se tarkoittaa että toinen lapssi kävi luonani äidin vastustuksesta huolimatta. Lopulta äidin katkera tahto voitti ja lapsi luovutti. Ei käy enää, ettei äiti pahastu.
En kerro koko pitkää tarinaa, mutta lopputulos on se, etten voi sietää ex-vaimoani missään muodossa. Hän ei itse tätä käsitä. Kohta kolme vuotta lässyttänyt yhtä ja samaa laulua, luulee olevansa kai joku psykiatri, kun hoitoa tarvitsisi hän enkä minä. Hän oli mielestäni vastenmielinen jo erotessa, mutta sen jälkeen alkoi häiriköidä kirjein, tekstiviestein, puheluin, sähköpostilla, kävi oven takana, lähetteli "terveisiä" lapsen välityksellä ja lapsi raukka ei ymmärtänyt yhtään mistä on kyse. Ex-vaimoni alkoi kertoilla kaikenlaisia satuja ja tarinoita lasten kavereiden vanhemmille sekä sukulaisillemme. Kummankaan sukulaiset ei onneksi lähteneet mukaan tuohon, vaan on yrittäneet saada vaimoani hakemaan apua jostain. Olisin kai voinut tehdä useita ilmoituksia kotirauhan rikkomisesta sekä kunnianloukkauksesta. Minusta hän ei ollut sen arvoinen, ei olisi mitään ottanut opikseen kuitenkaan. Nyt kun lapsi ei enää minua tapaa exä on hieman rauhoittunut. Saa kyllä edelleen puhelimenkäyttökohtauksia.
En hetkeäkään epäile että sinusta voisi puhua edes samana päivänä kuin exästäni. Niin hullua ei toista ole. En usko että olet edes häirikkö. Mutta sitä tarkoitan, että ehkä jostain syystä entinen miehesi ei voi "sietää" sinua. Sellaiseen ei tarvita mitään kummempaa syytä. Ehkä hän on pettynyt myös itseensä kun erositte ja ihminen joskus hakee sijaissyyllistä omille tunteilleen. Ehkä se on vain sitä. En tiedä mitä voisit tehdä asian korjaamiseksi. Täytyyhän teillä asialliset välit olla. Onko teillä ketään puolueetonta yhteistä tuttua, joka voisi vähän sekaantua asiaan ja toimia puskurina? Että voisit tosiaankin pitää yhteyttä lapsiisi kuten asiallisten aikuisten kuuluukin?
Sitten se mitä et mainitse, mutta jotenkin rivien välistä paistaa, olisko uudella naisystävällä olla tekemistä asian kanssa? Hän olisi mustasukkainen? Ehkä tilanteeseen liittyy epävarmuutta, joka saa miehesi käyttäytymään omituisesti?
Minulla on myös uusi nainen, hän ei ole mustasukkainen vaan päinvastoin mietti aluksi itsensä lähes kipeäksi mikä ex-vaimoan ivaivaa ja miten asiaa saisi korjattua. Hän oli valmis tapaamaan, mutta kun se hetki koitti että exäni ilmestyi jostain eteemme, niin ex piti huolen ettei toiste tarvitse hänelle näyttäytyä. Yhtä karmeaa käytöstä osoitti kyllä omin päin jälkeenpäinkin, lähetteli kirjeitä naiselleni jne. Ei ollut kaukana etteikö naisystäväni olisi ilmoittanut lastensuojeluun millainen ihminen lapseni huoltajana toimii. Mutta nyt siis olemme saaneet olla rauhassa.
Toivottavasti miehesi siitä rauhoittuu ja saatte asianne kuntoon.
Mikään tunne ei kuitenkaan tyhjästä synny.
Ei ex vaimosi katkeruuskaan.
Aika katkeralta vaikutat itsekkin.
Ehkä eron jälkihoito on jäänyt hoitamatta myös
sinun puoleltasi?
Perheneuvola on paikka mihin mennään jos lasten
tapaamisjärjestelyissä ei päästä yksimielisyyteen.
Sinä olisit voinut soittaa ajan sinne koska
luonnollisesti lapsella on oikeus tavata myös sinua.
Kysymys on kuitenkin isoista tunnekriiseistä ja
mukana siinä jupakassa vielä lapsetkin.
On totta että vaimosi tarvitsee apua päästäkseen
sinusta ylitse ja sinä "vihasi" vuoksi mitä tunnet häntä kohtaan.
Millaista jälkihoitoa sinä tarvitsisit jos joku ihminen vuosia häiriköi sinun elämääsi eikä ymmärrä pysyä pois näköpiiristäsi ja kotirauhasi piiristä? Mieti vähän. Ei ole väliä onko ex-vaimo vai tuki tuntematon. Minulle ex-vaimo muuttui tuikituntemattomaksi joskus avioliiton aikana. Hänestä ei ollut selvittämään mikä oli vialla, ei kiinnostanut muu kuin että minä olen täysi nolla. Hänen mielestään en edes voinut tehdä mitään muuttaakseni hänen mielipidettään. Asia meni perille. Olisi sitten antanut mun elää rauhassa nollana muualla. Mutta kun ei niin ei. Pakkohoitoon häntä ei voinut laittaa. Hän ei ole kuunnellut ketään, vaikka on saanut perheeltäänkin neuvoja hakea apua lääkäristä, terapiasta, mistä tahansa. Niin ei.. Hänellä on omasta mielestään kaikki hyvin, mutta minä olen se nolla joka pilaa hänen elämänsä. Aivan varmasti ärtymykseni olisi lapsesta huolimatta johtanut poliisin puheille jossain vaiheessa. Mutta kuten jo mainitsin, tilanne on rauhoittunut.
Lasta en ala kiusaamaan. Jos alkaisin vaatia hänen tapaamisoikeuttaan niin lapsi joutuisi kuultavaksi ties minne. Ja millaisen kuvan hän silloin meistä aikuisista saa? Lapsi ei pelkää minua, eikä meidän välillä ole ollut mitään ongelmia, mutta hän ei nyt uskalla pahoittaa äidin mieltä tapaamisilla. Uskon että vanhempana hän osaa ja uskaltaa toimia oman mielensä mukaan. Muuten uskon että exä hoitaa hänet hyvin, jos ei tuota isästä karkoittamista lasketa.
Niin siinä käy kun ei ajoissa ota asioista vastuuta.
Paineita on kaikilla, mutta mielestäni meillä exäni kanssa on ollut tähän asti toimivat tavat. Toistemme yksityiselämään emme ole kajonneet. Yhteyttä on pidetty puolin ja toisin lasten arkisista asioista.
Vai olenko minä vain kuvitellut ja exälläni onkin ollut jotain latauksia, jotka nyt tulevat esiin. Ero tapahtui yhteisestä sopimuksesta, koska meistä oli tullut jo sisko ja sen veli.
Kaipaisin ihan käytännönkin neuvoja
elämän slangia. se on hienoa kun on naimissa ex:n kanssa ei tarvii vaimoa. tai miestä. onkohan tulevaisuuden perusyksikkö joka "lailla hyväksytään" yhteiskunna perustaksi (kun muuta ei ole) .
Yh -sijari-sinkku etäsuhteessa kännykkäkumppanina ex.ex:n uusio-bio-etä-kauko-lähi-huoltajan-avo- sala rakkaan kanssa.
etää lasten etu toteutuisi.