On niin hiljaista täällä...
Niin, onko kellekään käynyt niin, että miettii lähteäkö lenkille vai ei? Ja sitten, kun on kuitenkin lähtenyt ja palannut, huomannut ettei olisi pitänytkään. Ja miksi? Itselle ei kai koskaan, jollei pieniä kolotuksia lasketa. Ei ainakaan ole mitään vakavaa sattunut ja aina on ollut parempi mieli, kun on tullut panostettua terveyteensä.
Eli millaisia tuntemuksia se herättää jälkeenpäin, se juoksulenkki?
Ai niin, joskus ärsyttää hikisten vaatteiden riisuminen ja kuivumaan ripustelu, kun on "vetänyt piippuun" ja ei jaksaisi mitään vähään aikaan.
Niin, onko kellekään käynyt niin, että miettii lähteäkö lenkille vai ei? Ja sitten, kun on kuitenkin lähtenyt ja palannut, huomannut ettei olisi pitänytkään. Ja miksi? Itselle ei kai koskaan, jollei pieniä kolotuksia lasketa. Ei ainakaan ole mitään vakavaa sattunut ja aina on ollut parempi mieli, kun on tullut panostettua terveyteensä.
Eli millaisia tuntemuksia se herättää jälkeenpäin, se juoksulenkki?
Ai niin, joskus ärsyttää hikisten vaatteiden riisuminen ja kuivumaan ripustelu, kun on "vetänyt piippuun" ja ei jaksaisi mitään vähään aikaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näitähän tulee aina välillä kun huomaa heti lenkin ensi metreillä että tänään ei juoksu kulje. Sen jälkeen alkaa odotus että jos sitten kolmen-neljän kilsan jälkeen kulkis.... eikä kulje vieläkään. Jossain kääntöpaikalla 7 kilsan kohdalla toivo hyvästä lenkistä on jo kadonnut ja alkaa odottelu siitä että koti olisi ihan tuossa seuraavan mutka takana.
Eikä se kuitenkaan ole :( Prkle
Neljä kilsaa ennen koti iskee pakottava tarve päästää "ilmoja" mutta ei uskalla kun ei tiedä tuleeko mukana lusikallinen vai ei. Loppumatka on sitten vielä tuskallisempaa kodin odottelua :(
Ja kun kotitalo vihdoinkin tule näköpiiriin niin enää ei uskalla edes juosta kun ei tiedä tuleeko lusikallinen vai kauhallinen housuun jo pelkästä juoksun aiheuttamasta tärinästä:(:(
Tässä vaiheessa yleensä vitutus katoaa koska pitää keskittyä ihan johonkin muuhun. Todennäköisesti hissi on seiskassa ja joku on juuri muuttamassa sinne ja pitää hissiä siinä kerroksessa varattuna. Prkle....
Kotiovelta vessanovelle on kasa hikisiä juoksuvaatteita, lenkkarit ja hanskat epämääräisenä jonona sikinsokin ja tyytyväinen lenkkeilijä istuu pytyllä ja on vihdoinkin onnellinen :)
Kenelle muulle on käynyt samoin kuin tällä nimimerkille?
Hyvää pikkujoulua kaikille juoksijoille toivottaa
-Parrujalka-
useinkin käynyt noin;)
eli "iso hätä" saattaa iskeä jo ensimmäisillä kilometreillä ihan yllättäen, pahimmassa tapauksessa mahaa vääntää niin että on pakko hidastaa kävelyyn ja oikaista metsähallituksen puolelle tai lähimmälle huoltoasemalle. toimituksen jälkeen on sitten yleensä aika heikko olo ja loppu lenkki on kärsimystä. kerran tällainen "tauti" iski puolimaratonilla. pyysin toimitsijoilta vessapaperia ja kävin metsässä yhteensä kolme kertaa. oli vielä helkutinmoinen helle. se oli kaikkien kärsimysten äiti! mutta loppuun asti juoksin, tosin aika oli vuosisadan huonoin.
On ollut huonot, hitaat ja turhauttavat hölkkähetket. Aiemmin saatoin tuntea laiskotusta ennen lähtöä, mutta alkuun päästyäni homma toimi. Nyt saatan riemuita liikkeellelähdöstä, vaan hymy jähmettyy naamariin vilkaistessani kelloa ja väliaikaetappeja. Aiemmin juoksin nauraen kympin suhteellisen ripeätä hölköttelyä. Nyt joudun pistämään kävelyksi jopa pariinkin otteeseen juoksun aikana, mikä on saanut minut vakavasti harkitsemaan sauvakävelijäksi siirtymistä.
Ei ole juuri tarvinnut lenkille lähtöä katua vaikka alunperin ei olisi niin huvittanut. Lenkin jälkeen olen lähes poikkeuksetta tyytyväinen eikä potuta märät kuteet.
Lenkin jälkeen on aina yhtä eufoorinen olo. Väsynyt ja onnellinen. Kasvot hehkuvat, kroppa on kiinteä ja lämmin suihku tekee terää. Ennen sitä kunnon venyttely, tietty.
Jos lenkille lähtö joskus tökkii, vedän lyhyemmän (10km) lenkin. Pidemmälle lenkille on kiva lähteä jos ilma on hyvä (hapokas muttei kovin tuulinen tai sateinen). Jos alkaa tuntua siltä ettei millään jaksa, yritän ajatella positiivisa ajatuksia tai kävelen 100 metriä.
Lenkkeily on veressä. Joskus ahdistaa lähteä pimeään pakkaseen mutta kun olen juossut ensimmäiset 15 min. alkaa juoksu luistamaan ja olen ylpeä itsestäni etten jäänyt sohvalle makaamaan. Lenkkeily yhdistettetynä muuhun liikuntaa on nannaa. Sielulle ja kropalle. Pitkät lenkit vaativat kestävyyttä, me lenkkeilijät olemme sitkeitä sissejä!