Olen kaappijuoppo

ota itseäs niskasta kiinni ja ala elämään, materiaali on toisarvoinen seikka elämässä.

Asiat on kai edenneet jo niin pitkälle, että teidän perhe on jollain lailla halvaantunut tilanteestasi. Onko sulla ketään (vaikka oma äiti?), kelle purkaa ajatuksia? Vielä kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta kyllä jossain vaiheessa ulkokultaisuus karisee. Tunnetko käyneesi jo pohjalla?

Kuinka kauan olet juonut? Miksi? Se miten lohdutat itseäsi, on samalla myös hiljainen avunhuuto läheisillesi. Ymmärtääkö miehesi sua? Haluaako kuunnella? Lapsen harteille ei varmaankaan kannata kaataa huolia. Alkoholi on katala turva. Onhan se suloinen tunne, kun jokin lämmittää sisältä ja turruttaa olon, mutta jotta kaikki kääntyisi parhain päin, sun pitää löytää lohtu jostain muusta. Varmasti on vaikea keksiä, että mistä. Eikä välttämättä edes tee mieli vaihtaa mihinkään muuhun. Mutta yritä, ennen kuin on liian myöhäistä.

Eli nussit siis "hyvän miehesi" kautta LIIKAA RAHAA ja nyt et kunnolla tiedä, mita sillä liialla rahalla tekisit, joten päätit kaataa rahaa suustasi alas...?

Vaikuttaa siltä, että sinulla on ongelma, joka ei ratkea itsestään.
Jotta pääsisit ongelmasi alkujuurille, saattaisi olla paras etsiä käsiisi joku hyvä terapeutti.
Hänen vastaanotolle voisit hakeutua sinä seuraavana
perjantaina. Sen pullon korkkauksen sijaan.
Tärkeää olisi myös järjestää itselleen myös seuraavaksi päiväksi normaalista poikkeavaa ohjelmaa.
Jutustasi ei käynyt ilmi, millaiset ovat sosiaaliset suhteesi.Ota yhteyttä ystäviisi ja herättele henkiin vanhoja tuttavuuksiasi.
Vaikutti, että olet liikaa itseksesi.
On hyvä muistaa, että nainen alkoholisoituu
miestä nopeammin.
Et saa jäädä yksin asiasi kanssa.

Otahan härkää sarvista ja sano noi sun miehelles. Miks tyydyt osaas, jos se on sulle noin rankka paikka. Painelet sen miehes luo ja sanot sille, että sulla on vitun paha olla ja lataat kaikki syyt miksi tunnet niin. Muuten se ei aukee kuule toi solmu.

Eihän tuo vielä mitään jos perjantaina ottaa...itse avaan aamuni milloin milläkin tärpätillä, ja sama meno jatkuu iltaan. Toki välissä pitää käydä duunissa.

Tässä mitään kiviä viskellä, mieluummin lorautan konjakkia aamukahvini sekaan.

Tsemppiä.

Kiviä on turha viskellä kenenkän päälle. Ei ole tarpeen. Eikä se "kaappi juoppous" lähde susta pois muiden moralisoinnilla. Eikä tarkoituksena ole helpottaa sun krapulapäivääsi antamalla lisää pontta ,itsesääliä ja uutta mahdollisuutta ottaa yhtä jos toistakin. Yleensä ihminen juo pahaanoloon ja tunne tyhjiöönsä. Toisaalta, kun on oppinut ostaan sen määrätyn satsin perjentaisin, niin vaikea siitäkin on oppia pois. Häpeähän ja kamalaa on tunnustaa itselleen saatika toisille sitä, että on "kaappi juoppo". Jos se itseä ja perhettä häiritsee, niin olisi avun tarpeen paikka. Sen kai tiedätkin.

tähänkin provoon..

kuulostaa niin tutulta. kaikki on periaatteessa hvyin, mutta alkoholi vie. Kukaan ei tiedä, että äijä vetää joka ilta vähintään pullon viiniä. ainakin 10 vuotta takana jo. kuinka kauan kroppa kestää. haluaisin irti tästä helvetistä, mutta...

MITÄ NAINEN TEKEE TÖISSÄ, KEITTIÖÖN NE KUULUU

"Klo 19:00 Mies kysyy: mitä sä olet juonut?
Saunakaljan, vastaan. Mielessäni sanon: kunpa tietäisit sinä tolvana mitä teen ja mitä olen tehnyt kaikki nämä vuodet. "

Olet yksiselitteisesti väärässä.

Kyllä mies tietää mitä sinä teet, ei kukaan nyt oikeasti ole niin tyhmä, etteikö huomaisi asuvansa juopon kanssa. Karua kieltään kertoo miehen suhtautuminen, hän ei halua olla sun kanssa enää juurikaan tekemisissä.

