Kuinka pian sinä olet saanut apua ssri lääkkeistä??
Usein luen, että parissa viikossa elämä rupesi hymyilemään..Minun kohdallani tuo ei ole koskaan pätenyt.
Parissa viikossa olo on huonoimmillaan...Haittavaikutuksien takia, ja lääkityshän ainakin minun kohdallani on pahentanut alkuun masennusta ja etenkin ahdistusta. Ensimmäisen viikon jälkeen, voisin sanoa että pahan olon tunteet ovat vain syventyneet.
Pikkuhiljaa parin kuukauden aikana...rupeaa tulemaan pieniä valoisi hetkiä... Siis pienin askelin.
Menee aikaa, ennenkuin alan nauramaan ja osaan nauttia elämästä..Seksi alkaa maistua, vasta parin kuukauden käytön jälkeenTtuntuu että ensimmäinen kuukausi lääkkeillä, on ihan kipsissä kaikki tunteet..sitä on kuin jäässä sisältä. Ei jaksa läheisyyttä, ei mitään..
Näin siis minulla...olisi kiva kuulla, miten teillä muilla on toipuminen lähtenyt etenemään.
Joskus sitä miettii, että oikein masentunut saattaa ahdistua, kun lääkärit lupaavat helpostusta parissa viikossa...ja olo sanoo ihan muuta.
Minun mielestäni lääkkeissä pitäisi olla maininta...Että olo saattaa helpottua vasta muutaman kuukauden sisällä..eikä 2 viikon päästä.
Toki ymmärrän, että niitäkin potilaita varmaan löytyy, kenellä tosiaan elämä hymyuilee jo parin viikon jälkeen... Yksilöllisiä kuin kaikki ollaan.
Usein luen, että parissa viikossa elämä rupesi hymyilemään..Minun kohdallani tuo ei ole koskaan pätenyt.
Parissa viikossa olo on huonoimmillaan...Haittavaikutuksien takia, ja lääkityshän ainakin minun kohdallani on pahentanut alkuun masennusta ja etenkin ahdistusta. Ensimmäisen viikon jälkeen, voisin sanoa että pahan olon tunteet ovat vain syventyneet.
Pikkuhiljaa parin kuukauden aikana...rupeaa tulemaan pieniä valoisi hetkiä... Siis pienin askelin.
Menee aikaa, ennenkuin alan nauramaan ja osaan nauttia elämästä..Seksi alkaa maistua, vasta parin kuukauden käytön jälkeenTtuntuu että ensimmäinen kuukausi lääkkeillä, on ihan kipsissä kaikki tunteet..sitä on kuin jäässä sisältä. Ei jaksa läheisyyttä, ei mitään..
Näin siis minulla...olisi kiva kuulla, miten teillä muilla on toipuminen lähtenyt etenemään.
Joskus sitä miettii, että oikein masentunut saattaa ahdistua, kun lääkärit lupaavat helpostusta parissa viikossa...ja olo sanoo ihan muuta.
Minun mielestäni lääkkeissä pitäisi olla maininta...Että olo saattaa helpottua vasta muutaman kuukauden sisällä..eikä 2 viikon päästä.
Toki ymmärrän, että niitäkin potilaita varmaan löytyy, kenellä tosiaan elämä hymyuilee jo parin viikon jälkeen... Yksilöllisiä kuin kaikki ollaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...kaksi viikkoa on takana ja elämä tuntuu murjovan entistä enemmän. Koskaan ei varmaan ole ollut näin mieli maassa ja ahdistanut, mutta eteenpäin jaksaa kun tietää, että parempaa on odotettavissa. Pidetään lippu korkealla!
juuri lääkkeen. Olo tosi kurja...
Ehkä laitellaan jatkossakin viestiä miten menee tää lääkkeen sisäänajo?!
Tzemppiä!
Mulla oli kanssa aikas kovat sivuoireet ensin pari viikkoa.
Parin kolmen kuukauden päästä huomasin ensimmäistä kertaa nauravani noin puoleentoista vuoteen. Siitä seurasi itku, ihan helpotuksesta ja yllätyksestä. Olin jo unohtanut, että elämään kuuluu nauru ja ilo.
Nyt olen syönyt niitä n. puoli vuotta ja olen todella saanut unohdettuja tunteita takaisin.
Krooninen kipuni masentaa edelleen, mutta en ainakaan itke enää joka päivä.
Eli toivoa on kun vähän jaksaa odottaa.
Mä en pystynyt koko lääkehoidon aikana siis kahteen vuoteen nauramaan enkä itkemään. Nyt voin paljon paremmin, kun olen ilman lääkkeitä. Nyt nauran, mutta en edelleenkään voi itkeä.
Aikaisemmin kokeilin Sepramia, mutta se ei auttanut olotilaan, mutta teki sen, että itku ei tullut sitten mitenkään. Efexor ei saa oloa "tunnottomaksi" ja uskon, että kunhan tässä aikaa kuluu (siis 2 viikkoa takana), niin teho alkaa tuntumaan ja jos ei tarpeeksi, niin sitten nostetaan annosta. Kirjotellaan vaan miten edistyy elämä lääkkeen kanssa. Tsemppiä! :-)
Seronilin vaikutus alkaa 5-6 viikon kuluttua aloituksesta. Just kaksi ensimmäistä viikkoa on ne vaikeimmat. Oikeestaan 2-3 vikkoa minulla on kuumia-aaltoja. Sitten tuli se puudutettu syväjäädytys. Ainut ja pahin sivuvaikutus oli laukeamisen vaikeus ja kesti kauan tuo höyläys. Myös luovuus kärsi mutta ei toivottomasti.
Lopettamisvaiheessa päässä kuin humpsahteli vähän väliä. Annostus oli 20 mg aamuisin. 40 mg oli liian iso koska tuli paha olo ja ripulia. Lopetin siten, että aluksi otin lääkkeen joka toinen päivä. Sitten viikkojen päästä kolmesti viikossa. Lopuksi muutaman viikon kaksi kapselia viikossa ja sitten THE END!
tuosta puutuneesta syväjäädytyksestä. Oliko se kohdallasi ohimenevää...Vaiko pysyvää?!
Minusta tuo ei tunnu menevän ohi millään...