Olen kuin puulla päähän lyöty! Tänä aamuna mieheni
lähti kotoa ja sanoi, että eron eka askel on otettu. Mitään suurempia riitoja ei ole ollut, ainoastaan seksi ei ole sujunut viime aikoina. Kun yleensä halut menee vähän ristiin.Mua on lähinnä viime päivinä loukannut, kun en tunnu kelpaavan...(Lisäksi mies on viihtynyt hyvin netissä pornosivuilla.).En usko hänellä olevan ulkopuolista suhdetta (vielä), koska siihen tuskin on aikaakaan. Vaan mistäs sitä tietää...
Pahaksi tilanteen tekee erityisesti kaksi pientä
lastamme, jotka eivät ymmärrä miksi isä lähti. Vanhempi lapsista kyllä kyseli, milloin isä tulee
takaisin...
Lisäksi kuluneella viikolla minusta jopa tuntui,
kuin olisin rakastunut mieheeni uudestaan, ollaan
oltu yhdessä jo kohta kymmenen vuotta. Luulin, että olen miehellenikin tärkeä, mutta ilmeisesti
puhui ihan toista, mitä tarkoitti.
Tässähän nyt mietin, mitä tekisi. Olen vielä hoitovapaallakin, joten töitäkään ei ole tähän hätään. Asuntoakin pitäsi alkaa hakea. Siis apua!
Sekin ottaa päähän, kun mies ei ajattele yhtään
lapsiaan, vaan menee kysymään tytöltä (4v), mitä
tämä ajattelisi jos vietettäisiin joulu erillämme!
Ei edes yritä ratkaista ongelmia (?), vaan pakenee
häntä koipien välissä avioerosta meuhkaten...
Pännii ja itkettää.
lähti kotoa ja sanoi, että eron eka askel on otettu. Mitään suurempia riitoja ei ole ollut, ainoastaan seksi ei ole sujunut viime aikoina. Kun yleensä halut menee vähän ristiin.Mua on lähinnä viime päivinä loukannut, kun en tunnu kelpaavan...(Lisäksi mies on viihtynyt hyvin netissä pornosivuilla.).En usko hänellä olevan ulkopuolista suhdetta (vielä), koska siihen tuskin on aikaakaan. Vaan mistäs sitä tietää...
Pahaksi tilanteen tekee erityisesti kaksi pientä
lastamme, jotka eivät ymmärrä miksi isä lähti. Vanhempi lapsista kyllä kyseli, milloin isä tulee
takaisin...
Lisäksi kuluneella viikolla minusta jopa tuntui,
kuin olisin rakastunut mieheeni uudestaan, ollaan
oltu yhdessä jo kohta kymmenen vuotta. Luulin, että olen miehellenikin tärkeä, mutta ilmeisesti
puhui ihan toista, mitä tarkoitti.
Tässähän nyt mietin, mitä tekisi. Olen vielä hoitovapaallakin, joten töitäkään ei ole tähän hätään. Asuntoakin pitäsi alkaa hakea. Siis apua!
Sekin ottaa päähän, kun mies ei ajattele yhtään
lapsiaan, vaan menee kysymään tytöltä (4v), mitä
tämä ajattelisi jos vietettäisiin joulu erillämme!
Ei edes yritä ratkaista ongelmia (?), vaan pakenee
häntä koipien välissä avioerosta meuhkaten...
Pännii ja itkettää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen tosi pahoillani sun puolesta :(.
Itsekin avioeron keskellä, ens viikolla mies muuttaa. Olen niin yksin ja avuton. "Ystävät" ovat kaikonneet ja sukulaisia ei kiinnosta. Itken vaan ja lapset lohduttelevat. Toipuuko tästä koskaan ja miten tässä pärjää taloudellisesti, saati sitten tunteiden kanssa. Sydän palasina, mieli musta.. yritä tässä nyt sitten vielä joulua järkätä ja uskoa tulevaan kun ei jaksa uskoa edes huomiseen päivään :`(
Kiitos myötätunnosta! Oma elämäsikin on melkoisessa muutosvaiheessa tosin, joten jaksamista myös sinne.
