Nyt on tällä tytöllä tunteet täysin sekaisin. Olemme seurustelleet mieheni kanssa 7 vuotta ja puolet siitä ajasta asuttu yhdessä. Kaikki on mennyt hirveä hyvin. Nyt olen viimeisen vuoden aikana alkanut miettimään mitä elämältä haluan, rakastanko tätä miestä todella?
Viime kesästä aloin kulkemaan paljon kaverin kanssa baareissa ja ihan kuin hakemalla hain miehiä joita iskeä yms. Löytyihän sitä aina jotain pientä sutinaa mutta koskaan ei mitään vakavampaa sattunut.
No, nyt miehenikin on huomannut että meillä on alkanut menemään huonosti, pari iltaa meni kun yritimme kovasti selvittää asioita mutta eihän siitä muuta tullut kun itkua ja hammasten kiristystä. Tilanne satuttaa molempia.
Jokin aika sitten tapasin baarissa oikeen mukavan miehen, ajatukset meni heti kun yks yhteen. Tämä mies on täysin erilainen kuin omani. Haluaa pitää lähellä, kertoo avoimesti tunteensa ja on huomattavasti sosiaalisempi kun mieheni.
Olemme tavanneet muutaman kerran, suudelleet ja pitäneet toisia hyvänä. Hänen lähellä on hirmu hyvä ja turvallinen olla. Seksia emme ole harrastaneet.
Nyt en tiedä mitä tehdä, Rakastanko sittenkään miestäni kun voin tapailla toista? Tiedän että olemme toisille kamalan tärkeitä mutta onko rakkaus loppunut, olemme vaan niin tottuneita siihen että olemme yhdessä. Jokin aika sitten saimme puhuttua asiat halki ja minä hieman jo unohdin tämän toisen miehe ja luulin että taas elämä hymyilee... Mutta ei, aina samat kinastelut kotona, ihan tyhmistä asioista. Miehen mielestä minun pitäisi muuttua, voiko ihminen muuttua sellaiseksi mitä ei ole ikinä ollut? Toki hetkellisesti, mutta en usko että perusluonnetta voi muuttaa... Tilanne on melko ahdistava, tämä toinen mies melkeen odottaa että olisin vapaa ja voisimme tapailla toisiamme. Sekin tuntuu väärältä koska en halua luvata hänelle mitään...
Viime kesästä aloin kulkemaan paljon kaverin kanssa baareissa ja ihan kuin hakemalla hain miehiä joita iskeä yms. Löytyihän sitä aina jotain pientä sutinaa mutta koskaan ei mitään vakavampaa sattunut.
No, nyt miehenikin on huomannut että meillä on alkanut menemään huonosti, pari iltaa meni kun yritimme kovasti selvittää asioita mutta eihän siitä muuta tullut kun itkua ja hammasten kiristystä. Tilanne satuttaa molempia.
Jokin aika sitten tapasin baarissa oikeen mukavan miehen, ajatukset meni heti kun yks yhteen. Tämä mies on täysin erilainen kuin omani. Haluaa pitää lähellä, kertoo avoimesti tunteensa ja on huomattavasti sosiaalisempi kun mieheni.
Olemme tavanneet muutaman kerran, suudelleet ja pitäneet toisia hyvänä. Hänen lähellä on hirmu hyvä ja turvallinen olla. Seksia emme ole harrastaneet.
Nyt en tiedä mitä tehdä, Rakastanko sittenkään miestäni kun voin tapailla toista? Tiedän että olemme toisille kamalan tärkeitä mutta onko rakkaus loppunut, olemme vaan niin tottuneita siihen että olemme yhdessä. Jokin aika sitten saimme puhuttua asiat halki ja minä hieman jo unohdin tämän toisen miehe ja luulin että taas elämä hymyilee... Mutta ei, aina samat kinastelut kotona, ihan tyhmistä asioista. Miehen mielestä minun pitäisi muuttua, voiko ihminen muuttua sellaiseksi mitä ei ole ikinä ollut? Toki hetkellisesti, mutta en usko että perusluonnetta voi muuttaa... Tilanne on melko ahdistava, tämä toinen mies melkeen odottaa että olisin vapaa ja voisimme tapailla toisiamme. Sekin tuntuu väärältä koska en halua luvata hänelle mitään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
pelkuruutta, ettei osaa käsitellä asioita järjestyksessä, vaan itketään kun kaikki ei ole niin kuin itse haluaisi.
