V. 1902 marraskuun 15. päivänä Berlinissä järjestetyssä konsertissa kuultiin Mihalovicin, Theophile ysayen, Eugene Ysayen veljen, Deliuksen ja Sibeliuksen, musiikkia. Viimeksi mainitulta primitiivinen, suomalais-ugrilainen sovinnainen kansallisromantinen säveleepos Satu, jossa ei ollut lainkaan sitä saksalaista myöhäisromanttista harmonista mielikuvirtusta, taikka rytmistä energiaa,jonka Delius oli ominut varhaisteoksissaan ennen impresionistisempaa, greigiltä saamien vaikitteiden jalostamista yksilölliseksi, itsenäiseksi, hienostuneeksi sävelkieleksi, Erkki Salmenhaaraa siteeratakseni. sibeliuksen Satua ei liioin voi moittia vuolaasta ekspressiivisestä kromaattisudesta, koksävelasteikkojen käyttämisestä tai suoranaisesta atonaalisuudesta, vaan se on hyvin konventionaalista ja konservatiivista, tekisi mieleni sanoa alkeellisen takapajuista suomalaiskansallisten ainesten sulauttamista sovinnaiseen harmoniseen ilmaisumaisemaan, täynnään ikävystyttävää motiivista toisteisuutta.
Salmenhaara tosin oli sitä mieltä, etä Deliusin mikälie varhaisteos, kenties upea Over The hills and Far Away, kuvaten kahta kontrastoivaa tunnetta ja vastakkainaseteltua tunnetilaa, olisi ollut epäitsenäinen teos, deliusin kypsyttyä ilmaisulisesti vasta 1900-luvun alkukymmeninä. Ja näin Sibeliuksen Satu olisi muka ollut ilahduttava poikkeus ja valopilkku arvostelijoiden muuten piinaavaan hammassärkyyn vertaamassaan modernia musiikkia käsittävässä konsertissa, ja loistanut edukseen ohjelmakokonaisuudessa.
Minun olikin pakko kuunella kyseiset teokset eilisiltana, Sadun erään nykyisen suomalaisen miljonäärikapellimestarin levytyksenä ja deliusin teos 30-luvun monoöäänitylksenä beechamin johtamana sähköistävä tulkintana.
Voitte arvata kuinka siinä kävi. Delius jyräsi Siben maan rakoon.
Salmenhaara tosin oli sitä mieltä, etä Deliusin mikälie varhaisteos, kenties upea Over The hills and Far Away, kuvaten kahta kontrastoivaa tunnetta ja vastakkainaseteltua tunnetilaa, olisi ollut epäitsenäinen teos, deliusin kypsyttyä ilmaisulisesti vasta 1900-luvun alkukymmeninä. Ja näin Sibeliuksen Satu olisi muka ollut ilahduttava poikkeus ja valopilkku arvostelijoiden muuten piinaavaan hammassärkyyn vertaamassaan modernia musiikkia käsittävässä konsertissa, ja loistanut edukseen ohjelmakokonaisuudessa.
Minun olikin pakko kuunella kyseiset teokset eilisiltana, Sadun erään nykyisen suomalaisen miljonäärikapellimestarin levytyksenä ja deliusin teos 30-luvun monoöäänitylksenä beechamin johtamana sähköistävä tulkintana.
Voitte arvata kuinka siinä kävi. Delius jyräsi Siben maan rakoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.