Jos olette au pair-vuotenne alussa lähteneet kielikurssille, miten tehokkaina olette kokeneet ne kielenoppimisen kannalta?
Paljonko olette isäntäperheessänne puhuneet nimenomaan kohdemaan kieltä, ja miten nopeasti olette kokeneet, että kieltä pystyy jokapäiväisessä käytännön elämässä puhumaan?
Oletteko lisäksi seuranneet paikallista televisiota, kuunnelleet radiota ja lukeneet lehtiä?
Ovatko perheen vanhemmat lapset leikkimielessä olleet kiinnostuneita opettamaan teitä?
Erityisiä käytännössä hyväksi havaittuja vinkkejä kielenoppimiseen?
Paikallisia ystäviä saadessanne onko englanti ollut kuitenkin pääasiallinen kommunikointikieli?
Loistavia paikkoja tietysti tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin nuo kurssit, eli sosiaalinen funktio niillä ainakin on:)
Kertokaa kokemuksianne! Haluaisin "tulevan kotimaani" kielen oppia vuodessa.. vähän pohjaa jo on, mutta korkeintaan hyväksi aluksi opinnoille ;)
Paljonko olette isäntäperheessänne puhuneet nimenomaan kohdemaan kieltä, ja miten nopeasti olette kokeneet, että kieltä pystyy jokapäiväisessä käytännön elämässä puhumaan?
Oletteko lisäksi seuranneet paikallista televisiota, kuunnelleet radiota ja lukeneet lehtiä?
Ovatko perheen vanhemmat lapset leikkimielessä olleet kiinnostuneita opettamaan teitä?
Erityisiä käytännössä hyväksi havaittuja vinkkejä kielenoppimiseen?
Paikallisia ystäviä saadessanne onko englanti ollut kuitenkin pääasiallinen kommunikointikieli?
Loistavia paikkoja tietysti tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin nuo kurssit, eli sosiaalinen funktio niillä ainakin on:)
Kertokaa kokemuksianne! Haluaisin "tulevan kotimaani" kielen oppia vuodessa.. vähän pohjaa jo on, mutta korkeintaan hyväksi aluksi opinnoille ;)
Vastaukset 38
Vanhimmat
Olin siis Tanskassa au pairina. Pääsin kielitunneille noin kuukauden kuluttua saapumisestani, missä vaiheessa olin arkipäivän juttelun avulla jo oppinut ne tärkeimmät fraasit ja sanat (lapset opetti jne.), joten kun olivat alunperin laittaneet ihan aloittelijan tasolle niin nopeasti siitä vaihdettiin edistyneemmille tasoille.
Puhuin tanskaa oikeastaan kaikkialla muualla paitsi perheen vanhemmille. En tiedä, mikä ihme kynnys siinä oli heille puhua (olen kyllä perfektionisti näissä kieliasioissa, inhoan tehdä virheitä), muille, kuten lapsille, sitä puhuin koko ajan. Hirveän nopeasti sitä oppii, kun on pakko kieltä käyttää. Kyllä siinä kuukaudessa jo opin tosiaan sen verta hyvin, että koulussa eivät uskoneet, että niin vähän aikaa olin maassa ollut. Ja epäilijöille tiedoksi; tanska ja ruotsi eivät tosiaankaan ole yksi ja sama kieli, lukemisessa ruotsi auttaa mutta ovat kyllä ihan erilaisia. Joten varsinaista taustaa ei ollut yhtään.
Paikalliset kanssa käytin tanskaa aina, kun se oli mahdollista (esim. en ihan vaikeimpia keskusteluja osannut käydä alussa tanskaksi), ja joka kerta sama hämmästys kasvoilla, kun kerroin olleeni Tanskassa muutaman kuukauden. Katsoin paljon tanskankielisiä ohjelmia (hyvä apu oli teksti tv:ltä saatavat tekstitykset myös "kotimaisiin" ohjelmiin) ja luin joka aamu sanomalehden - kaikki harjoitus auttaa. Radio oli ensin tosi vaikea, samoin puhelimessa puhuminen, koska niissä tilanteissa ei nöhnyt puhujan suun liikkeitä - jännä miten sekin vaikuttaa :)
Lapset opettivat joka päivä ja koko ajan, ja korjasivat jos sanoin väärin. Se oli kivaa oppimista, ei nolottanut virheet, kun niitä korjasi alle 5-vuotias :D
Kuten tuli käytännössä huomattua, paras tapa oppia kieli on käyttää sitä koko ajan ja vaihtaa englantiin vasta, kun se on ihan pakollista. Hauskinta oppiminen oli pienessä laitamyötäisessä, kun kaikki estot ja pelot katosivat, ja puhetta tuli kuin tuutista :D Kielikoulussa saatiin myös tosi hauska ja hyvä opettaja ja ryhmäkin, joten sielläkin oli hauskaa. Tosin minä ja kaverini (suomalainen) oltiin ryhmän parhaat, joten välillä oli vähän tylsää, kun kaikille muille tuntui oppiminen olevan vaikeampaa - että kyllä se ruotsi sen verran auttoi.