Itse olen tällä hetkellä aivan turta. Ei jaksaisi
oikein itkeäkään, ennemmin tekisi mieli vetää kunnon kännit ja unohtaa koko ongelma...Mutta huominen olisi sitten kyllä aika ankea.
Siispä olen päättänyt ottaa päivän kerrallaan ja
jätän joulun miettimiset yms. tuonnemmaksi. Kyllä
ne menee omalla painollaan. Itselläni on onneksi
pari isosiskoa tarvittaessa tukena, mutta tuntuu
kyllä siltä ettei ole yhtään sellaista ystävää,
ketä viitsisi ongelmillaan vaivata..... :(
Meillä on nyt kaks kuukautta siitä kun vaimo ilmoitti et muutetaan erillemme,muutto tapahtuu heti vuodenvaihteen jälkeen.Hänen vanhempansa ovat ihan ällikällä lyötyjä, ihmettevät miksi lapset ei merkaa mitään. ite oon nyt jo asia hyväksyny,mutta välillä on päiviä ku ei saa tehtyä mitään ku tulee vaan itkeskeltyä......kahdelle alle kouluikäselle lapselle ei oo kerrottu mitään ja sitä en miä ainakaan itkemättä saa sanottua,se on niin helvetin vaikeeta.Ei meilläkään oon sen enemmin tapeltu,vaimon tunteet vaan on loppuneet mua kohtaa :(
Ehkä toi miehesi lähtö on viimeinen hätähuuto. Itse miehenä koen että toi seksipuoli on miehille yleensä käsittämättömän tärkeä, jota naisten on usein vaikea ymmärtää.Jos se ei suju ei suju mikään muukaan,ei pidä tietysti yleistää.
Koittakaa vielä kerran jutella asioista, ota yhteyttä ja katsokaa jos tämä sittenkin lähtisi jos ei niin ei sitten.
Lapsille nämä jutut on niin ikäviä, kyllähän me aikuiset aina jotenkin pärjätään.
Tsemppiä sulle kävi miten kävi!!!!!!! Yrittänyttä ei rankaista!
miehesi on kyllä jäänyt jollekin esikouluasteelle, vastuuntuntoa eikä henkistä kehittyneisyyttä ole ollenkaan !
olen pahoillani puolestasi, toivottavasti selviät eteenpäin ja löydät joskus vertaisesi ihmisen rinnallesi.
usein tappio kääntyy voitoksi.
tulet huomaamaan.
En kyllä ymmärrä muutamien ihmisten ajattelemattomuutta. Tässä tapauksessa mies siis ilmoitti aamulla lähtevänsä ja sillä selvä. Jos joku hoitaa avioeron tuolla tavoin, voisin ennustaa huoltajuusriitoja ja kaikkea muuta eroon liittyvää sontaa. Lienee fakta, että yleensä vain toinen haluaa avioeron, erohalut harvoin heräävät yhtä aikaa. Sen eroa haluavan kannattaisi malttaa jokunen kuukausi ja selvitellä asiat, jotta saan toisenkin ymmärtämään eron motiivit jne. Muutaman kuukauden selvittelyn jälkeen avioliitto voi vaikka jatkua, mutta ainakin eron luulisi olevan lasten kannalta helpompi, kun asiat on puhuttu selväksi.
Aikoinani mieheni jäätyä kiinni pettämisestä setvimme asioita vuoden ennen eroa. Asuimme melko sopuisasti (ei hirveitä riitoja lasten kuullen) yhdessä ja lopulta erosimme. Jos mieheni olisi ilmoittanut löytäneensä toisen ja lähtenyt samana päivänä, varmasti olisin itse ensin luhistunut ja sitten vannonut kostoa. Nyt voi menneisyyttäkin katsoa harmittelematta, myös sitä yhteistä aikaa ja molemmat olemme tahoillamme tolpillamme.
