Hei vaan kaikille.. :)
tää on toinen kerta. kun kirjoitan...edellisestä on tollaset 4 kk...
Mä en edelleenkään tiedä...mikä on se viimenen merkki jonka ohitettuaan ei ole paluuta...
Olen miettinyt asiaa 2.5-3 vuotta...siis suhdettani vaimooni...RAkkauteni on hiipunut...hänen kosketuksensa saa minut vaivaantuneeksi...hän on ihana...ja kitti...olemme ollet yhdessä 10 v...ja naimisisa 5 v...meillä on 4 ja 6 v lapset...
Olen yrittänyt yrittää...ja olen miettinyt mitä tarkoittaa yrittäminen...oikeesti....haluaisin yrittää vielä viimeisen kerran mutta en toisaalta haluaisi antaa mitään liian ruusuista kuvaa asioista...
Näen jo silmissni uuden elämän...näen jo silmissäni yksinäisyyden...onko tästä enää paluuta..
Ja mikä on syy.....senkin tiedän...se on kaikessa raadollisuudessaan sexi....en halua vaimoani...2 lasta n 10 kg ihan aväärissä paikoissa on saanut halun katoamaan ...en tee sitä ilkeyttäni...
Onko mneillä toivoa...?
tää on toinen kerta. kun kirjoitan...edellisestä on tollaset 4 kk...
Mä en edelleenkään tiedä...mikä on se viimenen merkki jonka ohitettuaan ei ole paluuta...
Olen miettinyt asiaa 2.5-3 vuotta...siis suhdettani vaimooni...RAkkauteni on hiipunut...hänen kosketuksensa saa minut vaivaantuneeksi...hän on ihana...ja kitti...olemme ollet yhdessä 10 v...ja naimisisa 5 v...meillä on 4 ja 6 v lapset...
Olen yrittänyt yrittää...ja olen miettinyt mitä tarkoittaa yrittäminen...oikeesti....haluaisin yrittää vielä viimeisen kerran mutta en toisaalta haluaisi antaa mitään liian ruusuista kuvaa asioista...
Näen jo silmissni uuden elämän...näen jo silmissäni yksinäisyyden...onko tästä enää paluuta..
Ja mikä on syy.....senkin tiedän...se on kaikessa raadollisuudessaan sexi....en halua vaimoani...2 lasta n 10 kg ihan aväärissä paikoissa on saanut halun katoamaan ...en tee sitä ilkeyttäni...
Onko mneillä toivoa...?
Vastaukset 10
Vanhimmat
poika kulta! Kymmenen kiloa sinne tänne, ei vaan voi olla siitä kiinni? Sinäkin laihduttaisit jos vaimosi sanoisi että olet todellakin 10 kg liian lihava! Ilmaisitko asian hänelle....?
Rakkaus olikin sitten kiloista kiinni.. just joo.
Voi hyvänen aika mitä teini touhua.
Elä yksin ja hanki barbie-nukke vaimoksi, se pysyy aina mitoissaan. Onko tullut mieleen , että jokainen meistä muuttuu, vanhenee...
Äly hoi!
Samaa mieltä olen ed. vastaajien kanssa, että lapsellista touhua. Eipä ole suhde kummosista aineksista koottu, jos homma kaattuu toisen 10kg painonlisäykseen ja sinun siitä johtuvien seksihalujen katoamiseen. Tällä palstalla et tule sympatiaa saamaan. Pienten lasten äidillä on rankaa muutenkin (mietitkö koskaan, miksi vaimosi on lihonut?) ja sitten ukko on tuollainen vätys... Vaihda vaan joo nuorempaan ja nätimpään, niin eiköhän elämä taas ala sujua. Mutta vilkaise välillä peiliin ja mieti sitä, että vanhenet sinäkin ja oletko itse enään nuoruutesi mitoissa... Jos löydät uuden yhtä pinnallisen naisen kuin mitä itse olet, varaudu siihen että sinut heivataan kun ensimmäiset harmaat ilmaantuu ohimolle tai kestävyytesi punkassa ei riitä, tai mikä nyt riittää syyksi, jos ulkonäkö on suhteen tärkein osa-alue. Ja vielä pakko lisätä, jos olisin vaimosi ja tietäisin ajatuksesi, niin homma voisi kääntyä niin päin, että sinä saisit kenkää.
Dooriksen kanssa, siis samoilla. Hyvin todennäköisesti alun teini(mieleltään,ei välttämättä iältään), tietää senkin, että näin tulnee käymään, jos menee kymmenestä kilosta vaimolleen puhumaan, siitä miten ne on vieneet halut, miten hänen koskeutksensa tekee vaivaantuneeksi. Siinäkö oli, viidessä vuodessä, kaikki ne myötä- ja vastamäet, joissa liiton piti kestämän, siinäkö sieto ?
Yksinäisyys vaan siintää silmissä..VOI VOI !!
Ei todellakaan tarvitse jäädä yksinäiseksi miehen noilla asenteilla. Voi pokailla parikymppisiä mimmejä, pitää hauskaa sen aikaa kun kunto vielä kestää, ja mimmi on niin ajattelematon, ettei näe metsää puilta.Kuntoa voi aina terästää viagralla, ja ajattelemaan ryhtyneen mimmin voi korvata taas tyhmemmällä.