Opit kyllä, ja nopeasti opitkin, kun sitä lasten kanssa (?) on kuitenkin pakko koko ajan käyttää. Tsemppiä vuodellesi! :)
Mina olen ollut aupairina jo kolme kuukautta mutta koko ajan sita vain tajuaa, kuinka huonosti sita kielta osaakin...
Koulussa olen tata kielta lukenut viisi vuotta ja olin aina yksi parhaista. Nyt kun kielta pitaisi kayttaa tosielamassa, olen ihan ulalla. Ymmarran kylla varsin hyvin mita minulle puhutaan, varsinkin kun puhuja on joku tuttu. Jos puhuja on joku jonka tapaan ensi kertaa, esim. joku joka tulee kadulla juttelemaan, en useimmiten tajua sanaakaan..
Lasten kanssa pystyn kylla kommunikoimaan, mutta se jaa usein sille tasolle etta kiellan heita tekemasta jotain, mutta en osaa selittaa kunnolla miksi.. Kun puhun, unohdan lisaksi kaikki kielioppisaannot, mita koulussa opetettiin..
Tuntuu etten ole oppinut juuri mitaan uutta. Onneksi olen menossa jossain vaiheessa kielikurssille, eli ehkapa sitten alan edistya.. olisin vaan toivonut oppivani kielen niin hyvin etta menen natiivista mutta ei...:(
Ja kylla preheen vanhemmat lapset ovat yrittaneet opettaa minua, mutta eihan heilla ole karsivallisyytta tehda sita tosissaan...
Kiitos kokemuksistasi, Bianca! Aika kannustavaa kuulla, että ainakin joku on oppinut kielen noin nopeasti ja tehokkaasti-
olit kyllä selkeästi todella motivoitunutkin! Ja ilmeisesti myös lahjakas kielissä, siltä se ainakin vaikuttaa ;)
Perheeni on paikallinen, mutta vanhemmat puhuvat loistavaa englantia-
lasten kanssa olisi tietenkin tarkoitus puhua heidän äidinkieltään niin paljon kuin mahdollista. Aion tässä vielä prepata itseopiskelukielikursseilla jne., jotta olisi pohjaa ainakin peruskeskusteluille.
Oletko muuten pyrkinyt ylläpitämään hankkimaasi kielitaitoa ja miten?
Juu oli kyllä korkea motivaatio kielen oppimisen suhteen, ja motivoituneenahan ihminen oppii vaikka mitä :) Omassakin perheessä vanhemmat puhuivat erinomaista englantia - molemmat kiertäneet maapallon pariin otteeseen ja isä asunut kaksi vuotta Uudessa-Seelannissa. Heillä oli pienoinen toive, että olisin puhunut lapsille englantia edes joskus, mutta koin itse tanskan puhumisen mielenkiintoisemmaksi, haastavammaksi ja hauskemmaksi, joten pysyttelin siinä alusta saakka.
Minun piti itse asiassa jäädä Tanskaan. Muutin mieltäni lähdöstä useasti ja päädyin lopulta sittenkin palaamaan takaisin. Mietin pitkin kesää, miten saisin ylläpidettyä kielitaitoa täällä Suomessa, ja vaikeaksi se onkin osoittautunut. Molemmat suomalaiset kaverit palasivat myös Suomeen, ja ainakin toisen kanssa joskus jutellaan tanskaksi mutta kun eri kaupungeissa asutaan, niin todella harvassa ovat nuo kerrat - eikä sekään ole paikallisen kanssa juttelua. Joskus humalassa leikin tanskalaista ja läpi menee :D Mutta onhan se vaikeaa täällä puhua tanskaa, kun ei kukaan sitä ymmärrä. Olen työssä, jossa joudun melkein päivittäin käyttämään ruotsia (kovin lyhyitä keskusteluja kylläkin), mutta vaikka luulisi sen pitävän tanskan kielen taitoa yllä, asia on aika päinvastoin; sekoitan kieliä keskenään jatkuvasti, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että alan ajattelemaan enemmän ruotsiksi kuin tanskaksi. Ärsyttää, koska olen aina vähän inhonnut suomenruotsia.
Nyt olen sitten kirjoitellut netissä tanskalaisten poikien kanssa, että pysyisi edes kirjoitustaito tallella. Mikäs siinä, kun samalla saa herkullista silmäruokaa ;)
minä opin eniten kieltä alussa perheen teini ikäisiltä lapsilta! siis juuri sellaista puhekieltä, mitä ei muuten oppisi. se auttoi sitten todella paljon kun tutustuin paikallisiin, niin ymmäsi ne kaikki "it" sanat.
oppia maan kielen, ei ikinä pidä mennä suomalaiseen perheeseen. Ei edes, jossa toinen on suomalainen!!!!!!!!!!!!!