Älkää juopot kuvitelko, ettei lähipiiri tiedä. Juopottelunne on vain julkinen salaisuus, ainut mitä ne eivät tiedä, ovat tarkat määrät ja laadut.

"Vaatehuoneessani lymyää kiihottava Renault-pullo josta kukaan ei tiedä mitään ja jonne kukaan ei ikinä eksy."

Kuvitteletko ettei piilopulloa tai huikanotto "varastokäynnillä" huomata?

Se on täyttä teatteria. Kyllä minä tiesin että miksi isäni kävi autotallissa, joten eiköhän sun reissut vaatehuoneeseen ole laitettu merkille.

Eli kyllä ne tietää, mutta alkoholismi on se näkymätön virtahepo olohuoneessa. Ei siitä puhuta.

Tästä 'provosta' kalskahti eniten korvaan toi "hyvinkoulutettu". Mitä hyötyä siitä hyvästä kouluksesta on ollut, jos ei osaa hallita edes omaa elämäänsä ? Ja kun ei osaa, niin ei myöskään tiedä, keksi, osaa ... hakea apua ongelmiinsa oikeista paikoista.

Surullisintahan tällaisissa oikean elämän jutuissa on se, että lähimmäiset kyllä näkevät ja tajuavat mitä vieressä tapahtuu, mutta kukaan ei tee mitään, ei puhu, ei pukahda. Siihen taistoon, mikä siitä syntyy, tarvitaan tietysti niin valtavat henkiset voimavarat, että harva jaksaa aloittaa vuosien väännön asiain toisenlaiselle tolalle saattamiseksi.

Tämän kertomuksen naisella on kaikki hyvin, ellei jopa täydellisesti, paitsi oma itsetunto, mikähän sen on liiskannut. - Fiksut, ymmärtäväiset, inhimilliset aikuiset ihmiset eivät "heittele kiviä".

Mä tunnen yhden tollasen mirrin, mutta ainoana erona on tuo konjakki. Se inhoaa konjakkia. Campari on hyvää tuoremehulla ja jäillä.

Ei muuta kuin hoitoon!

Hopi hopi!

Nuorempana kului alkoholia, kun ikää alkoi karttua niin elimistö ei enää sietänyt sellaisia määriä.
Määrät siis alunperin melko pieniä eikä kyse ollut maksakirroosista tai muusta alkoholiin liittyvästä, ei vaan tuntunut enää kivalta.

Niinpä vähensin, ensin kaikki väkevät pois, sen jälkeen puolet viininkulutuksesta, nyt pitäisi vielä puolittaa.

Ei tehnyt tiukkaakaan kun minulla on kova luonto. Lääkärit nyt suosittelevat absolutismia ja kaikenlaisia mielialalääkkeitä mutta ne ovat heikoille. Liian paljon on tarinoita miehistä jotka alkoivat absolutisteiksi ja kuolivat kolmen viikon päästä vaimon viereen sänkyyn.

Ymmärrän....mieheni ei ole maailman paras, eikä ehkä edes rakasta minua eikä ole kauniita lapsia. Lapset kun tehtiin jo toisen naisen kanssa, eikä minun kanssani haluta ei lapsia, ei naimisiin... Olen ruvennut puolisalaa juomaan itsekin. Määristä miehellä ei ole hajuakaan, suuriahan ne ovat, mutta hyvin pystyy uskottelemaan ja näyttelemään, että yhden tai max. kaksi siideriä tässä on otettu rentoutuakseen stressaavan työpäivän jälkeen.

Inhoan itseäni alkoholin väärinkäytön vuoksi, mutta en oikein jaksa muutoinkaan. Humala helpottaa ja rentouttaa. Mietin mitä pitäisi tehdä...lähteä suhteesta pois ettei olisi tarvetta miehen ja suhteen takia lääkitä itseäni viinalla. Toisaalta tuntematon tulevaisuuskin pelottaa, voisin juoda vaikka enemmänkin... vai lopettaisinko kokonaan kun kaikki, koko oma elämäni olisi omissa käsissäni ja omalla vastuulla.

Mies ei tajua mitään, pullo- puolitoista viiniä menee yhden siiderilasin piikkiin...naisiin kun tuo alkoholi vaikuttaa niin helposti...kun vaan tietäisit. En halua kertoa, koska huutaisit ja haukkuisit.

Kertomuksesi on kuin suoraan Eva Illoisen romaanista Iltapäivällä tuli levottomuus. Oletkohan lukenut sitä? Jos et, niin lue.