Nyt on todellakin alkanut mietityttään et miks se on vaan niin vaikea löytää sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti ovat kiinnostuneita saamaan uusia ystäviä ja joilla ei ole laajaa kaveripiiriä?? Itse kuulun niihin ihmisiin, joilla yhteydet lapsuudenkavereihin ovat katkenneet suhteellisen hyvin ja uusien ystävyyssuhteiden luominen ei näytä oikein onnistuvan, vaikka olen kyllä yrittänyt löytää ystäviä. Tuntuu, että on helppo tutustua ihmisiin ja tavallaan alkaa kavereiksi, mutta tuntuu että kukaan ei kaipaa ystäviä, koska kaikilla on jo valmiit kaveripiirit. Tiedän kyllä, että moni kokee itsensä yksinäiseksi ja täälläkin foorumissa moni puhuu sitä kun ei ole ystäviä.Mutta kohtaavatko nämä ystävää etsivät ihmiset tosielämässä? Tuntuu, että jos ei ole onnistunut hankkimaan pysyviä ystävyyssuhteita lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa niin sen jälkeen niiden ystävien löytämisen mahdollisuus tipahtaa olennaisesti. Tiedän että itsellänikin oma käytös vaikutttaa asiaan, sillä olen alussa jokseenkin varautunut ja jotenkin odotan että toinen ihminen näyttää selvästi sen, että on kiinnostunut tutustumaan ja kaipaa uusia kavereita. Tietysti voisi olla itsekin aloitteellisempi sen suhteen. Mutta oon kyllä yrittänytkin saada ystäviä, mutta tuntuu että multa puuttuu sellainen luontainen karisma tai vetovoima, joka tekee ihmisestä kiinnostavan. Joissakin ihmisissä sitä vaan on paljon enemmän ja yleensä ne on niitä ihmisiä, joilla ei ole puutetta kavereista. Vaikuttaahan siihen toki monet muutkin asiat. Mielestäni olen luotettava ja huomaavainen ihminen ja yritän kohdella toisia ihmisiä hyvin. Välillä tuntuu että mulle soitetaan vain silloin kun halutaan tilittää asioita tai tarvitaan apua jossakin.
Periaatteessa mulla on asiat ihan hyvin, sillä löytyy poikakaveri ja pari hyvää ystävääkin. Ja tiedän, että sekin on paljon. Mutta vaikka en olekaan yksin niin silti tunnen itseni aika ajoin yksinäiseksi.Ja oon huomannut että moni samassa tilanteessa oleva ajattelee samoin, esim. näissä nettifoorumeissa. Oon sillä tavalla sosiaalinen ihminen, että haluaisin usein olla menossa ja nähdä ihmisiä. Ja sitten tuntuu yksinäiseltä kun huomaa, että ei olekaan usein ketään kenen kanssa tehdä asioita.
Miten ihmeessä ystäviä kaipaavat ihmiset vois löytää toisensa? Tää netin kautta tutustuminenkin on vähän arveluttavaa, sillä oon itse tavannut joitakin ihmisiä netin kautta ja ne on usein olleet sellaisia, joilla on muutenkin jo suht paljon kavereita ja tuntuu että nettikaverit on niitä varakavereita, joille soitetaan kun ei ole muuta ohjelmaa. Ja tietysti on vaikea löytää sellainen ihminen jonka kanssa oikeasti synkkaa. Kai sitä sit pitää olla onnellinen siitä mitä jo on. Mulla on ihana mies ja kuitenkin kavereita. Tiedän, että monella ei oo niitäkään. Eikä ollut mullakaan vielä muutama vuosi sitten. Onneks oon sen verran pystynyt rakentaan elämää, että en oo enää ihan yksin. Tsemppiä kaikille ystävää kaipaaville!
Periaatteessa mulla on asiat ihan hyvin, sillä löytyy poikakaveri ja pari hyvää ystävääkin. Ja tiedän, että sekin on paljon. Mutta vaikka en olekaan yksin niin silti tunnen itseni aika ajoin yksinäiseksi.Ja oon huomannut että moni samassa tilanteessa oleva ajattelee samoin, esim. näissä nettifoorumeissa. Oon sillä tavalla sosiaalinen ihminen, että haluaisin usein olla menossa ja nähdä ihmisiä. Ja sitten tuntuu yksinäiseltä kun huomaa, että ei olekaan usein ketään kenen kanssa tehdä asioita.
Miten ihmeessä ystäviä kaipaavat ihmiset vois löytää toisensa? Tää netin kautta tutustuminenkin on vähän arveluttavaa, sillä oon itse tavannut joitakin ihmisiä netin kautta ja ne on usein olleet sellaisia, joilla on muutenkin jo suht paljon kavereita ja tuntuu että nettikaverit on niitä varakavereita, joille soitetaan kun ei ole muuta ohjelmaa. Ja tietysti on vaikea löytää sellainen ihminen jonka kanssa oikeasti synkkaa. Kai sitä sit pitää olla onnellinen siitä mitä jo on. Mulla on ihana mies ja kuitenkin kavereita. Tiedän, että monella ei oo niitäkään. Eikä ollut mullakaan vielä muutama vuosi sitten. Onneks oon sen verran pystynyt rakentaan elämää, että en oo enää ihan yksin. Tsemppiä kaikille ystävää kaipaaville!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen tässä pari päivää tuntenut itseni oikein erityisen yksinäiseksi, ja sanasi olivat aivan kuin omasta suustani. Itselläni on mies, ja muutamia kavereita, mutta ei yhtään oikeaa ystävää kenenkä kanssa jutella. Samoja asioita mietin kuin sinä.
Oletko mistä päin Suomea??
Mukava kuulla, että joku muukin on miettinyt samoja asioita. Kai meitä ystävää kaipaavia on aika paljon, vaikkei siltä tunnukaan kun ulkona liikkuu. Oon pääkaupunkiseudulta ja oon 27-vuotias. Entäs sä?
Itse olen 24 vuotias ja asutaan Kymenlaakossa.. eli matkaa on meidänkin välillä :/ Harmi, tunnuit jo niin tutulle koska ajatukset olivat niin samanlaisia :)
Ei sillä pillulla ystäviä saada. Poikaystävän näemmä kyllä. Suurin osa täällä surkuttelevistä muka yksinäisistä omistaa kumminkin sen poikaystävän ja pari muutakin kamua.