Muuten saa maan kielen uhohtaa. Ulkona käydessä ja lapsilta ei opi niitä tärkeitä kieliopillisia juttuja , jos pohja jo kotomaassa on heikohko. Puhun kokemuksesta!
Kun vaihdoin pois suomalaisesta- täysin englantilais-ranskalaiseen , opin englannin ja jopa hieman ranskaa, vaikka ihan outo mulle. Lähtiessä enkku yo- a, palattua kiitettävä!!!!
Ottakaa nyt vain opiksenne. JOs haluutte oppia. tyty
"oppia maan kielen, ei ikinä pidä mennä suomalaiseen perheeseen. Ei edes, jossa toinen on suomalainen!!!!!!!!!!!!! "
Siis perhe opettaa sulle kielioppia vaikka teilla ei ole yhteista kielta jolla selvittaa asiat ?
best of luck vaan.
Olen kaynyt noin kerran viikossa kielitunneilla, jotka on kylla tosi rentoa menoa, sielta on ehka jotain idiomeja jne. tarttunut.
Tama nyt menee siina mielessa ohi, etta olen englannissa, jota suomessa tykataan opettaa aika paljon, mutta en sita siis todellakaan hyvin osannut tanne lahtiessani.
Aluksi puhuminen oli taytta tuskaa ja aika hitaasti se on kehittynytkin. Vielakin takkuilee, mutta boonusta on se, etta nyt vaan puhun, enka mieti virheita. Aikaisemmin en halunnut puhua englantia ollenkaan, koska tiesin, etta en osaa sita kunnolla. Olin siis vaan tuppisuuna. Tanne tullessa auttoi varmaan aika paljon perheen aidin kommentti, etta ma osaan joka tapauksessa enemman englantia kuin he suomea (eli eivat yhtaan).
Televisiota on tullut katseltua melkein paivittain ja aluksi seuraaminen oli aika hankalaa, mutta taalla onneksi saa enkuksi tekstitykset, joten se helpotti huomattavasti.
Hoitamastani lapsesta ei ole paljon apua, koska suurin osa hanen puheestaan on mulle taysin ymmartamatonta.
Lahtisin sanomaan, etta kielen oppimiseen vaikuttaa kylla lahjakkuuskin aika paljon. Mulla ei siis ikina ole ollut kielipaata, eika tama enkku ole erityisen mullistavasti kehittynyt, vaikka olen taalla kolme kuukautta ollut ja koko ajan siis sita puhunut, kuunnellut jne. Kuullun ymmartaminen kehittyy nopeiten =)
Oikeassa olet, oma kielellinen ja verbaalinen lahjakkuus luonnollisesti vaikuttavat siihen, miten pian ja kuinka hyvin kieltä opitaan.
Yksi tärkeimmistä tekijöistä on kuitenkin varmasti motivaatio ja kannustava ilmapiiri, sekä suotuisat oppimisolosuhteet - tällä tarkoitan lähinnä mahdollisuutta osallistua kielikurssille ja käyttää oppimaansa käytännön elämässä.
Eli vaaditaan myös rohkeutta tehdä virheitäkin! :)
Kertokaa ihmeessä lisää koemuksianne, todella mielenkiintoista luettavaa näin omaa au pair- vuotta odotellessa ja kielitaitoa prepatessa! :)
Sanotaan etta olet menossa hammaslaakarille ja haluat kertoa ientulehduksesta, hammaskivesta ja etta on reika hampaassa.
Useimmilta au paireilta jaa tekematta, elleivat kysy isantaperheelta suomeksi mita sanat ovat englanniksi. Tai voihan sita osoitella suuhun tietysti mutta ei mene varmaan aina oikein :)
..niin tai sitten voi katsoa sanakirjasta tai kysyä joltain muulta suomalaiselta. Ei siihen välttämättä suomalaista perhettä tarvita. ;)
Katso sanakirjastasi mika on englanniksi:
1) Kumisaappaat (ei, ei ole rubber boots)
2) Hammaskivi (ei, ei ole tooth stone)
3) Liikenneympyra (ei, ei ole traffic circle)
4) Villapaita (e, ei ole pull over)
ja toisin pain, mika on :
1) Sparky and bricky
2) Marks and Sparks
3) Creche and nursery
4) Sundries and nicknacks
Naita kaytetaan koko ajan - suomalaisesta Suomi-Englanti sanakirjasta loydat yleensa vain AMERIIKKALAISET vastineet.
