Alkaako täälläkin samanlainen keskustelu kuin Lapin Kansan tekstaripalstalla oli jokin aika sitten? Petetyt haukkuvat pettäjiä sekä toisin päin? Ovatko avioliitot oikeasti noin huonolla tolalla?
Minua jos petettäsiiin, niin lähtisin saman tien. Miten te petetyt vain alistutte kohtaloonne?
Minua jos petettäsiiin, niin lähtisin saman tien. Miten te petetyt vain alistutte kohtaloonne?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et millään voi tietää vaikka sinuakin petettäisiin. Kenestäkään ihmisestä et voi olla täysin varma. Sellaiseen täydelliseen pilvilinnaan on turha tuudittautua. Nämä pettämiskeskustelut ovat täyttä huuhaata, jokainen aikuinen vastaa tekemisistään. On rasittavaa joka puolelta lukea/kuulla kuka pettää ja kenenkin kanssa. Ei hyvä suhde muutamaan ulkopuoliseen hypähtelyyn kaadu. Jos kaatuu, niin ei sitten ole alunperinkään ollut oikealla tolalla.
Mahdatko silloin kumppaniasi rakastaa, mikäli lähteminen olisi sinulle noin helppoa? Jos et kumppaniasi rakasta, niin silloinhan pettäminen olisi helppoa sinullekin, mikäli vastaasi tulisi ihminen josta välität kumppaniasi enemmän..
Vai onko sinulla edes kumppania?
Kyllä minäkin suhteesta lähtisin jos petetään. Se on vaan itsensäkunnioittamista. Vieraissa käyminen on joillain pareilla ihan erikseen sovittu hyväksyttäväksi, mut omalla kohdalla pidän ehdotonta linjaa. Eli yksiavioisuus kunniaan!
Jos tekee mieli hypätä kukasta kukkaan niin eroaa ja alkaa hyppiä. Meillä on vaan tää yks elämä elettävänä enkä itse ainakaa aio käytää sitä huonosti, vaan itseäni arvostaen. Itsensä rakastaminen on rakastamisen lähtökohta.
Se että luvataan toiselle rakastaa häntä, ja vain häntä, ja sitten mennään ja petetään. Silloin pettäjä ei arvosta puolisoaan tasavertaisena kumppanina.
Aina puhutaan siitä et joku toinen vietteli, kyllä se suurin päätös on sillä vieteltävällä. Aikuinen ihminen osaa sanoa ei jos haluaa.
Ja kaikki humalasekoilut jne. tekosyyt..
Jos tietää et kontrolli menee kännissä, pitääkö sitä räkäkänniä vetää?! Aina on olemassa vaihtoehto kieltäytyä..
Täsmälleen samaa mieltä Brettina84!
Tuntuu oudolta, kun lässtetään, että jos rakastaa niin kyllähän suhde syrjähypyt kestää. (Tietenkin jos itsekin on pettänyt, niin tuo kanta voi tietysti olal turvallisin?) Mielestäni ei voi puhua enää rakkaudesta, jos muut kiinnostavat, ja toimii pahimmalla mahdollisella tavalla millä kumppania voi satuttaa.
"Rakastan rakastan, mutta kun enboinut vastustaa...." Just joo. Pettämistä ei mielestäni tarvitse hyväksyä, piste.
Mutta se että on jo valmis periaatetasolla ETUKÄTEEN lemppaamaan pettävän kumppaninsa kertoo paljon tunteista kumppania kohtaan, tai kykeneväisyydetä sitoutua parisuhteeseen.
Kumppanin pettäminen on sitten vain tavallaan helpotus jo päätöksensä etukäteen lukkoon lyöneelle. Tuskin nyt kukaan pettämistä olankohautuksella ohittaa, mutta se että pettäminen automaattisesti päättää parisuhteen kertoo aika paljon myös petetyn (taitässä tapauksessa sitä etukäteen pelkäävän) suhtautumisesta parisuhteeseen ja seurusteluun yleensä.
Moni petetty katsos rakastaa kaikesta huolimatta, ja pettäjäkin. Eikö sellaisen rakkauden automaattinen haaskaus olisi sääli, mikäli toimitaan aina kylmästi periaatetasolla?
Kai se on kiinni sitten henkilöstä, miten tuon ajattelee. Eihän siinä ketään etukäteen lempata, vaan tunnetaan omat ajattelutavat. Tietää, ettei pystyisi sitä tekoa anteeksi antamaan. Silloinhan se toinen kumppani on osoittanut osoittaa, että ei kunnioita toista tarpeeksi. Ja rakkautta siinä suhteessa ei kyllä enää ole tarpeeksi, niin uskon.
