Ystävälleni tuli yllättävä pikaero avomiehestään yli 10 vuoden jälkeen. Ystäväni on jonkinnäköisessä shokissa. Tilanteesta noin viikko, asuvat yhdessä ilmeisesti vielä ainakin jonkin aikaa. Itkee hysteerisesti välillä, välillä puhuu rauhassa, miettii käytännön järjestelyjä. Jotenkin ajattelee todella järkevästi; mitä asunnolle tapahtuu, millä aikataululla eri asiat pitäisi hoitaa, varautuu tuleviin pahoihin hetkiin kirjoittamalla ylös tietoja milloin kukakin ystävä on kotona ja tarvittaessa apuna. Ilmeisesti ei ole täysin tajunnut vielä tilannetta.
Mistä saisi tietoa mitä ehkä tuleman pitää? Ihmisen sopeutumisen vaiheet? Milloin pahimmat ajat ovat edessä? Onko niissä edes mitään "kaavaa"?
Tilanne on tullut täysin puun takaa hänelle. Hääkirkko oli varattu jne. Tulossa on varmasti todella pahoja hetkiä. Miten voin ystävänä auttaa? Ehkä varautua? Pelkään miten ystäväni kestää jos joutuu olemaan yksin oikein pahalla hetkellä, eikä jaksa hakea apua. Tällä hetkellä toimii jotenkin liiankin järkevästi. Tuleeko jossain vaiheessa romahdus?
Mistä saisi tietoa mitä ehkä tuleman pitää? Ihmisen sopeutumisen vaiheet? Milloin pahimmat ajat ovat edessä? Onko niissä edes mitään "kaavaa"?
Tilanne on tullut täysin puun takaa hänelle. Hääkirkko oli varattu jne. Tulossa on varmasti todella pahoja hetkiä. Miten voin ystävänä auttaa? Ehkä varautua? Pelkään miten ystäväni kestää jos joutuu olemaan yksin oikein pahalla hetkellä, eikä jaksa hakea apua. Tällä hetkellä toimii jotenkin liiankin järkevästi. Tuleeko jossain vaiheessa romahdus?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...varmasti tulee. Useita. Kuin vuoristorataa. Käytännön asioiden järjestely pitää järjissä. Ne hetket ovat kuin hengähdystaukoja romahdusten välissä. Tulee kieltäminen, viha, pettymys, epätoivo... Voit olla tukena. Kuunnella. Auttaa käytännön asioissa. Pitää huolta, että ystäväsi myös lepää, syö. Perusasiat. Kaikki tunteet pitää tuntea jossain vaiheessa. Käydä ne läpi. Ole olkapää johon nojata. Jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä. Läsnä. Saatavilla. Usein riittää tieto, että on joku jolle voi soittaa. Kun ystäväsi purkaa sinulle pahaa oloa, riittää että kuuntelet aidosti ja välittäen. Voimia sinulle. Sinäkin tarvitset paljon voimia.
..tästä vastauksesta. Tällä hetkellä tilanne on se, että purkavat asiaa puolison kanssa. Ystäväni sanoi, että pahin hetki tulee varmaankin sitten, kun konkreettisesti muuttavat erilleen. Hän ei halua tällä hetkellä puhua puhelimessa eikä vieraita. Olen sanonut juuri nuo, että minulle voi soittaa milloin vain ja kotimme ovet ovat aina auki, jos ystävä haluaa tulla tänne. Myös minä olen valmis menemään hänen luokseen, heti kun hän pyytää. En osaa edes kuvitella hänen tunteitaan. Olen itsekin vähän järkyttynyt uutisesta, koska vielä äsken kaikki oli hyvin. Minun piti olla jakamassa ilon hetkiä häissä. Toivon, että ystäväni osaa pyytää apua, eikä jää yksin. Tuntuu, että omaa apua ei voi tyrkyttääkään. Toivottavasti se riittää, että hän tietää, että täällä on ainakin tuki olemassa, eikä hänen tarvitse olla yksin.
Itselleni ainakin juuri tuo konkreettinen erilleen muuttaminen oli kovin koettelemus. Kun ei ole enää sitä jokapäiväistä juttelukumppania, jonka kanssa puida pieniäkin asioita. Silloin oli hyvä, että kaverit otti yhteyttä(itse ei jaksanut aina tehdä aloitetta) ihan tavallisissakin asioissa. Välillä kysyä miten menee mutta välillä höpistä ihan niitä näitä ja olla vain kaveri.
niin voimattomaksi ihmisen surun edessä. Mutta kaikesta huolimatta uskon, että ystäväni selviää. Pahin on vielä edessä, sen tiedän. Onneksi hänellä on hyvät tukiverkot, me pidämme hänet pinnalla, kun ikävimmät tunteet tulevat.
Kyllä se aiemminkin tässä ketjussa mainittu läsnäolo taitaa olla kaikkein tärkein asia. Pitkän suhteen jälkeen voi olla niin ettei elämässä juuri ole asioita jotka eivät toisi päättynyttä suhdetta mieleen. Pöydällä saattaa olla kynä tavalla joten hän tapasi kynät jättää...silloin tekee mieli vaikka soittaa jollekin. Voi olla että tulet kuulemaan samat muistot kerta toisensa jälkeen. Se kuuluu asiaan.
Jaksamista Sinullekin. Vaikeista asioista pitää puhua ja pitää olla kuuntelija. Itse en oikein usko siihen että toipumista voi sen kummemmin nopeuttaa. Asiat pitää selvittää itsekseen ajatellen ja ääneen puhuen joka tapauksessa. Toipuminen tapahtuu joka tapauksessa joskus. Onneksi hyviä ihmisiä löytyy aina kun heitä tarvitaan.