Ison sanakirjan kuljettaminen hammaslaakariin voi olla tyolasta... naru kaulaan :)
No hej, voihan ne sanat kattoa aikasemmin jo sanakirjasta. Eikä toi pieni sanakirja paljoa paina tai tilaa vie. Ja sanat joita ei tiedä pystyy usein kiertämään. Esim. kumiset kengät jota pidetään sateella tai märällä säällä tms. Ja sanoja, joita ei ymmärrä voi aina kysyä. Ja uskon, että britit tajuisivat esim. sanan traffic circle. Muuten suomekskaan ei vissiin pitäis sanoa liikenneympyrä, vaan kiertoliittymä. Tai kohdasta kiertoliittymä se sanakirjasta löytyi. Aika harva suomalainen silti sanoo kiertoliittymä, vaikka se "parmepi" sana olisikin.
Mutta hei, ei sitä kieltä täydellisesti pidä osata kun ulkomaille lähtee, tuskin kukaan niin olettaakaan. Oppimaanhan sinne mennään. :)
No etsitääs sanat..
1.rubber boots,
wellingtons (Br)
2.tartar
3.roundabout (Br), traffic circle (Am)
4.jumper (Br),pullover,
sweater (Am)
Löytyi ja vieläpä pienestä sanakirjata. ;) Mutta mä olen menossa usaan, niin mulle riittäisi pelkät amerikkalaisetkin vastineet.
Ja noi on ilmeisesti jotain sanontoja noi englanninkieliset sanat. Kyllä ne sanoina sanakirjasta löytyy, mutta jos niistä ei muodostuisi mitään järkevää, kysyisin. :)
"No etsitääs sanat.. "
Kokeile kaytannon keskustelussa hakea sanoja sanakirjasta yksitellen. Vastapuoli ei jaksa kauaa katsella vaan ajattelee "voi ei, taas yksi noita pakolaisia" ja saat asianmukaisen kohtelun.
"Ja noi on ilmeisesti jotain sanontoja noi englanninkieliset sanat."
Nain sita voisi luulla siella Suomessa, itseasiassa noin olisin varmaan itsekin vastannut ennen tanne muuttamista.
Mutta ei, ne ovat ne VIRALLISET sanat. Rubber boots tarkoittaa aivan muuta kuin kumisaappaat ja traffic circle voisi yhtahyvin olla vaikka pyorea liikennemerkki jne.
Kokeile vaikka menna kauppaan englannissa ja pyyda "a bag of chips". Katso mita saat... ei ole perunalastuja. Jne jne jne.
Naapurissakylassa on suomalainen au pair joka kirjoitti englannissa koko laanin parhaat pisteet. On ollut 6 kk taalla ja sanoi ettei ymmarra TV-sarjoista mitaan. Mulla on sentaan suomenkielinen isantaperhe joten pystyn tosiaan seuraamaan "two pints of lager and a pack of crisps" sarjaa.
Jos meille tyhmille "luulevat osaavansa englantia" vielä kertoisit nuo oikeat vastaukset niin oppisimme mekin sitä OIKEAA englantia!
"Katso sanakirjastasi mikä on englanniksi:"
"Kokeile kaytannon keskustelussa hakea sanoja sanakirjasta yksitellen. Vastapuoli ei jaksa kauaa katsella vaan ajattelee "voi ei, taas yksi noita pakolaisia" ja saat asianmukaisen kohtelun. "
Niin kyse ei ollutkaan siitä, että käytännönkeskustelussa koittaisin sanat etsiä, vaan että löytyykö sanoja ylipäätään sanakirjasta ja löytyihän ne (siis myös britti vastineet).
Keskustellessa kiertäisin sanat, joita en tiedä ja kysyisin mikä on oikea sana sille. Enpä usko, että mua pakolaisena pidetään, vaikka kieltä en täydellisesti osaisikaan. Niinkuin jo aikaisemmin sanoin, oppimaanhan sinne mennään! :)
Ja tässä kohtaa en ymmärrä, mitä suomalainen isäntä perhe auttaisi. Samanlailla vieraita sanoja tulisi vastaan paikallisten kanssa puhuessa. Ehkä vielä enemmänkin jos on suomalaisessa perheessä, kun ei ole joutunut puhumaan englantia niin paljoa.
Ja varmastikin voi sattua jotain kämmejä ja sattumuksia kielen kanssa, mutta eipä sitä niin vakavasti pidä ottaa! :D
Mielestäni maan kulttuuria ja kieltä oppii paremmin paikallisessa perheessä kuin suomalaisessa. Kun kieltä on pakko käyttää, sen oppii kyllä nopeasti. Mutta jos joku haluaa suomalaiseen perheeseen ja kokee, että se on itselle parempi vaihtoehto, niin siitä vaan. Mutta itse menisin paikalliseen.
Voin yhtya edelliseen kirjoittajaan - nuo EIVAT ole sanontoja.