Olen itse ollut aikoinaan sellaisessa suhteessa, jossa itselleni tuli mahdollisuus pettämiseen. En silloin pettänyt, mutta jo se, että halusin niin tehdä ja henkilö jäi mieleeni kummittelemaan, riitti. Pysähdyin ajattelemaan, että onko se kumppani itse asiassa vain tapa, eikä ole rohkeutta irroittautua ja lähteä etsimään sitä mitä haluaa. Onneksi niin tein, sillä näin jälkeen päin ajatellen tein oikein kun lähdin. Ehkäpä kuitenkion olen umpiromantikko siinä mielessä, että koen, että silloin kun on rakastanut ja rakastaa, niin kiusaukset pystyy ohittamaan vaivatta.
Mutta mikäänhän ei estä jäämästä sellaiseen suhteeseen, jos kerran itsellä tuntuu rakkautta riittävän, ja teon on anteeksi valmis antamaan. Itseni tuntien vain tiedän, että vaika itselläni tunteita olisikin, niin se teko olisi minulle liian vakava. Ja jos kerran pettää, niin kyllä se aika suurella todennäköisyydellä tapahtuu myöhemminkin...
samaa mieltä teidän kanssa, jotka ette hyväksy pettämistä.
Tiedän etten voisi sellaista ikinä unohtaa. eräs suhteemme peruskivistä olisi rikkoontunut iäksi: Luottamus.
Ihminen joka esimerkiksi kännissä menee ja pettää - "olin kännissä enkä tiennyt mitä tein" - on kuitenkin vastuussa teoistaan.
Täytyy vaan valita. Se entinen ihmissuhde, jonka takia voi kyllä jostain luopua, kuten yhden illan panosta, tai sitten oma vapaus jolloin saa mennä miten lystää.
En tiedä miksi yksinkertaista asiaa pitää niin monimutkaistaa.
Mitä se oma sydän oikeesti sanoo kaiken järkeilyn takana? SE on se tie jota pitää kulkea!
Arvostele tapahtumia niiden sisäisen merkityksen ja arvon perusteella.
Pitäkäämme kiinni periaatteistamme, että pettämistä ei tarvitse hyväksyä.
Kukaan ei yksin petä ketään, aina siihen tarvitaan vaikkapa sitten se suuttunut ja eronnut kumppani!
Minusta saa pettää silloin kun vaimo ai anna. Ja tietenkin vaimojen ei tarvitse pettää ihanaa miestään.
...parisuhteessa pitäis olla kyse toisen kunnioittamisesta. Mä en ole pettämättä siksi, etteikö kukaan muu kiinnostais tai olis kiinnostunu. Oon mieheni kanssa koska rakastan häntä, ja samasta syystä sit myös pidän itseni kurissa ja herran nuhteessa muiden miesten osalta. Tää on päätös, joka ihmisen tulisi tehdä alkaessaan parisuhteeseen, sinkut hillukoot oman mielensä mukaan.
Niin no sit vois sanoo että saa pettää jos mies ei anna tai tyydytä tarpeex
Katsoa peiliin molempien,miksi näin tapahtuu?
Mikä ratkaisu on lähteä heti lätkimään?
Kertoo vain siitä,että ei osaa/osata puhua ongelmista tai puutteista.
Jos todella toista rakastaa,siihen pitää tehdä lujasti molempien töitä,ei pitää toista itsestään selvyytenä.
Jokainen meistä tekee virheitä elämässä,tavalla tai toisella,kukaan ei ole täydellinen.
Pettäjille töpseli pers.reikään ja leima ottaan.
Onnex itteni ei tartte pelätä petetyksi tulemista.
Kaikki ovat samanlaisia perusluonteeltaan! Jokainen , kun vain tilaisuus on sopiva niin suistuu hetkeksi raiteilta! Tiedän kokemuksesta sanoo: Eräs vieläkin silti onnellinen rouva
alhaisin olio on mieshenkilö, joka menee toisen miehen vaimon kanssa seksihommiin. Ehkä siitä saa ylimääräistä potkua kun panee toisen vaimoa. Mutta sen oma aviomies vaistoaa tapahtuneen, sitten seuraamus vaimolle ja yhteisille lapsille. Noista ei pääse yli. Joka paikka on täynnä sinkkuja ja lisää tulee, miksi siis toisen vaimoa...ei vaikka se toisen vaimo haluaisikin, humalassa yleensä.
Kirottu olkoon joka ei kiimaista auta, sanoo isokirjakin! Olen samaa mieltä!