Ei miehet yksin jää, jos ovat niin pinnallisia ja typeriä kuin aloittaja on.
Toivottavasti hänen vaimonsa tajuaa tilanteen, ja jos haluaa suhteen tuollaisen tunne-elämältään keskenkasvuisen kanssa jatkuvan, laittaa puolisonsa selkä seinää vasten,
vastaamaan kysymykseen mikä onkaan parisuhteessa pahinta ?
Näin ensiajattelemalta minun viereeni ei tarvitsisi enää yrittää yrittää, eikä voida pahoin kosketuksestani. En jäisi ruikuttamaan kerjämään hyväksyntää asialle, joka on suhteellisen luonnollista naisen elämässä, ja noissa määrin vielä sangen vähäistä.
Kymmenen kiloa kymmenessä vuodessa, kahden synnytyksen jälkeen ei kovin kummonen saavutus ole.
Lihoa voi nuoruutensa päivistä huomattavasti enemmänkin, kuka mistäkin syystä.
Masentuminen, siksi että mies vain yrittää yrittää, mutta on kuitenkin vaivautunut, ei ole lainkaan harvinainen syy siihen, että alkaa lihomaan, mutta sitten puhutaan kyllä huomattavasti isommista kilomääristä kuin kilo, kaksi per vuosi.
Onneksi olkoon aloittajalle. Olet onnistunut elämään tosi idioottina tähän saakka. Olisi kiva kuulla miten pitkälle vielä pääsetkään.
tänä syksynä aviokriisin aikana, mutta eipä ukko sen kummemmin halua, vaikka olen nyt niin nätti ja solakka. Muut kyllä kiinnostuivat...
Ei se kuule ole kiinni ulkonäöstä tuolla miehentapaisella, siinä on takana nyt muuta. Mutta mies laittaa syyksi omaan haluttomuuteensa naisen ulkonäön, kun ei ymmärrä, missä mennään. Tunne- ja ajatusköyhä yksilö, kieltämättä.
Aloittelijalla on vielä oppimista.
Onkohan tullut mieleen kertoa ajatuksistaan vaimolle hienovaraisesti? Yhteistä liikuntaa voi harrastaa noin ohimennenkin ja suhdekin kaipaa huoltoa varsinkin lasten jälkeen..
Pelkkä painonnousu tuskin sentää voi olla syynä, vaikka osin ymmärränkin kantasi tuohon "pullistumiseen". Kyllä puolison ulkokuorenkin pitää miellyttää tavalla tai toisella.
Toivoa voi olla, mikäli käsittelet asiaa vaimosi kanssa etkä surkuttele täällä. Piste.
Kaikki me rupsahdetaan ajan myötä, mutta asialle voi tehdä jotain jokainen. :)
Olen parikymppinen nuori nainen, joka on seurustellut elämästään 6 vuotta. Sinä aikana olen jättänyt itse kerran, tullut jätetyksi ja petyksi (4 vuoden jälkeen) ja nyt olen seurustellut runsaan vuoden, toivottavasti, Sen minulle oikean kanssa.
Mitä olenkaan oppinut? Paljon. Varsinkin tästä toisesta suhteesta. Kuvittelimme että osaamme sen miehen kanssa puhua kaikesta- suhteen loppuessa tajusimme, että emme oikeastaan osanneet puhua mistään, eikä varsinkaan seksistä. Kaikki oli yhtä suurta ongelmaa ja paluuta ei ollut- enkä sitä halunnutkaan.
Sinulle hyvä mies! Sinulla on vaimo ja kaksi lasta. Jos pidät kaikkia noita asioita vaimossasi hyvänä niin rakastat häntä, olet vaan unohtanut sen tunteen jonka koit alkuhuumassa? Mistä tiedät ettei vaimo ajattele samoin sinusta, mutta on niin fiksu että ymmärtää, että suhteesta lähtemisen jälkeen ei ole paluuta? Täsä hyvänä esimerkkinä ystäväni joka on seurustellut viisi vuotta saman miehen kanssa, yliopistoon päästyään hän tajusi, että tässä maailmassa on muitakin miehiä- ja halusi pitää taukoa, "pitää hauskaa". Arki iski kuitenkin kun hän tajusi, että kukaan näistä miehistä ei halunnnut mitään muuta kuin seksiä.
Seksi ja sen sujuminen on tärkeää. Puhu tästä mies vaimollesi, kirjoita kirje tai muuta vastaavaa, mutta älä nyt noin helposti lähde. Kirjoitit että: "olen miettinyt". Mitä miettinen auttaa jos konkreettisia tekoja ei ole? Olen varma, että vaimosi kaipaa hellyyttäsi ja miestä olemaan rinnalla, kahden kouluikäisen kasvattaminen on rankkaa ja siinä sivussa nainen uhraa itsensä lasten hyvinvoinnin vuoksi, unohtaa itsensä ja omat tarpeensa.