Mielestani suurin ongelma ei ole puhumisessa vaan ymmartamisessa. Silloin sanakirja ei paljon auta. Suomessa olin tottunut amerikanenglantiin ja oikea alkuperainen englannin kieli on ihan muuta. Liverpoolilainen, skotti ja yorkshirelainen ymmartavat toisiaan, mutta laita siihen jenkki ja suomalainen mukaan niin nuo kaksi eivat valttamatta ymmarra sanaakaan tavallisesta keskustelusta.
"Ja tässä kohtaa en ymmärrä, mitä suomalainen isäntä perhe auttaisi. Samanlailla vieraita sanoja tulisi vastaan paikallisten kanssa puhuessa. Ehkä vielä enemmänkin jos on suomalaisessa perheessä, kun ei ole joutunut puhumaan englantia niin paljoa."
Ainakin minua auttanut ihan alyttomasti. En ymmartanyt mita ravintolassa tarjoilija sanoi jolloin isantaperhe kertoi mika oli kysymys. Taisi olla kyse etta halusinko "fizzie vai still" ja ei kertakaikkiaan mennyt jakeluun mista oli kyse.
Samoin menin isantaperheen mukana vierailulle englantilaiseen perheeseen ja minulta kysyttiin miten mun GSCE:t meni. Ja taas oltiin aiman kakena kunnes suomalainen isantaperhe selitti sen.
TV:ta seuratessa oli sanontoja kuten "mutton in lambs clothing" ja en ymmartanyt miten se liittyi asiaan.
Jne jne.
..kevät! Meet suomalaiseen perheeseen koska et ravintolassa pärjää ilman tulkkausta? Onko niin vaikea kysyä jonkin sanan merkitystä jos sitä ei ennestään ymmärrä? Eikö se oon kielen oppimisen kannalta aika oleellista? Kukaan oletakkaan että joka hemmetin paikallisen sanan/sanonnan ymmärrät! Ite oon sveitsissä, ja paikkalinen kieli poikkeaa aika tuntuvasti koulunpenkillä opitusta saksasta. Todellakaan tajua kaikkea mistä puhutaan, mutta en ny jää suomenkielistä käännöstäkään odottamaan! Avaa suus ja kysy jos et tajua! Mun perhe on paikallinen, suomalaisessa menis kielenpuolesta vuos hukkaan.
Onko "äiskä" ja "iskä" aina mukana kun raflaan/baariin/harrastuksiin meet? Oon varmaan tyhmä mutta mun pää ei sun logiikkaas osaa käsitellä.
"Todellakaan tajua kaikkea mistä puhutaan, mutta en ny jää suomenkielistä käännöstäkään odottamaan!
"Mun perhe on paikallinen, suomalaisessa menis kielenpuolesta vuos hukkaan."
Siis kuten sanoit, et tajua mista puhutaan etka haluakaan oppia tai saada kaannosta suomeksi.
Kivahan se on jattaa mielikuvitukselle tilaa, saa kokea asiat juuri niinkuin haluaa.
Ei tarkoita, ettei halua oppia, jos ei halua käännöstä suomeksi! Itse olen sveitsissä ja kieli on todellakin eri kuin koulussa opittu saksa. Onneksi ihmiset puhuvat kuitenkin mielellään "oikeaa" saksaa... Kun en jotain ymmärrä, kysyn että mitä sana tarkoittaa, ja minulle sitten selvitetään asia saksaksi perin pohjin, niin opin samalla hiukan lisää miten ajatella kielellä. Eli opin kerralla tuplasti!
En puutu kysymykseen kumpi on parempi, suomalainen vai paikallinen perhe. Sanon vain että, perheestä ei ole hyötyä kun olet ulkona muiden nuorten kanssa. Vaikka on tietysti mahdollista, että joku tykkää vaan hengailla perheen kanssa, mikä ei todellakaan ole järkevää. Ainakaan kielen oppimisen kannalta...
Joo, enpä tietenkään halua oppia, sitähän saattais kohta ymmärtää mistä puhutaan!
Jos jollekin nyt jäis epäselväksi, niin kerrataas nyt vielä, sehän se on opintojen äiti:
Haluan oppia saksaa ja sveitsinsaksaa, koen, että suomenkielisessä perheessä tämä tapahtuisi liian hitaasti ja tehottomasti. Jos en jotain ymmärrä, kysyn ja saan vastauksen joko selitettynä( joko saksaksi tai sveitsin versiona, tilanteesta riippuen) tai katson sanakirjasta jos se nyt sattuu kädenulottuvilla olemaan. En minä nyt suomea sentäs boikotoi.
Suomenkielisessä perheessä kielen oppiminen jäisi täysin vapaa-ajan/tv:n tms. varaan, ja luulenpa että kynnys puhumiseen kasvaisi. Tai kynnys ylipäänsä lähteä vapaa-aikana muualle kuin suomalaisten au pairien joukkotapaamisiin.