Minulle kävi samoin, monen vuoden jälkeen mies ilmoitti että on ihastunut toiseen. Ei ollut riitoja ja seksikin sujui jotenkin. Aluksi olin aivan shokissa, todella masentunut ja peloissani.Meillä myös kaksi pientä lasta. Muista syy ei ole sinussa, vaan miehelläsi on ilmeisesti kriisi itsensä kanssa. Ota päivä kerrallaan, tiedän kuinka vaikeaa se on. Pelastukseni oli ystävät. Kaikki kunnia heille että jaksoivat kuunnella. Kävin myös perheneuvolassa keskustelemassa ja sain paljon tukea sieltä. Vaikka nyt olo on kauhea se helpottuu mutta vain ajan kanssa. Apua kannattaa hakea mistä vain, puhuminen auttaa. Tsemppiä.
Miehesi ratkaisu vaikuttaa paniikin omaiselta ratkaisulta jolloin hän ei tiedä mitä tekee. Olen itse kokenut vastaavan tilanteen ja voin vakuuttaa ettei se tunnu helpolta vaan kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Omalta kohdata kaikki päättyi onnellisesti ja olemme taas yhdessä.
Omaa oloani vaikeina aikoina helpotti eräs runo jonka haluan tuoda nyt julki. Minut se pysäytti miettimään asioita uudella tavalla ja antoi voimaa huomiseen. Toivottavasti siitä on myös sinulle apua ja helpotusta tuskaan jota nyt koet. Ole hyvä.
Tänään
Jokaisessa viikossa on kaksi päivää, joista emme koskaan saisi olla huolissamme.
Kaksi päivää, joita ei saa rasittaa pelolla eikä epäilyksillä.
Toinen päivistä on eilinen erehdyksineen ja huolineen, virheineen ja vikoineen, suruineen ja tuskineen.
Eilispäivä on ikuisiksi ajoiksi vetäytynyt pois vaikutuspiiristämme.
Kaikki maailman mammonat ovat riittämättömiä tuomaan takaisin eilistä.
Emme voi peruuttaa yhtään tekoa, jonka olemme tehneet.
Emme voi pyyhkiä pois yhtään sanottua sanaa.
eilispäivä on vain yksinkertaisesti ollut ja mennyt.
Toinen päivistä on huominen.
Se on yhtä kaukana kuin eilinen – saavuttamattomissa.
Huomisen aurinko nousee, joko loistavana tai pilvillä verhoiltuna,
mutta se nousee.
Meillä ei ole mitään osuutta huomispäivään ennen kuin aurinko nousee, sillä huomista ei vielä ole.
Näin meille jää vain yksi päivä, tänään!
Elä siinä ja nauti tästä hetkestä.
Nyt on tänään.
Tee sille jotain, ennen kuin siitä tulee eilinen.
Miehenä omalta kohdaltani voin sanoa että seksi on erittäin tärkeä asia, vaikka sitten harvoin mutta aina tunteella. Meillä se oli viime vuodet sitä että tunsin olevani maksullisella keikalla (vaikken ikinä ole muiden kuin exäni kanssa ollutkaan) ja se loukkasi valtavasti, alkusyksystä sitten olikin homma lopullisesti selvä kun uusi mies tuli kuvioihin. Luulen että exälläni on jotain traumoja tekemistään älyttömyyksistä ja ainoa keino päästä niistä eroon oli hypätä kokonaan uuteen elämään (mukamas). Sinun miehelläsi on selvästi myös jotain täysin hukassa, varsinkin hänen suhtautumisensa lapsiin. Mutta itsekin vasta neljä viikkoa eronneena niin tulevaisuus näyttää välillä ihan helpottavalta ja sitten välillä taas iskee hirveä ikävä mutta eteenpäin mennään!!