Hämmennyin kirjoituksestasi. Mikä elämässäsi on tärkeää? Miksi elät parisuhteessa? Mitä odotat toiselta ihmiseltä? Kun olet mennyt naimisiin, niin oletko halunnut seksikumppanin vai ihmisen, jonka kanssa jaat loppuelämäsi?
Mikäli onnellisen elämäsi sisältö on aina yhtä hehkeä seksi, niin harvalla se onnistuu lopun elämää saman kumppanin kanssa. Parisuhteeseen ja seksielämään kuuluu suvantovaiheita. Pienet lapset ja niiden kasvu on usein yksi suvantovaihe. Ymmärsit varmaan tämän kun perustit perheen?
Jokainen voi varmaan vaihtaa kumppania aina siinä vaiheessa, kun yhteiselämä alkaa maistua liian arkiselta tai seksi ei suju. Tuon tien valitsija saa vaihtaa elämänsä aikana aika monta kertaa kumppania.
Voi valita myös toisin. Elää elämän suvantovaiheet, ongelmat, ilot, uudelleenrakastumiset, kaikki yhdessä saman kumppanin kanssa. Vanheta yhdessä, saada kymmenen tai kaksikymmentä kiloa lisää. Haluta ja olla haluton. Yhdessä ja erikseen.
Sinulla on valinta, ellei vaimosi mieti itsekseen samoja asioita. Kyllä teillä on toivoa. Se vaatii keskusteluja, ei loukkaamista, vaan positiivista keskustelua. Ehkä ulkopuolista apua. Tiedäthän, me kaikki vanhenemme. Ulkonäkö muuttuu, luonnekin muuttuu. Saatoin saada kirjoituksestasi väärän kuvan, mutta luettuani sen, ajattelin, ettei rakkautesi mihinkään ole hiipunut. Se on vain muuttunut ajan myötä. Se kuuluu pitkään parisuhteeseen, eikä ole mitenkään kummallista. Intohimosta tulee kiintymystä ja niin sen kuuluukin mennä.
Haluaisin sanoa vielä sen, että kertooko nimimerkkisi totuuden. Oletko pikkuisen epävarma? Minä en tekisi eropäätöstä pitkästä liitosta ja lapsista, jos olisin hivenenkin epävarma. Vasta sitten kun olen aivan varma.
voi sanoa muuta kuin; vika on sinussa itsessäsi. Ei siis vaimossa ollenkaan. Parisuhteen tärkein asia ei ole rakastaminen vaan TAHTO rakastaa. Tuo tahto on sinusta kiinni. Luuletko todella, että mikään suhde pysyy kasassa ainoastaan rakkaudella? Välillä pitää suhtautua, sinnitellä, katsoa läpi sormien, ymmärtää, kuunnella mitä toinen haluaa. Tuskin vaimosikaan sinuun täysin tyytyväinen on. Pidätkö häntä kenties mieluummin itsestäänselvyytenä (kirjoituksestasi sai sellaisen kuvan)kuin saavutuksena? Parasta mitä lapsilleen voi antaa, on rakastaa heidän äitiään. Ryhdistäydy mies!
10 kiloa ylipainoa on helppo laiduttaa. Lisää liikuntaa ja ruokavalion muutos. Ei sen kummempia konsteja tarvita.
Katsoin Sunnuntaivekkarin. Nainen kertoi aviomiehen jättäneen hänet halvaantumisen takia.
Nainen opetteli vasenkätiseksi, kävely ja puhe tuli takaisin pienellä viiveellä. Oikea käsi ei ehkä toivu koskaan ennalleen.
Pariskunta tapasi toisensa vaimon ystävättären syntymäpäivillä. He olivat tunteneet toisensa jo kolme vuotta. Ystävyys syventyi rakkaudeksi. Voisiko tuon paremmin suhde alkaa.
Ohjelman jälkeen olen monta kertaa ajatellut seuraavaa asiaa. Olen täysin terve ja työkykyinen ihminen. Exäni harrasti henkistä väkivaltaa ja nujersi itsetuntoni maanrakoon. Vaikka syytökset olivat järjettömiä, niin ne upposivat kuin kuuma veitsi voihin. Ruma, vanha ja eihaluttava. Olin hylätyksi tulemisen aikoihin nuorempi kuin Sunnuntaivekkarin nainen.
Sain jatkuvasti ihailua ulkonäöstäni.
Exäni ei päässyt avioeron jälkeen jaloilleen. Hän odottaa sairauseläkepapereita. Anteeksi hän on pyytänyt puheitaan monta kertaa ja saanut ne anteeksi.
En ole hänelle katkera menneistä vuosista. Hän oli monen asian uhri.
Media syytää ulkonäköpropagandaa. Odotin aamulla ratikkaa ja ratikoiden kyljessä oli mainos Seksimessuista. Kuvassa oleva nainen oli kuin minä nuorena. Täysin samanlainen hiustyyli. En ymmärrä tuota naista. Miksi hän nolaa itsensä tuollaisessa mainoksessa.
Haluaisin jo sulkea silmäni turhuudelta. Ehkä joskus saamme voimaan lait, jolloin seksi ym. saasta ei jatkuvasti syöksy silmillemme.