Haluaisin kuulla perusteluja miksi joku valitsee suomalaisen perheen, muitakin kuin ravintolakäynneistä selvitäkseen.
"Haluaisin kuulla perusteluja miksi joku valitsee suomalaisen perheen, muitakin kuin ravintolakäynneistä selvitäkseen. "
1) Kulttuurierot saattavat olla liian suuret. Esim. englantilainen suorasukaisuus ja huumori saattaa saada pois tolaltaan, samoin se etta luvataaan mita luvataan.
2) Suomalaisen perhe saattaa kohdella paljon tasavertaisemmin kuin aito alkuperaiskansa, jolle olet vain koyhyydesta pelastettu tietamaton tytteli jostakin itablokin maasta.
3) Au pair on maaritelman mukaan perheenjasen eika klo 9-17 kotona oleva nanny. Jos au pair ei ole koskaan ollut Suomessa kotinsa ulkopuolella, saattaa taysin vierasmaalaisessa perheessa tulla sopeutumisvaikeuksia. Jos joku sanoo etta tama on puppua/mamoilua/sitasuntata, niin katsoo vain ne aikaisemmat viestiketjut joissa on lukuisia viesteja tyonsa keskenjattavilta au paireilta.
Tama ei tarkoita etta suomalainen perhe olisi AINA iki-ihana ja ulkomaalainen AINA kamala orjuuttajapoppoo. Mutta tsanssit saattaa olla paremmat. Ja tahan joku vastaa: "ei saa yleistaa mun kummin kaiman serkun tadin perhe se ja se oli iki-ihana ja se ja se kamala" :)
Joka maasta löytyy hyviä perheitä ja hyväksikäyttäjiä, ihan turha suomalaisia perheitä jalustalle nostaa.
Miks sitä ulkomaille lähetään jos pelkää kohdata vieraita kulttuureja? Eikö au paireilussa nimeomaan ole kyse kulttuurivaihdosta?
Monelta sais repiä pinkit rillit päästä ennen ko ne ulkomaille asti ehtii. Sitten viikon päästä itketään äiskän/poikakaverin/ties minkä perään. Samanlaista arkista puurtamista se on maailman joka kolkassa. Ja monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että paikalliset aivan haltioissaan kuuntelevat tarinoita kaukaisesta pohjolasta, heti pitäisi olla kymmenen uutta kaveria ovella oottamassa mutta ite ei tehä asian eteen mitään. "No, ko mulla on töitä viiteen asti niin yleensä oon sen jälkeen niin väsyny että en jaksa muuta ko netissä istua seuraavat 5 tuntia, en mää jaksa oikeestaan mihinkään lähteä.."
Ootan vieläkin niitä oikeita vastauksia..
"Ja monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että paikalliset aivan haltioissaan kuuntelevat tarinoita kaukaisesta pohjolasta, heti pitäisi olla kymmenen uutta kaveria ovella oottamassa mutta ite ei tehä asian eteen mitään."
Aivan oikein. Ja jos ei saa kavereita, perhe ei ole kiinnostunut ja kukaan ei nayta ymmmartavan kielellisesti niin tulee TOSIAAN koti-ikava.
Suomalaisperhe taas on useinkin kiinnostunut au pairin tarionoita Suomesta yksinkertaisesti siksi etta au pair on Suomesta.
Kasi sydamelle, jos naapurissa on albanilainen tytto joka osaa suomenruotsia heikosti (analogia siis tassa suomalaisten amerikanenglanti versus oikea englanti) niin otatteko hanet yhtakkia kaveripiiriin ? En usko, koska on vaikeaa saada selville mita han sanoo ja tarkoittaa. ja heti kun puhutte tavallista kielta niin han putoaa karryilta. Se on raskaampaa kuin luulettekaan.
Kuten eras ruotsalainen au pairi joka oli selittanyt etta heilla jouluna syodaan "peppercakes". Isantaperhe ajatteli etta hulluja nuo ruotsalaiset, ja kertoi etta meilla on sellaisia kuin gingerbread. Tytto ajatteli etta inkivaarileipia, karmeeta.
Samaten perhe pyysi tytto ottamaan ylalaatikosta viltteja (blankets, engl.), tytto haki kovasti lomakkeita (blanketter, ruots.)
Siis selvennys: pepparkakor = gingerbread. Tassa vain esimerkki. Kukaan ei osaa naita tullessaan mutta oppii, hitaammin tai nopeammin.
C'or blimey, wha a pompey git. Siina teille paikallismurretta taalta UKsta.
Mikä sun pointtis oli? Että parempi mennä suomalaiseen perheeseen, koska ei sitä kuitenkaan saa kavereita kun ei osaa kieltä kunnolla? Onpahan ees kaks ihmistä kenen kanssa voi vuoden höpöttää tutulla ja turvallisella suomella?