No itset vielä uudestaan kaiken tekemäsi takia.
Että ihmiset on tyhmiä, minä mukaan lukien...
Ei tuo taida olla naisten tyhmää touhua, vaan miehet kai ne enemmän pettää...
Annan miehenä sinulle järkevän neuvon: älä pelaa kahta peliä yhtäaikaa, siis ota se uusi jos se kerran on niin hyvä mutta ENSIN tee selväksi asiat nykyisen kumppanisi kanssa. Loukkaat mielettömästi vakikumppaniasi jos hänen rinnallaan pelailet jonkun toisen kanssa! EI kukaan ihminen halua kokea moista. Niin, tiedän mitä nyt ajattelet, eihän se vakkari tästä uudesta saa tietää...
Mutta, believe me, jossain vaiheessa varmasti asia paljastuu. Olethan jo alkanut pyöriä lihatiskillä eli baareissa enemmän, miehesi AIVAN varmasti tietää mikä sinulla on menossa. Emme me miehet niin tyhmiä ole... Ja sitten kun miehellesi selviää karu totuus mitä ole touhunnut, elämänne muuttuu helvetiksi...
Itse olen juuri tänä syksynä läpikäynyt oman vaimoni kanssa synkän kokemuksen, lähes vastaavan kuin mitä sinulla on nyt menossa. Vaimon pelailua huolestuneena seurasin toista vuotta, varoittelin ja yritin järkevää keskustelua, mutta eihän siihen luupäähän mikään perille mennyt. Tarkkaan tiesin mikä peli oli meneillään ja meidän koko perhe voi todella pahoin kun rouva ei saanut asioitaan järjestykseen omassa elämässään eli mitä hän oikein halusi. Kaikki laukesi sitten siihen kun oman salapoliisityöni ansioista esitin hänen edesottamuksensa vedenpitävästi eli sivusuhdehan hänellä siellä taustalla oli. Useamman kuukauden oli käynyt lämmittämässä toisen miehen sänkyä... eikä hän ikinä olisi paljastanut tuota juttua minulle vaikka henki olisi mennyt. Itse piti asiat selvittää suurella vaivalla.
En kuitenkaan tehnyt kuten moni muu olisi tehnyt eli pistänyt luskikat jakoon. Meillä pitkä liitto ja yhteinen elämä ollut, ei sitä niin vain heitetä menemään. Kumpikin meistä haluaa vielä jatkaa yhteistä taivalta. Annoin siis anteeksi. Meillä siis uusi alku ja elämä, vaimollekin vihdoin taisi selvitä mitä hän elämältään oikeasti haluaa.
Eli tämä vain vihjeeksi, että älä lähde leikkimään tulella, ELLET todella ole valmis luopumaan vanhasta kokonaan ja lopullisesti. Nimittäin kaikki puolisot eivät halua enää keskustella yhteiselämän jatkamisesta KUN käry käy... Tapahtuu paljon ja äkkiä, elämä on tohjona pitemmän aikaa.
ja selvästi kokemuksen syvällä rintaäänellä. En tiedä, pystyisinkö antamaan naiselleni anteeksi seksisuhdetta, yhden astetta kevyemmän tapailujutun olen hänelle aikanaan antanut anteeksi. Eikä ollut muuten sekään herkkua..
Ihastuksia tulee ja menee, se on normaalia parisuhteessa elävillekin. Pitää vaan suhtautua oikein. Kyllähän se hivelee miehistä itsetuntoa, kun muutkin naiset kuin oma vaimo plokkaavat sut neljän ruuhkasta...
Valita pitää, ja kertoa valinnastaan rehellisesti. Itse olen ehkä jonkin ajan kuluttua valinnan edessä parisuhteessamme. Yritän tehdä ratkaisun omista lähtökohdistani, vaikkakin minullakin on toinen nainen ns. mahdollisesti tarjolla. Pidän kumminkin suhteemme puhtaasti platonisena ja kaveruustasolla, koska jos ryhdyn hänen kanssaan teerenpeliin, en pysty enää objektiivisesti arvioimaan avioliittoamme.
Vaikeita asioita, mutta eteenpäin, rohkeasti ja avoimesti. Rehellisyys palkitaan loppupelissä aina.