No, joissain kohti oltiin samaakin mieltä. Jos meillä kotosuomessa naapuriin muuttais albanialainen tyttö joka suomenruotsia vääntää niin meistä ei varmaan parhaita kavereita tulis, mun ruotsi ei nimittäin riittäis. Eri asia jos tyttö haluais suomea opetella. Eihän se helppoa ole ja menee varmasti vähän enemmän aikaa ystävystyä kuin suomea äidinkielenään puhuvan kanssa, mutta ei se mahdotontakaan ole. Hulluksihan sitä tulee jos vuoden nyhvää sisällä perheen kanssa.
Siis oon ihan samaa mieltä... Ihanaa, ku ne jaksaa selitää perin pohjin. :) Se on tasan paras tapa oppia. Oot siis kans sveitsissä?
Kuka sanoi mitaan sisalla nyhvaamisesta ? Siis suomalainen perhe ulkomailla viettaa 100% ajastaan sisalla ?
Eli parempi on olla sisalla perheen kanssa jonka kanssa ei voi kommunikoida ? Vankileireilla ko. tekniikkaa kaytetaan kidutuksen apuna.
Tsori, en ymmartanyt pointtiasi.
Monilta jaa nimittain kaverit hankkimatta. Ja jos kavereita loytyy, he ovat usein myos muualta tulleita. Ihan kiva mutta ei siina kielta opi.
"Eri asia jos tyttö haluais suomea opetella. Eihän se helppoa ole ja menee varmasti vähän enemmän aikaa ystävystyä kuin suomea äidinkielenään puhuvan kanssa, mutta ei se mahdotontakaan ole."
Jos sulla olis 20 suomalaista kaveria ja yksi albanialainen joka olis Suomessa vain vuoden - saattais "unohtua" tama albanialainen kaveri. Paivakotisuomen puhuminen on raskasta ja kohtahan se on lahdossa pois, vuosi on lyhyt aika.
Se oli se pointti.
1) Kumisaappaat (ei, ei ole rubber boots)
Wellingtons.
2) Hammaskivi (ei, ei ole tooth stone)
Tartar
3) Liikenneympyra (ei, ei ole traffic circle)
Roundabout
4) Villapaita (e, ei ole pull over)
Woolly
ja toisin pain, mika on :
1) Sparky and bricky
Sahkomies ja muurari
2) Marks and Sparks
Marks & Spencer kauppaketju
3) Creche and nursery
Paivakoti ja paivakoti. Nursery on myos taimitarha
4) Sundries and nicknacks
Pikkutavarat ja pikkutavarat
Oon ollut täällä nyt hieman yli 3 kk ja tuntuu, että yokirjoitusten aikoihin osasin paremmin tätä kieltä kuin nyt. En tiedä pitääkö paikkansa vai tuntuuko vain siltä..
Pitäähän sitä kieltä oppiakseen jonkin verran ponnistella, vaikka kyllä sitä "vahingossa" myös vähän oppii.
Kuullun ymmärtäminen lähinnä on kehittynyt. Puhuminen ei kovin paljoa. Kielikurssista ei mulle kovin paljoa apua ole ollut.
Osaisin paremmin, jos itse olisin aktiivisempi.
Olisi kiva tietää missä maissa porukka on? Siis minkä kielen oppimisesta puhutte. Riippuu nimittäin varmasti paljon myös kielestä kuinka helppo sitä on oppia.. :)
Hollantiin eli Alankomaihin olen puolen vuoden kuluttua lähdössä, ja siellä puhuttu kieli on hollanti (jos jollain oli epäilyksiä ;)
Englannin, saksan ja ruotsinkin taidosta on hyötyä hollannin ymmärtämiselle ja oppimiselle, mutta kielikurssille menoa suunnittelin jo täällä Suomessa(yliopisto järjestää iltakurssina, osallistuminen voi tosin olla hankalaa, jollei mahdotonta kahden ilta/yötyön takia;)
Työni oli aiemminkin syynä kurssin keskeyttämiseen, mutta motivaatio on nyt astetta korkeammalla! Kohdemaassa perheeni on luvannut kustantaa kielenopiskeluni, ja oppikirjatkin heillä on jo valmiina.
Ajattelin luoda pohjaa kielitaidolleni itseopiskelukielikurssien kanssa (mm. Dutch In Three Months (Hugo), Hollannin Kielikurssi (Univerb), Colloquial Dutch (Routledge).
Niitä klassisia c-kasetteja kuunnellessa kehittyy sitten sanavarasto, lauserakenteet, kuullunymmärtäminen ja ääntäminen.
Uskon oppivani kieltä sen verran, että perheen poikien kanssa pystyn sillä kommunikoimaan jo heti saapuessani- ja jos & kun hollannin taidot loppuvat niin jatkan sitten englannilla (ymmärtävät jonkin verran kun nykyinen auppari sitä käyttää, mutta etenkin nuoremmalla on asenneongelma kieltä kohtaan ;)
Lisäksi omistan joitakin hollanninkielisiä kirjoja, joita voisi sitten taitojen harjaannuttua yrittää lukea/ kääntää. Hyödyllisin on varmasti hollantilaisille suomenopiskeluun tarkoitettu FINS, Wat & Hoe, taalgids (Van Dale Lexicografie).
Hauskaa ja viihteellistä luettavaa ovat sitten sellaiset kirjat kuin "Sexy in 30 dagen", "Liefde, een therapie" ja "De psychologische kracht van de leeuw". :)
Hollannissa pitänee ostaa sitten kohdemaan kielisiä lehtiä, joiden lukemista helpottaa se, etteivät jutut ole ylivoimaisen pitkiä vaan keskittymiskykyä vaaditaan sopivissa erissä! ;)
Paikallisia ystäviä toivon myös löytäväni, ehkä yritän etsiä jo etukäteen vaikka netin kautta-
vaikka englantia puhuisimmekin, voisin sanoa hollanniksi aina sen mitä osaan! Lisäksi tulisi pyörittyä paikallisten kanssa, jolloin kuullunymmärtämisharjoitusta tulisi aidossa ympäristössä perheen&kodin lisäksi.
Kertokaa muutkin kokemuksia, olen aiheesta kovin kiinnostunut! :)
Olen muuten aiemmin kirjoittanut nimimerkillä Leeuw, kun kyselin kokemuksia Hollannista. Nyt olen siis jo sopinut lähtöpäivästä, perhe löytyi noin vuorokauden sisällä siitä kun olin laittanut profiilini aupairworldin sivuille- soittivat henkilökohtaisesti ennen kuin olin edes huomannut heidän vastauksensa!
Vaikuttaa loistavalta perheeltä, olen vakuuttunut siitä että tulen viihtymään! :)
Onko tyhmää jos menee englannin kieliseen maahan niin osallistua englannin kielikurssille? Perheeni lupasi maksaa kielikurssin ja oon niin huono englannissa niin ajattelin et voisin mennä kurssille sitä treenaamaan. Yleensähän muut menee opiskelemaan jotain espanjaa tai sellaista "ylimääräistä kieltä"...
Kannattaa mennä! :) Siellä oppii lisää, varmuutta puhumiseen ja SAA KAVEREITA! Ei mikään pieni plussa tuo.. :)
Mene ihmeessä.
Ma en oppinut kielikurssilla yhtaan mitaan uutta, mutta siella oli silti kivaa. Eli kannattaa menna. Ja mulle tuli silla tavalla yks vapaapaiva lisaa :)
Ja yleista: englantilaiset eivat ole tyhmia. Kylla taalla osataan myos ne amerikkalaiset ilmaisut, silla, yllari, taallakin on amerikkalaisia tv-sarjoja. Eli se ei tosiaankaan ole mikaan syy olla menematta kokonaan englantilaiseen perheeseen. Kieli kehittyy paremmin kun joutuu vahan miettimaan ja selittamaan jos ei tieda jotain sanaa englanniksi. Niin me ollaan tehty ja AINA ollaan se sana sitten onnistuttu arvaamaan. Ja jos ei tieda mita jokin sana tarkottaa niin kyllahan sita voi aina kysya, eika vastauksen valttamatta tarvitse olla se suomenkielinen kaannos.
Eikö molemmilla vaihtoehdoilla ole kiistämättömät etunsa; suomalaisella ja paikallisella perheellä?! Kyse on ehkä enemmänkin siitä, miten haluaa kohdemaan kieltä oppia ja millaisen perheen tuntee omakseen. Itse olen menossa paikalliseen perheeseen, jolloin perheen vanhempien kanssa harjoitan englantiani ja lasten kanssa kohdemaan kieltä. Ja perheen kanssa kotona ollessa kehittyy kuullunymmärtäminen, muuten oppisin kieltä ainoastaan kielikurssilla ja.. ehkä jossain muualla? Englantia kun kaikki puhuvat niin hyvin, että sillä tulee loistavasti toimeen kaikkialla.
Maailmalla englantia puhuessani sanavarastoni ei ole ollut mahdottoman ja rajattoman laaja, joten olen joutunut kiertoteitse selittämään asioita, ilmiöitä ja esineitä- ja aina tullut ymmärretyksi! Vastaa välillä lähinnä englanninkielistä Alias-peliä! :)
Ja tietysti myös päinvastoin; kun en itse ole ymmärtänyt jotakin, on se minulle selitetty ja ennemmin tai myöhemmin se on minulle avautunut ;)
Mutta totta toinenkin puoli; suomalainen osaa varmasti toiselle suomalaiselle selventää asioita aika hyvin, etenkin kun kulttuuritaustakin on sama!